Sivun näyttöjä yhteensä

18. maaliskuuta 2009

Rakentajan sanat




Joskus amatöörin itsepintainen keräilytyö osoittautuu arvottomaksi. Hyvin usein ammattilaisten ankara uurastus tuottaa vesiperän. Suhteellisen harvoin on tilaisuus tutustua vuosikymmenten työn tulokseen ja sanoa käsi sydämellä, että kylläpä on hieno, taiten tehty ja tarpeellinen tapaus.

Erkki Helamaa – vuosikymmeniä Tampereen teknillisen yliopiston talonrakennuksen professorina toiminut henkilö, julkaisi Vanhan rakentajan sanakirjan, jonka alaotsikko on rakentamisesta, rakennuksista, rakenteista. Kustantaja on SKS.

Kirja ei ole mahdottoman iso eikä sietämättömän kallis. Mutta hyvä se on! Myös julkaisijaa pitää kehaista – sanakirja on varustettu selittävin piirroskuvin, ja ne ja painoasu tekevät kokonaisuudesta yhden vuoden kauneimmista kirjoista.

Lieneekö ollut kilpailussa mukana? Kauneus on nyt, kuten kuuluu, hillittyä ja kirjan selkeyttä ja käyttöä korostavaa.

Luulitte siis osaavanne suomea? Minkä osat ovat hamara, sapsa, lape, palko, kasa, varren niska, varren selkä, varren maha, polvi, ponsi, ponnen maha ja nuppi?

Kirveen.

Ja tylsä kirves on kalso. Ja kalso mies – kuten Lauri Viita kirjoitti – sopii mihin tahansa. Ei sanota ääneen, että ei mihinkään kunnolla.

Kirjoittaja on parhaan perinteen mukaan koonnut esimerkit sanoistaan tieto- ja kaunokirjallisuudesta. Runsaasti edustettuna ovat tietenkin Paulaharju ja Päätalo: ”Suoro, mulkku – sauvatärytin betonimassan tiivistämiseen; ks. tärytin. ’Lahtinen, työnnä se suoro tuonne kiilakivien viereen, jää muuta rotanpesiä’. Päätalo 1958 – Selityksenä mainittakoon, että Lahtinen käsitteli lähes metrin pituista ja ranteen paksuista sauvatärytintä kuin jättikokoista hevosen suoroa.”

Kirja ei ole kansatieteellinen, vaikka vanha maalainen perinne on hyvin esillä. Ainutlaatuista ja korvaamatonta on hiljan unohtunut kaupallinen nimistö, joka on tuotu melkein kiinni nykyaikaan – Toja-levy tai insuliitti, jonka kohdalla mainitaan Huoko, Karka, Salpa, Halltex, Sampo, Savo, Jyry ja Leijona, Suomessa Karhula vuosta 1931 (The Insulite Co of Finland).

Kaunokirjallisuuden lukija voi tutkia, mikä oikeasti on ’kitapuu’. Ristisanatehtävien ystävä voi tutustua ansasrakenteeseen.

Ja sitten työtavat – salvokset, liitokset, limitykset, jiiraukset.

Ja lukemattomat erikoisuudet – terveisiä vain oikeuskanslerille: Jonkka, käpälä, ruoteisiin naulattu pidäkepuu, joka pärekaton teossa piti linjalaudan eli riian paikallaan.

Sopiva.

Souvari – kuljeskeleva sekatyöläinen. Souvi (ruotsin sjå = puuha), raskas ja huonosti etenevä työ. Souvi on lähtöisin merimiesten kielestä (holl. sjouw = homma).

Kuisti, kvisti, viski, visti (ruots. kvist), himmeli, milla, piislaki, pislaaki (ruots. bislag, saks. Beischlag), roussi, pylväiden kannattama avoin ja ikkunallinen ulkoportaan katos tai laudoista rakennettu, julkisivusta ulkoneva suoja.

Veranta, veranto (ruots. veranda, ransk. véranda), kuistikko, vilpola...Veranta on tullut suomeen ruotsista 1800-luvun lopulla, mutta kaikissa Euroopan kielissä esiintyvä veranta sana on intialaista juurta; hindustanin veranda merkitsee katettua, edestä avointa eteistä.

Pitää vielä yllyttää – jokseenkin tavallisessa arkielämässä ja kirjallisuudessa kumminkin tulee vastaan sanoja, joiden merkitys on hämärä tai tuntematon. Piisin ääressä istuminen lienee harvoille tuttua. Siitä ei nimittäin ole suurta iloa. Piisi ja usein takka lämmittävät vain tulen loimotuksella. Se kapine, joka pitää pakkasen poissa, on uuni.

Yksi esimerkki kymmenistä – minulle uusi tieto: urakka, ven. urók.

Etymologia on viehättävää – kunhan sitä käyttää taiten. Muista menneisyydestä selityksen, jonka mukaan saksan ja ruotsin perintö (Erbe) ja työ (Arbeit) ovat sama sana kuin suomen ”orpo” (latinan ’orbus’).

Orpo perii mutta saa tehdä paljon työtä.

21 kommenttia:

  1. Suomen metsät kasvavat täynnään puuta mutta simentistä ja betongista vaan rakennuksia bygataan. Kukahan piru aikoinaan elementtitalojen lainsäädännön ajoi piippuun niin, että puu on pannassa edelleen.

    VastaaPoista
  2. jiiripelti on veikeä nimi. "Vesikaton kuvetaive. Myös listoihin tai lautoihin tehdään jiiri, kun se sahataan tiettyyn kulmaan" Eipä paljon helpottanut. väärä kulma eikä kyseessä ole enää jiiri...

    VastaaPoista
  3. Kuljeskeleva sekatyöläinen, sjåpa dig inte hördu Kemppis. Ja e nog sköneman om de vill sig men sidu sidu - homma e homma å hevonen e hest eiku häst.

    Å hi o hoj, poijua. Boj.

    VastaaPoista
  4. Meillä pislaaki on ollut joku kapine, joka on tehty liian hienoksi käyttöönsä tai jota käytetään väärässä yhteydessä, esim. pyhäkengät arkitöissä "on sitten pislaakikengät", tai vaikkapa koristeeksi tehty puulusikka puurossa "pislaakilusikallako sitä pitäis syödä".

    VastaaPoista
  5. Niin, entä vitoposka?
    Nimi näkyy unohtuneen, muttei (tuki)rakenne.

    VastaaPoista
  6. Ad Petja Jäppinen: - Pohjanmaalla taas pislaaki oli mm. letkuvarsipiipun hopeinen koristerengas. Päätalolla pislaakari teki läpitöitä - vaativia timpurin töitä. Nykytermi on kai heloitus - lukot, rivat, salvat...

    VastaaPoista
  7. Niinpä näkyy, sama asia:
    Vitaposki – Puinen vinotuki

    Lähde: ”Siltojemme historia”, Suomen rakennusinsinöörien liitto RIL

    Täällä päin se oli vitaposka,
    ja muuan keraamikolle ei ollut sanana tuttu - kuullessaan (kesäilta, terassi) arveli sen tarkoittavan vanhemman puoleista rakkaudentyöntekijää Tallinnan kadulla.

    VastaaPoista
  8. MUISTUTUS

    Leikatkaa nyt talteen viime viikon lehdestä kuva, jossa keskusjärjestöjohtajat poseeraavat ministerien kera. Se kannattaa kiinnittää sen kuvan viereen, missä Kosolan Vikki kavereineen on tullut pääkaupunkiin opastamaan hallitusta. Ilmeitä on hauska vertailla. Kuvien paikka on tietenkin kansakunnan kaapin ovessa, sisäpuolella.
    Nastoja painellen Kunnaksen Ilkka
    Ps. Entäs kaaveli?

    VastaaPoista
  9. Sana "ypok" on tuttu jokaiselle venäjää hiukankin opiskelleelle, se kun on myös oppijaksojen yleisnimi.

    Teknisten sanojen runsaus usein mietityttää - miten "tehtyja" sanat oikeasti ovat? Varmasti metsästyksen, kalastuksen ja maanviljelyn perustermit ovat vanhoja, mutta esimerkiksi nuo kirveen osat lienevät kuitenkin kuvaileviksi valittuja "tehtyjä" sanoja? Tulee mieleen "Elimäen tarkoitus"-nimellä suomeksi tehty sanakirja, jossa paikkakuntien nimiä oli annettu mitä erilaisimmille, usein kekseliäille, havainnoille. Sanojen arvo on silloin lokeroiden luomisessa aivoihin, mikä lisää elon, ei niinkään kielen, rikkautta.

    Veijo Meren lähes proosarunokokoelmana alkanut "Sanojen synty" eteni painos painokselta sanakirjaksi. Minulla on tallella enää viimeinen painos, mutta muistelen, että jossain versiossa oli rakkaus-sanalle kerrottu merkitys apuvälineenä, joka nuottaa (tai sentapaista) vedettäessä piti veneet yhdessä kovassakin aallokossa. En tiedä todenperästä, mutta hätätilassa siitä saa helpon tilapäispuheen kihlajaisiin.

    Vanhemmat sukulaiset puhuivat aina puusouvista, kun talven saunapuita prosessoitiin. Vähän häpesin, että eivät show'ta osanneet lausua, enpä tiennyt sanan kulkureittejä. Mistähän tulee sana "judanssi"? Haminassa oli erään korkeahkon upseerin poika karkeahkona ylivääpelinä, hän viljeli sanaa niin, että kutsuttiin yleisesti Judanssi-Jokiseksi. Hän osasi lausua sanan siten, että kuulija oli varma, että hän kirjoitti sanan c-llä, tiedättehän, Juice-tyyliin.

    VastaaPoista
  10. Pohjanmaan mantereen puoleisella reunalla minunkin juureni on. Ilmeisesti tämä sana on sitten sieltä juurtunut tarkoittamaan jotakin koristeellista tai (turhan) hyvin tehtyä.

    VastaaPoista
  11. "judanssi"?

    Sanakonnotaatio ainakin viittasi johonkin juudas-juttuun.

    VastaaPoista
  12. Paikallissanoista...
    Hauska, liki tragikoominen kohtaus oli, kun olin eräässä palaverissa, jossa toisella puolen pöytää oli mies, jonka nimi tarkoitti meillä päin sellaista sakkaa, juoksevaa tai tahmaista likaa, jota esim. saattoi kerääntyä lauteiden alle, ja tämän esimiehen nimi tarkoitti minun lapsuudessani pottaa.

    VastaaPoista
  13. Lähimmät naapurin lapset sanoivat aina vanhemmilleen käyvänsä toiskassa tarkoittaen, että tulivat meille.
    Vain me olimme toiska.

    VastaaPoista
  14. Tärkeä kaupungin tekijä on kadonnut; aseman tuoksu.

    Aikaisemmin oli se auringon lämmittämien ratapalkkien tuoksu, joka kantoi asemalta asemalle, ja jonka etäinen häivähdys ilmassa kertoi että on mahdollista nousta junaan ja lähteä pois, toi turvallisuutta.

    Nyt betoniset ratapalkit ankkuroivat ajatukset maahan, paikalleen, siihen, tähän, eivätkä ne kutsu kiskoille.

    VastaaPoista
  15. Judanssi oli yleinen ilmaisu 60-luvulla lopulla. Se tarkoitti mitä tahansa "juttua". Armeijassa ollessa, kun haettiin viinaa Kotkan satamasta, kyseessä oli judanssi. Judanssi oli hyvä tai huono riippuen siitä, saatiinko viinaa vai ei.
    Niin tosiaan - kuulin sen ensi kerran juuri Haminassa, RUK:ssa. Olisiko kyseessä sen tietyn upseerinpojan aloittama muoti?
    Mutta törmäsin sanaan kyllä Helsingissä siviilissäkin. Joku saatoi aloittaa luentonsa sanomalla, että "judanssi on nyt näin" tai jos tehtiin hyvä kauppa, se oli "loistojudanssi".

    VastaaPoista
  16. Auringon lämmittämien, kreosootilla (erittäin myrkyllinen aine) kyllästettyjen ratapölkkyjen ja kivihiilen tuoksut tulvahtavat mieleen, kun muistelen lapsuuden kesämatkoja mummolaan, isolle risteysasemalle. Pojilla riitti katseltavaa ja tutkittavaa aseman vilkasta junaliikennettä seuraillessa. Mummolan verannalla nukkuessa piti nousta vähän väliä katsomaan läheiselle risteysase- malle saapuvia ja sieltä lähteviä junia. Unen läpi tunkeutuneet Kana -vaihtoveturin toistuvat vihellykset kertautuvat mielessä vieläkin. Kassila pohti muistel-
    missaan kyseisen Haapamäen vilkkaan risteysaseman jatkuvan
    liikkeen merkitystä elokuvatyölleen.

    VastaaPoista
  17. Kreosootti nyt ei ole mikään "erittäin" myrkyllinen aine. Myrkyllinen kyllä ja haitallinen, mutta jotain suhteellisuuden tajua, kiitos.

    VastaaPoista
  18. Ehkä ympäristökemianprofessorilla, joka luennollaan mainitsi myös kreosootin, ei ollut suhteellisuudentajua... myrkyllinen
    aine joka tapauksessa.

    VastaaPoista
  19. Kreosootti, tai kreosiittii - useampiakin termejä ei niin tarkasti määritellylle seokselle on, lienee syöpä- ja perimämuutosvaarallinen sotku. Akuutti myrkyllisyys, ainakaan jos ainetta ei viinan - tai, hyvänen aika, veden - tapaan juomalla nauti, ei ole liene kovin mainittava. Tosin kosteusvoiteena kreosootin käyttö ei ole suositeltavaa.

    Kreosootti - ja ne monet muut termit - on yleisnimitys erilaisille korkeissa lämpötiloissa tapahtuvien käsittelyiden seurauksena puusta ja kivihiilestä saataville seoksille.

    Kreosootti on osoittanut pätevyytensä ainakin ihmisen taistelussa erilaisia lahosieniä vastaan.

    Kreosootin syöpävaarallisuudesta kai turvallisesti voi todeta sen, että kreosoottia vuosikausia työkseen ilman suojavarustusta käsittelevät tupakoivat ihmiset sairastuvat todennäköisesti useammin syöpään kuin tupakoimattomat kreosoottia käsittelemättömät ihmiset.

    VastaaPoista
  20. Vain me olimme toiska.

    Kuka oli enska?

    VastaaPoista