Selitys
Selitän miksi sulloin tähän blogiin tavattoman määrän 30 vuotta vanhoja lehtikolumnejani Helsingin Sanomista.
Esimerkeiksi. Todisteiksi. Siinä on mukana muutaman vuoden kaikki kolumnit ja muutama kritiikki.
Esimerkistä käy ilmi, että tällä hetkellä “sääntömääräiseksi” nimitetty ajattelutapa oli hyvikin keskeinen jo tuolloin. Mitä “säännöt” tarkoittavat, mikä on niiden sisältö ja kuka tai ketkä niitä soveltavat. Jopa tuolloin puhuttu “tuomarivaltio” on juuri nyt kiihkeän miettimisen aihe, ei kovin näkyvästi Suomessa, mutta hyvin näkyvästi Israelissa, Puolassa ja etenkin Yhdysvalloissa.
Se lienee todiste, että silloin maan mahtavin sanomalehti piti niitä kelvollisina ja maksoi niistä rahaa. Tuon aikana näitä kolumneja olisi voinut lukea puoli miljoonaa ihmistä kutakin. Kyllä niitä lukijoita taisi todellisuudessakin olla paljon, koska tuntemattomat vuorineuvokset rupesivat sanomaan kadulla päivää.
Kai tässä uudelleen julkaisemisessa on mukana on itsetehostusta. Kaikki jutut eivä omasta mielestäni ole huonoja. Toisaalta paperille painetun tekstin lukeminen on pahassa kriisissä. Blogin huono puoli on tunnetusti se, että sitä lukeva vain valmiiksi kirjoittajan tietävät ja yleensä suopeasti suhtautuvat. En usko, että blogilla muuttaa kenenkään mielipidettä. Eipä sillä, lehtikirjoituksella tai kirjalla voi arvioni mukaan muuttaa joidenkin käsityksiä ehkä kahden viikon ajaksi.
Historiaa tukittaesa haetaan dokumentteja ja niistä tehdään johtopäätöksiä. Tässä tapauksessa dokumentit tulevat valmiina. Niistä näkee suoraan, mitä ainakin eräs ihminen, jatkuvuudesta päätellen moni lukijakin, piti kerran ajankohtaisena ja tärkeänä. On hyvä, että joukossa on sivuasioita ja huteja. Sanon sen noissakin kirjoituksissa: erehtyminen on ihmisoikeus.
Kirja on eri asia. Sen pitäisi olla kattava. Kolumni sai olla repliikki, vuorosana ajan aiheeseen. Tarkkaava lukija huomaa, millaisia aiheita kirjoittaja karttoi.
Nykyinen lukija ei varmaan tiedä, että Hesarin kulttuuriosaston kolumni tuotti paljon julkisuutta. Väitöskirjani, jonka aihe oli korkein oikeus, laki ja yhteiskunta, herätti suurta huomiota ja 2 000 kappaleen painos myytiin viikossa loppuun. Siitä julkaistiin varmaan sata arvostelua ja minusta kuvia ja hyviä pilakuvia. Kerran huomasin kesken puheeni olevani Lakimiesliiton kokouksen pääpuhuja Finlandia-talon suuressa salissa. Ilmeistä näki, mitä eturivin suurmiehet ajattelivat.
Siksi pysyttelin tekstini takana näkymättömissä. En viitannut tuttaviini enkä itseeni. Kirjoituksista ei luullakseni näy, että tuona aikana vaimoni sairastui kahdesti syöpään ja kuoli.
Olin pitänyt kirjaani “Elämän varjo” aika hyvänä. Se sai kirkon kirjallisuuspalkinnonkin. Luin sen nyt. Valitettavasti se on huono. Teksti on kuollutta.
Nyt haen apurahaa kirjoittajan ja lukijan uusista ja pelottavista ongelmista selittääkseni, miten sananvapautta, julkisuutta, tekijänoikeutta, rikoslakia, liikesalaisuuksia, sotilassalaisuuksia, verotusta ja kirjanpitoa koskevia lakeja olisi muutettava, kiireesti. En tiedä miten mutta osaan osoittaa yleisotsikolla “tekoäly” lukuisia uusia ongelmia, joista en ole nähnyt edes mainittavan. Viimeksi eilen eräs kustantaja vielä selitti, miksi hän ei halua maksaa paria tonnia näitä asioita käsittelevästä kirjasta eli esimerkiksi siitä, mistä kustantaja itse, kirjailija tai toimittaja voi joutua linnaan, saada pahat sakot tai potkut. Ei ole rahaa eikä sellaista kirjaa kukaan ostaisi.
Pannnaan sitten sekin blogiin. Muiden asioiden ohella.
Kannattaisi julkaista Yhdysvalloissa, Saksassa, Ranskassa tai Englannissa. Niinhän Suomen parhaat professorit tänään tekevät, ja kirjat leviävät koko maailmaan.
VastaaPoistaVäärä otsikko. Tämä on ennemminkin Tiedote. Kemppinen ei muutenkaan selittele eikä se ole tarpeen häneltä.
VastaaPoistaOnpas.
PoistaElämän varjo on hyvä kirja, olen lukenut sen moneen kertaan ja aina kriittisesti. Lukisin taas, jos se ilmestyisi uudelleen nettiin. Se on hirveästi parempi kuin suositun lajityyppinsä muut edustajat. Niin hyvä että ensimmäisiä kertoja lukiessa se aiheutti fyysisesti pahan olon, oksetuksen. Luulisi Kemppisellä olevan muutakin tekemistä kuin haukkua kirjojaan. Vaikka mistä sen tietää. Tekee sitten seuraavan kirjan paremman kuin koko tähänastinen tuotanto. Joka tapauksessa pitää säätää lukijanoikeudet ja poistaa osa tekijänoikeuksista.
VastaaPoista"Eipä sillä, lehtikirjoituksella tai kirjalla voi arvioni mukaan muuttaa joidenkin käsityksiä ehkä kahden viikon ajaksi." - riippuu substanssista. Parikymppisenä, lähes 50v. sitten, luin kamaa, joka muutti koko edessä olleen elämäntavan ja -tarkoituksen.
VastaaPoistaLuin aikoinaan nämä kolumnit lehdestä, koska pidin niistä - tai ainakin siitä asenteesta, joka niistä välittyi.
VastaaPoistaToden totta: kolumni on lumeen hautautunut potkukelkka.
Kolumni ei ole lumeen hautautunut potkuri.
PoistaPeräkkäin hangelle järjesteltynä niistä tulee potpuri.
PoistaKiitos arkistojen avaamisesta. Osui vielä hyvään aikaan, kun ei ollut mitään asiallista luettavaa. Menneessä maailmassa journalistit sentään loppuvuodesta julkaisivat kaiken maailman listoja, kun pikkujoulujen uuvuttamina eivät jaksaneet kirjoitella pitkiä juttuja. Nyt ei niitäkään.
VastaaPoistaVajaassa neljännesvuosisadassa internet vei pohjan laatumedialta. Kirjallisuuden tuhosi Amazon. Mutta pohjalta on hyvä ponnistaa.
VastaaPoistaKirjalla voi muuttaa aikuisen lukijan mielipidettä, jopa pysyvästi. Suhtauduin vasemmistolaisesti ajattelevan akateemisen isän ja ajan trendin mukaisesti romanttisesti Kuuban vallankumoukseen ja mm Che Guevaraan. Luin kohtuullisen hymisteleviä kirjojakin aiheesta. Sitten luin Jukka Koskelaisen Anteeksi häiriö, mutta tämä on vallankumous ja maailmankuvani muuttui. Tapahtui 20 vuotta sitten.
VastaaPoista"Sitten luin Jukka Koskelaisen Anteeksi häiriö, mutta tämä on vallankumous ja maailmankuvani muuttui."
PoistaMinä puolestani luin aivan äskettäin Jukka Koskelaisen kirjan Viisi matkaa Saksan sieluun. Ei se maailmankuvaani vähääkään muuttanut, kunhan nyt herätti mielessäni vaikutelman: kovasti paistaa oikeistolaisuus läpi (siinä missä filosofian harrastajalta odottaisi asenteettomia kannanottoja). Mutta sehän on nykyaikaa...
Jos kirjallisuus voi ihmistä muuttaa, niin hui kauhistus kun ajatteleekin Mein Kampfia ja Raamattua.
VastaaPoistaVai onko se sittenkin "vain" vaikuttamista?
Epäilen etteivät natsit aikanaan pahemmin Hitlerin kirjaa noteeranneet. Toiseksi, sen lukeneen ihmisen ajatusmaailma tuskin paljoa värähtää. Kirja ei ole mikään krijallisuuden helmi, vain tönkköä kiihkoa ja alkeellista propagandaa.
PoistaOlet väärässä. Ei-natsit olivat niitä jotka eivät ottaneet kirjaa todesta. Natsit lähtivät innolla toteuttamaan siinä luonnosteltua toimintaohjelmaa mm. juutalaisten tuhoamisesta. On se tietenkin huono kirja, mutta siihen verrattuna puolueen "virallisen pääideologi" Rosenbergin tuotoksille lähinnä naureskeltiin.
PoistaMitä muuta kuin sisällyksetöntä, "tönkköä kiihkoa ja alkeellista propagandaa" nykyistenkään fascistien puheet ja kirjoitukset sisältävät?
PoistaSilti ne kaupaksi käyvät.
Mutta skribentti joka mainostaa deodoranttiaan pääsi miljonääriksi.
PoistaKirja annettiin esim hääpareille sen paremman kirjan kirjan sijaan.
Mutta ei päässyt omillaan hautaan, piti muiden sekin hoitaa - tapahtui se sitten missä ja milloin vain.
Natsit eivät suuremmin kirjasta piitanneet. He kuuntelivat radiosta tai stadioneilla Aatun puheita innosta väristen ja käsi jäykästi etukenossa. Ja heitä oli miljoonia. Aatu ei ollut mikään kehuttava puhujakaan, lähinnä kiihkeä demagogi joka etupääsä karjui.
PoistaAatun vastustajat eivät kirjasta piitanneet hekään eikä ollut tarpeenkaan. Aatu teki mitä teki eikä häntä ollut helppo estää. Palaako mieleen mitä Chamberlain ilmoitti kun oli päässyt jonkunlaiseen "sopimukseen" Aatun kanssa? Se kertoo kaiken sen ajan ilmapiiristä ja välinpitämättömyydestä Saksan ukopuolella.
Tänäisistä kirjarovioista älköön puhuttako
PoistaJotkut noista kirjoituksista muistuttavat siitä että, että samaa sontaa(en tarkoita kirjoituksiasi) on alettu pyörittämään taas alusta koska monet kirjoitut ovat taas kerran yhtä ajankohtaisia kuin silloin aikoinaan jopa enemmän ajankohtaisia ja jotkut kritisoimasi asiat on saaneet kasvaa enemmän kuin silloin, tosin nyt niitä ei (saa?) kritisoida.. Se on surullista.
VastaaPoistaPikanttina pienenä yksityiskohtana:
Hypotettisen Salmanin tappajan tuomion perusteleminen noin aiheuttaisi nykyään luultavasti vähintään syytteen julmetun rasistinatsi"kohun" lisäksi. Passaa monilta unohtumaan, ettei se fatwa ole mihinkään kadonnut vaan on edelleen voimassa joten mikään ei ole muuttunut, paitsi suomen oikeuslaitos ja syyttäjät.
"Täällä siis tuetaan sellaista kirjailijaa, joka on loukannut maailman uskonnollisten ihmisten ja muslimien uskonnollisia ja pyhiä uskomuksia. Täällä tuetaan myös sellaisia kirjailijoita, jotka loukkaavat tässä maassa laajasti kunnioitettuja kristillisiä käsityksiä. Jos jossain harvinaisessa tapauksessa syyllistytään uskonnon harjoittamisen häiritsemiseen, siitä sakotetaan maallisessa tuomioistuimessa. "
Se oli silloin nyt on annettu pelolle valta ja ihmisoikeudet ovat vääristyneet tarkoittamaan aivan muuta kuin tuossa kirjoituksessasi jotkut tosin arvasivat jo silloin mikä niiden sanojen ja etenkin niillä ratsastavien päämärä oli..
Nyt eläinten oikeudet pöytään. Hän solvaa kissoja kuin vieraita sikoja tuomari tai asianajaja. Ne eivät voi puolustautua eikä sanoa.
PoistaJoukkorahoitus, osallistun heti saanko sigulla? Osallistuisin myös joukkorahoitukseen kirjasesta jossa on nuo kolumnisi pienillä taustavaloituksilla kurkistuksena aikaan ennen "sanavastuuta" :) Otan samantien parit lahoitettavaksi.
VastaaPoistaMinäkin kirjoitin muutaman mielipiteen Hesariin. Lankapuhelin soi.
VastaaPoistaHalusiko toimittaja karkkia? (Kompiainen=karamelli Nuuskakairan murteessa)
Poista”Elämän varjo” -kirjan ”kuollut” teksti provosoi itsensä eläväksi lukijalle. – JRi.
VastaaPoistaSuomi ja latina eivät ole kuolleet.
PoistaMielenkiintoiset blogit löytyvät sattumalta. Kun törmäsin tähän, ajattelin, "kaikkien alojen asiantuntija", ja taisinpa sen kirjoittaakin. Ainakin niitä aloja ja aihepiirejä on monta, paljon, ja niin ne resonoivat monenlaisissa lukijoissakin. Kun nuo kolumnit on koottu yhteen, huomaa, että ne on kirjoittanut parhaassa iässään oleva kirjoittaja ja että blogikirjoitukset ovat jonkinlaisia henkilökohtaisia heijastumia niistä, mutta lisäksi on tullut uusia aiheita ja monenlaista ajankohtaisuutta, tietenkin. Lukijan onneksi kaikki. Mitähän kaikkea tekoäly saakaan vielä aikaan?
VastaaPoistaLyhyissä erikoisissa on usein heikkoja signaaleja huomisesta. Ne huomaa sitten jälkikäteen ja tuntee itsensä viisaaksi.
VastaaPoistaHarvinaisen hyvin säilyneitä kolumneja. Mikähän on paras ikä olla kolumnisti? En usko että 30 tai alle. Toisaalta yleisesti ei myöskään 75. Ehkä se on keski-iän alku tai jotain.
VastaaPoistaAlkaisi kemppinen taas kolumneille ovat ok.
PoistaTekstit ovat kestäneet aikaa. Eihän professori koskaan ole istunut siellä missä kulloisetkin mielistelijät istuvat.
VastaaPoistaIstuuhan se nytkin täällä.
PoistaSuomen parhaita lehtikirjoituksia kaikilta eri ajoilta (olen paljon lukenut eri kausien lehtiä työssäni monet vuosikymmenet). Tietoa ja näkemystä, ainutlaatuista asennetta ja sanomisen taitoa. Koulutus ja harrastuneisuus antavat mielenkiintoisen yhdistelmän osaamiselle.
VastaaPoistaKaikki muut ovat tähän verrattuna (totuuden) torvia ja julistajia. Julistus, tunteen palo ja katteettomat väitteet vanhentavat mitä tahansa tekstiä nopeasti, tieteellistäkin ja myös historiankirjoitusta, ja niitä ei professorin kolumneissa ole.
Kolumnit ansaitsevat, että ne tulevat tavalla tai toisella esille laajasti kaikkien saataville, ja kirjoittaja ja lukijat ovat sen ansainneet.
Miksi julistat, minkä tautta?
PoistaOlet siis valtion virkamies. (Heidän työpäivänsähän menee lehtiä lukiessa.)
PoistaPoliisien, sotilaiden, rajavartijoiden, tullimiesten, vanginvartijoiden, tuomareiden ja niin edelleen aika menee siis lehtiä lukiessa?
PoistaKiitos hyvästä kokoelmasta, oli ilo lukea näitä.
VastaaPoistaSitten eivät hyviä. Koska jos tietoa lisää, lisää tuskaa.
PoistaJKn jutuissa on painokkaasti sellaisista aihepiireistä, joista toiset eivät tiedä, välitä ja kirjoita. Hän osaa jopa muutamalla virkkeellä nostaa pintaan sellaisen, mikä on näkymättömissä. Näitä kysymyksiä on lukemattomia. Yksi sellainen on vanhusten saama piittaamaton ja julma kohtelu. Tämä on vastakohta presidenttiehdokkaitten irvokkaalle tavalle äänten toivossa ohimennen mainita vanhukset, vaikka juuri ehdokkaat ovat toimillaan aiheuttajneet nykytilanteen.
VastaaPoista"Vanhusten kohtelu, sivistyksen mitta." Samoin heidän unohtamisensa, ja tässä tapauksessa framille tuomisensa.
JK on voima jota on turhaan etsitty muualta.
Naturalismin ja realismin kirjailijat sijoittavat proosaan ja draamaan henkilöhahmoja, tavallisesti lääkäreitä, jotka esittävät terävästi yhteiskunnan tilanteesta diagnoosin ja hoito-ohjeen. Hyvät kirjailijat tuovat ongelmia keskusteltaviksi ja korjattaviksi. Nykykirjallisuudessa, mediassa, lääkärien tai "asiantuntijoiden" (?) puheissa tai muualla ei sellaista ole. On puhetta jossa ei sanota mitään, ja näennäiskeskustelua. Olen etsinyt parikymmentä vuotta, aina turhaan. Nyt löytyi: JKn lehtikirjoitukset ja osa hänen muistakin julkaisuistaan.
Älä vaahtoo.
PoistaNe on annattava takaisin Hämärät elämät ja muut. Puu ei omista lehtiään eikä kirjailija kirjojaan. Mitään kirjallisuutta ei olisi jos kirjailijat olisi niin tyhmiä. Heti vaan.
VastaaPoistaKemppinen paikkaa Mörön turkkia vie kirjat vanhoilta lapsilta.
PoistaKemppinen paikkaa Mörön turkkia vie kirjat vanhoilta lapsilta.
PoistaMikä juttu tämä on, sekö kun linkki ei enää toimi?
PoistaViisaudesta sakotetaan, tyhmyydestä palkitaan.
VastaaPoistaPolitiikassa ainakin, noin yleensä.
PoistaKiinalainen kuva ei selitystä tarvitse. Kirjoitusmerkki sinänsä esittää jo jotakin.
VastaaPoista