Sivun näyttöjä yhteensä

5. syyskuuta 2011

Pää-Kalle II


Taivalkoskella on erinomaiselta vaikuttava hotelli, johon kuuluu myös vuokramökkejä. Nimi on tietysti Herkko ja Riitu ja tiedot löytyvät verkosta. Suosittelen yöpymistä paikkakunnalla, koska välimatkat ovat niin pitkiä ja vaikutteita tulee niin paljon, ettei myrkytys ole kaikin ajoin kaukana.

Tältä vuodelta sesonki on ohi. Päätalon kotimuseo suljetaan ensi viikonvaihteessa, ja se on nähtävä.

Kuusamoon kannattaa lentää. Autolla sinne jytyyttää yli 10 tuntia. Lentokentältä vuokrataan autoja. Matka Taivalkoskelle kestää vain runsaan tunnin. Oulun kautta on paljon pitempi.

Autoa käyttäen näkee nopeasti sen, mistä kirjoista ei saa välttämättä täyttä käsitystä, nimittäin miten valtavan suuria järvet ovat ja miten paljon niitä on, ja miten suunnattomia ja ilmavia ovat maisemat. Pikkuteitä voi kierrellä ongelmattomasti. Ne näyttävät olevan kauttaaltaan hyvässä kunnossa.

Toinen vaihtoehto on taksi, mutta tuleehan se tietenkin hintoihinsa. Kolmas vaihtoehto on joukko ja tilataksi tai pikkubussi. Sellaisia oli nytkin liikkeellä.

Kirkonkylä vaatii hiukan mieleen palauttelemista, koska joukko uusia teitä kääntelee ilmansuuntia katsoja silmissä. Jopa Kallioniemeen tupsahtaa niin että talo tuntuu aluksi olevan väärällä rannalla. Jonkin ajan kuluttua käsittää, että tiestö on muuttunut ja esimerkiksi Romppaisen salmi hurahtaa ohi ellei muista hiljennellä siinä, entisen lossin paikalla.

Isokummusta on syytä katsoa tarkkaan, mikä taloista oli patruunan asunto- Päätalo-kartta auttaa paljon. Esimerkiksi Koninhauta on jäänyt vanhan tien varteen niin että se on löydettävä erikseen.

Tavallistakin karttaa kannattaa tutkia, koska pitäjän mittasuhteet hämmentävät. Jostain Metsäkylästä Kostonperälle on suunnaton matka, ja niitä savottapaikkoja katsellessa kannattaa muistaa, että noilla main käytiin talvisin hiihtäen hyvinkin 30 kilometrin päässä muuten vain asioilla. Naapurikunnista esimerkiksi Suomussalmi ja Raatteen tie ei mahdu mitenkään saman päivän ohjelmaan kuin Taivalkoskella käynti. On sinne sen verran pitkä matka.

Uitosta ja vesireiteistä ei saa äkkiä käsitystä. Ii-joki tuntuu kaikkineen vähäpätöiseltä kuuluisien Oulujoen ja Kemijoen rinnalla. Mielikuva on väärä. Seutu hahmottuu vasta kun käsittää, että Oulun seudulta Kuusamoon ulottuu mahtava harjumuodostelma, jonka kahden puolen leviävät suot ja kasvavat järvet. Järviä kannattaa käydä ihmettelemässä. Jopa Päätalojen kotijärvi on ihmeen kirkas, ja kunta on täynnä hiekkarantoja ja vettä, joka on aivan läpikuultavaa – humuskerros on ohut, missä sitä onkaan, ja koko maailma on hiekkaa ja moreenia.

Kommenteissanne on esiintynyt tuttu teema. Kaikki eivät pääse Päätalon päälle. Minusta siinä ei ole mitään ihmettelemistä. Itse ole utelias näkemään, uudistuuko Päätalon suosio. Arvaukseni on, että alle 35-vuotias lukija ei saa selvää näistä kirjoista. Ongelma ei ole kieli, vaan elämänpiiri, maailma jonka kitsaus ja niukkuus oli itsestään selvää, mutta jossa kieli ja ihmissuhteet kasvattivat rikkauden.

Lisäksi nämä kirjat ovat monin kohdin synkkiä. Älkää, rakkaat lukijat, paneutuko tunteenomaisesti vahvoihin romaaneihin, ja välttäkää myös parempia elokuvia, jos voitte. Teksti on kohdin kuohuttavaa ja juuri siksi sen on oltava toisin kohdin kuohumatonta. Tarina siitä, mitä Kallen isälle ja perheelle tehtiin 30-luvun alussa, saan veren kiehumaan. On kauheaa lukea hirvittävästä vääryydestä, joka sitten toistuu ja periytyy ihmiseltä toiselle.

Ei kirjojen lukemisessa ole mitään hienoa eikä kehuttavaa. Kyllähän se avartaa mutta avarrusta on tarjolla muutenkin. Nyt jäi mieleen matkakumppanini kertomus pimeässä pirtissä hirvenmetsästyksestä, jossa en itse ole koskaan ollut mukana. Tällä kertaa ymmärsin koko tarina – viideltä aamulla säkkipimeään metsään, erilaisia järjestelyjä, aito kiihko saaliin löytämisestä ja tappamisen riemu ja sen jälkeen hyvin työläs vaihe, ruhon avaaminen ja suolistaminen ja kuljettaminen edullisessa tapauksessa mönkijällä toisiin kulkuneuvoihin. Mutta joutuu niitä paloittelemaan ja kantamaankin kauheiden matkojen takaa. Kuin kirjallisuutta. Eläydyin, ymmärsin asioita joita en ollut oikein osannut ajatella. Jatkossa käsitän myös umpihankihiihdon metsäsuksilla, vaikka en ole sitäkään kokeillut, tunturissa vain vaeltanut. Kuunnellessakin tulee kuin humala – kaikki muu on poissa, kaikki tuntemukset ovat omia.

20 kommenttia:

  1. "Kuunnellessakin tulee kuin humala".
    Milloinkahan blogisti mahtaa viimeksi ollut humalassa?

    VastaaPoista
  2. Miksi kaiken keskipiste on juuri siellä, missä minä olen ?maanantaina, 05 syyskuuta, 2011

    Teknisluontoinen huomautus: Se, kauanko Kuusamoon/ Taivalkoskelle ajaa jytyyttää autolla, riippuu hieman myös siitä, mistä lähtee.

    VastaaPoista
  3. Ad Miksi kaiken... - Pyydän anteeksi. Helsinki on syrjässä.

    VastaaPoista
  4. Ad anonyymi: - olin humalassa lokakuussa 1981. Tuli sellainen tunne, ettei tämäkään ole minun alani.

    VastaaPoista
  5. Löysin Päätalon alkuvuodesta erään tutkijan suosittelemana. Olin ylenkatsonut Päätaloa, vaikka muuten olen lukenut runsaasti monenlaista kirjallisuutta. Sain huomata olleeni Päätalon suhteenkin väärässä; aivan loistavia kirjoja ja käsittämättömän hienoa ajankuvaa. Suosittelen kaikille. Nyt takana on parikymmentä kirjaa. Monet suhtautuvat nihkeästi Päätaloon. Suurin osa tästä porukasta on sellaisia, jotka eivät ole lukeneet ainoatakaan.

    VastaaPoista
  6. Niin.

    Tuo kartta tarkkenee klikkaamalla ja näyttää myös sen totuuden mihin korpeen Kalle toi muassaan ensimmäisen vaimonsa.

    Outo murre ja lisäksi paikallisten ennakkoluulot, varmaan vähän oli olonsa kuin maahamuuttajilla ikään.

    Joskus olen ajatellut miten kauhunsekaisin mielin ex-vaimonsa varmaankin aina luki lehdestä että Kallelta ilmestyy uusi kirja.

    VastaaPoista
  7. Kuvaus hirvenmetsästyksestä auttaa ymmärtämään keskiaikaa, sekä metsästystä että sodankäyntiä. Suurin osa ihmiskunnan historiaa on ollut osaltaan tuollaista. Ehkä nykyajan ihminen etsii samaa väkivaltaelokuvista.

    VastaaPoista
  8. >olin humalassa lokakuussa 1981<

    Humalassapa joo. Mutta ei kait kuitenkaan ryypyn väli ole ihan noin pitkä? ;=)

    VastaaPoista
  9. Luin Iijokisarjan (sekä muutaman muun Päätalon kirjan) noin kymmenen vuotta sitten ollessani hiukan alle 30-vuotias. Tällaiseen kaupunkilaispoikaan ainakin sarja teki suunnattoman suuren vaikutuksen, vaikken tukinuitosta ym. mitään ymmärräkään. Uskon ja toivon, että sarjasta löytyy luettavaa myös tuleville sukupolville.

    Kiitoksia blogistille Päätalon käsittelystä.

    VastaaPoista
  10. Minustakin "Kunnan jauhot" on Kaarlo Alvarin kannalta sarjan pääteos. Olen lukenut poikasena Sammalsuo-sarjan useampaan kertaan ja Iijoki-sarjankin siihen asti, kun ompelukone ruostui suola-auton kyydissä Oulusta Taivalkoskelle. Asia kävi niin minunkin sieluni päälle, etten ole hennonnut jatkoa lukea, luen kyllä kunhan rauhoitun.
    Olen ollut panevinani merkille, että vaikka Tampere-kirjoja kehutaan, on niiden kerronta ja kieli jotenkin arkista ja ulkokohtaista siihen nähden, kun Kalle ylittää Kauniinpaikanojan sillan ja rupeaa kirjoittamaan siitä mikä on hänelle ominta. Tämähän tapahtuu "Nuorikkoa näyttämässä" (ehkä). Vasta Jokijärvellä syntyvät "Riemuitsevan kukan kaltaiset säieparit" Waltarin sanoessa.

    VastaaPoista
  11. SOMAA...

    Minusta on hienoa tama 'meidan Jukan' puurtaminen Paatalon kanssa!

    VastaaPoista
  12. Minulle Päätalo on kiintoisa kurkistus siihen, mistä oikein olemme tulleet. Millaista oli elämä silloin, kun isoisäni oli parikymppinen ja vanhempi (isoisäni syntyi marraskuussa 1900).
    Ja olen ollut useammalla lukukerralla pöyristynyt silloisista asenteista rikkoutuneisiin ihmisiin.

    En ole koskaan oikein ymmärtänyt niitä ns. älykköjä, jotka ovat Päätaloa halveksuneet ja väheksyneet. Ihan kuin kieltäisivät sen elämän, mitä omat isovanhempansa elivät.

    VastaaPoista
  13. >>On kauheaa lukea hirvittävästä vääryydestä, joka sitten toistuu ja periytyy ihmiseltä toiselle.<<

    Mitäs vääryyttä nyt oikein tapahtuikaan?

    Isä-herkon hummeeti sassaroi pahanlaisesti. Aijä tuli savotasta kesken kotiinsa kun oli kastunut pudottuaan jääkylmään veteen, oli vilustunut ja taisipa olla keuhkokuumekin. Jälkitautina lopussaan tulla hurahti hulluksi! Olihan se aika paranoidinen sen Taurias-Herkon ja parin muun häntämiehen suhteen. Hiltu-Jakkia se ei ihme kyllä tainnut epäillä "suorohommista akkansa kanssa".

    Ukko pantiin Ouluun "Vompakin" käsitelyyn. Von Bagh, Peter "elokuva" von Baghin isä, oli Oulun Piirimielisairaalan (yli?)lääkärinä jo tuolloin. Herkko pantiin lopulta pakkotöihin, josta hän karkasikin välillä. Toimitettiin takaisin ja vähitellen hän tokeni ihmisten kastiin takaisin.

    "Vompakki" oli sota-aikana 1944 niin raju "kuntouttaja", että jopa sotatraumasta kärsineet ja täysin sekaisin rintamalla "kajahtaneet" takalinjaan paenneet urhot, tulivat toisiin mietteisiin kun saivat "Vompakin" kuuluisaa "pihaterapiaa" muutaman kerran. Eräs kertomus (lähde on erittäin vaikeasti muistettava tai löydettävä) kuului, että niin rajua oli "Vompakin" sulkeiset "seiskapatterin" kentällä, että ukot viivana halusi takaisin rintamalle! Tämä on tosi kertomus, mutta tuhansien sotakirjojen jälkeen en enää jaksa millään muistaa missä kirjassa se kerrottiin!

    Oulun kasarmilla oli aikoinaan tykistöäkin ja siellä taisi olla peräti 6 patteria ja se 7. patteri on nykyisen moottoritien pohjoispuolella, siis silloinen "Piiri".

    Ei taida olla enää Piiri, eikä siellä ole enään "Piirin mestareitakaan".

    Eräs nuoruuden tuttu oli useasti joutunut psykoottisena Oulun "piirille" ja hän kutsuikin itseään "piirin mestariksi". Hän valitettavasti tappoi lopulta itsensä... älykäs poika se oli silloin kun sen tunsin noin 20 vuotiaana.

    VastaaPoista
  14. Itsekin kiitän Kemppistä virikkeestä ja yllytyksestä, 3/4 Iiijoki- sarjaa tavailtuna (itsellä ikää rapiat 30v.).

    Ehdottomasta suosittelen, jos meinaa ns. maistiaisia ottaa niin kokeilee aivan alusta. Muutenkin esimmäisissä kirjoissa anti aivan huipussaan kun kirjoissa esillä lähinnä Taivalkosken ja tienoon väkeä. Ennen kaikkea aivan mielettömän upeat Kallen isä & äiti, Hiltu-Jakki ja tusinan verran muita alueen hahmoja (Ja mitä kieltä ja sanapartta!)

    Saa samalla lukea mielettömän hienoa lapsuudenkuvausta, huisia työteliäisyyden eetoksen esittelyä ja tavata arktiksen maiseman menttaliteetin paljaimmillaan. Ja häpeä, siitä ja sen synnystä ja tehosta lyödään mestariluokan kuvaus eteen. Surkeaa että kaikki ihmisen, siis Kallen läpikäymää.

    Kun siirytään Taivalkoskelta pois, kirjoissa toki edelleen hilpeitä ym. originellejä hahmoja, mutta TK:lla sitä on kirjat täynnään. Ja onhan myöhemmissä toki edelleen suuri ajankuvauksen ym. sosiaalihistoriallisuuden arvo ja muu laajempi todistusvoima. Ja vetää niissä vastaansanomattomasti se juoni, Kallen elämänkulun seuraaminen.

    VastaaPoista
  15. Näkisin, että Kallen kasvatuksen takana oli se, että molemmat vanhemmat olivat joutuneet huutolaisiksi ja pelkäsivät hysteerisesti, että heidän lapsilleen tapahtuu sama.

    VastaaPoista
  16. Mielenkiintoinen piirre oli muutama vuosi (tai vuosikymmen) sitten, kun päätaloistit tunnistivat toisensa muutamasta sanasta - kuten nyt vaikkapa anhittomasta tai silimäänsäkkäästä - ihan kuin salaseuralaiset.

    Itselläkin syntyi Ruotsin aikoinani monta kestävää ystävyyssuhdetta nimenomaan Päätalon alunperin yhdistämänä. Erään niistä takia (tai ansiosta) jouduin/pääsin naimisiinkin.

    VastaaPoista
  17. "Nyt jäi mieleen matkakumppanini kertomus pimeässä pirtissä hirvenmetsästyksestä, jossa en itse ole koskaan ollut mukana. Tällä kertaa ymmärsin koko tarina – viideltä aamulla säkkipimeään metsään, erilaisia järjestelyjä, aito kiihko saaliin löytämisestä ja tappamisen riemu ja sen jälkeen hyvin työläs vaihe, ruhon avaaminen ja suolistaminen ja kuljettaminen edullisessa tapauksessa mönkijällä toisiin kulkuneuvoihin."
    Näin täytyy muistaa, että kirjat, teatteri ja elokuvat ovat vain halpa sijaistoiminta suulliselle tarinnankerronnalle. Siihen me olemme tottuneet niinä satoina tuhansina vuosina, jolloin metsästäjä-keräilijät kerääntyivät iltaisin nuotion ääreen kertomaan toisilleen metsästys- ja muita tarinoita sekä juoruamaan.
    Niin eikö kaikki ongelmat ole lähtöisen siitä kun keksittiin maanviljelys, josta seurasi ruuan ylijäämä ja siitä eriarvoistuminen pappeineen ja kuninkaineen. Hylättiin hyvä metsästäjä-keräilijän elämäntapa.

    VastaaPoista
  18. "Helsinki on syrjässä." Ei vaan se on maailmannapa, jonka mukaan kaikki arvioidaan. Kaikki muu on maalaista ja arvotonta, sitä voi voi vain tirkistellä kuten valkoiset turistit Afrikassa ja kun oikein tarkkaan katsoo, niin eivätkö tuon seudun asukkaat muistutakin alkuasukkaita - helsinkiläisen silmin.

    VastaaPoista
  19. Hermiitti: "Toisin sanoen lukija ymmärtää siis oman henkilö- tai sukuhistoriansa Päätalon avulla? Eivätkö muuten suuret romaanit ole yleensä ajattomia teoksia, jonka vuoksi niitä on helpompi tajuta?"
    H. taisi iskeä juuri asian ytimeen, tuo selittää arvioinnin voimakkaat erot.

    VastaaPoista
  20. Bagh, Konrad von (1908-1982) "Vompakki", piirimielisairaalan ylilääkäri 1930-60-luvuilla.

    http://www.ouka.fi/aikamatkaoulu/lisatiedot/historianhenkilot.htm


    http://yle.fi/mot/070998/kasis.htm

    >>> Speak: Psyykkisesti sairailla ei ollut helppoa rintamallakaan. Hoito oli sattumanvaraista. Psykiatrien ensisijaisia tehtäviä oli Saksan tapaan palauttaa kivääri käteen tuhansille sotaneuroosiin sairastuneille sotilaille - tai tärähtäneille, kuten lääkärit heitä kutsuivat. Usein ensimmäisenä epäiltiin, että sotaa pelkäävä neurootikko oli teeskentelijä tai pinnari.


    Kuva: Still Konrad von Bagh.
    Speak: Rintamalääkärinä toimineella Konrad von Baghilla oli päämajan valtuudet tehdä parantamiskokeita sotilailla, jotka olivat psyykkisesti sairastuneet rintamalla ja kärsivät eriasteisista mielenterveydellisistä oireista.

    Speak: Von Bagh otti potilailtaan luulot pois. Hän rääkkäsi hoidokkejaan epämiellyttävällä ja rankalla "voimisteluohjelmalla", jota hän kutsui myös rangaistukseksi. Neuroottisia potilaita simputettiin tunti päivässä kunnes he halusivat takaisin sotaan. Potilaan kerjätessä sääliä, von Bagh saattoi sanoa peräänantamattomasti: "Olette sotapalveluksessa, akkamaisuuksia ei sallita. Purkaa hampaanne yhteen ja tehkää velvollisuutenne."

    Lukija:
    "Hysteerikoille, joilla esiintyi kohtauksia, on määrätty tunti yksinvoimistelua kohtauksen jälkeen. Kohtaukset loppuivat ilmiömäisen nopeasti."

    Speak: Tarvittaessa ohjelmaa kovennettiin ja parissa viikossa useimmat olivat niin uupuneita voimistelusta että anoivat takaisin sotaan. Oppinsa von Bagh oli saanut Saksasta, jossa hän teki aivotutkimusta.

    Speak: Von Baghin toimintaa valvoi päämajalle everstiluutnantti, psykiatri ja sittemmin partiojohtaja Sven Donner. Armeijan hermo- ja mielitautiosaston tarkastajana toiminut Donner oli valmis vaikeimpien potilaiden osalta vielä jyrkempiin toimiin. <<<

    VastaaPoista