Normaali on vaara

Entä jos meneillään on järjestelmän romahdus?

Kysymys ei ole dystopiaa eikä utopiaa.

Paluu normaaliin on huulilla. Kuka muuta toivoisikaan? Mutta jospa ”normaali” on juuri se mikä petti ja entä jos pandemia on osa jotain laajempaa kokonaisuutta?

Maapallolla on kautensa. Jääkaudet liittyvät pallon kieppumiseen, joka vaihtelee yllättävän paljon ja säännöllisestikin. Viime jääkausi ei ollut vakaan kaamean kelin aikaa. Vaihtelut olivat suuriakin, ja mahdollisesti juuri niiden turvin ihminen pääsi pujahtamaan Euraasian mammuttiarolle askartelemaan muun muassa kiviesineitten kanssa.

Pelkästään ihmistä ajatellen puhutaan kulttuureista. Kaikki ne ovat vuorollaan kaatuneet. Laboratoriossa astiaan tehty viljelmä on sekin kulttuuri. Itse sana tarkoittaa viljelyä.

Olemme hyvin tietämättömiä muun biomassan vaiheista. Itsestämme tiedämme jotain, mutta sangen vähän eläinten ja ympäristön vaikutuksista oloomme.

Historioitsija Kyle Harper kirjoittelee aika uhkarohkeasti pieneliöiden ja virusten ekosysteemistä ja evoluutiosta historiallisena ilmiönä kirjassaan ”The Fate of Rome”, Rooman kohtalo.

Maailman ensimmäinen pandemia oli Antoninuksen rutto, joka riehui noin 165 jKr. ja tappoi ainakin Rooman kaupungissa 2 000 henkeä päivässä. Luu- ja hammastutkimusten mukaan kysymyksessä oli isorokko. Se uusiutui, eikä Rooma ollut koskaan entisensä. Justinianuksen ruton jälkeen noin vuonna 600 Rooma, jossa todella oli suurimmillaan elänyt noin miljoona ihmistä, vaipui väkiluvultaan noin 25 000 henkeen.

Harper kiinnittää paljon huomiota ilmaston ja pienilmaston muuttumisiin ja kertoo Rooman lämpökaudesta, joka oli ilmaston historiassa jokseenkin ainutlaatuinen 1 000 vuotta. Sen varassa syntyi ja kehittyi tämä valtakunta.

En ole nähnyt suoraa puhetta siitä, että tämä paljon puhuttu teollistumisen ja tieteenaikakautemme ei ehkä johdakaan tekoälyn ja robotiikan keinoihin kvanttitietokoneen turvin, vaan yhteisölliseen ja sen perässä biologiseen rapautumiseen. 

Tällä hetkellä taloudellis-sosiaalisen järjestelmän pettämisen merkkejä osoittavat EU, Yhdysvallat ja Venäjä, eikä liene mahdotonta, etteivät Kiina ja Intia suinkaan ole kasvutiellä vaan joutuvat käyttämään yhä enemmän resursseja järjestelmän ylläpitämiseen kasvun sijasta.

Viidakoissa on suuret määrät kaatuneita, umpeen kasvaneita ja unohdettuja keisarikuntia. Me ajattelemme saavuttaneemme jotain pysyvää ja selitämme, että kriisi on poikkeustila. Mutta Roomakin kaatui, ja yksi syy oli liian hyvät maantiet ja meriväylät ja patogeenien eli taudinaiheuttajien kannalta liian herkulliset kaupunkikasautumat. Siis globalisaatio. 

Tätä kannattaisi ehkä miettiä. Panen Harperille paremmaksi – olen ihmetellyt vuosikymmeniä, mikä mies tämä Muhammed oli, kun noin vain valloitettiin hyvin merkittävä osa tunnettua maailmaa (mannerta). Vastaus voisi olla: kameli- ja kangasalan miehiä. Nähtävästi vastakain eivät olleet uskonnot tai kulttuurit, vaan pandemia (Justinianuksen rutto ja ihmisille Euroopassa kertynyt patogeenikuorma) ja hyvin toimivat immuunijärjestelmät? Eikä ilmanalaankaan voinut enää luottaa. Kiinallehan kävi mongolien kanssa juuri samalla tavalla 1200-luvulla.