Sivun näyttöjä yhteensä

11. huhtikuuta 2020

Virusten aatehistoriasta



Ehkä Jumalaa ei sitten ole olemassa. Mutta paholainen on!

Jumalan olemassaolosta en halua keskustella enkä kirjoittaa, koska minulla ei ole aavistustakaan, mitä tämä ”olemassaolo” mahtaisi tarkoittaa. Jos vihjataan, että on jotain merkittävää ja voimallista, josta ehkä saan hetkittäin vaikutelman himmeänä, kuin kuvastimessa, siinä ei ole muuta puhumista.

Virus on niin taitava, niin etevä ennakoimaan ja niin pätevä naamioitumaan, että sen rinnalla koko Karoliinisen instituutin asiantuntijaraati jäisi kirkkaasti kakkoseksi. Näinhän sille tuntuu olevan käymässä nyt koronaviruksen kanssa joka tapauksessa. Ruotsissa ei ole vaikeaa saada koolle ihmisiä, jotka arvelevat olevansa vähän etevämpiä kuin kaikki muut. Yksi heistä pitää vallassaan myös sitä tangoa laulavaa, painiurallaan pettynyttä miestä muistuttavaa henkilöä, joka on nyt pääministerinä siellä. Voisivat muuten hankkia osuustoiminnallisesta liikkeestä molemmille mainion Crescent-merkkisen polkupyörän ja käskeä painumaan sillä hornan tuuttiin. 

Kuvan kirjan kirjoittaja Matti Vuento on biokemian emeritusprofessori ja tietokirjaiija. Hänen kaikkein uusin kirjansa on bakteereista. Sekin pitää saada tavalla tai toisella.

Virus-kirja on asiantunteva. ”Tietokirjailija” tarkoittaa nykyisin yleisölle kirjoittavaa henkilöä, jolloin lukijalta ei voi edellyttää perinpohjaisia taustatietoja eikä itse kirjassakaan voi kovin laajasti selvittää vaikeita asioita. Tyypillisesti vaikea asia edellyttää esimerkiksi mutkikkaiden ja toisiinsa liittyvien termien ymmärtämistä yhteyksissään. Esimerkiksi entsyymit, miten ne toimivat ja miltä ne maistuvat.

Yritän tietoisesti jakaa näissä omissa kirjoituksissani vihjeitä ja tiedon murusia, koska ammattini takia olen harjaantunut melkein ymmärtämään erilaisia asioita. Koska varsinaisesti olin patenttijuristi, oli aivan pakko koettaa käsittää esimerkiksi geeniterapian erikoisuuksia tai mitä tarkoittava nollajohto ja vaihe sähköverkossa. Patenttiriidassa asianomaisen alan oikeat asiantuntijat ovat jo esiintyneet ja ilmaisseet olevansa aivan eri linjoilla tai muotoilleet sanottavansa niin tyylikkäästi kuin vain tuntuvan palkkion jo saanut vain voi.

Jotkut viruskirjan jaksoista ovat puhtaita jännityskertomuksia, kuten isorokon, aidsin ja ebolan tarinat. Etenkin tietolaatikkoihin sijoitetut selvitykset vaativat sitä keskittymistä. Vuento osoittaa ammattitaitonsa sanomalla silloin tällöin, että tästä tai tuosta perusasiasta ei tutkimuksella ole tietoa, joskus ei aavistustakaan. Koko homma on niin nuorta että liikkeelle pääsy vaati oikeastaan elektronimikroskoopin. Sellainen syvä ongelma kuin viruksen tunkeutuminen soluun molekyyli- ja atomitason sähkömagneettisin varauksin näyttäisi edellyttävän kvanttimekaniikkaa, jota ei ehkä ole vielä valjastettu näihin asioihin.

Mutta viruslajeja lienee noin 200 miljoonaa erilaista, virukset ovat ehkä olleet keskeisesti mukana, kun maapallerollemme syntyi elämää, ja luultavasti ne ovat aivan kaiken kannalta täysin välttämättömiä. Mutta joukossa on rosvoviruksia, jollaiselta tämä korona alkaa nyt näyttää.

Viime kirjoituksen jälkeen joku kommentoija epäili minua Descartesin hengestä. Pois se minusta. Descartes lienee väittänyt, että eläimet ovat oikeastaan koneita, jotka mm. jäljittelevät kipua, kun niitä hakkaa. Itse arvelen, että ”sielu” osoittautui selvästi turhaksi käsitteeksi, ja ”tietoisuus”, josta E. Wilson on kirjoittanut niin etevästi, lienee asia, josta ehkä saamme kuulla merkillisiä asioita, jos alamme ymmärtää muita elämiä, kasveja ja niiden järjestelmiä. Virusten aatehistoriasta emme siis vielä tiedä – mutta ehkä aika näyttää. 

23 kommenttia:

  1. Eräs ystäväni (varatuomari tosin) oli kuullut yllättäen radiosta, että on aivan turha pähkäillä sitä Jumalan olemassaoloa. Nimittäin kannattaa vain ojentautua sen mukaan, että Jumala on ikään kuin olemassa ja noudattaa kymmentä käskyä ja Jeesuksen opetuksia. Radiossa tämän lasusunut henkilö jäi ystävälleni epäselväksi, mutta neuvo käyttäytymismalliksi vaikuttaa pätevältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi suomalainen vastaa kymmentä käskyä.

      Poista
  2. Jumala on. Kuollut, koska me tapoimme hänet. Pienemmät pirulaiset tosin jäivät jäljelle pörisemään. Levittävätkö sääsket koronaa, vai joudummeko tyytymään tavan pogostantauteihin yms. Kuinkas "ticksit" ja "mitekset" (mights) eli punkit (punks), hyöhän aivokuumettakin levittää. Kyntömies ei vakoaan, eikä virus vektoriaan, ns. valitse.

    VastaaPoista
  3. Kehotan tutustumaan TV piirrossarjaan Simson,uusitan huutia USA

    VastaaPoista
  4. Kvanttimekaniikkaa voi kyllä periaatteessa käyttää biokemiallistenkin järjestelmien tutkimukseen, mutta se on toivottoman laskentaintensiivistä. Ja järjestelmät ovat niin monimutkaisia, että ei ole mitään takuuta normaalien lähtöoletusten ja approksimaatioiden toimivuudesta. Kyllä tätä hommaa silti aktiivisesti tietääkseni tehdään, ja nostan hattua niille, jotka tekevät. Siellä menee tieteen eturintama.

    VastaaPoista
  5. Ongelma on tämä: Aluksi ei ollut mitään. Äkkiä olikin kaikki, myös olemassaolonsa tiedostava olento.

    Tämän takia Kaiken Luojaan uskominen ei ole ihan niin typerää kuin tiedemiehet antavan ymmärtää. Itse en tosin "usko", vaan jätän kysymyksen auki siihen saakka kunnes tiedän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "äkkiä"? Elä houri.

      Poista
    2. Tästähän päästäänkin siihen iänikuiseen (ks. 12.4.) kysymykseen, että miten se ”kaiken Luoja” sitten syntyi. Selityksenä alkusynnyn arvoitukseen ja elämän kehittymiseen Luoja on ylivoimaisesti huonoin.

      Poista
    3. Olemattomuus on epävakaata. Tyhjästä voi nyhjästä, kunhan maksaa velkansa.

      Poista
    4. "Äkkiä" sattuu nyt vain olemaan nykyinen selitys, minkäs minä sille mahdan. (Tietysti kehitys äkkipaukusta itsensä tiedostavaan olentoon asti vei hieman aikaa - mutta se kaikki siihen tarvittava energia ja materia syntyi kerralla, äkkiä ja pyytämättä.)

      "Kaiken Luojasta" sen verran, että kuten jo sanoinkin, niin en ole uskovainen - mutta kylmän viileästi asiaa tarkkailemalla maailman synty tyhjästä eli "ei-mistään" ei ole periaatteessa sen fiksumpaa kuin kuvitella että olisikin jotain ikuista.

      Juttuhan on niin, jos talonpoikaisjärkeä käytetään, että jos ei ole olemassa mitään, niin ei siitä voi mitään kehittyäkään, vaikka aikaa olisi 13,8 miljardia vuotta. Eli jotakin on oltava. Tai sitten asia on mysteeri.

      No, sitähän se on joka tapauksessa.

      Poista
    5. - "äkkiä"? Elä houri. -

      Ei se houri.

      Alkuräjähdyksessä syntyi heti kaikki mitä maailmankaikkeudessa nytkin on.

      Sen jälkeen tänne ei ole tullut mitään lisää mistään, ei yhtä ainoaa atomia tai kvarkkia. Korona-viruskin on muodostunut silloin syntyneistä ainehippusista. Näin se vaan on, sori,


      Poista
    6. Ano: "Olemattomuus on epävakaata."

      Olemattomuus ei ole vakaata eikä epävakaata - sitä ei yksinkertaisesti ole olemassa.

      Tunnen kyllä nämä virtuaalihiukkasjutut, joita teorian mukaan sikiää tyhjästä avaruudesta solkenaan, häviten saman tien - ja tiedän, että kaiken synty selitetään tällaiseksi suuremman luokan tyhjyyden poksahdukseksi.

      Mutta jos ei ole mitään, silloin ei ole edes sitä tyhjää avaruutta.

      Poista
    7. Voinemme näin mutu-hourijaporukalla haistattaa toisillemme vaikkapa kosmisen munan!

      Tuskin meidän ns. maallikoiden, vaikka olisimmekin tähtiin ikänsä tuijotelleita besserwissereitä, kannattaa vakavissaan olla mitään mieltä niinkin kaukaisesta asiasta kuin alkuräjähdys koska usein metsään menevät läheisimpiäkin ajanjaksoja käsittelevien teemojen tulkinnat.

      Tai saahan sitä mieltä olla, mutta ei siinä mitään mieltä ole. Eikä mihinkään vaikutusta vaikka mielipiteensä esittää kuinka vakavisssaan tahansa. Ei edes omaan piskuiseen elämään näillä merkitystä ole vajaan kahvikupillisen vertaa. Eikä siksi varsinkaan maailmankaikkeuden synnyn selvittelyyn. Pelkkää joutoporukan arjenmaustetta tällaiset ”väittelyt”.

      Voimme ainoastaan kopioida ja referoida satoja vuosia aihetta tutkineiden menneiden tiedemiesten kirjoituksia taikka nykyisten, teknisten välineiden kehittymisen myötä yhä uusia puolia äärettömyyksistä löytävien kosmologiakollegioiden tuloksia. Jos niistä syntyy keskustelua, niin ehkä tiedonmurusia voi mieleen joskus jäädäkin, mutta onko silläkään mitään merkitystä? Ne ovat vain aivoissa ajelehtivia murusia, kokonaisuuksia niistä ei kasaannu, eikä laajoja populaaristieteellisiä kirjoituksia joita suuri yleisö ahmien lukisi. Kun kukin blogikirjoitus on luettu ja kommentoitu, siirrytään pikapikaa seuraavaan ja siihen nämä kommentoinnitkin jäävät kuin pikkukilin kakki kalliolle jonka senkin tuuli vei, huh hei! Emme näistä tiedonmurusista edes omille jälkeläisillemme mitään pysty välittämään koska paskat ne nakkaavat puheillemme.

      Myönnän toki, että pitemmällä aikajanalla kaikkien Kemppisenkin kirjoitusten lukemisella voi olla vaikutusta moneenkin asiaan, maailmankatsomukseen, yleistiedollisiin aivo-orgasmeihin, poliittisiin mielipiteisiin, laintulkintoihin jne. jne. ja siten ehkä myös kun kasvattaa omia jälkeläisiään. Kaikella lukemisella on. Suodattimet tosin täytyy olla kunnossa ja perustietoa edes jonkin verran, ettei nyt ihan kaikkea sulana totena pidä (varsinkaan kaikkien kommentoijien, minun ainakaan).

      Nuorille, jotka suunnittelevat vaikka tähtieteelliselle uralle suuntautumista asioista tiedon hakeminen on aina asia erikseen, mutta eivät he täällä sellaisista tule keskustelemaan. Luulisin. En tiedä.

      Jumalasta voi muuten olla vain kahta mieltä: hän joko on tai ei ole. Välitilat, joita edustavat mm. agnostikkous ja ateismi ovat täysin turhia. Ja varsinkin se, että ”odotan niin kauan kunnes tiedän”-asenne.

      Minun vankka vakaumus on, ettei minkäänlaista jumalaa ole eikä hänestä siis pysty keskusteluja virittelemään. Vain tämän meemin (toisiaan varioivien meemien) ympärille kehittyneistä uskomuksista, ihmisen omituisuudesta uskoa johonkin yliluonnolliseen voi jotain yrittää sanoa, mutta se menee jo neurotieteiden puolelle ja siksi on periaatteessa vain alan ammattilaisten keskusteluasiana merkityksiä luova. Tosin aivoihin ja niiden rakenteisiin, psykologiaan ym. erikoistuneista neurologeistakin löytyy jumaliin uskovia, että se se vasta merkillistä lienee. (Kosmologeista niitä ei taida löytyä?)

      Melkeinpä kuin alkuräjähdyksen loputon tutkimusten sarka ovat aivomme mustine aukkoineen vaikka ne niin tarkoin kuvannettu jo onkin.

      ”Alkuräjähdysteorian kannalta ei ole välttämätöntä, että maailmankaikkeus todella sai kerran alkunsa. Tiedämme, että se on ollut pakattuna äärimmäisen tiheäksi ja että se on laajentunut viimeiset noin 14 miljardia vuotta, mutta sitä ennen ns. säikeiden valtakausi on voinut kestää vaikka ikuisuuden. Alkuräjähdys, big bang, on voinut olla tyhjän äärettömän vanhan universumin välitilinpäätös.”
      Kari Enqvist

      Poista
    8. Tässäpä oikea vanhan kansan jäärän mielipide! Turhia ei pidä pähkäillä, kyllä herrat ja viisaammat tietää mitä pitää tietää. Ne kertoo sitten.

      Kiitos anonyymi, mutta aion edelleenkin päättää itse mitä ajattelen – ja minä ajattelen suuria!

      Poista
    9. Tapsa, enhän minä kieltänyt, tai ainakaan tarkoittanut kieltää (oman tekstin näkemisen sokeus pienessä kommenttilootan kirjoitustilassa) ketään ajattelemasta ja pähkäilemästä pienensuuria tai suurensuuria (mitenhän sekin mitatattanee?). En ole ehdottanut myöskään ajattelemaan kuten ehkä itse ajattelen. (Sanon ”ehkä” koska en itsekään aina hahmota, mitä/miten ajattelen. Tai miksi edes viitsin ajatella.) Saatika että sanelisin muille valmiita ajatuskonsepteja. Hyvä kun itselleni sellaisen urkon saan tehdyksi.

      Ajatusten ja pohtimisten merkityksellisyydestä mihinkään elämisenkulkuun epäilin/epäilen. Katsoo maailmaa hän ja miettii suurten ja pienten ajatusten todellista merkitystä. Tuloshan lajimme ajattelun sekä tekojen yhteisurakoiden tuloksista on jo tiedossa, että päättelyn luulisi olevan helppoa. Mutta enpä muita pyydä, en käske sitäkään päättelyä tekemään.

      Tiedeajattelua on tarvittu, että öljy on saatu siihen käyttöön, mihin sitä on 150 vuotta lotrattu, mutta saman tieteen remonttiryhmät eivät ehdi korjata öljyn aiheuttamasta tuhosta toipumisessa tässä rajallisesti elolle mahdollisessa tilassa jota joskus muutamatkin ”suuret” ajattelijat rajattomaksi ovat luulleet. Markkinatalousihmiset ovat yhä sitä mieltä, mutta niiden ajatelukyvythän tiedetään.

      Aineettomaan päättelyyn tähtäävät filosofiset ajattelut eivät tätä planeettaa myöskään tule pelastamaan se on selvää (mihinkähän pitäisi pelastaa, niin sekin vaatisi vastauksia jo pikemminkin kuin alkuräjähdyksen selvittely; kysytäänkö Esko Valtaojalta, hih...).

      Eikä sekään ”pelastusta” mistään eikä mihinkään tuo/vie vaikka saisimme selville alkuräjähdyksestä kaiken mahdollisen. Siksi nämäkin jauhannat kykistyvät vain meidän joutoporukoiden hourintasessioiksi joista ei konkreettista tulosta koskaan synny koska kukaan ei ole päämäärääkään edes itselleen selvittänyt. Se on tietysti kaikilla kuolema, mutta kannattaako sen takia suuria ajatella jos ei nimenomaan ajattele sitä kuolemaa (kuolemaan johtavaa prosessia)? Nämäkin ovat sitten vain omien aivojeni päällimäisiä kertymiä (en tiedä mistä, omia tuskin) eivätkä kehota muita ryhtymään mihinkään, tai luulemaan mitään erityisiä näiden takana olevaksi (=rautalankaa väliin).

      Kertaan siis yleiseen elämänkokemukseeni (”vanha jäärä”) viitaten, että olen tietoinen siitä, että ”omatkin” ajatuksemme ovat muuta, kuin omiamme. Kaikki siteeraamme (käytämme vähintään keppihevosina) jos ei tieten, niin vähintään tietämättämme jonkun jo esittämiä ajatuksia jotka nekin ovat esittäneet niitä jo muiden ajatusten pohjilta. Maatuskan sisällä maatuska ajatusasioissakin; monenlaisista eri ihmispäistä irtipäässeiden ajatusten mädättämö ajattelevan yksilönkin aivot.

      Yhä harvemmin näistä mädättämöistä syntyvä ”multa” alkaa elää ja versoa niin, että siitä seurauksia olisi. Tarkoitan nimenomaan seurauksia. Hyötyjä en sillä tähän mennessä homosapiensin mistä tahansa toimista on syntynyt vain harmia elonkehälle.

      Eivät ne "herrojen ja viisaimpien" (joista en varsinkaan ensimmäisiä edes ajattele) pähkäilyt sen kummemmassa asemassa kaiken merkityksellisyyden suhteen ole. Korkeintaan joidenkin ajatukselliset tulosteet ovat selkeämmässä järjestyksessä aakkostettuina suurin piirtein samoille hyllykilometreille kirjastojen ja arkistojen ja nykyisin internetin virtuaalivarastojen käsittämättömiin syvyyksiin.

      Viihdyttävää, pelkästään viihdyttävää! Eikö totta suuriajatuksinen veljeni? Siihenhän ihminen tähtää, itsensä viihdyttämiseen, myönnä pois, ja tässä ollaan, hui ja hai!, lohkoisi Kurt Vonnegut omaperäisellä tavallaan.

      Poista
    10. Arvotaan 12 ulottuvuutta ja yksi lisäulottuvuus.

      Poista
  6. Ensimmäisestä lauseesta tuli mieleen nuori lukiolaispoika, joka ns. aamunavausta pitäessään, riemuissaan kokemastaan "herätyksestä" ja Skepsis ry:n tilaisuuksista julisti paatoksellisesti, että millainenhan Jumala sitten olisi, jos hän olisi olemassa, olisiko hän sininen vai punainen, vihreä vai keltainen? Se herätti vähän hämmennystä, ehkä joissakin innostustakin, mutta poika oli vielä liian lapsellinen tajutakseen, että aihe oli vähän sopimaton julistettavaksi puhujanpöntöstä tilaisuudessa, joka oli ainakin aikaisemmin mielletty uskonnollissävyiseksi. Jäi kyllä mieleen.

    Pahempi sen sijaan oli koulun rehtorin möläytys samassa juhlasalissa, jossa joku eestiläinen historioitsija oli juuri pitänyt esitelmän maansa tilanteesta ja oppilas kysyi, kuinka suuri on venäläisten osuus kansasta. Esitelmöitsijä antoi prosenttikukuja koko maan ja muutamien kaupunkien osalta ja sitten rehtori, haastattelija, aikuinen mies ja pappi, isänmaallisessa innossaan "ehdotti": "Mitä jos panisitte jonkin tarttuvan taudin liikkeelle ja rokottaisitte eestiläiset?" - Ei oo totta, muistan sanoneeni ääneen. Oli se, kuulin oikein.

    VastaaPoista
  7. "Yksi heistä pitää vallassaan myös sitä tangoa laulavaa, painiurallaan pettynyttä miestä muistuttavaa henkilöä, joka on nyt pääministerinä siellä. "

    https://www.youtube.com/watch?v=velU8ytRXQU

    VastaaPoista
  8. Arv. Hra blogistitähystäjä!

    Teidän tulisi sisällyttää lukijaa rahiltaan suistumisen vaarasta varoittava mainehdinta näihin kirjoituksiinne. Itse vaaruin pirtinpöydän penkillä ns. toisella poskella, ja sitten luin seuraavaa: ”Ruotsissa ei ole vaikeaa saada koolle ihmisiä, jotka arvelevat olevansa vähän etevämpiä kuin kaikki muut. Yksi heistä pitää vallassaan myös sitä tangoa laulavaa, painiurallaan pettynyttä miestä muistuttavaa henkilöä, joka on nyt pääministerinä siellä.”

    Ehdin saada puurolautasesta kiinni, mutta lähellä se oli. Påsketonta!

    VastaaPoista
  9. "Joku kommentoija" ilmoittautuu!
    Hienoa, että blogisti irtisanoutuu descartesilaisuuden pimeimmistä puolista. Jos "sielu" on liian runollinen (tai uskonnollisesti värittynyt) ilmaus, puhuttakoon sitten "tietoisuudesta". D:n tunteita käsittelevän teoksen nimi taisi tosin olla nimenomaan "Sielun liikutukset" (Les passions de l'aime).

    Koska eläimillä ei Descartesin mukaan ollut tietoisuutta, ei niillä voinut silloin olla tunteitaan, ts. vaikka eläin fyysisesti tuntee kipua, metafyysisellä tasolla se ei kärsi. - Kartesialaisesta dualismista (sielu/ruumis -dikotomia) lienee ihmistieteissä yleisesti luovuttu jo aikaa sitten, toivottavasti Descartesin haamu väistyy lopullisesti myös luonnontieteen yltä.

    Kiitos vielä Matti Vuennon mainion kirjan esiinnostamisesta. Hurraa, vihdoin joku on lukenut ihan ehtaa asiaa! Kaikenlaisia puolivillaisia, mutu-tuntumalla kirjoitettuja tekstejä saakin päivittäin lukea jopa ns. laatumedian sivuilta ihan kyllästymiseen (tai syvään hämmästykseen) asti.

    VastaaPoista
  10. Bakteerit - kirjan saa esim. Adlibriksestä. Vai tarkoittiko proffa, että ilmaiseksi kuuluisi saada?

    VastaaPoista
  11. Aalto - huikkasdualismista pitäis päästä eroon.

    VastaaPoista
  12. Varmaan aika vaikea selittää Kristuksen ylösnousemusta, jos ei usko Jumalan olemassaoloon. Ylösnousseella Kristuksella on kuitenkin ollut enemmän todistajia kuin juuri millään oikeustapauksella.

    VastaaPoista