Naisia ja muita

 

Kommentoija kirjoitti hiukan vastahankaan. Kyllä se kuitenkin on niin, että monella mittarilla koulutus kannattaa. Tietenkin sekin on totta, ettei koulutuksessa välttämättä opi mitään hyödyllistä. Mutta peruskoulu ja ylioppilastutkinto on kyllä tarkoitettu perustaksi, ei rakennelmaksi.

Toinen kommentti palautti mieleen, miten vahvasti elin lapsena erittäin aikaansaavien naisten maailmassa. Kuvassa vasemmalla on isoäitini Elli. Lapsista vain yhdeksän on omia. Heissä on muuten kolmet kaksoset, joista noiden kaksi poikakaksosten keskinäinen ikäero oli alle vuosi. Äitini (musta kaunotar keskellä) sanoi että yleensä hellalla oli esikattilassa kaksi tai neljä maitopulloa.

Kauppaliikkeitä oli omia viisi ja vuokrattuja kolme. Piharakennuksissa oli kaksi hevosta, neljä lehmää, lampaita, kanoja ja kiukkui kukko. Pukkilassa oli iso perunamaa vuokralla ja Kettulassa parikymmentä hehtaaria viljeltyä. Tyttärille väärennettiin joukolla paperit niin että he pääsivät elokuvakoneen käyttäjän kurssille alaikäisinä. Ja isoisä, joka urakoi paikkakunnalle 62 taloa, koska osasi kaikki talonrakennuksen taidot, oli kovan paikan edessä talven tulle 1939: miten hoitaa valun jäljiltä vielä kostea kivitalo naisten ja lasten voimin. Kaikki miehet olivat Vuoksen varrella ja halot sinne kuljettavissa junissa. Aluksi noin 10-vuotiaat pantiin lapioimaan suomutaa, joka kuivattiin turpeeksi. Isoisä muutti keskuslämmityksen turpeella toimivaksi, vaikka kattilat oli tehty koksia polttaviksi.

Olen kai ennenkin kertonu, että kun isoisä valvoi vanhainkodin rakentamisen itse 80 täyttäneenä, isäni meni kysymään, mahtaako sinne tulla asukkaaksi ketään appifaaria vanhempaa. Puhuteltu pyöritteli Klubi kakkosten suussaan ennen kuin keksi, että kyllä - Topparin Liisa on vuoden vanhempi kuin hän.

Isoisä otti tarvittaessa miehekkäästi kehut vastaan - mutta kyllä se oli mummu, se voima tuon kaiken takana. Hän oli kiirehtinyt saamaan lapsia ja ennen pitää käymään myös vihillä, kun tyttökaverit oli ammuttu Kiikan punakaartin naisten kuularuiskuosastoon keväällä 18 kuuluneina. Itse hän hoiti halvattuna makaavaa äitiään ja tuhahteli vieraisilla käyviä sukulaisnaisia, jotka vain “istuiat onduleeraamassa”. Sana tarkoitti “laineiden ottamista” eli permanentin esimuotoa.

Mummun oli vaikea sietää, että isäni istui kesällä 1946 keskellä hyvää heinäpäivää sisällä lukemassa kirjaa. Minulla muuten on se kirja - isäni oli lukenut siitä pätkän mummulle ääneen, selvällä saksan kielellä, Sohm, Institutiones des Römischen Rechts, 12. Auflage. (Älköön kukaan erehtykö. Tuo kirja on vanhentunut. Nykyisin on Zimmermannin mainio teos, joka tosin on kovin laaja.)

Kuvasta näkee, että kangaskaupan pakasta oli saksittu ainekset useimpien lasten vaatteisiin, jotka Uiton Lempi sitten ompeli. 

Kirjoitan tämän tähän muistellen. Tuosta yhteisöstä ei ole mitään jäljellä, ei taloakaan. Paikkakunnalla oli paljon tekstiiliteollisuutta; se katosi melkein koko maasta hyvin nopeasti 1980-luvulla. Pikku konepajojen aika on ohi - meilläkin oli ihan hyvä autokorjaamo. Varuskunta (Ilmasotakoulu) on poissa.

Mutta ennen noissa liikkeenharjoittajissa oli tosi paljon naisia, eikä “naisten töitä” kummasteltu. Yksi tädeistäni oli paikkakunnan purjelentokerhon johtaja ja aikoi hypätä laskuvarjolla juhannusjuhlissa, mutta äitinsä kielsi.

Kun mummu kuoli, varmaan ylettömään rasitukseen, taatalle tuli pian vaimoksi Eeva Kuortaneelta. Enojeni yritykset juntturoida katkesivat lyhyeen. Tämä Eeva oli ollut molemmat sodat muonituslottana rintamalla ja hallitsi sekä hevoset että hevosmiehet….