Kenet makkaratehtaalle?

Soininvaara laskeskelee kirjoituksessaan esimerkkinä liian kauan eläneiden hintaa yhteiskunnalle pandemian aikaa ja ehkä laajemminkin.

Paljonko säästäisimme, jos antaisimme muutenkin kuolevien kuolla vain? Kysymys vaikuttaa järkevältä, mutta se järkevyys on harhaa.

Paljonko menetämme rahaa, kun emme tee vammaisista, vakavasti sairaista ja vanhuksista jauhelihaa? Tuotetta voitaisiin myydä väärällä nimellä tai sitten mustin murkinana.

Toisin sanoen ihmissyönnin kummastelu on aiheetonta ja tilastomiehelle kukaties järjenvastaistakin.

Niinistöstä makkaraa? Ja minusta (75 v.). Miksi Soininvaara viivyttelee? Kirveet ovat halpoja ja sellaisen saisi lainaksi naapuristakin.

Suomessa kuolee joka vuosi 54 000 ihmistä. Tilastot osoittavat, että yli 70-vuotiaaksi elää aivan liian moni.

Amerikkalaiset ovat olleet oudon hiljaa tästä kustannuserästä nyt pandemian aikana. Voisiko se johtua Trumpin ja Bidenin iästä?

Ruotsalaiset olivat hyvin viehättyneitä rodun parantamisesta jo 1930-luvulla, ja silloinkin ääniä kaikui Karoliinisen instituutin suunnasta. Minulle läheinen on suurlehden 30-luvun musiikkiarvostelu, jossa kirjoittaja pohtii Jasha Heifetzin konsertin kuultuaan, voiko juutalainen oppia soittamaan viulua, ja tulee siihen tulokseen, että ei. Korkeintaan matkimaan, kuten apina. Se oli sama vuosi, kun Upsalan ylioppilaat järjestivät mielenosoituksen estääkseen 7 juutalaisen lääkärin maahanpääsyn työllisyysnäkökohtiin viitaten. Ja puheet juutalaisten kohtelusta kaltoin olivat muutenkin epäuskottavia, joidenkin ruotsalaisten mielestä.

Vastaan edelle kirjoittamaani vetoamatta aatteisiin. Nopea kuolleiden piikki kaataisi sairaalajärjestelmämme ja vähintään vaurioittaisi lääkäreiden ja hoitajien ammattikuntia pysyvästi. Rajoitusten nopea vähentäminen uhkaisi myös esimerkiksi opettajakuntaa.

Jotkut numeromiehet eivät ota uskoakseen, että ”toisen kuolema on toisen elämä” ei pidä paikkaansa missään matematiikassa. ”Jokainen on oman onnensa seppä” on pitkä vale. Olemme jokainen riippuvaisia toisten hyvinvoinnista. Riippuvuus on ehkä vaikeasti havaittavissa. Itse olen riippuvainen siitä, että saan kaupasta rahalla ruokaa, ja tietysti myös putkimiehestä ja sähköyhtiöstä, vain eräitä mainitakseni.

Olen jo odottanut, kuka ottaa puheeksi hoitolaitosten turhat ihmiset ja heidän aiheuttamansa kustannukset. Termin ”turhat ihmiset” ottivat käyttöön bolshevikit vuonna 1917. He tarkoittivat joutilasta yläluokkaa, jonka edustajat oli ammuttava, ja ammuttiin. Joutilaaseen yläluokkaan voitiin laskea myös ahkera alaluokka, kuten pian nähtiin.

Siis kuka päättää, mitä mitataan rahalla? Jospa Soininvaara päättäisi.

Outoa etteivät nämä fiksut pojat huomaa kirjoittaessaan ”laatupainotetuista elinvuosista” kertovansa kaiken itsestään eli oman elämänsä arvosta omissa silmissään.