Sivun näyttöjä yhteensä

17. maaliskuuta 2009

Kerrostalot




Ellette tiedä, oma kirjastonne hankkii varastokirjastosta vaikka mitä nopeasti. Minulla meni pupu housuihin, kun näin kirjan Kerrostalot I-III, Petri Neuvonen – Erkki Mäkiö – Maarit Malinen (Rakennustietosäätiö) hinnan. Myynnissä on uusi, yhteen niteeseen mahdutettu versio. Minulla on hiukan vanhempi, kolminiteinen. Tarinaa on 1880-2000.

Sen lisäksi että olen pakonomainen hyödyttömän tiedon hamstraaja nyt aavistus johdatti minut jäljille. En ole koskaan osannut edes epäillä, että itsestään selvien paperi- ja sahateollisuuden lisäksi huoneenrakennus (nyk. talonrakennus) on ala, joka on perustunut hyvin laajasti patentteihin.

Tästä huolellisesti tehdystä, laajasti arkistoissa säilytettyihin dokumentteihin ja piirustuksiin perustuvasta teoksesta saa sen käsityksen, että melkein mikä tahansa aine, laasti, ruukki, liima ja litku on ollut alkujaan suomalaisen tai saksalaisen patentoima.

Ennen kaikkea teos on haltioittava siksi, että tässä on nyt kaikki se, mitä arkkitehtuurikirjat eivät kerro, ja lisäksi paljon sellaista, minkä Helsingin Sanomien ”Helsingin vanhat korttelit kertovat” –sarja olisi saanut luvan ottaa huomioon.

En ainakaan minä ollut tiennyt, että Etu-Töölön sisään vedetyt ullakot, jotka olivat oikeastaan asuinkerroksia, johtuivat kaupungin rakennusmääräyksistä. Kun oli lupa rakentaa vain niin ja niin monta kerrosta, sanaa ”kerros” alettiin tulkita luovasti. Nämä nyt kai tavoitelluimmat ”penthouset” rakennettiin vähän salaa. Olisikohan rakennustarkastajakin saanut nestemäistä lääkettä ummistettuihin silmiin?

(Kirjassa sitä ei kerrota, mutta Helsingin rakennustarkastus oli sangen hyvä ainakin 1960-luvulta alkaen, kun taas Espoosta ei todellakaan voi sanoa samaa.)

Myös kulttuurihistorian tiedot karttuivat niin että ropisi. Ruotsissa tehtiin sitä ja tätä – esimerkiksi välipohjat massiivilaattoina – mutta Suomessa kyräiltiin ja epäiltiin ja naputettiin hampaat irvessä puisten välipohjien puisia palkkeja ja haalittiin täytteeksi suunnattoman palonarkaa kutterinlastua kymmenen tai kaksikymmentä vuotta, kunnes niukkuus eli Siperia opetti.

Meillä tehtiin huoneistojen väliseinät kantaviksi isien tapaan vielä kauan sen jälkeen, kun ruotsalaiset olivat laskeneet kuormat uudelleen ja keksineet, että kerrostaloa voi keventää kolmanneksella lujuuden kärsimättä.

Alan hitaasti tajuta taistelevien ammattikuntien tarinan. Olen tuntenut koko joukon sekä rakennusmestareita että arkkitehtejä ja käsittänyt, että molemmat pitävät, puolin ja toisin, toisiaan tuhertelijoina ja tolvanoina.

Nyt ilmenee aihetta epäillä, että esimerkiksi Eliel Saarinen ja Lars Sonck eivät olleet erikoisen kiinnostuneita siitä, pystykö heidän ritsaamiaan pytinkejä pystyttämäänkin, kun taas joku Sigurd Frosterus – vähemmän kuuluisa Stockmannin tavaratalon suunnittelija (ehdotus 1916, valmistui 1929-1930) oli todellinen edelläkävijä.

Kiinnostuin tästä asiasta eräänä tiistaina 1979. Minulla oli työhuone korkeimman oikeuden rakennuksen katutasossa ja tuijotin oikeudelliseen meditaatioon vajonneena kattoa havahtuakseni välillä ihmettelemään matalaa holvirakennetta ja palkkeja. Pöydälle kiipeämällä ja koputtelemalla päättelin, että palkkeina oli ratakiskoa – kovin hentoisen oloista tosin.

Ystäväni Hessu, joka tietää kaiken, vahvisti havainnon todeksi, ja lisäsi, että valtio myi mm. Helsingin – Hämeenlinnan rautatien ensimmäisen kiskotuksen kuluneena ja köykäisenä heti paikalta pois kuljetettavaksi. Rakentajat ostivat hulluina ja käyttivät kiskot palkeiksi. – Rautabetoni tuli rakentamiseen vasta maailmansodan aikana ja täysbetonitaloja alettiin rakentaa vasta 1950-luvulla ja heti perään käyttää betonielementtejä.

Silloinen työhuoneeni lienee ollut kiinteistön (Pohjoisesplanadi 3) omistajan, lihavan Hugo Standertskiöldin asunnon varasto. Talohan siirtyi valtiolle tuon kuollessaan kukaties 1931 Suomen rikkaimman miehen, entisen Tulan patruunatehtaan omistajan ja merkittävän metsäteollisuusmiehen perintöverosta. Siihen muuttivat korkeimmat oikeudet valtioneuvoston palatsista.

Ei ihme. Hugo-everstin kesämökki oli Aulanko, ja häntä lienee syytettävä Venäjältä siirtyneestä tavasta istuttaa piilipuita vesirajaan. (Hotelli valmistui 1938 kun entinen päärakennus otti ja paloi; kavaljeeriflyygeli eli sivurakennus on everstin aikainen.)

Aulanko lienee ainoa paikka Suomessa, jossa on väärennetty muinaislinna; eversti piti sellaisista.

21 kommenttia:

  1. "Ruotsissa tehtiin sitä ja tätä – esimerkiksi välipohjat massiivilaattoina – mutta Suomessa kyräiltiin ja epäiltiin ja naputettiin hampaat irvessä puisten välipohjien puisia palkkeja ja haalittiin täytteeksi suunnattoman palonarkaa kutterinlastua kymmenen tai kaksikymmentä vuotta, kunnes niukkuus eli Siperia opetti."

    Viime kesänä kuulin tapauksen Göteborgista. Kaupungin ydinkeskustassa, katutasossa sijaitsevan arvokiinteistössä olleen antikvariaatin kattoon ilmestyi vesivahingosta kielivä tummentuma. Purettaessa paljastui: massiiviset puupalkit ja niiden väliin laitettu sahanpuru. Yläkerran asuinhuoneiston lattiana oli laudoituksen päällä oleva parketti.

    Näin myös Ruotsissa – tavanomaisuudesta ei ole tietoa.

    VastaaPoista
  2. Hei Jukka, vaan ei ole Aulanko ainoa linnanraunoiden paikka. Siinä Vanajaveden toisella puolella Parkissa eli entisellä mestausmäellä ja nykyisessä Kaupunginpuistossa on myös kiviset linnanrauniot. He teetätti 1800-luvun puolivälissä maaherra Rehbinder. Siellä oli huvimajojakin. Eiköhän everstimme liene sieltä saanut ajatuksiaan. Mutta ei hän omistanut niitä tehtaita, oli vuokraaja, mutta se oli lähes sama asia, Venäjällä.

    VastaaPoista
  3. Ad Alexius: - kiitos. Rehbinderin virityksestä en tiennyt. Järjettömin tietämäni hanke on keskellä Haagia oleva ristiretkeläis-tyyppinen linna. Kontrasti on huima, kun siinä on kalikanheiton päässä Euroopan hienointa gotiikkaa (Lakenhalle).

    Muuten - Tula ei liioin ollut patruunatehdas, kuten kirjoitin lähteitä myötäillen. Kyllä se oli kivääritehdas.

    Menekkituotteita joka tapauksessa.

    VastaaPoista
  4. Olipa aamuhartaus. (Uskonnottomille sanon: päivänavaus ja epäileville meditaatio.) Tunne on sama kuin koulussa joskus, kun opettaja unohti oppikirjan ja kertoi jotain ihan muuta - ja vain se ihan muuta jäi mieleen.

    Tuijotan yhä sitä ratakiskoa. Mitähän ihminen voisikaan nähdä, kun pysähtyisi katsomaan.

    VastaaPoista
  5. Olin aikeissa kirjoittaa tuosta kaupunginpuiston rauniosta, joka muistuttaa minun silmääni sitten enemmän kirkon, kuin linnan raunioita.

    Nämä feikkirauniot ovat alkujaan peräisin hörökorvine saarelta, jossa raunioita saatettiin myös siirtää. Tiedän ainakin yhden tapauksen, jossa varakas britti osti vanhan luostarin raunion, joka siirrettiin kivikiveltä viidentoista mailin verran uuteen paikkaan, johon myös rakennettiin tekojärvi, jotta näkymä olisi täydellinen.

    Tämä toi mieleeni rouva Venderbildtin, jonka tytär kertoo muistelmissaan, kuinka äiti, asuessaan Ranskassa, tuli tokaisseeksi, kuinka maisema olisi täydellinen, jos joki olisi sen verran leveämpi, että vastarannalla olevien puiden heijastukset mahtuisivat kokonaan jokeen.

    Seuraavana vuonna rouva oli levennyttänyt joen. Vastarannalta oli kaivettu ylös kolmesataa puuta, siirretty viisitoista metriä, kaivettu joki vastaavasti leveämmäksi melkein mailin matkalta, maisemoitu, ja nyt oli rouvalla sellainen maisema, kuin hän halusi.

    Seuraan jatkuvasti Italian kiinteistömarkkinoita, ainoat vieraskieliset tekstit, joita luen säännöllisesti, ja siellä oli hiljan myynnissä entinen viinivarasto, joka oli 1930-luvulla muutettu renessanssipalatsiksi. Kuvista päätellen se oli todella tarkka kopio, ellei parempi, kuin monet ajan raiskaamat alkuperäiset.

    Oikeastaan aika hauska feikki on sitten 1900-luvun alussa rakennettu mylly lähellä Carraraa. Se on rakennettu ranskalaisen gotiikan hengessä ja vaikka periaatteessa ei osaa sanoa, mikä siinä on pielessä, niin siitä huolimatta, siitä näkee heti, että se on feikki.
    On myös omalla tavallaan veikeä ajatella sitä, mikä on saanut myllynomistajan käyttämään niin paljon rahaa rakennukseen, joka on sikäläisittäin täysin jumalan selän takana, umpiperässä, kilometrien päässä yhtään mistään.

    VastaaPoista
  6. Miksi linnanraunioita aikoinaan tehtiin? Ruotsistakin niitä löytyy.
    pk

    VastaaPoista
  7. pari asiaa: kaavamääräyksen takia, asuminen vain yhdessä kerroksessa, rakensin penthousen suullisella luvalla muistaakseni "välikaton muutostyönä". Rakennusvalvoja lupasi myöhemmin piirtää (tai purkaa) sen jos tarvis.
    Rakennushistoria. Louhimiehen vuodelle 1917 sijoittuvassa elokuvassa Käsky esiintyy keskuslämmityspatteri, ei mitenkään vilahda, vaan siinähän se köllöttää - kokonaan toisen vuosikymmen tuote.
    Meni läpi koko portaikon leffan teossa.

    minkähän yleissivistävän oppiaineen kylkeen "kerrostalot" ja siis tällaisetkin pienet rakentamisen ja asumisen historian asiat - ihan vain yleistä - kouluopetuksessa hitsattaisiin, kun kuulema mistään ei voi mitään pois ottaa?

    VastaaPoista
  8. Hiljan, hiljakkoin. Jotenkin jänniä sanoja. Ovatko murretta?

    VastaaPoista
  9. Raunioiden rakennuttaminen oli raunioromantiikkaa. Wienissä siinä isossa Schönbrunnin puistossa on hauska puolittain maassa oleva riemukaari, koska Roomassakin riemukaaret olivat vielä 1700-luvulla puolittain maan alla kun niitä ei ollut vielä silloin kaivettu esiin (forum oli laidunmaata, jossa törrötti pylväänpäitä).

    Goethen Vaaliheimolaisissa on hieno kuvaus, kuinka herrasväki parantelee maisemaa mittavin maansiirtotöin.

    Rakennusten siirrättämistä ja feikkien rakentamista harrastettiin myös antiikissa. Tulee ekana mieleen Hadrianuksen villa Tivolissa.

    1800-luvulla arkkitehti ei yleensä suunnitellut ovia ja muita sen sellaisia, saattoi jättää detaljitkin käsityöläisille. Mutta antiikin ajan arkkitehti oli myös rakennusinsinööri ja usein rakennusmestari ja lisäksi jopa rakennuttaja, siis kaikki yhdessä. Miksiköhän ei nykyään?

    VastaaPoista
  10. Meidän talossa on erilainen pohjapiirros, koska talo on ollut aikoinaan tehty herrasväen palvelijoille eli ei herrasväelle vaan hienoimmille palvelijoille.

    Vuokratalossa asui eri ammattialoja; prokuristi, kauppiaita, konttoristeja, hieroja, modisti, suutari, lääkärineuvos jne ja asukkaita oli 1905 115 henkeä (naisia kaksi kolmasosaa) ja varsinaiseen palveluskuntaan kuuluvia oli 33. Palvelijoiden palvelijoita siis.

    Nyt meitä on täällä kaikenlaista liitäjää, piirtäjää ja viiltäjää.
    Oli meillä sellainenkin palvelija, jonka sukunimi oli Kouri. Hän esitteli taiteitaan ja saimme jopa kutsun. En halunnut mennä, miksi sinne mennä - ei tuntunut ollenkaan ns. kamulta vaan menin jonnekin glögijuhliin missä oli muutama hassu - enpä enää muista. Valitsin kuitenkin tavallisemman suhteessa koreaan. Semmoinen olen aina ollut ja sitä ei olla ymmärretty ja tästä syystä ymmärrän Zizekiä hyvin. Minun looginen intuitio toimii kuten hänellä ja silti osaan elää konventionaalisesti ja kapitalismin mukaan (en siis halua kommunismia - ainakaan tuolla lailla suunnitelmallisesti ja salakavalasti).

    VastaaPoista
  11. Linnojen kopioiminen on oma ilmiönsä.

    Baijerin viimeinen varsinainen kuningas (oli tosin pari muodollisempaa tittelihaltijaa jälkeenkinpäin) oli Ludwig II. Hän oli enemmänkin kiinnostunut musiikista, Wagnerista, Bayreuthin Festspielhausin perustamisesta ja uusista linnarakennusprojekteista kuin omista raha-asioistaan. Niinpä häntä nimiteltiin Hulluksi kuninkaaksi tai Kuun kuninkaaksi.

    Tunnetuin kolmesta rakennetusta linnasta on Neuschwanstein, joka ei ollut itse kopio, mutta joka inspiroi Walt Disneyä kopioimaan linnaa amerikkalaiseen huvipuistoonsa. Toiseksi kuuluisin, Herrenchiemsee Herreniselnin saarella "Baijerin merellä" eli Chiemseen järvellä, on kopio (ilman sivuosia) Versaillesin linnasta. Herrenchiemseen peilisali on tarkka kopio esikuvastaan paitsi että se on hieman isompi... Herrenchiemsee jäi keskeneräiseksi rakennuttajansa jouduttua eroamaan valtaistuimelta ja hukuttua hämärissä olosuhteissa (1880-luvun puolivälissä).

    Kerran kahvilla ollessani Herrenchiemseessä kerroin kahviseuralleni oppaan kertoneen, että kuningasta oli haukuttu hulluksi. Vastaukseksi sain: "On tässä maailmassa paljon hullumpiakin asioita tehty."


    T.

    VastaaPoista
  12. Ad Omnia: - Baijerin kuninkaasta - Baijerin Ludvig II:n ja toisen henkilön hukkuminen matalaan veteen taisi olla sata vuotta sitten megatason uuttinen. Ainakin se toistuu kirjallisuudessa. Mainitut linnan ovat merkillisiä.

    Saksan kielialueella edellinen koko maailman sensaatio oli ollut Meyerlingin murhenäytelä, ja siitäkin kirjoitellaan edelleen.

    Itävallan viimeisen todellisen keisarin Frans Josef II:n hirvittävän pitkään elämään mahtui näitä mysteereitä ja murhenäytelmiä monta.

    Jotenkin vaikeatajuista, että tuo pönäkkä keisari on aikoinaan äärettömän suositujen Sissi-elokuvien (Sissi- nuori keisarinna jne. - Romy Schneider) toinen päähenkilö. Siis eli Elisabeth sai hänkin surmansa murhaajan kädestä.

    Attentaatit olivat suurta muotia 1800-luvun lopulta alkaen.

    VastaaPoista
  13. Meinasin kehittää vitsin, jossa olisi puhe sota-ajan tuhoiskuista ja punchlinena "No tietenkin sissi - nuori kaukopartiomies", mutta onneksi tuli itsesensuuri väliin.

    VastaaPoista
  14. Neuschwanstein on nokkela teräsrakenteinen kulissi: "vanha" linna nykyajan mukavuuksin. Ei niinkään hullua?

    VastaaPoista
  15. Franz Josef oli ensimmäisen maailmansodan aikana niin seniili, että ei aina muistanut ketä vastaan sodittiin.

    Mainio kertomus Hapsburgeista on se, kuinka he sitten hävityn sodan jälkeen matkustivat junalla pois Itävallasta.

    Oli tiedossa että rajalla on mielenosoitus ja juna pysähtyi ennen sitä, mielenosoittajat ja Hapsburgien edustaja tapasivat, sopivat mielenosoituksen säännöistä ja juna ajoi sitten laituriin, jossa työläiset saivat huudella iskulauseita ja heristää nyrkkiä, mutta eivät kiroilla tai heittää kiviä, ei-keisari katseli mielenosoitusta sovitut minuutit ja Hapsburgit poistuivat Itävallasa liki 80:ksi vuodeksi.

    VastaaPoista
  16. OT: Mitä mieltä Kemppinen olet (kansan)Demokraatti Lakinaiset ry:stä? Onko se eräänlainen nyky-ajan vapaamuurarijärjestö, joka lykkii jäseniään tärkeisiin virkoihin?

    VastaaPoista
  17. Edinburghin keskellä on komea ja aivan ehjä vanha linna, mutta ympäristössä on suoraan raunioiksi rakennettua koristetta runsaasti.

    Versailles'n peilisali oli pettymys, olin kuvitellut että kuvat sinkoilisivat peilistä toiseen, mutta se pelaakin vain aikanaan täysin poikkeuksellusella peilimäärällä, ei niiden asettelulla. Henry Kissinger piti joskus puheen useamman Nobel-palkitun kunniaksi järjestetyssä tilaisuudessa aloittaen: "Näin paljon älyä ja lahjakkuutta olen nähnyt vain olessani yksin Versailles'n peilisalissa". Kuulostaa hyvältä kuin Toscan hyppy Enkelilinnoitukselta Tiberiin eli ei toimisi.

    Katsoin juuri kovalevyltä Yle Teeman Arkustojen salat -sarjassa Jugoslavian Aleksanreri I:n murhaa koskeneen jakson. Muuten mitäänsanomaton, mutta nähdä hautajaisvieraiden joukossa Göring ja Petain vuonna 1934 oli kolkkoa kun muistaa kuninkaan Ranskan-matkan syyn. Oliko gondoolipäähineisen ruhtinaan murha siis eräs alkujuonne myös toiselle maailmansodalle?

    VastaaPoista
  18. No voe helvettiläinen sentään, kun en saa päähäni sitä, mistä Kemppisen kuva on otettu.

    Tutun näköinen on rakennus, mutta kun ei sytytä.

    Anna armoa Kemppinen ja kerro.

    VastaaPoista
  19. Ad Toipila: - Vanhan kirkon kulmalta kkohti Edwin Linkomiehen ikkunoita (Yrjönkatu /Lönnrotinkatu)

    VastaaPoista
  20. Herrenchiemseen palatsilla ei ole suurempaa historiallista merkitystä.

    Siellä on kuitenkin laadittu Länsi-Saksan perustuslaki.

    Joku voisi tietenkin hakea symboliikkaa siitä, että perustuslaki laadittiin Versaillesin linnan kopiossa, Wagneria ihailleen ja suunnitelmansa keskeneräiseksi jättäneen hullun kuninkaan tiloissa.


    T.

    VastaaPoista
  21. Kuva on vanhan kirkon puistikosta kohti Yrjönkatua missä näkyy talot. Jos jatkaa niiden ohi tulee Mannerheimintielle sinne Stockmannin uudelle puolelle missä ruotsalainen teatteri jää kadun toiselle puolelle eli Lönnrotinkadun loppupää häämöttää.

    VastaaPoista