Sivun näyttöjä yhteensä

20. maaliskuuta 2009

Stieg Larsson



Yritän ymmärtää, miksi Larsson-vainajan Millennium-sarjan kolmea dekkaria on myyty Ruotsissa 3 miljoonaa ja maailmalla yhteensä 10 miljoonaa nidettä.

Luin kaksi ja nyt kolmatta, ”Miehet jotka vihasivat naisia” ja ”Tyttö joka leikki tulella”. Kolmas on ”Pilvilinna joka romahti”. Se tuntuu parhaalta.

Olen odotellut vuosikausia, pääseekö joku suomalainen läpi samalla tavalla kuin ruotsalaiset Mankell, Guillou ja nyt Larsson. Brittilähteiden mukaan Sjöwall & Wahlöö oli tunnustettu ja myyty pari jo 70-luvulla. Brittiarvostelujen mukaan skandinaavisista jännäreistä – menestyjiä on jo monta muutakin – on vakiintunut jo ennakkoluulotkin. Jättiläismäisiä laiskiaisia, jotka roikkuvat pää alaspäin oksasta ja saattavat välillä räpäyttää jompaakumpaa silmäänsä, kun silmä kostuu itsesäälistä.

Larsson – ei mitään vaikeuksia lukea, eli tarina vetää. Tekstin kirjallinen taso – tukevasti keskinkertainen. Kokonaisvaikutelma – keskeneräinen. En ihmettele, että kirjat ovat kirjoittajan kuoleman jälkeen julkaistuja.
Paras puoli – tottuneen journalistin taito kuljettaa keskenään kilpailevia juonikuvioita. Hyvä ”skarvaus” eli siirtymä kohtauksesta toiseen. Heikkoa – sekä henkilöt että tapahtumat ovat liian outoja, kun lajityyppi on kuitenkin realismi. En pannut merkille henkilögalleriassa yhtään tavallista ihmistä.

Kaikki kolme päähenkilöä, merkillinen Lisbet Salander, tavallinen ja silti fiksu Mikael Blomqvist ja yläluokkainen mutta yllättäen fiksu Erika Berger ovat syvästi epäuskottavia. Kakkoskirjan kaksi asianajajaa – epäuskottavia. Pahikset – mahdottomuuteen asti epäuskottavia.

Kirjoitan tämän tietäen, ettei kukaan järkevä kustantaja olisi kallistanut korvaansa Ian Flemingille ja että James Bondin hahmo oli kaikkien asioita vähänkin tunteneiden silmissä täysin naurettava. Luulen että Flemingin oma arvio oli sama; hän kuoli ennen kuin menestyksen rannattomuus kävi ilmi.

Mutta eipä Aku Ankkakaan ole erikoisen uskottava tyyppi – eikä scifin hulluuden rajoilta (Gibson) lähtöisin oleva Terminator.

Ehkä suomalaisten dekkarin kirjoittajien puute on poliittinen. Guillou, Mankell ja Larsson ovat kaikki olleet ja Larsson taisi vielä kuollessaan olla hyvin vasemmistolainen. Sitä perua heille on yhteistä epäluulo, ajoittain vihamielisyys, esivaltaa ja auktoriteetteja kohtaan. Siksi he kuvaavat usein huonoja poliiseja, huonoja tuomareita, vastuutonta mediaa, rikollisia rikkaita.

Jännärin pysyvä ongelma on uskottava paha vihollinen. Korkeajännityssarja tuli toimeen natseilla vuosikymmeniä. Bond siirtyi taistelemaan Neuvostoliiton sijasta omituista rikollisjärjestöä vastaan. Suomessa on tehty uskottavia (Rönkä) ja kohdin vähemmän uskottavia (Reijo Mäki) yrityksiä löytää paha Viron tai Venäjän järjestyneestä rikollisuudesta.

Viimeistään tässä kohdin nousee mieleen populismi.

Vanha työväenliike menestyi vastustamalla ”herroja”, ketä he sitten olivatkaan. Vennamo sanoi, että kyllä kansa tietää, mutta ei selittänyt, mitä kansa tietää. Luen Soinin perussuomalaiset populisteiksi.

Vakava kysymys: entä jos Ruotsin kaltainen yhteiskuntamalli todella on vaikenemisen salaliitto, joka piilottaa kauheuksia? Entä jos rasistit, fasistit ja rodunpuhdistajat nykivät edelleen naruista?

Olen alkanut epäillä, että dekkari on tavalla tai toisella satuun ja myyttiin verrattava kanava esittää asioita, jotka ovat totta, vaikka eivät pidä paikkaansa.

Onko menestyvä dekkarin kirjoittaja piiloanarkisti?

Larsson, Mankell ja Guillou ovat avoimesti ”anarkisteja”. Analyysi on vaikea. Helpoin selitys heidän edustamaansa kirjallisuuteen on raha ja kuuluisuus. Kun niitä on, mallaa olla toisinajattelijakin.

Toisaalta ”populisti” viehättää. Ehkä termi on saamassa vanhaa merkitystään – taistelua ”tavallisen ihmisen” puolesta hallitsevaa eliittiä vastaan.

Ehkä meidän on Suomessa vaikea käsittää tätä, koska meillä valtaeliitti on ollut perinteisesti vieraassa maassa, Suuressa itäisessä vaalipiirissä.

Ehkä olisi tanssittava tähtien kanssa. Itse jään epäluuloisena seuraamaan tilannetta.

Muuten – Larssonin Lisbet Salander on Modesty Blaisen kääntöpuoli, luonnonnero, jolla on suunnaton selviytymisen tahto ja taito.

33 kommenttia:

  1. K:

    "Vakava kysymys: entä jos Ruotsin kaltainen yhteiskuntamalli todella on vaikenemisen salaliitto, joka piilottaa kauheuksia? Entä jos rasistit, fasistit ja rodunpuhdistajat nykivät edelleen naruista?"

    Tässä ei ole mitään suuremmin kummallista tai epäjohdonmukaista.
    Missään II maailmansodan voittajavaltioissa, joihin puolueeton Ruotsikin tietenkin kuuluu, ei ole tarvinnut tehdä tiliä menneisyyden kanssa.

    Ovatko tämän päivän räikeimmät ihmisoikeusloukkaukset, kidutus ja sotaretket tyypillisiä Saksalle tai Japanille? Suomelle? Toisen maailmansodan voittajavaltioita ovat USA, Britannia, Venäjä, Kiina ja myöhemmin perustettu Israel. Ei voittajien tarvitse tehdä tiliä oman fasisminsa kanssa. Hehän voittivat fasismin - vaan eivät omaansa.

    Näen esittelemäsi kirjailijat, joiden teksteistä tunnen vain Guilloun, tuon tilinteon vaatijoina.

    T.

    VastaaPoista
  2. Asiaankuulumatonta:

    Nouriel Roubinin talousanalyysi:

    http://www.forbes.com/2009/03/18/american-economy-housing-bubble-madoff-opinions-columnists-ponzi.html?partner=daily_newsletter

    Roubini ei ole kuka tahansa räksyttäjä, vaan taloustieteilijöistä seuratuimpia henkilöitä tällä hetkellä. Doctor Doom oli useimpia muita edellä (ja toisinajattelija) selittäessään tulevan talouskriisin mekanismia muutama vuosi sitten.


    T.

    VastaaPoista
  3. Jos fasismi määritellään näin:

    Totuuksista tärkein on että demokratian vapaus ei ole turvassa jos kansa sietää yksityisen vallan kasvavan pisteeseen jossa siitä tulee vahvempi kuin heidän demokraattinen valtionsa itse on. Sitä syvimmiltään on fasismi - hallitus jonka omistaa yksilö, ryhmä, tai mikä tahansa kontrolloiva yksityinen voima.
    -Franklin D. Roosevelt

    niin lähelle tulee sellainen järjestelmä jossa yksityinen työnantajavalta yhdessä työntekijärjestöjen kanssa sopii käytännössä kaikesta mitä yhteiskunnassa tapahtuu.

    Ne voisivat vaikkapa yhdessä perustaa työeläkerahastoja joita hallinnoidessaan työntekijäpomotkin tuntisivat olevansa omistajavallan käyttäjiä, siis absoluuttisen vallan kahvassa.

    VastaaPoista
  4. Ruotsalaisissa dekkareissa merkillinen piirre on, miten paljon yhdessä kirjassa pitää verta vuotaa ja kauheuksia tapahtua. Mitä näillä verikylvyillä oikein halutaan peittää tai paljastaa?
    Oma suosikkini naapurin dekkaristikaartissa on Leif GW Persson, joka näyttää poliisit ihmisinä eikä mässäile murhilla. Voisi kuvitella, että hänen viimeksi suomennetusta kirjastaan saa häivähdyksen siitä, miten esimerkiksi Palmen murhatutkimuksissa kävi?

    VastaaPoista
  5. Minulla on kirjahyllyssäni tuo Tyttö joka leikki tulella, mutta en ole sitä kokonaan lukenut. Oli jonkun matkan lukemista, ostin pokkarina kuten aina lentokentältä. Kutsui minua jotenkin ja minun elämäni olisi dekkari ja siksi sitä ei nimenomaan.
    Olisi pelkkä juttu.
    Mutta minun elämä ei ole pelkkä juttu vaan sikamainen tilanne, jota jotkut ns. katu-uskottavuutta hankkineet ja sillä pelanneet junailee koko ajan. Ja hirvittävintä on se, että tulevat myöntämään asioita mutta kääntävät taas jutut miehen ansioksi: ja se on tässä sikamaisin koska minä olen nainen ja toimin naisen intuitiolla ja naisen tavalla nähdä maailma pyöreänä - myös ihmisyyden. Kun mies näkee maailman pelikenttänä eikä suostu häviämään edes fiktiivisesti. On siis kaikista hirveintä se, ettei saa edes jutella asioista, ilman ,että kaikista pelkäävimmät syö jo siitä ulos herjaamalla varmuuden vuoksi.

    VastaaPoista
  6. Mainituissa dekkareissa on outoa, että ne ovat täynnänsä asiavirheitä. Hyvänä esimerkkinä Mankelin Palomuuri. Ei viitsitä tarkistaa eikä pohtia asioita kunnolla. Keskeneräisyys on kunniassaan.

    Sama tilanne lakimiehillä ja lääkäreillä, joten...
    -Olen alkanut epäillä, että LAKI on tavalla tai toisella satuun ja myyttiin verrattava kanava esittää asioita, jotka ovat totta, vaikka eivät pidä paikkaansa.

    Ja tästä syystä minulta paloi pinna eilen naislääkärille. Melkein raivoissaan esitti minulle asiansa tupakoinnin vaarallisuudesta. Kuulema näin pitää tehdä.
    Poltan nimittäin 50 kappaletta ihastuttavan maukasta CAMEL-tupakkaa päivässä. Tätä merkkiä ja nautintoa suosittelen aina nuorisollekin.

    Vastasin ämmälle, että hoitakoon ensin oman pesänsä, koska hoitohenkilökunta on niin osaamatonta, että tappavat ja vammauttavat vuosittain Suomessa tuhansia ihmisiä hoitovirheisiinsä. Lisäksi kulkevat paskaisina sairaaloissa ja tartuttavat potilaisiin virksia ja sairaalabakteereja, koska eivät huolehdi hygieniastaan.
    Vasta kun saavat omat paskansa siivottua, niin voivat haukkua ja varoitella asiakkaitaan.

    Ei ole ihme että oikeuksissa ja sairaaloissa on ruuhkaa koska asiantuntemus perustuu populismiin ja osaamattomuuteen, josta syystä yksinkertaisista asioista tehdään mahdollisimman monimutkaisia. Näinhän tekevät muutkin hottentotit, bushmanit ja mustan magian harrastajat.

    VastaaPoista
  7. Ad JarMom: odotan kauhistuneena kommenttiesi S. Larssonista. Päähenkilö Lisbetin tietokonenerokkuus töksähtää minun nähdäkseni (ehkä muistat etten ole lainkaan asiantuntija) mm. siihen, että yli 4 vuotta sitten kirjoitetussa kirjassa siirretään gigamäärin tiedostoja vieraille palvelimille puistonpenkiltä läppärillä.

    Samoin havainto, että tutkimuksia johtavan syyttäjän kotona ei ole lainkaan palomuuria...?

    VastaaPoista
  8. Tuskinpa kyseessä nyt sentään salaliitto on, mutta olisihan outoa, ellei se sama kähmintä, joka jyllää pienessä mittakaavassa kaikissa ihmisryhmittymissä, vaikuttaisi myös valtiotasolla.

    Onhan Eduskunta aivan loistava esimerkki siitä, miten toisille määräyksiä jakelevat tyypit yrittävät itse niistä livetä kaikin voimin.

    Isot viskaalit tulivat vakavalla naamalla kertomaan esim. sen, että 200 ihmisen organisaatiossa kuittien tarkastus on niin "valtava homma", ettei siihen kannata ryhtyä!?

    Oikein ihmettelen, etteivät yli 200 hengen yritysten edustajat ole tarttuneet tähän? Ja että tuollainen soopa todella menee mediasta läpi! Toimittajien täytyy tuntea kuuluvansa samaan eliittiin, ei sitä muuten voi selittää.

    Toisaalta kukaan "vastuuntuntoinen" ei halua järkyttää vallitsevaa status quota. Hyvä esimerkki siitä on Ruotsin aika totaalinen vaikeneminen uusimman pyhimyksensä, Olof Jalomielen, sekaantumisesta alaikäisiin. Ymmärrän hyvin.

    Uudessa Kanavassa on kirjoitus, jossa todetaan se itsestäänselvyys, että sotarikoksia voi tehdä vain hävinnyt osapuoli. Sama pätee kaikessa.

    Mikähän muoti se muuten on, kun nykyään suomalaisissakin tv-sarjoissa rikoskomissaariot ovat Columbo-klooneja? Tuleeko se dekkareista? Reaalimaailmasta se ei ainakaan tule.

    VastaaPoista
  9. Kemppiselle:

    "Samoin havainto, että tutkimuksia johtavan syyttäjän kotona ei ole lainkaan palomuuria...?"

    Ihan oikeiasti tiedän ettei lakitoimistoissa noin 30 prosentilla ole lainkaan tai lainkaan toimivaa/päivitettyä palomuuria eikä muutakaan suojausta käytössä. Sama juttu pienissä tilitoimistoissa. Ja "lakimiesten" kotioloissa, joissa wlan on usein avoimena naapurien ja uteliaiden käytettäväksi. Hämmästyttävää.

    Tämä on äärimmäisen vaarallista asiakasturvallisuuden ja -luottamuksen osalta.

    VastaaPoista
  10. Nyt vasta ymmärsin, mikä tekee Joensuusta niin loistavan:

    Jokaisen Harjunpään tapahtumat kulkevat aivan samalla tavalla kuin se kaikille tuttu painajainen, jossa ensin itse tarpoo jossakin tahmeassa eikä tahdo päästä eteenpäin, vaikka jokin tuntematon kiire tai uhka painaa päälle. Sitten tulee lentoonlähtö, ja kaikki tapahtuu liian nopeasti.

    Juoksuaskeleet kantakaupungin asfaltilla, eksymistä.

    Osansa suuruuteen on tietysti silläkin, että kukaan ei ole oikein erityinen tai "paha", vaan omilla tavoillansa hukassa.

    Joensuun henkilögallerian rinnalla Mankellin tai Nesserin hahmot ovat kuin Marvelin sarjakuvista.

    VastaaPoista
  11. Jospa onkin näin: Naisten menestynyt viihdekirjallisuus on kevyttä romantiikkaa, miesten viihdekirjallisuus on raskasta väkivaltapornoa, jossa hakataan, tapetaan, raiskataan jne, ja sitä pidetään "oikeana" kirjallisuutena.

    VastaaPoista
  12. Stieg Larssonin Lisbet Salander on mahdollisimman epätodennäköinen rääpäle yli-ihmissankariksi, siksi hän hämää ja saattaa jotakuta hetken viehättääkin. Kysymyksessä on vanha sadun kaava, aivan sama kuin esimerkiksi Teräsmiehen ja Hämähäkkimiehen tapauksessa. Nämä tarinat etääntyvät yhä kauemmaksi todennäköisestä, todellisuudenkaltaisuudesta ja viimein todellisuudesta. Alkuun päästyään nämä aluksi kenties kiehtoviakin kuvioita esittäneet kirjailijat tarvitsevat lisäpotkua ja ravitsevat itseään yhä ekstreemeimmillä tehokeinoilla, yleensä lisäämällä volyymia väkivallan ja sadismin suuntaan. Tämä on nähty paitsi Mankellin ja Larssonin myös lukuisten lupaavasti aloittaneiden amerikkalaisten dekkaristien kohdalla (esimerkiksi Patricia Cornwell, Lawrence Block ja Michael Connelly). Semmoinen alkaa tympiä. Surkein tapaus on Ilkka Remes. Huono maku perii voiton terveestä arvostelukyvystä. Tämä koskee sekä tekijää että uskollista lukijaa. Vaikea – tai helppo – ymmärtää, ettei lukeva yleisö ymmärrä heittää mokomia nurkkaan heti kättelyn jälkeen.

    Ruotsalaisista Leif G. W. Persson poikkeaa jotenkin edukseen. Hänen tiiliskivitrilogiansa kruunaa viimevuotinen Putoaa vapaasti kuin unessa. Vahinko vain, että sen täysi ymmärtäminen edellyttää myös edellisten, varsinkin ensimmäisen lukemista, jotta hänen Palmen murhasta esittämänsä teoria tai pikemminkin ajatusleikki avautuisi täysin.

    Yhden Kemppisen esittämän maksiimin kanssa voi olla varauksin samaa mieltä: ”Olen alkanut epäillä, että dekkari on tavalla tai toisella satuun ja myyttiin verrattava kanava esittää asioita, jotka ovat totta, vaikka eivät pidä paikkaansa.” Näin tosin voi sanoa paljosta muustakin hyvästä kirjallisuudesta.

    VastaaPoista
  13. Ihmisellä pitäs jatkuvasti olla uitettavanaan pieni laivasto paperilaivoja puistolammikossaan.
    Jokainen laivan purjeessa lukee: Totuus.

    VastaaPoista
  14. Korjaan kielivirheeni: … ravitsevat itseään yhä ekstreemimmillä tehokeinoilla …

    VastaaPoista
  15. Jukka Kemppiselle:

    odotan kauhistuneena kommenttiasi S. Larssonista. Päähenkilö Lisbetin tietokonenerokkuus töksähtää ...

    Myös näitä tietotekniikkanerouksia tarkoitin.

    Kaikki kauheudet ja loukkaukset teksteissäni perustuvat lainauksiin kuuluisuuksilta.

    Esimerkkinä vielä käyttämätön murjaisu, jota Margaret Thatcher käytti Venäjästä kommentoidessaan Jeltsinille:
    "saastaisen maan saastainen armeija ja sen saastaiset sotilaat".
    Tällekään en ole vielä löytänyt sopivaa kohdetta blogista, mutta...

    VastaaPoista
  16. Oma Mankellin lukemiseni jäi yhteen kirjaan juuri tuosta pahuuden vaikeudesta johtuen. Epäuskottavuus on huipussaan kun joku komisario Ystadista joutuu kerta toisensa jälkeen kansainvälisten salaliittojen ja suurkonnien ahdisteltavaksi.

    VastaaPoista
  17. Kun täällä lienee kuulolla yliopistoihmisiä, niin tässäpä yksi dekkariaihe:

    Vähän samaan tapaan kuin sattumaministeri Vanhanen täydessä vauhdissa eturintamaan heitetty opetusministeri Henna Virkkunen näytti telkkarissa niin tavattoman kiltin ja ahkeran oloiselta että joku looginen selitys hänen ministeriydelle pitää löytyä.

    Niinpä surffailin sinne ja tänne ja sieltähän se pian pulpahti esille: lisensiaatti -väikkäri työn alla- ainoasta oikeasta aiheesta tähän aikaan ja paikkaan, ministerien, ml. Jäätteenmäki, kohueroista.

    VastaaPoista
  18. "Kaikki kauheudet ja loukkaukset teksteissäni perustuvat lainauksiin kuuluisuuksilta."

    Pitihän se arvata ettei JarMomin kaltaista persoonaa voi oikeasti olla olemassa, vaan tämäkin on joku nettiprojekti. Joko on talk show ja elokuva tekeillä?

    VastaaPoista
  19. Lännenleffat, joita pikkupoikana katselin, ne vasta uskottavia olivat. Rosmot ampuivat suurin piirtein sarjatulta zip zop zip mutta Sankari (valkoinen härkäpapuja syövä hetero) väisteli luoteja kuin matadori. Jakauskin pysyi jakauksella. Mutta kun Sankari itse ampui, pum pam pum, se oli aina laaki ja vainaa. Rosmot lensivät 1/2voltin ja murahtivat: ARGH.

    Dekkareista voi(nee) tehdä vetäviä toimintaelokuvia, jonkun semmoisen olen nähnytkin. (En nyt muista minkä.) Mutta luettuina ne minusta ovat tylsiä. Jos haluan, ja miksen haluaisi, tutustua asioihin "jotka ovat totta, vaikka eivät pidä paikkaansa”, luen mieluummin Swiftia. Tai "Poliisi kertoo" kirjoja. (Joita ikävä kyllä ei enää julkaista, harmi.)

    VastaaPoista
  20. tietotekniikassa on perinne, että sitä muka saa tehdä, mikä on mahdollista. toisen wlanin käyttäminen on luvatonta (rikollista) ja palomuuria vailla olevaan luottamuksellisten viestien säilöön hakeutuminen yrityssalaisuuden loukkaamista tms. Huolellinen mies kyllä suojautuu ja vastaa asiakkaansa vahingosta, jos tieto vuotaa. ei ole vielä näkynyt sellaisia oikeudenkäyntejä. yhteisvastuu rikollisen kanssa... mutta tuo luvattomuus hämärtyy kun on tekijänoikeuksia väljästi tulkitsevia instituutioita kuten esim youtube. maantapa jo.

    VastaaPoista
  21. Kertomakirjallisuuden tehtävä ei ole olla uskottavaa, vaan kertoavaa.

    VastaaPoista
  22. Heikki Rönkölle:

    Kaikki eivät dekkaria tarvitse pysyäkseen ministeritason pallilla.

    Ministeri Anne Holmlundilla (se jolla ei ole palleja, vaan istuu) oon velkaa nykyisin reilut 800.000 euroa.

    Pakko istua pallilla, jotta saa velkansa maksettua. Näin se Hyvä-Veli järjestelmä toimii...

    Ministerien sidonnaisuudet

    VastaaPoista
  23. Maailmalla on jo ollut caseja, tosin ei lakituvan kautta,joissa asiantuntijayritys on maksanut sillä perusteella, että asiakkaan tietoja on levinnyt esimerkiksi palomuurittomuuden tai työntekijän varomattoman - onko muunlaista? - peer-to-peer-latausten kautta.

    VastaaPoista
  24. Dekkari, sekä kirjallinen että elokuvallinen, on kuin laillinen huume, alkoholi, jolla saa eskapismin suihkunraikkauden. Toiset ottavat sen tylsänä tusinaoluena, toiset makeana kuin liköörin; osa vaatii viskimäistä särmää ja valitsee yhteiskuntakritiikkiä sekaan, joko sovinnaisena blended tai turvallisen vanhana single malt -versiona.

    VastaaPoista
  25. ad rienzi

    katsot siis jotakin nyt? nimi ja genre?

    VastaaPoista
  26. Kulttuurimme väkivaltaisuuden juuria:
    Kreikkalainen kaupunkivaltio oli alkujaan sotilaiden majapaikka ja sotaleiri, jossa harrastettiin voimaharjoituksia - ja filosofiaa. Syntyi väkivallan myytti. Piti kilpailla, käydä sotaa, alistaa, olla jatkuvassa taisteluasenteessa muuta maailmaa kohtaan.

    VastaaPoista
  27. Teltaton kyseli katsomisiani. Jos tarkoitti taannoista lupaustani katsoa lähde proosan ja runouden määrittelylle, tekijä oki Samuel Coleridge.

    Mitä eilisiltaan tulee, se oli Glenfiddich, 15 years, single malt. Katsomisen ohella taisin maistaakin.

    Dekkareita ahmin nuorena matkalukemisina, ne tavalliset anglosaksit, erikoismaininta Chestertonin Father Brownille. Jostain syystä Rex Stoutin Nero Wolfe kolahti, se meni varmaankin haaveisiin molemmin puolin: sekä streetwise kovanaama että lukutuoliperunoiden kuningas. Timothy Huttonin tähdittämän tv-sarjan ostin nostalgian, todellisen nuoruudestani ja adoptoidun 1950-luvulta, vuoksi.

    Pohjoismaisista vetoaa Wallander, koska punaisuus on riittävän sosdemiläistä mennäkseen huomaamatta tällaiselta laimealta Suomi-porvarilta. Intin sairaalassa käteen osui Mauri Sariolalta jotakin, sujuvaa bulkkia. Matti Yrjänä Joensuu on jo oikeaa kirjallisuutta tavalla johon esimerkiksi Hotakainen tuskin yltää; Joensuun kirjoista parhaat äänikirjat on lukenut Vesa Mäkelä

    VastaaPoista
  28. Ihminen on luonnostaan väkivaltainen, ilman mitään kreikkalaista kaupunkivaltiotakaan.

    Koko ihmislajin olemassa olo nojautuu väkivaltaisuuteen, ilman sitä ei olisi ihmistä.

    VastaaPoista
  29. Olen jo kuukausia ihmetellyt, että onko minussa jokin vika. Luin Larssonin ensimmäisen kohtuullisella mielenkiinnolla, toista en sietänyt ollenkaan - se jäi kesken. Suutuin kirjalle, sillä se oli niin epäuskottava.

    Miksi dekkarikirjallisuudesta tekee "suurta" pelkästään se, että aihe on yhteiskunnallinen ja lähestymistapa kriittinen? Itse kun vielä sen lisäksi vaatisin, että kirja on hyvin kirjoitettu ja - mikäli tyylilaji on realismi - edes jossain määrin uskottava.

    Sjöwall ja Wahlöökin välillä menivät yli viimeisessä vaatimuksessa, mutta huomattavasti vähemmän kuin Larsson. Wallanderit olivat siltä väliltä, sarjan loppua kohti huonoten. Ja minä taas olen lopettanut ruotsalaisten dekkarien lukemisen, vaikka joskus aikoinaan niistä pidin paljon.

    VastaaPoista
  30. tietotekniikassa on perinne, että sitä muka saa tehdä, mikä on mahdollista

    Ei se nyt ihan noinkaan mene, mutta tekniikan puolella ei paljoa jäädä odottelemaan lainsäätäjiä. (Muutenhan odottelisimme vielä pyörän ja tulen käyttöönottoa.) Tekniikalla on taipumus muuttaa maailmaa ja sitten, kun maailma on muuttunut, vanhaksi jääneiden sääntöjen soveltaminen käytännön tasolla on usein pahimmanlaatuista tyhmyyttä.

    VastaaPoista
  31. Tämä nyt on ihan sivuhuomio, mutta lauseessa:
    "eikä scifin hulluuden rajoilta (Gibson) lähtöisin oleva Terminator."

    Mitähän tekemistä Gibsonilla (eli jos scifistä puhutaan ilmeisesti William Gibsonilla) on tekemistä Terminatorin kanssa? Tai ylipäätään Terminaattoriila mitään tekemistä minkänlaisen kirjallisuuden kanssa?

    VastaaPoista
  32. Kemppinen, pidät henkilöitä ja tapauksia epäuskottavina. Avaapa mikä tahansa lehti, uutiskanava tai seuraa politiikan kuvioita.
    Huomaat, että kukaan kirjailija ei pysty luomaan henkilöä tai tarinaa, jota todellisuus ei kaikessa karmeudessaan löisi laudalta.

    VastaaPoista
  33. Huikeasti kuoleva kirjailijatoimittajanero nousi vaimonsa kirjaileman tupakkarasian kantta apuna käyttäen haudasta ja kirjoitti menestysteoksen lyhyen, mutta sitäkin ytimekkäämmän jatko-osan, "Jännästi murhattava tussuteline":
    Mies oli levoton. Jotakin oli tapahtunut. Ei siis ihme, että lähellä murhattiin naista raa'asti.
    Hän oli jo aivan turvoksissa ja täynnä matoja, visvaa ja tutkijoita. Häntä alkoi panettaa. Hän soitti tutulle toimittajakollegalle ja kysyi vakavana kiinnostaisiko juttu tätä. Haista vittu, mitä luulet, vedän sinua turpaan jos tulet ensin kanssani kaljalle. Yhdessä he kävelivät katua rohkeina, takin liepeet läpättäen, aivan kuin äidin sormet perässä kynttilänä valaisten.

    VastaaPoista