Sivun näyttöjä yhteensä

19. syyskuuta 2011

Pakinoilla II


Vastoin määritelmiä pakina (causerie), joka rypyttyissä viisauskirjoissa yhdistetään ranskalaisen Sainte-Beuven nimeen ja 1800-luvun puolivälin Ranskaan, näyttäisi toteutuvan myös muissa välineissä kuin sanomalehdessä ja jopa muissa medioissa kuin paperilla.

Lauluista kupletti ja balladi ovat usein riimitettyjä jutelmia. Niitä tulee vieläkin; Juha Watt Vainio oli viimeisiä mestareita (esim. ”Tulta päin” ja miksei myös ”Vanhoja poikia viiksekkäitä”), ja myös Juice hallitsi tämän tyylin loisteliaasti (”Kaavilainen kantritähti”, ”Mr. Finland”).

Radiossa pakina muuttui joksikin muuksi Kankkulan kaivon ja Spede Pasasen välissä. Tai ehkä papukaija G.A. Pula-aho oli vielä radiopakinan viimeinen vihanta. Televisioon pakina ei ymmärrettävästä syystä istahtanut, vaan sen paikan otti speksi, joka elää ja voi hyvin, etenkin pilkatessaan.

Hakuteosten mukaan tekstityyppi on kadonnut englanninkielisestä maailasta. Ehkä se määritellään toisin. Mark Twain kirjoitti suunnattoman määrän pakinoita ja alan todellinen klassikko on nyt melkein unohdettu O’Henry, jonka parhaat tarinat ovat loisteliaan lukukelpoisia edelleen. Ja mitä muuta P.G. Wodehousen kirjat oikeastaan ovat? Parhaatkin niistä, eräät Jeevesit ja ainakin kaksi Psmithiä, ovat hyvin löyhästi yhteen harsittuja tarinoita.

Ehkä päähenkilö on yksi määre. Siinä Jeeves kuin Mustapartainen mies tai Origon ”K”.

Ruotsissa herraspakina oli valtavan suosittu, ja nimi huipulta oli Kar de Mumma, joka kirjoitti 1922-1996 20 000 pakinaa. Kaikki julkaistiin myös kirjoina. Pakinoitsija kunnostautui suuresti myös revyyteatterin monologien ja sketsien kirjoittajana ja miellytti pohjattomasti Östermalmin everstinrouvia.

Arvovaltaiseen suomen kirjallisuus –teossarjaan pakinoista kirjoitti harvinaisen huonon selvityksen Hannu Taanila. Kuten voi arvata, hän unohti pakinan tyypillisimmän ominaisuuden, joka on hellyttävyys. Heti kun tuo lempeä ihmisrakkaus heilahtaa, siirrytään parodian tai satiirin puolelle. Taanila on itse juuri radiosatiirin mestari, tosin hiukan puuduttava, koska hänen painotuksensa ovat yhtä arvattavia kuin näiden everstinnojen suosikkien.

Kaipaisin tähän tuekseni kahta kirjasarjaa. Karisto julkaisi vuodesta 1934 vuotuissarjaa ”Hyvää yötä”; hetki lepoa kunnes nukutte. Toimittaja oli ensin käsittämätön V. Hämeen-Anttila ja sitten Martti Qvist. Toinen oli aikakauslehdentoimittajien liiton rahankeräysväline ”Lipeäkala”, joka ilmestyi aina jouluksi ainakin vuodesta 1928 nähdäkseni vuoteen 1960. Siinäpä oiva joululahja isälle, ellei sitten niin ikään toimittajien julkaisema ”Joulukärpänen” tai ”Arijoutsin joulupippuri”.

Koukossa oli aivan erinomaisia kirjoitelmia. Ei mikään ole niin hyvä kuin pakolla päkistetty tilapäiskirjoitus, kun asialla on ammattilainen. Näissä kokoelmissa on myös yllätyksiä, kirjallisuutta maailman huipulta, kuten Akutagawaa.

Seminaarinlehtori Samuli S. (Samuli Suomalainen) lienee ollut meillä ensimmäisiä puhtaan pakinan osaajia. Hän muuten suomensi Gogolia ja Turgenevia hienosti ja lienee tuonut suomalaisen lukijan ulottuville Jules Vernen, Paroni von Münchausenin ja Robinson Crusoen.

Esittäisin kaksi epäröivää vastaus pakinan kauhtumiseen. Yhteinen tai tunnistettava kokemuspohja näyttää olevan pakinan kasvualusta verrattuna esimerkiksi kolumniin, joka kallistuu yleisiin aiheisiin. Toiseksi Sainte-Beuven nimen mainitseminen antaa aiheen korostaa, että ihminen saattoi olla akateemikko ja professori ja vaikka mitä ja silti kirjoittaa hauskasti. Esseistit ottavat itsensä melkein aina aivan liian juhlallisesti, puhumattakaan poliittisista kirjoittajista. Sekä Koivisto että Kekkonen kirjoittivat pakinoita…

Suurin surma aiheutuu oudosta tarpeesta pysyä asiassa, vaikkei asiaa olisi. Viihdytystä ja lohtua tarjoavan kirjoituksen pettämättömiä tunnusmerkkejä on sama piirre kuin hyvän kaskun, yllätys.

Johdonukaisuus, asiallisuus ja tunnollisuus ovat kirjoittamiselle kuin hiekkaa lakereissa. Narskutus kuuluu kauan. Laakerit valittavat ja lukija narskuttaa hampaitaan.

21 kommenttia:

  1. Hube kirjoitti:
    TV-pakinoista tuli mieleeni satunnainen matkailija Juhani Mäkelä. Siis, eivätkö hänen juttunsa olleet jonkinlaisia tv-pakinoita, ainakin parhaat niistä. En muista yhdenkään sisältöä, tunnelman muistan.

    VastaaPoista
  2. Minun mielestani JUKKA KEMPPINEN on hyva positiivisen huumorin viljelija. Nama blogikirjoitukset korvaavat yhden-kaksi vanhan ajan hyva pakinaa!

    VastaaPoista
  3. Naurettavinta on raha.Luenko pöytään ?

    Oli asevelvollisuus, pokasahavelvollisuus ja
    pyykkilautavelvollisuus. Eli oli pakkotyö -ikiaikainen
    instituutio. Oli rinnalla toinenkin,uudempi ja keksitympi
    sosiaalisten suhteiden järjestely nimittäin raha.
    Keksintöjen seuraanto edellisistä,kehityspolku, kohosi
    ihan paperirahavuoreksi ja hävisi kohta näköpiiristä
    virtuaaliseen bittikuulauteen.

    No,1900-luvun suurponnistukset eli suursodat käytiin
    ruokittuina ja vaatetettuina. Pakkotyön ohessa ihmiset
    organisoitiin myös rahakiihokkein. Lainaa sodanjohdolle, saat korkoa ! Oli Liberty Bondia ja
    sama saksaksi. Oli määräaikaista säästötiliä Berliinin
    pankeissa, laukeavat kulutukseen Voiton jälkeen. Kelpaa ajella Volkkareilla pitkin baanoja. Ihan kuten
    junkkerinuorukaiset ennen sosiaalivallankumousta
    karauttivat ratsuillaan yli ja läpi vähempien työihmisten
    niittyjen ja kylien.

    Patentit raukenevat,uusia rahoja asennetaan. Baptisti
    Jimmy Carter avasi Wall Streetiä uusille miehille.
    Vuosikymmentä myöhemmin Thatcher jo tiesi
    puhua Big Bangista eli uudenmaailman luomisjytkystä
    tehdessään saman Cityssä.

    Kaikki raha on velkaa (-ja saamista). Myös osake on velkaa, liikkeenjohdon osinkovelkaa omistajalle.
    Eri säädyillä on omia rahoja,kuten noita osakkeita tai
    obligaatioita. Tai näiden arvoihin/tuottoihin kytkettyjä
    sopimuspapereita,arvopapereita. Johdannaisia julki-
    ja salakaupassa. Välillä tuoreimmat kerrokset lysähtävät kasaan. Nyt ne ovat nurin. Keynes ei käy,
    koska möimme kansantaloutemme faustisesti.

    Maailmasta on haihtunut valtamerellisiä rahaa. Sitä
    rahaa,jolla kymmentuhantisten tilastosarjojen parissa
    diilataan alkaen havusellusta jatkuen UPM:n 6 kk:n yritystodistuksen korkoon 1.7.2012, Norjan kr.
    Ja vaikka mihin. Fordien ostajien korttiluotto+opintolainat Delawaressa, siivutettuna myytävinä
    paloina, ja tällaisen strukturointituotteen takaisinmaksun vakuutushinta. Ei näitä tosirahalla
    kaupitella,vaan miehen sanalla,kädenpaiskauksella,
    luotolla. Mutta on niillä arvoa,tosirahallista vaihtoarvoa.
    Arvopapereita. Ja kiertäessään salamina rahastosta
    seuraavaan,ne jättävät palkkiorahaa finanssien
    managereille. Neljännesvuosisadassa nämä mullistivat
    ihmisen aineellisen elämänpiirin ehdot,ratkaisevasti.
    Suomestakin tehtaat läksi,mutta saatiinpa Lidl ja
    huoistuvat valmiit paistit.Mannaa isketään Kiinoista
    insinöörien ja ekonomien toimesta.

    Kaikki tämä on päivänselvää. Kuitenkin kehitys pääsi horjahtamaan ehkä 2007 ja systeemi kaatui. Se on yhä
    nurin.Nuo markkinat sellusta,Fordista jne ovat vain varjo entisestä Shadow Banking aktiviteetista ja
    uusluonnista puolenkymmentä vuotta sitten.

    Täältä eurosekamelska juontuu.Moni sen vaistoaa,juuri
    kukaan ei virka. Onneksi on Amerikka. Kaatuneen
    keinoraha-arvopaperi-sopimusrahan sijaan työnnetään
    perinteisempää, Fed:istä ihan ymmärryksestä -ja EKP:stäkin kuilun partaalla. Nyt Fed panee
    eurodollarimarkkinoilla tuulemaan, päätökset oli 15.9.
    ja Geithner Puolassa heti perään. Obama aikoo verottaa tsunamirahalla surffanneita. Kai hän saa
    teekutsujen säädylliset kelkaansa ? Lisää Obaman
    pragmaattisesta ja rahapiirejä toimiin viekoittelvista
    aikeista kuullaan lähitunteina. -Ellei länsi hoida itseään
    kehityksen raiteille,voimme odottaa Kiinan ja Brasilian
    ottavan intellektuaalisen piikkipaikan. Se ojennetaan
    kuten tehtaat ja tosityö jo annettu on -mukavuden halusta. Ja ovathan tehtaat epäterveellisiä soluille
    aivoja myöten.
    Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  4. Pakinan aihetta hakevan ei kannattane ihan heti unohtaa Tarja Halosen vaatimusta rasismin ja vihapuheen kitkemisestä suomalaisesta yhteiskunnasta. Hän pitää sitä hallituksen keskeisimpänä tehtävänä tänä syksynä talouskriisin hoidon ohella.

    Antiikin Kreikan draaman ainekset tähän Halla-ahon töräytykseen oli aika hyvin koottu. Kärsivän näköinen puoluejohtaja palaamassa rakkaaseen kotiin pahojen ja ilkeitten maasta kuulee junassa käärmeen matkansa aikana livahtaneen paratiisiin ja vaatii välitöntä puhdistautumista.

    Huippukoulutettu Jussi Halla-aho, slaavilaisten kielten tohtori, nimikaimana melkein kuin kirjailija Juhani Aho, joka myös asui samalla Armfeltintiellä Etelä-Helsingissä.

    Ja puhuukin kuin oikeistoradikaali vaatiessaan panssareita kadulle. Aito-eiralaisten kannalta loistotyyppi: asettuu rasistiksi toisten puolesta, ettei huomattaisi 'aitojen' pelkäävän maahanmuuttajien lasten pilaavan heidän valkoihoisten koulunsa.

    Kun slaavilaisten kielten tohtori vähän töräyttää, niin kuullostaa Moskovan tykkien jylinältä!

    Tässä oli rakennettu Timo Soinille draamallinen sauma näyttää särmää matkalla luvattuun maahan. Siis kuten Mari Kiviniemi siunatessaan puoluetoveri Markku Kauppisen potkut ja kyynelehtivä Jyrki Katainen hyväksyessään Ilkka Kanervan kohtelun, samoin Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö naisministereitä itkettäessään.

    Koska ulkoministerin vaihtaminen on maan rajojen ulkopuolella mahdollisesti syntyvän kielteisen huomion vuoksi aina vakavampi tapahtuma kuin rivipoliitikkojen höykyttäminen, Kanervan runttaus varmistettiin hankkimalla tapahtuneen ylle arkkipiispa Jukka Paarman hiljainen kädenpano.

    VastaaPoista
  5. Niin.

    Itse pidin Markus Kajosta, -aikani. Raskas tyylilaji, pitäisi uudistua alinomaa.

    Olisiko tuo sanasi "speksi", pitänyt olla sketsi?

    VastaaPoista
  6. Ad Murphy: - sketsi on luonnos. Speksi vakiintui ennen sotia opiskelijapiireissä pikkunäytelmän nimitykseksi - mukana on myös pilalauluja. Ruotsin kielessä "spex" esiintyy tuossa merkityksessä eli opiskelijoiden hullutteluna jo 1500-luvulla.

    Nykyisin spekseistä puhutaan myös asiallisten piirustusten ja vuokaavioiden yhteydessä.

    Taustasana tarkoittaa arkisesti katsomista "katsottavaa".

    VastaaPoista
  7. Jukka Ukkola on hetkittäin hulvaton ja rönsyilevä kuten oikean pakinoitsijan kuuluukin.
    Tykkää-nappia painaa Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  8. Satunnainen matkailija oli paljon parempi kuin sana Mäkelä könöttämässä studiossa Suomen lipulla koristetun kirjoituspöydän yli. Televisiossa toimii näyttäminen - muistan erityisesti satunnaisen matkailijan demoamassa lentokentällä boardingia. Suurin osahan toimii yhä kuin Mäkelä siinä "ei näin"-esimerkissä: odotetaan kelloa ja ruutua tiiraten salkku sylissä ilmoitusta ja kun se tulee, rynnätään yhdessä muiden kanssa jonottamaan mahdollisimman eteen. Olipa seating missäpäin tahansa. Presidentti Ahtisaari muuten näkyy toimivan juuri kuin satunnainen matkailija suositteli: maltillista odottelua sivummalle, ripeä mutta kiireetön siirtyminen portille kun ruuhka vähän hellittää. Ja hänelle sentään kaikki vaistomaisesti tekisivät tilaa.

    VastaaPoista
  9. Jälkimmäiset speksit lienevät lyhenne englannin "specifications" (specs) sanasta. On tavattu myös yksikössä.

    Suomessa sketsi ja toisaalta skitsi tai skissi tarkoittavat eri asioita samasta ulkolaisesta kantasanasta huolimatta.

    VastaaPoista
  10. Olipa uusi tieto tuo speksi. Varmaan samaa kantaa kuin späck tai saksan speck eli silava. Nykyisinhän englanti on pääasiallisin lainojen antaja ja specs eli speksit tarkoittaa nuorisokielellä melko aina teknistä määrittelyä tai erittelyä engl. specification. Vähän samalla tavalla kuin schwarzwaldtorte on nykyään black forest cake, mitenkään väheksymättä mtv3:n tv-kokkien sivistystä.

    VastaaPoista
  11. ---
    Kemppinen kirjoitti pakinoinnista. aidot Karjalaiset pagisevat, ja kasso: ”pakina”-sana näyttää johtuvan sitä kautta!

    Vanhat ibeerit kirjoittivat tuulimyllyistä ja sisämaan kylähulluista pagina paginalta, se oli sitä. Meitä ja muita yksinkertaisia aina vedätetään!

    Californian suomeksi pagina on ”page”, mutta so what, kuka meistä välittäisi peltiliitereistä ja mäiskis-kulttuurista sen enempää? Steinbeck saa armon, ja pari juopahtavaa hullua.

    VastaaPoista
  12. Ad omnia: - joku aavisti hyvin. Otsikon "pakinoilla" on vanhentunutta kieltä. "Ah, jos armas lähtisi papin pakinoille..." Eli vihille.

    Äitini ja isänäitini ajatuivt neuvottomuuden tilaan vierailuista. "Kun ei ole haastettu." Pohjanmsalla haastetaan kyläänm, ellei käsketä. Kun karjalainen haastaa, hän keskustelee.

    VastaaPoista
  13. Rienzi on oikeassa boardingissaan. Kaikki leppoisimmat ja mukavimmat ihmiset nousevat koneeseen viimeisimpinä, eivätkä jonota kansavallan sameissa vesissä pois päästäkseen. Opettelua taito kyllä vaatii.

    Presidentti Ahtisaaresta tulikin mieleeni eilinen oraalinen hairahdukseni, jolloin minulta kystiin samoin tein, miksi en ole naimisissa.
    Koska kunnioitan ja arvostan suuresti Nelson Mandelaa, vetosin häneen.
    Avioliitto on kovaa. Nelson Mandela vietti 27 vuotta vankilassa, hakattiin ja kidutettiin päivittäin, eikä tehnyt tiukkaa.
    Raatoi 38 asteen paahteessa, eikä tehnyt tiukkaakaan.
    Pääsi pois vankilasta 27:n vuoden kidutuksen jälkeen, vietti puoli vuotta vaimonsa kanssa ja sanoi: "En kestä tätä paskaa enää".

    VastaaPoista
  14. Ukkola on minunkin suosikkini.

    Minun korvani kyllä käskisi kysyä, että lähtisikö armahin papin pakeille... tosin siitähän voisi seurata pakit.

    VastaaPoista
  15. Mainitsen pari ajankohtaista mainitsematonta:

    -YLEn ajankohtais-pakinoitsija Heimo "Holle" Holopainen joka on mennyt tv:stä radion puolelle. Eikö rahat riittäneet palkkaamiseen ?

    -Conan (O'Brien),jolla on iso liuta kalliita käsikirjoittajia.

    Pakinointi on kallista ? Nykyään ei pikkumaassa kannata ?

    MrrKAT

    VastaaPoista
  16. Eikö kenellekään tule mieleen yhtäkään naispakinoitsijaa? Pii?

    VastaaPoista
  17. Kai tämäkin menee pakina-otsikon alle:

    Klassinen poliittinen kysymys kuuluu: voiko vitutukseen kuolla?

    Ei, mutta jos olet riittävän iso tappi, saat kyllä heti muutaman kuukauden sairausloman.

    Tuli mieleen, kun sairas mies, Peltokallio, istuu tyyriin ja terveen näköisenä televisiossa kertomassa, että ehti ansaita puolen vuoden pestissään, josta oli osan jo kesällä kesälomalla, sen lisäksi puolen vuoden kesäloman.

    A-studion toimittajakaan ei rohjennut kysyä, että mikä sairaus Pekkaa vaivaa.

    Vakavasti; miksei tähän töppöilevien pomojen sairauslomapelleilyyn puututa? Vaikka työmiestä vituttaisi miten paljon hyvänsä, niin töihin on tultava.

    VastaaPoista
  18. Anton Pavlovitsh:lla oli neuvo miten kirjoittaa:
    kun olet kyllin kylmä, aloita vasta sitten.

    Tolstoi manasi maan rakoon herran kirjoitukset,
    joistain kertomuksista tosin piti paljonkin.

    Tuomio huvitti nuorta miestä suunnattomasti.

    Pakinaa, kertomusta, runoutta.

    Mikä nyt sitten on mitäkin..

    Jonkun kerran olen ollut aikeissa
    vapaan runon ohjelmaan pyytää
    toisen hurjan lyhyt novelli
    paria vuosikymmentä myöhemmältä ajalta.

    Paikoin silkkaa juuri sitä.

    VastaaPoista
  19. Serp.

    Ksantippa.

    Juorkunan Jussi.

    Naispakinoitsijoita, meinaan.

    VastaaPoista
  20. >Eikö kenellekään tule mieleen yhtäkään naispakinoitsijaa? Pii?<

    Pii eli Pirkko Kolbe oli harvinaisen tylsä Suomen ruotsalainen rotkottaja Hesarissa. Ei kait pakina tarvitse olla pelkkää valitusta ja kaiken lisäksi aina tylsä!

    Pirkon tyttö Laura "oireilee" samalla tavoin, olemalla siis kuolettavan tylsä
    kirjoituksissaan.

    Mannerheim-museossa pätevöityy Suomen ruotsalaisen historian professoreita?

    Kummallinen kytky näille "hurrihistorintutkijoille" on tuo Mannerheim-museon intendentuuri! Sieltä on "valmistunut" jo 2 historian professoria Helsingin yliopistoon. Henrik Meinanader ja Laura Kolbe.

    Laura Kolben äiti, Pirkko, oli aikoinaan Hesarin vakiorotkottaja nimimerkillä "Pii".

    http://www.laurakolbe.net/laurakolbe/cv.htm

    Muutakin yhteistä tällä nuoremmalla Kolbella näyttää olevan Henrikin kanssa:

    "Toiminut vastaväittäjänä mm.
    Helsingin yliopisto, historian laitos Henrik Meinanderin historiatieteen väitöskirja: Towards Bourgeois Manhood. Boys’ Physical Education in Nordic Secondary Schools 1880-1940 (huhtikuu 1994)"

    1984-1991 Mannerheim-museon intendentti

    Henrik Meinanderkin "kypsyi" professoriksi samaisessa museossa!

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Henrik_Meinander

    "Meinander on työskennellyt Mannerheim-museon intendenttinä ja Tukholman Suomi-instituutin johtajana. Hän sai nimityksen Helsingin yliopistoon historian professoriksi (ruots.) 2001 ja oli historian laitoksen johtaja 2004–2006."

    Siinäpä meillä on todellinen Helsingin yliopiston "sinikeltaisen historiantutkimuslaitoksen" aisapari!

    Laurasta ja Henrikistäpä tulikin mieleeni Miksi Suomen ruotsalaisille tarvitaan AINA oma historia? Jopa Sotahistoriakin täytyy aivan erikseen kirjoittaa. Miksi Lars Stenströmin Krigsvägar -kirjaa ei vaan suomenneta?

    Krigsvägar Lars Stenström Sidottu. Söderström 2006

    Antti Juutilaisen Rinta rinnan -kirjan esipuheessa sanotaan kuinka suomenkielisille suomalaisille täytyy kertoa ERI tavalla ruotsinkielisten sodasta. Pelkät käännökset esim. Lars Stenströmin Krigsvägar -kirjasta ei tule kysymykseenkään. Miksiköhän EI?

    Kukas muuten rahoittikaan kirjan kirjoittamisen? Kirjassa sanotaan kuinka suomenkielisille suomalaisille täytyy kertoa eri tavalla ruotsinkielisten sodasta. Pelkät käännökset esim. Lars Stenströmin Krigsvägar -kirjasta ei tule kysymykseenkään. Miksiköhän EI? Hanketta näyttää kirjan johdannon mukaan rahoittaneen veteraanit. Veikkaisinpa heidän olleen Suomen ruotsalaisia veteraaneja... Sivulla 15 sanotaan näin: "Haluan ilmaista myös kiitollisuuteni niille veteraaneille, jotka ovat tukeneet hankkeen taloutta." Neuvotkin teokseen näyttää tulleen samalta taholta. Stenströmin tutkimus ja teos on ollut materiaalina ja Bror-Erik Sahlsted yhtenä monista on ollut "vaalimassa taimea", kuten Rinta rinnan -kirjan johdannossakin sanotaan. Professori Göran Stjernschantz näyttäisi antaneen "teoksen rakenteeseen puuttuvia arvokkaita ohjeita" Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt. Se on vanha viisaus!

    VastaaPoista
  21. "Miksi Suomen ruotsalaisille tarvitaan AINA oma historia? Jopa Sotahistoriakin täytyy aivan erikseen kirjoittaa. Miksi Lars Stenströmin Krigsvägar -kirjaa ei vaan suomenneta?"

    OIKEASTI tämä Stenström:in Krigsvägar ilmestyi 2 vuotta aiemmin kuin Juutalaisen Rinta rinnan. Ruotsinkielistä kirjaa ei haluttu sellaisenaan suomentaa. Aika kummallista, tenkin kun Stenström oli oikein eversti ja Uudenmaan Prikaatin komentajan Draksvikin pyhätössä uransa 1988 päättänyt sotaherra.

    Kirjoittiko hän liian rehellisen sotahistorian?

    Lars Stenström: Krigsvägar Finlandssvenska Fältförband 1939-44. Söderströms 1995 Borgå. ISBN 951-52-1553-6

    Juutilainen, Antti: Rinta rinnan: Suomenruotsalaisten joukkojen sotatiet 1939–1944. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1997. ISBN 951-0-21913-4.

    VastaaPoista