Sivun näyttöjä yhteensä

16. maaliskuuta 2009

Suosiopankki



Lahjoista on esitetty sellainen käsitys, että niitä annetaan vain vastalahjan toivossa. Tämä koskisi sekä teollisia että muita kulttuureja ja pitäisi sisällään senkin viisauden, ettei ilmaisia lounaita ole olemassa.

Ajatus kuulostaa hiukan Max Weberiltä eli teoreettiselta yleistykseltä. Ainakin on niinkin, että lahjojen antaminen – ja siis lahjominen – voi olla antajan ja saajan yhteisten etujen edistämistä. Annan koska se on minulle hyödyllistä ja palkitsee samalla sinua.

Biologian symbioosissa (mutualismi) eläimet tai kasvit hyötyvät kumpainenkin. Parasiitti vain hyötyy isännästä. Kasvi tarvitsee typpeä; alihankkijana on bakteeri, joka toimittaa sitä, ja järsii kasvia kohtuullisesti.

Jäkälää ei ole olemassa tai se on kaksoiskasvi, sieni ja levä. Täydellinen korruptio, eikä poliisi mahda asialle mitään.

Virus on usein parasiitti, joka aiheuttaa omaksi edukseen taudin. Ihmisen monet bakteerit ovat liki välttämättömiä jo siksi, että ne osallistuvat muun muassa ruuansulatukseen pontevasti.

”Suosiopankki” toistuu Tom Wolfen ”Turhuuksien rovioissa”. Juristit vaihtavat asiakkaita ja jättävät toistensa tihutöitä ilmoittamatta, koska haluavat ”tehdä talletuksia”. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin tarvitsee ”käteistä” eli voi tukeutua kokoamaansa kiitollisuuden velkaan.

Wolfen kuvaus muutaman vuosikymmenen takaisista Manhattanin asianajajista on karu ja tiettävästi tosi. Niille miehille olisi kelvannut rahakin, mutta ”vastapalveluista” ei mene veroa.

Tässä on siis jatkoa eiliseen tekstiin rahan ylivallasta ihmissuhteissa ja taannoiseen tekstiin lahjonnasta.

Teollisuusmaissa ainakin kuudennes kaikesta kaupankäynnistä eli tavaran ja palvelujen vaihdannasta tapahtuu edelleen vaihtokauppana. Ranskalainen alan klassikko F. Braudel esitti tätäkin korkeamman luvun ja piti järjestelmää kauppiaiden ja pankkien kapitalismin oleellisena osana.

Ilmiö ei ole läheskään aina moitittava eikä korvattavissa. Esimerkiksi henkilökohtainen luottamus, joka muutetaan luotoksi, kuuluu asiaan. Joillekin järjestyy lainaa, toisille ei. Lainan hakijan menneisyys ja maine vaikuttavat asiaan.

Tavoitellut työpaikan saaminen tai saamatta jääminen tai ylennys työssä tai virassa ratkeavat joskus ”pärstäkertoimella”. Tässäkin ratkaisut ovat joskus aivan oikeita ja onnistuneita.

Tällä ei voi auttaa korruption ongelmaa. Mutta luottamus rahan taivaalliseen voimaan on typeryyttä.

Internet ei, kuten tiedetään, ole kenenkään. Ne jotka ahkeroivat vähättelemällä Wikipediaa ja muita vertaisryhmiä unohtivat aina World Wide Webin, joka on muuttanut maailmaamme. Sillä kohdin voidaan kuurnita hyttysiä, että onko verkko ilmainen mutta ainakin se on suurelta osin vastikkeeton.

Kirjoitin eilen salaperäisesti analyyttisestä omistusoikeuskäsitteestä, joka ymmärrettiin myös väärin. Se on juristien yli puoli vuosisataa käyttämä tekniikka, jolla vältetään hedelmätön olemusajattelu selvittämällä, kuka on suojattu ja velvoitettu ja millä tavoin ja millä ehdoilla, kun puhutaan omistusoikeudesta tai sanotaan omistusoikeuden siirtyneen.

Tekijänoikeudessa on se suuri ongelma, että niin sanottua vilpittömän mielen suojaa ei ole, ja melkein yhtä suuri ongelma – asiantuntijat puhuvat liian epämääräisestä ”tekijänoikeudesta” selvittämättä, onko käsillä riita kahden tekijänoikeuden saajan kesken vai alkuperäisen tekijän ja esimerkiksi oikeuden loukkaajan kesken.

Kun lakikin on kirjoitettu näitä eroja noteeraamatta, ei ole ihme, että säännökset ovat sekavia. Tekijänoikeus alkuperäistekijän määräysvallassa (staattinen näkökulma) on koko lailla toisin käyttäytyvä ilmiö kuin tekijänoikeus, joka siirtyy jonkin yrittäjän liikkeen mukana fuusiossa jollekin toiselle liikkeelle.

Tekijänoikeuden saaja (kirjankustantaja, levy-yhtiö), voi tuskin vedota omissa nimissään moraalisiin oikeuksiin, jne.

Omistusoikeus-käsitteen ongelmiin sekaannun myös siksi, että haluan löytää teknisiäkin selityksiä nykyiselle talouskriisille.

Lieneekö korostettu tarpeeksi, että subprime-luottojen paloittelu ja saamisten treidaaminen erillään tuotannosta eivät ole edes ajateltavissa ilman Internetiä?

Että tämä on ”sähköistä kaupankäyntiä”? Että sähköisen kaupankäynnin ominaisuuksia ovat suuri nopeus ja varsin suuri nimettömyys?

21 kommenttia:

  1. Termit, termit: lahja (siis ainakin muodollisesti) vastikkeeton. Wolfen Nykissä ei siten ollut kyse lahjoista.

    Ja alan klassikoista: Mauss, johonkin sivulauseeseen hänenkin näistä puheltaessa tulisi kyllä päästä. Auttaisiko vielä että on ranskanmaalainenkin kuten Braudel.

    VastaaPoista
  2. en ole pitänyt monenkaan pomoehdokkaan pärstästä, mikä on näkynyt omasta pärstästäni sopivasti viimeisissä valintatilanteissa. olenkin välttänyt monta keljua hommaa aina maalaispankinjohtajasta alkaen.

    valintatilanteessa etsitään useasti vain saksan paimenkoiraa. itsekin etsin nykyisin. pyyteettömiä ja nöyriä tuloksen tekijöitä. parhaita ovat 30-40 vuotiaat, joilla on tavaton kytö näyttää. varsin hyvää ainesta ovat myös juppien pois potkimat viisikymppiset. suorastaan kultajyviä.

    Koetan nykyisin rakentaa utooppista työyhteisöä, jossa duunari huomaa, että se voitto, jota ei vielä tehdä - jaetaan fifty sixty - vaikka se tappio, jota ei vielä tehdä jääkin yrittäjälle yksin. Hmmm... muistuttaa leijonanosaa, josta sopiminen taisi olla kohtuutonta muille paitsi työmarkkinoille.

    jonkin sortin paikallinen NEP on kuitenkin menossa vaikka muu maailma on vapaassa pudotuksessa. kaadutaan siten kovaa ja korkealta.

    se on jannusta kii huutaako tyttö hii...

    VastaaPoista
  3. saamisten treidaaminen erillään tuotannosta... on vanhempaa kuin raha. ei siihen internetiä tarvita. mutta sähkö on antanut treidaamiselle ennen näkemättömän nopeuden. Asiaan, johon ennen kului 5 pankkipäivää kuluu nyt sekunti. Kiertonopeus on merkittävä tekijä siihen paljonko rahaa ylipäänsä tarvitaan vaihdon välineenä. nykyisin on toista - ennen plootuja kuljetettiin hevoosella. sitä ennen piti orava metsästää, nahka irroittaa ja parkita. oravannahkoista sai sentään turkin - koeta samaa dollarin seteleillä. jaa - voihan niitä tosiaan polttaa lämpölaitoksissa. Siinä satanen on yhtä arvokas kuin vitonen.

    mutta sitä en ymmärrä, miksi kulta jaksaa säilyä ja kohota arvossaan sekä timantit. Eihän niitä mihinkään varsinaisesti tarvita. ja koko ajan löydetään lisää. Mutta kai se pitää toivoa, että naiset eivät ymmärtäisi pitää niitä turhuutena. Muutoin loputkin tästä "reaali"taloudesta romahtaa.

    niin kestävällä pohjalla on "talous"...

    VastaaPoista
  4. Lahjan ideasta tuli mieleen..

    Suorastaan syvällinen kirja aiheesta on Risto Saarisen "God and the Gift. An Ecumenical Theology of Giving." (Collegeville: the Liturgical Press, 2005)

    Kirja käsittelee lahjan antamista ja saamista filosofisesta ja teologisesta näkökulmasta.

    Olisiko joku sattumoisin lukenut tämän?

    VastaaPoista
  5. Sehän sanotaan jo nimessä subprime eli ei-priima.

    Kun reittausyhtiöt vielä reittasivat paskan hunajaksi ja vetivät välistä mehevät palkkiot valheistaan, niin tottakai lopulta se paska satoi markkinoiden niskaan.

    VastaaPoista
  6. Tekijänoikeus on tosiaan varsin erikoislaatuista omaisuutta. Sitä ei muun muassa voi ulosmitata. Tästä saaakin erikoisen kysymyksen: oletetaan kustannusosakeyhtiö, joka julkaisee lähinnä omistajansa teoksia. Omistaja siirtää tekijänoikeutensa yhtiölle. Juuri ennen konkurssia yhtiö myy nämä oikeudet takaisin omistajalleen. Voivatko velkojat saada takaisinsaannin avulla tekijänoikeudet takaisin pesään?

    Ongelmaksi tässä hypoteettisessa kysymyksessä muodostuu, onko immateriaalioikeuden takaisinsaantia koskevan tuomion täytäntöönpano rinnastettava ulosmittaustoimitukseen. Tekijänoikeuksiahan ei saa ulosmitata. Siinäpä jollekulle gradunaihe. :-)

    VastaaPoista
  7. Kuvan puu on hyvä metafoora. Nykyään ovat niitä risukasoja, joita näkee preerioilla: niitä pyöreitä risupalloja, jotka lentävät tuulessa. Ei ole Suomessa juurikaan mutta Lucky Luke kirjoissa näytetään miten aavikko lennättää näitä irrallisia ns. puita.

    Olisiko Garru vaikkapa risulintu?
    http://risulintu.vuodatus.net/page/risukuvat

    VastaaPoista
  8. Suosiopankin vastikkeetoman lahjan esimerkki löytyy laajemmin kuntien taidehankinnoissa joissa pärstäkerroin ratkaisee ilman että taiteilijoilta odotetaan vastalahjaa.

    Tavaran ja palvelujen vaihdannan älyttömyyden esimerkkinä ovat lounassetelit. Mitään muuta niin järjetöntä ja monimutkaisen yksinkertaista turhaa symbioosia ei ole vielä keksitty.

    VastaaPoista
  9. Takkiraudalla halutaan välttämättä uskoa, että kysessä on sairas ihminen (joka huomaa nämä vakavat asiat)

    Skitsofrenia on tauti, eli sellainen ihminen ei pysy tolpilla, ei osaa olla muiden kanssa, ei osaisi näin argumentoida eikä osaa olla koherentti vaan uskoo, että kun polttaa Bostonia niin bostonilaiset kuolevat; on siis tauti, rikki, sönder, poissa - ei siis täynnä intoa, täynnä energiaa, täynnä argumentointia eikä saa kiitettävät arvosanat yliopistolla jokaisesta tentistä (paitsi filosofiasta joka kiusasi jostain syystä ja siellä tuli pelkät ykköset peräkanaa, vaikka tentti saman kirjan uudelleen....) eli Tell it to the Pope kuka on sairas.

    Hitto tätä tahdottomuuta nähdä mitä silmät näkee. Ja silti mm Iines puhuu, että nainen katsoo ulos ikkunasta. Miksi hän ei sitten katso? Tai katsoo metsään hyvänen aika: katsoisi joskus lehtiin ja tv:tä ja kirjoja ja sitä taidettä mitä hän esittelee. Menisi lukemaan historiaa, taidehistoriaa ja politiikkaa. Uskontoa, mainontaa ja mediaa. Oppisi jotain ja sitten alkaisi puhua pahuudesta.

    VastaaPoista
  10. Minä annan lahjoja täysin itsekkäistä syistä, lahjan antaminen tekee hyvää minulle.

    Tavallaan lahjan erottaminen siitä saatavasta vastalahjasta tuottaa minulle vielä erityistä iloa, joten annan toisinaan lahjoja, joihin ei voi antaa vastalahjaksi muuta kuin ilonsa.

    Ostan 20 ruusua. Menen kaupungille ja jaan ne pois.
    Joku saa ruusun hyvästä kampauksesta, toinen hymystä, yksi hyvästä solmiosta, toinen naurusta puhelimeen...
    Ihmisten ilo, hämmästys... Se tuntuu hyvältä. Ja sekin tuntuu hyvältä, kun joku ei osaa ottaa vastaan sitä, että hän saa kiitoksen siitä, että hänellä on kauniit kädet.
    Vaikea selittää.

    VastaaPoista
  11. "Wolfen kuvaus muutaman vuosikymmenen takaisista Manhattanin asianajajista on karu ja tiettävästi tosi. Niille miehille olisi kelvannut rahakin, mutta ”vastapalveluista” ei mene veroa"

    Eiköhän tämä sovellu ihan kaikkiin ammatteihin (myöskin professorin ammattiin)? Kyse lienee ennemminkin siitä, että asianajajia valvotaan erilaisin kurinpitoseuraamuksin. Jos jotakin ammattiryhmää ei valvota niin ei kai silloin mitään vastapalveluksiakaan kaivata.

    Kysymys asettuu siis siihen muotoon, että kumpi on pahempi: se ettei valvota ja saa tehdä mitä ilkeää tai se, että valvotaan ja valvottavat hätäpäissään vaihtavat mainitsemiasi palveluksia.

    VastaaPoista
  12. TEOLLISUUSMAISSA KUUDENNES VAIHTOKAUPPAA..??

    Mikahan juttu tama on? Lineeko joku viisas mies lainannut toisen viisaan tekstia sen kummemmin katsomatta onko nayttoa. Tuntuu tullesta temmatulta... vai missa
    toimitaan nain? Kauniaisissako vaiko New Yorkissa? Enpa viela osta juttua!

    Jos on kysymys rehellisesta toiminnasta niin ymmartaakseni vaihtokauppa purkautuu kirjanpitolain ja -kaytannon mukaan kahdeksi tapahtumaksi: ostoksi ja myynniksi kaypiin hintoihin. Vai kui?

    VastaaPoista
  13. SUBPRIMET JA PANKKITOIMITA

    Ei nama laina ja pankkitouhut ole kovinkaan internet-myoteisia. Tukkurahan dealeja tehtaan puhumalla, ei internetissa. Varsinaiset sopimukset kulkee postitse.

    Luottoa ja luottamusta tallainen kaupankaynti vaatii. Jos luottamus menee tai joutuu epailtavaksi, niin ei silloin auta internet eika
    kauniit puheet.

    VastaaPoista
  14. Ennen vanhaan talkoot olivat se antamisen ja saamisen muoto, missä saldo tasoittui yhteisössä ajan kanssa. Rahaa ei tarvittu. Nykyisin verottaja kyllä haistaa rahan ainakin urheiluseuroissa harrastetuista talkoista.
    Muistan vuotten takaa tapauksen, kun asiakas unohti ohjeen: tolkku kerjätessäkin. Yrittäjä ilmoitti lopulta, että saat sen lahjaksi. On mukavampi antaa lahja kuin myydä tappiolla.

    Tutkija Ollikainen kertoi tämän päivän uutisissa nettikirjoittelun käytöksestä. Hänen mukaansa anonyymin on helppo läiskiä puskasta. Kirjoitan itse anonyyminä sillä tiedän, ettei minua kukaan näillä kulmilla tunne. Allekirjoitan kuitenkin kannanottoni, koska en ole kuin kansanedustaja, yksi monien puolesta.
    Terveisin Ilkka Kunnas

    VastaaPoista
  15. Lapsena sain lahjaksi Stigan jääkiekkopelin. Flipperiä pelasin isojen poikien kanssa naapuritalon baarissa salaa, se oli kiellettyä, koska siihen meni rahaa. Hassua, että se meni niinpäin, koska oikeasti lahja on minusta staattisen räpistelyn, flipperin, aluetta, raha taas kuuluu dynaamiseen jääkiekkoon, jossa paitsi heilutetaan lapaa, myös liikutetaan ukkoja.



    Viime päivinä keskustelussa on tullut hyvin esiin lahjan vastaanottamisen tavaton vaikeus - pitäisikö varmistua lahjoitustahdosta ottamalla lompakko esille hintaa kysellen; vai peräti tarjota reippaasti jotain tiettyä summaa? Rahamaailmassa vastikkeen laskeminen on osoitus kunniallisesta tarkkuudesta, lahjoissa se alentaa lahjan ja käytännössä vastaanottajan arvoa; kun vain oikein aavistaisi kummassa moodissa liikutaan. Joskus lahja annetaan, koska on varaa, toisinaan siksi, ettei ole varaa olla antamatta.



    Vallitsevan teorian mukaan rahamarkkinoilla kaikki informaatio on hinnassa, siksi se sopii dynaamiseen maailmaan, jossa sivullissuhteet ja oikeuksien analyysi vallitsevat. Lahjatalous edellyttää vakaita pitkäaikaisia suhteita tai yhteistä muuttumatonta kehystä, koska informaatio on luettava muualta.

    VastaaPoista
  16. Arto N: Meinasin juuri tulla hehkuttamaan samaa kirjaa! Pitäisi lukea se uudemmankin kerran. Siinä käsitellään aika perinpohjaisesti tätä lahjan ja vastalahjan suhteettomuutta ihmisten kesken ja tietysti ihmisen ja Jumalan välillä; armon ja uhrin ongelmaa.

    VastaaPoista
  17. Ad Anonyymi: - vaihtokaupalla en tarkoittanut kahdenkeskistä tavaran vaihtamista tavaraan vaan laskennallisten yksikköjen käyttämistä suoran maksun sijasta.

    Lähde: Brfaudel, Civilization and Capitalism 15th 18th Cerntury I Ths Structures of Everyday Life, s. 444 ss. Barter within Monetary Economies.
    (Alkuteos ransk.)

    VastaaPoista
  18. Ad Teologi eet alii: - samaan keitokseen - iustum pretium + usura.

    Toivottavasti ala-asteella opetetaank että gratia (armo) ja misericordia (sääli) ovat eri asioita.

    VastaaPoista
  19. No sitten Tuomas Kempiläisen Kristuksen seuraamisesta (De imitatione Christi)on sopivaa luettavaa lakimiehille ja pankkiireille. Clinton ja Bush tätä teosta pitivät esillä makkarissaan. Ja jopa tutkiskelivat.

    Joku ryhmä kuulema mainostaa uskonnottomuutta, mutta ...Jumala ei tarvitse kirkkoa, eikä lakimiehiä... olisi sopivampi iskulause.
    Ja kun tuo Jumala taas sotkee noita Nokian kursseja, niin pyydänkin perkeletä apuun, koska Jumala ei tarvitse pankkiireja eikä ylipäätään ihmistä.

    VastaaPoista
  20. VAIHTOKAUPASTA

    Mitahan tama juttu 'teollisuusmaissa' tarkoittaa?? Bilateraalikauppaako? Siis sita mita esim. suomalaiset harjoittivat sovietin kanssa.
    Jos Suomi tai Saksa on teollisuusmaa, niin mita ihmetta olisi tallainen vaihtokauppa??

    VastaaPoista
  21. Pidän Wikipediasta, mutta en suomeksi kirjoitetusta. Se poikkeaa muilla kielillä kirjoitetuista.

    Tämä näkyy etenkin Wikijuniorissa, jota juuri kirjoitetaan. Vertaahan ranskaksi, saksaksi ja englanniksi kirjoitettua Wikijunioria suomenkieliseen. Näytteet valokuvina.

    http://blogisisko.blogspot.com/2009/03/wikijunior-suomeksi-ateistista.html

    VastaaPoista