Totuus ja tosi

Yksinäinen kommentoija (kuvassa) on ihailtava hahmo. Mieleen tulee joku Etäisten laaksojen mies.

Hän huomasi ajatukseni panna julki Paasikiven (kuoli 1956) nasevan ja osuvan kuvauksen V. Putinista.

Selitän hiukan taustaa. “Tosiasia” on sanana ja käsitteenä hyvin nuori. Se tuli kieleen vasta 1600-luvulla ja liittyy tieteen, etenkin kokeellisen luonnontieteen syntyyn.

Erittäin vahvasti ses liittyy filosofi D. Humeen, jonka kuuluisa “giljotiinin” mukaan tosiasioista ei voi johtaa arvoja eikä moraalisia sääntöjä.

Sekä I. Kant että Hegel osallistuivat hyvin vahvasti keskusteluun. Heidän jälkeensä saksalaiset ahkeroivat löytämällä ja keksimällä “tosiasioita” ja johtamalla niistä karmeita asioita, kuten arjalaisten ylemmyyden ja juutalaisten, slaavien ja muiden ohella suomalaisten alemmuuden.

Yksi tapa kuvailla Yhdysvaltojen mielestäni erikoislaatuista yhteiskunnallista ilmapiiriä on syvälle juurtunut metafyysinen meno. Eurooppaan jatkuvasti säteilevä niin sanottujen tieteellisten tosiasioiden vähättely oman “mielipiteen” korostamiseksi lienee taustaltaan tämä.

Nytkin presidentiksi on siellä haluamassa mielestäni kovan kansainvälisen tason sirkuspelle, joka hallitsee kaikki lavahämäämisen keinot. 

Sen jälkeen kun Stanislavskin joukko vieraili siellä amerikkalaiset kehittivät sekä näyttämölle että elokuvaan “metodinäyttelemisen” (method acting) ja sille tietenkin vastakkaisen ajattelutavan. Mutta erinomaisista ja hyvin koulutetuista näyttelijöistä heillä ei ole todellakaan ollut puutetta. Sitä vastoin eurooppalaisilla on jatkuvia vaikeuksia ymmärtää esimerkiksi poliittinen kampanja tai oikeudenkäynti kirjaimellisesti teatterina. Minulla oli. Onneksi asia selitettiin minulle kädestä pitäen ja päädyin itsekin puoliksi vahingossa lavalla oppimaan, ettei tärkeintä ole puhuminen, vaan kuunteleminen. Ei kaellimestarikaan laula eikä soita. Hän kuuntelee, kuulee kaiken ja saa kaikki esiintyjät reagoimaan toisiinsa ja yleisöön.

Lakimieskunta, jota siis oikeasti tunnen etenkin tuomioistuinlaitoksen ja yliopistojen puolelta, pyörittää ongelmattomasti etenkin perustuslakia ja sen sääntöjä, jotka silmin nähden eivät merkitse hirveän paljon enempää kuin virren sanat uskovaiselle. Ja EU:ta moititaan siitä, ettei se kehitä yhtä sekavia sääntöjä.

Tuohon viimeksi mainittuun asiaan on kyllä tullut muutos. Nyt olen käynyt läpi uudet digitaalisiin markkinoihin, tekijänoikeuteen ja tietosuojaan liittyvät säännöt, jotka ovat Suomessakin voimassa. Olkaa huoleti. Ne ovat monien ihmisten hartaan toiveen mukaisia: eivät häiritse ketään.

Olin kerran itse paikalla, kun heitimme aika isosssa kauppaneuvottelussa yhden vatapuolen edustajista - siviilissä ministeri - ulos. Hänelle sanottiin, että mene sinä kuule tuonne käytävään käkättämään. Hän taisi vähän loukkaantua, mutta kauppa tehtiin. Meidän puoli koki viidakon koston. Kauppa osoittautui vuoden - kahden kuluttua huonoksi.

Tunnen puheenjohtajia, jotka myös suuryhtiön yhtiökokouksessa soittavat poliisit paikalle, jos joku epämiellyttävä henkilö pyytää puheenvuoron.

Pitäisi joskus muistella menneisyyttä ja kirjoittaa siitä. Tosiasioista päästyä totuus taas on juomissa.

Tuomitsin kerran kauan sitten suuren puljun hallituksen jäseniä, joiden mielestä oli asiaan kuuluvaa aloittaa taseiden allekirjoittamiseen johtava kokous korillisella Koskenkorvaa, jonka toimitusjohtaja nosti pöydälle. Siinä oli tilejä tarkastettu. Ja samalla oli päätetty nostaa kunnallisveroa.

Kun Espoota ja Vantaata rakennettiin tosissaan, oli ihan normaalia, että rakennusoikeuden saaja kuittasi ravintola Palacen laskussa myös astiaston ja kuutiometrin taidelasia.