Sivun näyttöjä yhteensä

18. syyskuuta 2011

Epätieto


Osaisiko joku suoraan sanoa tai arvata, miksi hauskat kirjoitukset  ovat loppumassa lehdistä ja mitä varten ne eivät ole siirtyneet verkkoon.

Menneinä vuosina jokseenkin kaikissa sanomalehdissä oli pakinoita. Eräät pakinoitsijat nousivat kansallisiksi nimiksi, ennen kaikkea uuden Suomen Olli eli Väinö Nuorteva.

Onko enää jäljellä muita kuin Bisquit, joka on menneisyyden miehiä, kuten minäkin – samana vuonna syntynyt. Ennen häntä oli Jouni Lompolo eli Origo. En ollut pannut merkille, että hänkin on kuollut viime vuonna.

Hyvien pakinankirjoittajien teksteistä on koottu kirjoja, paksujakin. Luulisin että alan lukeneisuuteni on liiankin hyvä. Tietyssä iässä ne viehättivät vimmatusti. Muistan heti esimerkiksi Heikki Marttilan (Arijoutsi) sodan aikana ilmestyneen esikoisteoksen, jonka nimi oli ”Korsupokeria” ja huumori sitä rataa. Kun saadaan ryssä kiinni, pannaan puukko kurkulle ja kysytään niin kuin kenttäpuhelinkeskus: puhutaanko, puhutaanko – katkaisen.

Jotkut kirjoittivat suomen kielellä poliittisia katsauksia ja murteella huumorijuttuja, kuten Vaasan-Jaakkoo, päätoimittaja J.O. Ikola. Toiset osasivat muuten uppoutua maakunnallisuuteen, kuten Aapeli (Simo Puupponen), jonka kirjoista ”Pikku Pietari pihasta” taisi tulla pieni klassikko.

Vastaukseksi riittää, että nuo jutut olivat tyhmiä ja kerralla kulutettuja. Sekin voisi olla vastaus, että tuli televisio ja tappoi. Parhaat vanhoista pakinoitsijoista ansaitsivat pitkän pennin kirjoittamalla näytelmiä ja elokuvakäsikirjoituksia, kuten Agapetus (Yrjö Soini) ja Valentin. ”Aatamin puvussa ja vähän Eevankin” ja ”Ruma Elsa” eivät ole alkuunkaan huonoja huvinäytelmiä, ja myös Ilmari Turjan näytelmät ovat menestyneet.

Siis tarkennettu kysymys: eikö sellainen huumori, jossa ei nälvitä ketään eikä vihjailla ajankohtaisista aiheista, kiinnosta enää ketään? – Ilmeisesti ei.

Tästä on ollut ennenkin puhetta. Pilajutut ja pakinaperinne tulivat meille luultavasti Venäjältä, vaikka perinne oli Ruotsissakin hyvin vahva. Venäjällä Anto Tshehov harjaannutti itsensä kirjailijaksi suoltamalla tekstiä viihdejulkaisuihin, jotka kai maksoivat kohtuullisesti. Hän elätti näillä palkkioilla perhettään ja kustansi lääkärin opintonsa. Hän ei oppinut kirjoittamaan huonosti vaikka lienee yrittänyt.

Entisestä mielentäytteestä myös jatkokertomukset eli följetongit ovat kadonneet maailmasta. Topelius oli kaikkien aikojen hirmuisimpia senttareita. Hän oli samanlainen ilmiö kuin Dickens ja Dumas – kirjoitti mistä tahansa milloin vain ja hallitsi kerronnan. Hänen kootuista teoksistaan voi ottaa minkä tahansa niteen ja alkaa lukea mistä vain. Teksti etenee kuin hirvi metsässä.

Onko itse kertomus henkitoreissaan? – Mielestäni ei. Se on etsiytynyt mm. dekkarin muotoon. Ja sävyisä, kodikas huumori, jota suuresti ihailen, menestyy Juoppohullun päiväkirjoissa liitännäistuotteineen tavoittaen samalla ihmisiä, ”jotka eivät lue kirjoja”, etenkin nuoria miehiä.

Näin avoimia kysymyksiä joutuu latelemaan käväistyään puhumassa jotain sarjakuvafestivaaleilla. Sieltä sai vaikutelman, että suomalainen sarjakuva voi varsin hyvin, ja kirkkaasti kansainvälisellä tasolla on muutakin kuin Viivi ja Wagner. Puheista päätellen vakavaa ja osallistuvaa arvostetaan enemmän kuin hauskuutta.

Onko sitten hauskuus mennyt muodista? Sitä sopii hiukan epäillä. Voi olla, että esimerkiksi Tervo ja Hotakainen miellyttivät minua eniten uransa alkuvaiheessa kirjoittaessaan aivan päättömiä. Sosiaalinen vastuu ja syvä mieli ei välttämättä vaateta.

Ottaneeko joku Arto Paasilinnan paikan? Yrittäjiä riittää. En osaa vastata tähänkään kysymykseen, koska en koskaan päässyt maulle tästä Paasilinnasta.

Isoisäni luki lehdestä aina ensimmäiseksi Mikki Hiiren. Hänen erityissuosikkinsa oli Jopi Jalkapuoli, myöh. Musta Pekka. Mummu luki Kissalan pojat. Muuta he eivät sitten juuri lukeneetkaan, mutta elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.

39 kommenttia:

  1. Poliittisen pakinan tappoivat toimijat, joiden leninlippalakki on liian kireällä.
    Mielestäni useat Jussi Halla-ahon kirjoitukset täyttävät poliittisen pakinan tunnusmerkistön.

    Lopetin muutama minuutti sitten Veikko Pirilän "Sainpahan sanottua" muistelot. Liekö Pirilän Aaretti viimeinen poliittinen pakinoitsija, jolla oli myös vaikutusvaltaa....

    Kemppisen listasta puuttuu myös Vaasan Jaakon taistelupari Artturi Leinonen eli Karhuvainion Esa.

    VastaaPoista
  2. Eipä taida nykyään löytyä tuolta saralta oikein tuoretta luettavaa. Mutta sopisihan hra Kemppisen kokeilla, menneisyyden miehenä kuten itse sanoit, vaikkapa Ilmari Turjan juttuja. Teillä olisi kenties jotain yhteistä hengenheimolaisuuttakin sieltä EP:lta :=)


    Minä satuin vuosia sitten lukaisemaan niitä ja koukutuin välittömästi. Kerronta on rehevää Etelä-Pohjalaista tyyliä ja jutuissa on usein totuuden siemenkin kätkettynä.

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Ilmari_Turja


    Näistä pidin erikoisesti:

    Satayksi (pakinoita, 1970)
    Herrojen kanssa marjassa (1973)
    Ei kukaa oo mikää, sanoo Rannanjärvi (1975)
    Tarinoita suuresta Urhosta (pakinoita, 1984)
    Ilmari Turjan paremmat jutut (pakinoita, 1985)
    Arkistot auki (pakinoita, 1986)
    Kumuri, kahden everstin taistelu (1989)

    Tuo viimeinen on aika karu kirja Jatkosodan alun tapahtumista ja on eräänlainen selitys tiettyjen pitäjien suuriin sankarihautausmaihin. Tuon kirjan kaveriksi pitää laittaa ehdottomasti tämä Juraman kirja:

    Jurama Veikko Hannuksela vastaan Laurila - eräiden 19. Divisioonan komentajien henkilösuhteista v.1941 sekä näiden suhteiden taustaa ja seurauksia
    Marktar Oy, 2002, 141 s., 1. painos

    VastaaPoista
  3. >>Ottaneeko joku Arto Paasilinnan paikan?<<

    Eipä taida. Se "hulluus" on onneksi mennyttä.
    Ainoatakaan en ole lukenut, enkä aiokaan. Kirpputorit on pullollaan Paasilinnan "hulluutta" ja sieltä ne päätyvät ostamattomina seuraavaan etappiin... hapettomaan tilaan tai makulatuuriksi. Joutavatkin.

    VastaaPoista
  4. Ei tämä nyt ihan niin synkkää liene. Ainakin Hesarin lukijoille on vielä tarjolla pari pakinoitsijaa jotkai eivät ihan Origoon asti yllä, mutta nyt saatiin Tuomas Kyrö.

    Isä (s.1910) opetti minulle jo pienenä, että sarjakuva on taidetta. Hän taisi saada seurata Mikki Hiirtä niin kauan kuin se Suomessa ilmestyi.

    Mutta vielä kun itse opin lukemaan, Hesarin sarjakuvista valtaosa oli jatkuvajuonisia (Mikki Hiiri, Rip Kirby, Johnny Sawyer... Ainoastaan Masi koostui kolmen ruudun gageista. Nyt niiden täytyi kaivaa museolaatikosta Muumi. On jonkinlainen myytti, että nykyihmiset ovat "lyhytjännitteisiä"

    VastaaPoista
  5. Kiitokset eilisestä kiinnostuneelta kuulijalta.

    VastaaPoista
  6. Tätäpä on tullut mietityksi.

    Miellän itse pakinan yksityismaailmaksi. Yleinen käsityshän se ei varmaankaan ole, mutta siihen tuli nuorempana päädyttyä, sittemmin jäätyä. Tällaiseen pakinaan yltävät suomalaisista ainakin Tiitus, Olli ja Erkki-Mikael, mutta ei joku Bisquit. Hänen tekstiään hauskempaa sanaleikkiä ja vielä halvempaa, pahansuopaa naljailua kuulee missä tahansa kapakassa, myös omassa pöydässäni. Guareschin Isä Camillotkin mielsin pakinoiksi. Kääntyisikö käsite näin novelliksi tai aikuisten saduksi, joka muusta novellista ja sadusta poiketen rakentuu sille suhtautumistavoista kypsimmälle, huumorille - englannin "humour"-sanan merkityksessä, suhtautumisen ja näkemisen tapana, ei vitsinä eikä tiettyyn tilaan nimenomaisesti rajattuna pelleilynä.

    Veikko Huovinen on tässä tietysti mainittava.

    Pelkän pakinan sijasta aihetta voisi katsoa laajemmin, painettuna huumorina sinänsä.

    Miksi kovalla metelillä -80-luvun alussa esiin survotusta suomalaisesta sarjakuvasta tuli niin huonoa kuin tuli? Vasta nyt, kun tuosta omahyväisten sarjakuvaseurojen sukupolvesta on päästy eroon, on esiin noussut humoristeja. Milla Paloniemi, Pertti Jarla... Vuosikymmen, ylikin meni pelkän Jorma Pitkäsen, pitkän tauon jälkeen aktivoituneen Juho Juntusen ja Pahkasian varassa.(Pahkasika: Heikki-Pekka Miettinen! Ari Pirttisalo! Heikkilä-Paretskoi! Ja tietysti tuo tuntemattomimmaksi jäänyt, avoimessa groteskiudessaan kai epäsuomalainen, mutta Jurpo-kokonaisteosta ajatellen mitä suomalaisin Hannu Pyykkönen! [Toki Jarlakin -sikaa avusti, muttei tuolloin ollut vielä kypsynyt nykyiseen kuntoonsa.])

    Pilapiirroksesta puhumattakaan. Olavi Järven Parhaat pilapiirtäjämme -teoksesta voi tarkistaa suomalaisen pilapiirroksen historian. Ei se Kari Suomalaisen suvereniteettiin päättynyt. Yhtä aikaa hänen kanssaan piirsivät mm. aivan loistava Jorma Tiittanen ja sofistikoituneempi Antero Halla. Mutta Karin tason romahdettua on kuin joku, jossain olisi päättänyt koko suomalaisen pilapiirroksen olevan sitä myöten selvä.

    Minusta sellainen huumori, jossa ei nälvitä ketään eikä vihjailla ajankohtaisista aiheista, ei kiinnosta nykyisiä päätoimittajia, toimitussihteereitä, mainostajia eikä jakelijoita. Heillehän kaikki tuo on aina tehty. Lukijan reaktion merkitys on nyt niinkuin ennenkin siinä, miellyttääkö se tätä huumorin tosiasiallista ostajaa vai ei.

    Ja jos laajennamme tästä television puolelle...

    VastaaPoista
  7. Toki Tervo ja Hotakainen saattoivat toimia parhaiten uransa alkuvaiheessa kirjoittaessaan aivan päättömiä, mutta siis persposkisia ja angstisia mammanpoikia, jotka kirjoittivat persposkisille ja angstisille pikku kaupungin runkkareille.
    Ei Rosa Liksom -tastoista. sanoisinko siinä oli aitoa yleisaikalaista näkökulmaa Pohjolasta, ajalta, jättöisesti (Yhden yön pysäkki, 1985, Unohdettu vartti, 1986), kun esim. Tanska oikeasti karkotti suomalaisia elääkseen rötöstelleitä maankiertäjiä: takaisin ei ole tulemista.

    VastaaPoista
  8. "Siis tarkennettu kysymys: eikö sellainen huumori, jossa ei nälvitä ketään eikä vihjailla ajankohtaisista aiheista, kiinnosta enää ketään? –"

    Kyllä se kiinnostaa, mutta se on vaikea huumorin laji, on paljon helpompaa vinoilla ja vihjailla, jopa v:lla. Arto Paasilinnan Hurmaava joukkoitsemurha on kelpo esimerkki hyväntahtoisesta huumorista: siinä nauretaan ihmisen heikkouksille ja jopa kuolemalle. Kotikylässäni oli eräs monitaitoinen mies, myös juttujen kertojana verraton Viita- Eemeli, joka osasi nähdä ihmisten huvittavat puolet, mutta niin hyväntahtoisesti, ettei koskaan loukannut ketään. Mitä pelättävää kuolemassa on, sen jälkeen elämä on todella helppoa.

    VastaaPoista
  9. Markus Kajo kirjoittaa sellaista, ellen nyt ole aivan käsittämättömästi eri jäljillä. "Kettusen kannettava" jatkaa "Ihmisen käsikirjan" loppupään linjaa, mutta on samanlaista vanhempaakin, ja sittemmin voidaan bongata häntä myös verkossa:



    TV:stäkin tuttu niille, jotka ovat katsoneet hänen jupinoitaan itsenä tai Kettusena TV:stä.

    VastaaPoista
  10. Siihen aikaan, kun oli vielä menestyviä puoluelehtiä, oli myös poliittisten pakinoitsijoiden ihailtu ammattikunta.

    Esimerkiksi viimeisen dinosaurin, Simpan, hiljentämiseen tarvittiin Kekkosen mahtikäsky, jonka Kairamo, hyvä pakinoitsija toki hänkin, saattoi voimaan.

    Myös juuri edesmennyt Arvo Salo oli - no, jos ei ihan pakinoitsija - niin ainakin poliittinen kolumnisti ja erinomainen sellainen.

    Huumoripakina toki elää edelleen. Se on siirtynyt televisioon ja sitä nimitetään sketsiksi.

    VastaaPoista
  11. >leninlippalakki on liian kireällä<

    Meillä oli Kainuussa ollessani kansakoulussa opettajana yksi Maolainen "hihapuukkomies" Kajaanista. Tai paremminkin Sotkamon Tuhkakylästä, josta hän oli kotoisin. Hänellä tosin oli aito kiinalainen Mao-lippis päässään. Hän luki 5-6 luokkien opettajana aamunavauksissa Maon punaista kirjaa ja kylän Pikku-Pioneeni -toiminta käynnistyi vilkkaana.

    Kainuussa 1969-1970 pienessä maalaiskylän kansakoulussa saattoi lukea Mao Tse Tungin pientä punaista kirjaa ihan huoletta aamunavauksessa ja olla oikein kovasti radikaali. Taisi tulla kuitenkin hatkat heti ensimmäisen vuoden jälkeen siitäkin koulusta. Isännät pelkäsi jos vaikka punahome tarttuisi kuitenkin pieniin Vesaisiin...

    Hänen eräs vakiolauseensa kuului: Valta kasvaa kiväärin piipusta. Toinen sanonta oli "itä on punainen". Miten lienee nykyisinkin nuo sanonnat?

    Nyt samainen Vantaalainen opettaja toimii Hesarin kirjakriitikkona ja lausuu Yrjö Jylhän runoja sotilasasuisena!

    Katso ja hmmästy: Kohdassa 0.43 hän lausuu runoja Yrjö Jylhän ja Matti Kuusen runoja sekä runoja Vänrikki Stoolin tarinoista, vieläpä oikein sotilasasuisena!

    http://www.vanhankirjallisuudenpaivat.com/3

    Kyllä minä ihmettelin kovasti kun kuulin tuosta hänen nykysuuntauksestaan netistä ja radiosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimettömänä on hyvä ampua rohkeasti selkään puskasta. Tuttavani vinkin perusteella lukaisin salametsästäjän tekstin, jossa on vain virheitä, väärennöksiä, valheita ja törkeyksiä syntymäpaiksstani lähtien puhumattakaan työstäni ja niin sanotuista "lainauksista", jotka salametsästäjä oli suurta rohkeutta osoittaen pannut suuhuni. Niin paljon sontaa hän puhuu, että suussa on varmaan peräpukamat. Silmä silmästä, paikka hampaasta,- Hammurabin lakia muunnellen. Kärventäkööt Dante Alighierin Infernon, Helvetin lieskat moista salametsästäjää! Eino Kaikkonen

      Poista
  12. En ole henkilökohtaisesti tuntenut yhtään "humoristia", mutta on sanottu heistä parhaimpien olleen yksityisesti nihkeitä ja yksitotisia. Nyt työelämässä ja varmasb lehtien toimituksissakin kaikkien tulee hekotella ja iskeä vitsiä kosteilla nalleilla kaikesta. Tätä ei viitsitä jalostaa pakinoinnksi, vaan ihaillaan toista linjas, Pikky-Myyn tai Haisulin oloisia happamia juttuja, joiden taitajia meillä ovat olleet esimerkiksi Mattiesko Hytönen, Taina West, Annamari Sipilä, Pekka Sepänen ja Minna Lindgren, kukin tavallaan.

    VastaaPoista
  13. Epäilen että toisten ihmisten nälviminen on paljon helpompi tyyilaji kuin oivaltava huumori. Ja kun kerran ensin mainitullakin saa palstatilaa ja myös kukkurakaupoin huomiota ns. roskalehdistössä, ei ole syntynyt tarvetta nähdä sellaista vaivaa, joka tuottaisi oivaltavaa huumoria. Vika on siis meissä lukijoissa, jotka kritiikittä kelpuutamme luettavaksemme pelkkää nälvimistä.

    VastaaPoista
  14. Alle murrosikäisten huumorintaju on vauhdikas. Tällä erää kuluu härmissä ilmestyvä eteläpohjalaista huumoria-vitsikirja, jota 9-v. lukee minulle ( mummo ) ääneen tirskuen.Mitä huurittomampaa, sen hauskempaa!
    Herää kysymys, tappaako hormoonitoiminta huumorintajun? Itse luin varhain kaikki Ollit, Valentinit,Arijoutsit,Simo Penttilät jne...Soli 50-lukua.Myöhemmin löytyi esim. Härmän Kuustaa & kumpp. Molemmat keräsivät tietoisesti materiaalia akselilta Kauhava-Härmät kansan karttuisasta kädestä.

    VastaaPoista
  15. "Mitä pelättävää kuolemassa on, sen jälkeen elämä on todella helppoa. "

    Totta puhuen, riippuu vähän (myös) elämästä, mutta se okkulttinen liturgia, millä kirkko pelotellee, on aiheuttanut valtavasti kauhua sekä ennen että jälkeen tämän korkean kuoleman-siirtymätapahtuman.
    Vain siksi että instituution oman valtapolitiikan kulmakiviä on pitää kansa ja kansalaiset pelossa (ja armon välineet itsellään). Vieläkin se puree köyhään kansaan.

    VastaaPoista
  16. "Poliittisen pakinan tappoivat toimijat, joiden leninlippalakki on liian kireällä.
    Mielestäni useat Jussi Halla-ahon kirjoitukset täyttävät poliittisen pakinan tunnusmerkistön."

    Ainakin politiikka näkyy sävyttävän tulkintoja. Kiinnostavaa olisi tietää ensimmäisen väitteen perusteet ja toisen mielipiteen takana olevat tunnetilat.

    "Panssareilla on kiva ajella ihmisiä littiin ja homoja olisi kiva potkia". Hah-haa, kun nauraattaa ja sitä rataa...

    VastaaPoista
  17. "Tästä on ollut ennenkin puhetta. Pilajutut ja pakinaperinne tulivat meille luultavasti Venäjältä"

    Eiköhän perinne ollut pitkälti kotoperäinen. Sellaisen kuvan ainakin saa, kun lukee joitain Matti Kuusen teoksia. Käsittääkseni (lähes?) kaikissa kulttuureissa on pilajuttuperinne. Ensin se ilmenee puhuttuna ja sitten myöhemmin myös kirjoitettuna.

    Toki aina vaikutteitakin saadaan ulkomailtakin. Suomeen ne ovat perinteisesti tulleet enempi lännen suunnalta jo senkin takia, että idässä on ollut kielimuuri. Venäjää on osattu sattuneista syistä todella huonosti viimeisten vuosisatojen aikana.

    Vanhempia, satoja vuosia vanhoja vaikutteita kertomusperinteessä on kyllä enemmän varsinkin maan itäisissä osissa. Onhan Suomessa jonkun verran ortodoksejakin.

    VastaaPoista
  18. Mainitaan nyt ainakin traaginen humoristi Veikko Ennala, josta hänen elämänkertakirjansa "Neron heikkoudet" paljastaa nuo heikkoudet. Kuten haastateltuaan nuorena krapulaisena Hesarin toimittajana Mika Waltaria, joka jo silloin oli suuri nimi, Waltari vastaili asiallisesti ja antoi lopuksi Ennalalle kaksi sataa ja sanoi, että jokaista on autettava työssään.

    VastaaPoista
  19. Ad Omnia: - Venäjästä mallina - ei se kielen osaaminen niin heikkoaollut. M. Vaasan-Jaakkoo ja Ilmari Kianto olivat maitereita, pääaine fenäjä (slaavilainen filologia). - Joku tämän tiennee, mutta itse vain muistelen, että Olli olisi myös osannut kieltä hyvin, kenties suorittanut siitä arvosanan.

    Stipendit venäjän opiskelijoille olivat muhkeita.

    VastaaPoista
  20. Jatkokertomuksiakin ilmestyy,ainakin niin sanotuissa naistenlehdissä, vieläpä ihan tunnustettujen kirjailijoiden tekeminä. Naisten ja miesten.

    VastaaPoista
  21. Anonyymi: "...kansakoulussa opettajana yksi Maolainen "hihapuukkomies" Kajaanista."

    Aluksi mietin, että viitataankohan tässä Aku-Kimmo Ripattiin, joka toimi niihin aikoihin kansankynttilänä nälkämaan selkosilla, mutta taitaa olla joku toinen. Olihan heitä siihen aikaan.

    Hihapuukko oli esistalinistien undergroud-lehti, jota jaettiin Kajaanin lyseonkin pihalla. Papin poikien vetämänä Lyseossa perustettiin sitten vastareaktiona Isänmaallinen Kansanliike (pääsivät jopa Apuun) ja tämä IKL sitten poltti Hihapuukkoja Kekkosen entisen opinahjon pihalla rehtorin katsellessa myhäillen muualle.

    Mistäkö tiedän? Olin paikalla.

    VastaaPoista
  22. "Hyvää, sanoi mustapartainen mies, päivää."

    Huumori on tosiaan vähissä painetussa mediassa. Nykyisin parasta huumoria taitaa edustaa Kuvalehden "Jyviä ja akanoita", jonka vitsejä ei alun perin ole vitseiksi tarkoitettu.
    Telkku yrittää pitää huumorin kukkaa hengissä. Ketosen ja Myllyrinteen tuotokset (löytyvät youtubesta) ovat usein sekä hauskoja että oivaltavia. Sen sijaan tämä uusi YleLeaks menee ali siitä, missä rima on korkeimmalla. Paavo Värysen mollaaminen ei edellytä suurta taitoa.
    Minun nuoruudessani kylissä eli "kuoliaaksinaurattajia", loputtoman tarinan mestareita. Yhden sellaisen Veikko Huovinen kuvaa kirjassaan "Havukka-Ahon ajattelija." Ja kuten Huovinen kirjoitti, heidän seurassaan voi tosiaan henki olla löyhässä. Tuntikausien hervoton nauraminen aiheuttaa pahoja, kivuliaita kramppeja, jotka eivät varmaan ole ainkaan sydänvaivaisille hyväksi.

    VastaaPoista
  23. Tapsan tiedot suomalaisesta stalinismista ja suomalaisesta undergroundista ja niiden eroista tuntuvat olevan varsin vaatimatonta luokkaa. Sinänsä tämä ei yllätä.

    VastaaPoista
  24. Markus Kajo kirjoittelee juttujaan nettiinkin nykyään, YLEn sivuille (http://olotila.yle.fi/ihmiset/blogit/ajatusten-miljoonalaatikko). Tuomas Kyrö tulee toisena mieleen, mielensäpahoittaja on minusta positiivinen ja lämmin hahmo.

    VastaaPoista
  25. >>Maolainen "hihapuukkomies" Kajaanista."<<

    Se oli Maolais-Eikan 1. opettajanpesti Paltamon Melalahdessa ja hänestä tiettävästi kanneltiin koulutoimentarkastajallekin. Tosin eräät kyläläiset sanoivat ettei häntä pitäisi häätää täältä, koska seuraavassa paikassa hän tekee saman "kylvönsä", jolloin henkinen tuhotyö on vastaavasti suurempi. Taisi Lehtimäelle mennä seuraavaksi. Eikka oli ankara Maolainen ja vaatetus oli kiinalaista sotilasmallia vihreine takkeineen ja lakkeineen.

    http://kuvat2.huuto.net/b/55/5c1c04723cad2ea0671c101abec4d-orig.jpg

    Maon Punaista kirjaa hän luki usein 5-6 -luokkansa aamunavauksessa ja ko. kirjaa hän välitti halukkaillekin. Polkupyörä oli tarakaton punaiseksi maalattu ja habitus oli tyypillinen partaradikaalin look, siis parta ja pitkä tukka.

    Hävetköön rauhassa silloisia tekojaan. Hänhän myrkytti henkisesti jopa satoja nuoria, vieläpä opettajana. Toki IIKOLLIT yms. teki luultavasti ihan samaa 30 vuotta aikaisemmin, vain aatteen toiselta puolelta. Ihmisenä hän oli erittäin mukava ja vieraili kylän taloissa malliin ex- tempore.

    Google löytää paljonkin "hihapuukko" tai nimellä.

    Eroottinen materiaali vei viimeisille kirjakäräjille

    julkaistu 23.09.2009 klo 10:58, päivitetty 23.09.2009 klo 16:22

    http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2009/09/eroottinen_materiaali_vei_viimeisille_kirjakarajille_1024762.html?print=true

    Tässä jutussa painottuu ihan liikaa tuo pornopuoli. Kyseistä Hihapuukko -julkaisua tehtiin muistaakseni 5-6 kappaletta ja se keskittyi kommunistiseen agitaatio -propagandaan ja vallankumouksen tekemiseen. Saadakseen monistetulle vihkoilleen julkisuutta, siihen lisättiin pornoa ja tökeröita sarjakuvia, joissa nussittiin Mannakorven mailla -sanoituksen tyyliin: "...pistin runkkaa edesetä ja pappi nussii takaa..."

    >>Mistäkö tiedän?<<

    Olen lukenut niitä, useammankin!

    http://www3.vaalikone.fi/kunta2008/naytaehdokas/Eino+Kaikkonen/4/1001
    Ehdokkaan oma esittely:

    Olen 63-vuotias, koulutukseltani kansakoulunopettaja Vantaan Kaivokselasta. Vantaalla olen työskennellyt vuodesta 1988, viimeiset 20 vuotta Kivistön koululla. Käyn joka aamu hyvin varhaisella lenkillä, 8-10 km, pyöräilen töihin. Neljä aikuista lastani ovat maailmalla oma nokka tuulta vasten. Asustelen huonekasvieni, kirjojeni, taulujeni ja levyjeni keskellä: kotini on linnani. Minulla on kihlauskiinnitys radiotoimittaja Päivi Istalaan. Teen lausuntakeikkoja, joilla ei rikastu. 40-vuotistaiteilijajuhlani oli Lahden Runomaratonissa 2004. Viimeisimmät esitykseni tein Pentti Saarikosken ja Paavo Haavikon teksteistä. Nyt teen Tulenkantajien runouden ohjelmaa Mika Waltarin 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Olen maan ainut Yrjö Jyrinkosken rahaston stipendiaatti vuodelta 1961 Kajaanin lyseosta: 3000 mk:n lisäksi sain ehdot algebrasta, geometriasta ja Ruotsin kielestä: tonni sponsorirahaa yhtä nelosta kohden. Toimin aktiivisti SKDL:ssa vv.1967-85, sitten olen ollut "hieman" poliittisesti koditon...


    >>Mistäkö tiedän?<<

    OLIN OPPILAANA!

    P.S. Eräänä Vappuna Eikka kuulemma julisti Kajaanin Osuuspankin katolta Maailmanvallankumouksen alkaneen. Taisi olla väärässä...

    Tämä "aikuisiän" isäänmaallisuus, vaikkapa Jylhän tai AKS -Kuusen runoineen, tuntuu tarkoitushakuiselta tälle vanhalle maolaiskomukalle, ikuinen häpeä sellaiseille takinkääntäjille. Olisi vaan pysynyt aatteessaan... mutta kun aatekin petti!

    VastaaPoista
  26. A: "Tapsan tiedot suomalaisesta stalinismista ja suomalaisesta undergroundista ja niiden eroista tuntuvat olevan varsin vaatimatonta luokkaa."

    Niinhän se onneksi on. Asia kiinnostaa saman verran kuin mikä tahansa kulkutauti.

    Kerroinkin vain mitä muistan ja mitä olin itse mukana katsomassa – toki akateemiset tutkijat tietävät senkin paremmin.

    Hihapuukko oli SKDL:n kustantama. Sitä jakoivat nuorkommunistit, joista monista tuli myöhemmin taistolaisia. Se kehui olevansa underground-lehti.

    Vaatimatonta omakohtaista muistitietoa, mutta mikä tässä ei pidä paikkaansa?

    VastaaPoista
  27. Pettääkö muistini, mutta eikö Aulis Aarnio hauskuttanut oikeustieteen professoreita siteeraamalla Maon "Punaista kirjaa" sivutoimisesti, päätoimisesti taidettiin laatia uutta opetussuunnitelmaa tuleville lainopin opiskelijoille sekä uudistaa tuomioistuinlaitos "kansanvaltaiseksi"?

    Muistikuva kirjasta
    Vastahankaan – räätälinpojasta professoriksi. Helsinki: Siltala, 2009

    Pyysin joskus Erkki Havansia lukemaan Aarnion kirjan, sekä kommentoimaan Havansia sivuavia kohtia. Toivottavasti Erkki Havansilla on joskus aikaa kirjoittaa omia muistikuvia seitsemänkymmenluvun
    kansanrintamapainista.

    VastaaPoista
  28. Vasemmistoradikaalit ja Taistolaiset taisivat olla aikamme TYHMIMMISTÖ, sillä ei kait normaaliälyisten päähän tuollainen punavalhe muuten uppoa!

    Kyllä oli Eikka-paralla ankeaa lapsena, mutta niin oli varmasti muillakin siihen aikaan. Vain pirtti ja kamari ja toistakymmentä ihmistä. Sotkamossa oli Tuhkakylällä tukalaa. Eikalle ja miksei muillekin tiedoksi, että samanlaista se oli elämä muuallakin Kainuun pikkupaikoissa ja köyhissä oloissa. Ankara Maolaiskiihko myöhemmällä iällä taisi vähän helpottaa tuota nuoruuden ahdistusta.

    Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan ja Kainuussa 1969-1970 pienessä maalaiskylän kansakoulussa saattoi lukea Mao Tse Tungin pientä punaista kirjaa ihan huoletta aamunavauksessa ja olla oikein kovasti radikaali. Ne pienet maalaiskouluthan oli sellaisia läpijuoksupaikkoja aloitteleville opettajille, joka Eikkakin taisi silloin olla alta kolmekymppisenä pitkätukkapartaradikaalina. Jalkapallo oli Eikan spesiaalilaji ja urheilutunnilla hän pelasikin aika hanakasti ja sillä oli oikeat "jalitsukengät" mikä oli uutta meille nassikoille maalla. Eikka ei siis ollut sotilaan poika mutta tunsi kyllä sotilaista ja taisi myöhemmin aika hanakasti irvailla "karjalan mäntyyn juosseita".

    Kainuun jälkeen se taisi mennä Haapavedelle opettajaksi -70 luvulla siis. Siellä ei tainnut olla Maolaista idätyspohjaa laisinkaan vai mitenhän mahtoi olla? Kainuuhan oli tunnettua seutua korpikommunisteistaan ja hihhuleistaan! Saattoi sinne muutama orastava pikku-Mao -fani jäädäkin orvoksi kun "henkinen oppi-isä" lähti julistamaan toisille foorumeille. Siellä ne on edelleenkin samalla kylällä "pankkopoikina" vanhempiensa tanhuvilla suurin osa vieläkin niistä pikku pioneereista. Taisivat olla kuitenkin sitä kaikkein tyhmintä sakkia siitä porukasta, jotka Maon ajatuksille lämpesivät! Me vähän viisaammat nostimme kytkintä maailmalle heti kun siivet kantoi reilusti alle kaksikymppisinä.

    No nyt se näyttää vaikuttavan Vantaalla. Vieläköhän Vantaalla aamunavauksissa luetaan Maon ajatuksia? Ei taida nykyisin onnistua että koulun tiloissa moista propagandaa saarnattaisiin ja koulun jäleen pidettäisiin "pioneeri agitaatiotilaisuuksia" likimain samoille oppilaille!

    Nyt se sanoo radiossa että haluaisi vaan olla rauhassa loppuelämänsä ja katsella maailman menoa. Silloiset sotaveteraanit oli varmaankin samassa tilanteessa tuona aikana. Sodassa oli mennyt parhaat vuodet ja se painajainen oli jo 25 vuoden takaista painajaista ja ikäkin alkoi painaa. Monet varmaankin olisivat halunneet olla rauhassa mutta nämä "punapartaradikaalit" jaksoivat riekkua tuostakin asiasta ja heidän mielestään "turhasta reissusta". Liekköhän silmät jo avautuneet historian tosiasioista Talvi- ja Jatkosodan suhteen?

    Loppui vaan tuo radio-ohjelma vielä niin sopivasti 60- luvun puolivälille, ettei päästy siihen mielenkiintoisimpaan vaiheeseen eli politisoitumiseen. Harmi!

    Kuuntelin ohjelman aikoinaan radiosta.

    VILLIT VUODET, SUURET LUOKAT
    Ohjelmasarja suurten ikäluokkien elämästä

    "Ensimmäisessä osassa 8.1.2005 tapaamme edellisenä päivänä 60 vuotta täyttäneen kansakoulun opettaja Eino Kaikkosen. Ensimmäisten joukossa suuriin ikäluokkiin syntynyt Eino Kaikkonen on kulkenut pitkän tien kainuulaisesta suutarinmökistä arvostetuksi tiedon jakajaksi vantaalaiseen peruskouluun. Eino Kaikkonen voisi jo jäädä eläkkeelle, mutta sukupolvelleen tyypilliseen tapaan hän tähtää työssäänkin vielä pitkälle tuleviin vuosiin ja on valmis kaikin tavoin muutenkin ottamaan elämältä jatkuvasti uusia haasteita vastaan. Ohjelman toimittaa Tuulikki Hakkarainen."

    Hän oli Hihapuukon päätoimittaja niin kauan kuin se ilmestyi
    http://www.yleinenlehtimiesliitto.fi/toiminta/historia/tiedote_021010.htm

    "Eino Kaikkonen Vantaalta muistutti, että hän oli Hihapuukon päätoimittaja niin kauan kuin se ilmestyi. Lehti oli oikeudessa Kajaanissa 22.9.1969 ns. "pornonumerosta". Se oli Kaikkosen mukaan Suomen viimeinen kirjallinen oikeudenkäynti."

    VastaaPoista
  29. "Niinhän se onneksi on. Asia kiinnostaa saman verran kuin mikä tahansa kulkutauti. "

    Ei kannattaisi sitten käyttää käsitteitä, joiden sisällöstä ei ole tietoa. Tämä olisi hyvä muistaa epäakateemistenkin henkilöiden, myös Tapsan.

    VastaaPoista
  30. Hihapuukko-Eikka on sittemmin oppinut jopa kunnioittamaan lapsia... Ei taida enää opettaa että "valta kasvaa kiväärin piipusta".

    Kyllä hän laittoi silloinkin itsensä peliin täysillä... ainakin jalkapallossa. Silloin Kajaanissa Osuuspankin katolla Vappuna hän unohti vain mainita se vuoden koska maailmanvallankumous alkaa.

    Mielenkiintoinen haastattelu:

    Eino Kaikkonen muisteli valmistumistaan Kajaanin Seminaarista ja lausui Eino Leinoa.

    julkaistu 12.06.2009 klo 14:59

    http://yle.fi/alueet/kainuu/2009/06/eino_kaikkonen_muisteli_valmistumistaan_kajaanin_seminaarista_ja_lausui_eino_leinoa_801724.html

    KESTO 11.5 minuuttia!

    Tuosta päätellen se Paltamon Melalahti oli varmaankin hänen 1. työpaikka ja 1. koulu. 1945 syntyneenä hän tuli opettajaksi vain 24 vuotiaana. Ja taisipa tulla samalla karkuun sitä kuulua Hihapuukko-oikeudenkäyntiä.

    "Olin seminaarissa 4 vuotta 1964-1969"

    VastaaPoista
  31. Eihän sitä opi. Jäävät ilmaan sormen heristelyt.
    Mutta tieteelliseen tekstiinsä, kun saa tuhdin vertaisarvion.
    Oppii aika varmasti ettei roiski.

    VastaaPoista
  32. Tunnustan ja vetoan levottamaan lapsuuteeni keskellä hihapuukkolaisten ja myöhäisiikollien kiivasta taistelua lyseon pihalla... herkkä sielu jne... sekä lieventävänä asianhaarana esitän sen jälkeisen monivuosikymmenisen Akavan jäsenyyteni.

    VastaaPoista
  33. Helsingin keskustan kouluissakin oli maolaisia opettajia. Opiskelivat kiinaa ja matkustivat "pyhään maahan" ja palasivat sieltä kertoen opettajanhuoneessa silmät säteillen, kuinka ihanaa siellä Maon Kiinassa oli.
    Sitä minä ihmettelen, että he eivät ollenkaan häpeä.

    VastaaPoista
  34. Akavan jäsenyys ei tarkoita akateemisuutta.

    VastaaPoista
  35. >>Veikko Pirilän "Sainpahan sanottua" muistelot.<<

    Veikko "Aaretti" Pirilä, sanomalehti Ilkan pitkäaikainen päätoimittaja (1958-1980), kertoo millaista oli KePulipeli tuona aikana, jolloin hän oli mukana lehtialalla, eli kaikkiaan 43 vuotta. Erityisen härskejä juttuja harrasti UKK:n "sisärengas" ja sen viestintuojat. Heistä pahin taisi olla Eino "19.9.1944" Uusitalo.

    Kirjassa on herkullisia kuvauksia kuinka ihmisiä kampitettiin monin KePulikonstein, mm. Aarettia erotettaessa ja takaisin otettaessa, Sukselaista kaadettaessa ja Virolaista valittaessa. Mikään ei tunnu muuttuneen noista ajoista. Palstamillejä mitattiin kun kiisteltiin jäikö joku KePuli-kansanedustaja mielestäään vähemmälle lehden sivuilla jne.

    Erityisesti mielenkiintoa herättää kirjassa usein mainittu "säätiö", joka käytteli isoja rahasummia kulisseissa halutun päämäärän saamiseksi.

    Kirjan sivulla 104-105 kerrotaan mm. näin: "PIDIN VÄLTTÄMÄTTÖMÄNÄ KERTOA ILKAN LUKIJOILLE MYÖS TÄSTÄ KULISSIENTAKAISESTA, PUOLUEEN SISÄISTÄ EHEYTTÄ JÄYTÄVÄSTÄ RAHARENKAASTA, JONKA TIESIN JO TUOLLOIN HÄÄRIVÄN MYÖS ILKAN YMPÄRILLÄ ILKAN SISÄISESSÄ KIISTASSA. Olimme saattaneet tehdä havaintoja ylimääräisestä rahan kierrosta jo yhtiökokouksessa 1963, kun kokoukseen ilmestyi aivan ulkopuolisille, Ilkan piirissä tuntemattomille, myydyt ja kirjatut kahden (2) miljoonan markan osakkeet, vaikka tarjolla olleet osakkeet olivat jo aikaisemmin tulleet loppuunmerkityiksi. Johtokunta ei olluit kyseisiä osakekauppoja käsitellyt ja hyväksynyt."

    Jo aiemmin olen lukenut tämän Rautkallion kirjan, jossa mainitaan Korsimon saaneen 10 miljoonaa markaa NL:sta. Ei voi olla sattumaa tuo Aaretin kuvaus ja ajallisesti kaikki stemmaa täysin! Naapurin rahalla tehtiin Suomessa politiikkaa ja K-linjalle hankalat tahot koetettiin vaientaa monin konstein.Eipä tiennyt Aaretti elinaikanaan mistä rahasta oli kyse, sillä Rautkallion paljastus tapahtui vasta 1992!


    Tsernous V. N. - Rautkallio Hannu NKP ja Suomi - Keskuskomitean salaisia dokumentteja 1955-1968
    Tammi, 1992, 164 s., painos: 1

    KePu ei ole muuttunut Korsimon ajoista. KePu pyysi KGB:ltä vaalirahaa ja saikin 10 miljoonaa markkaa. Rautkallion 2:sta kirjasta löytyy dokumentit ja siitä hän sai lisänimen 1. dokumentin dosentti.

    Korsimon KGB -raha-anomusjuttu on sivulla 122 ja sivulla 123 on luonnos 10 miljoona markan maksamisesta Suomen Maalaisliitolle. Ajankohta on 22.1.1962.

    Veikko "Aaretti" Pirilä: Sainpahan sanottua-Pohjanmaata ja politiikkaa
    wsoy, 1982, 382 s., 1. painos

    LUKEKAAHAN MUUTKIN KePuliuskovaiset niin suomut lähtee silmiltä!

    VastaaPoista
  36. Veikko "Aaretti" Pirilän kirjan, Sainpahan sanottua, mukaan (s. 101) K-linjan salaseuran keskeisiä hahmoja olivat nämä:

    -KesKUSTApuolueen hovikirjoittajakvartetti Kähkölä-Lehtilä-Pihlajaniemi-Pyyluoma julkaisi 1974 Suomi K-linjalla -kirjan. Siitä selviää todellisesten salaseuran jäsenten nimet.
    Suomi K-linjalla, (toim) Otava, 1974, 224 s.

    -Salaseuraksi ja kovaksi K-ytimeksi muodostui Kleemola-Karjalainen-Pentti-Timonen-Uusitalo ja nämä alkoi pullautella varsinaisia K-linjalaisiakin pihalle. Näin kävi Korsimollekin. Karjalainen sortui viinaan ja K-linja sen myötä. Oikeasti se oli Kekkosvahvisteinen Kelmien Kerho.
    Kirja alkaa kertomalla mikä Kurjensaaren mielestä oli Kauko Kareen näkemys K-linjasta.

    "K-linja on salaliitto, se on Mafia, se on Camorra, se on bakteeri, se on syöpä, se jakaa ja vie virkoja, se on Musta Käsi, joka kaivoi Saimaan kanavan; se on kaikkialla, se on enemmän kuin kirjain, se on virus; siihen voi sisältyä Kekkonen, kapitalismi, kommunismi. K-linjan pyhin paikka on jossain, missä Urho Kekkonen polvistuneena nauttii ateistisen herranehtoollisen Kremlin kellojen soidessa ja puolisotilaalliseen asuun pukeutuneiden kommunismin pappien juhlallisesti hymistessä valittuja kohtia Marxin Pääomasta ja Leninin kootuista teoksista. Alttarin yllä kaatuu venäläisin kirjaimin teksti Finis Finlandie - Suomen loppu."

    K-linjalaiset olivat Paasikiven linjalla ennen Paasikiveä!

    Kekkonen, Korsimo, Kleemola, Karjalainen, Kuuskoski ja etunimillä pääsivät mukaan apuryssät Kaarlo ja Kustaa... Se toinen K-linja olikin Kalliokoski, Kukkonen ja Koivisto... mutta tämä linja oli menossa päin Karjalan mäntyä!

    http://fi.wikipedia.org/wiki/K-linja

    http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Puoluehistoria+Keskustan+sis%C3%A4ll%C3%A4+toimi+varjopuolue+1970-luvulla/1135221946652

    http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2009/07/korsimo-kekkosen-mies.html

    K-linjan kliimaksi: UKK:n ja Breshnevin K-hetki:

    http://www.yle.fi/teema/sininenlaulu/kuvat/SL_iso_ETYK_2004900A.jpg

    Kekkosesta K-linjaa Kiviniemeen asti:

    Välissä on muutama Kahjo Aho ja Kaulapanta-Tsuhna Uusitalo tai KooGeeBee-Väyrynen, on jopa Kremlin multakuriiri Kääriäinenkin ja Kanki-Vanhanen.
    Seppo Kääriäinen vei Kekkosen syntymäkodin multaa Kremliin. Sitä oli ideoimassa kuulemma KGB:n juoksupoika Väyrynen. Kaksi noista idiooteista on vieläkin päivänpolitiikassa.

    VastaaPoista
  37. "Akavan jäsenyys ei tarkoita akateemisuutta."

    Mistä täällä oikein puhutaan?

    VastaaPoista
  38. Puhutaan siitä, ettei tarvitse olla akateemisesti sivistynyt (= korkeakoulu) henkilö kuuluakseen johonkin Akavan jäsenjärjestöön ja sitä kautta myös Akavaan.

    Kysy vaikka tältä Tapsalta.

    VastaaPoista