Sivun näyttöjä yhteensä

9. huhtikuuta 2020

Mitä raitiovaunun kuljettaja ajattelee



Ajattelin keskustella Kari Enqvistin kanssa. Hän kirjoitti lehteen. Sanoma oli, että” vain tiede hänet voittaa”. ”Hän” on vanha vainooja, kavala kauhea.

Minusta tiede ei ole edelleenkään riittävän tieteellistä. Luonnontiede on suuri joukko palvelijattaria ja palvelijoita, jotka neulovat tilkkuja yhteen. Tuloksena voi olla tilkkutäkki, tai sitten ei.

Näin rukkastuntumalla mainion valokuvan. Mies seisoo tanakasti purjelaiva Suomen Joutsenen lähellä Aurajoen rannalla. Olin pari vuotta sitten asianomaisen hautajaisissakin. Aivan vähän jäi vaille 100 ikävuodesta. Hienoa muistoa ei jäänyt vaille.

Kerran kysyinkin, että aivanko totta hän oli purjehtinut varusmiehenä ollessaan Suomen Joutsenella. Näin oli, ennen sotia. Sotavuodet hän oli seilannut sillä panssarilaivalla, joka ei räjähtänyt miinaan 1941, eli siis Väinämöisellä. Muun osan elämäänsä hän oli kuljettanut raitiovaunua Helsingissä. Tiettävästi kysymyksessä oli numero 8, joka olisi siis Salmisaari – Vallila. 

Se oli ennen tavallista, että päästyään leipäpuuhun ihminen pysyi ja hoiti työnsä kaikki elämänsä päivät. Tuloksena sellaisesta on yhteiskunta.

Raitiovaunun kuljettaminen on jatkuvaa eteenpäin pyrkimistä. Kuljettaja on selvillä siitä, että reitti on silmukka. Hän tietää myös sen, että niin on melkein kaikkien ihmisten laita ja että onnettomuuksia voi yrittää välttää taidolla ja varovaisuudella. Huima edistys on asia, jonka yhteys maailmaan on hiukan uskonvarainen, samalla tavalla kuin leijaa katsoessa narun olemassaolo.

Käydessäni talossa kutsun saaneena, kahvit juoneena, sai poikkeuksellisen tilaisuuden selailla vainajan vihkoja.  Hän oli tehnyt muistiinpanoja lukemistaan kirjoista. Vihkoja tuotiin kolme pinkkaa, kaikki korkeita. Ne oli paperoitu sillä epämääräisen sinisellä paperilla, jota ennen käytettiin kouluissa, ja se oli selvä, että vihko oli päällystettävä. Muovia ei ollut keksitty ja lakkaa uhrattiin vain sidottujen kirjojen kannen kiiltoon.

Edesmennyt ystäväni oli harrastanut erikoisesti matkakirjallisuutta, mutta myös luonnonhistoriaa ja kansantajuista tiedettä. Kaunokirjallisuudesta suuret venäläiset olivat saaneet paljon huomiota ja aikaa, etenkin Dostojevski ja Tolstoi.

Käsiala oli niin kaunista ja tasaista, että silmät vettyivät ihailusta. Lyijykynää oli jaksettu teroittaa tasaisesti. Luetuista kirjoista oli yksiselitteiset tiedot ja sen jälkeen yhteenveto sisällöstä. Usein riitti yksi sivu, Karamazovin veljeksistä kaksi. Sitten oli lukijan arvio luetusta.

Tiesin kyllä tämän, mutta syke kiihtyi ja välillä piti hengittää syvään. Kritiikit olivat tasapainoisia, perusteltuja ja osoittivat sekä perehtyneisyyttä että kiintymystä kirjallisuuteen. Kirjoittajaan ei ollut tarttunut edes kulttuurin takiaissanoja, joiden välttäminen on aidosti vaikeaa.

Tulkitsin että samalla tavalla kuin kirjoittaja oli halunnut ajatella omilla aivoillaan, hän oli tahtonut käyttää omaa kieltään eli sellaisia rakenteita, rytmejä ja valintoja, jotka sopivat juuri hänelle mutta välittyivät toisellekin. En tiedä, oliko näitä kukaan toinen lukenut. Lähetin hengessä terveisiä Sven Hedinille (ystäväni oli ruotsinkielinen), kiitin ja poistuin. Ei muistomerkin tarvitse olla yleisölle esitetty eikä ”vaskea vankempi” (aere perennius), vaikka Horatius sitäkin väitti.


29 kommenttia:

  1. Lippu salossa ja savikukot pöydällä.

    Askareissa Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  2. Tilaisuus osallistua eläinkokeeseen: https://aarhus.eu.qualtrics.com/jfe/form/SV_6X6017nwDwNEv7D?Q_Language=FI

    VastaaPoista
  3. Ystäväsi vaikuttaa eläneen aidon zeniläisen elämän, ihan ammattiaan myöten: voiko zeniläisempää asiaa kuvitellakaan kuin raitiovaunun kuljettaminen!

    Ja vielä tuo reitti - numero 8 - sehän on kyljelleen keikautettuna äärettömyyden symboli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Mä selvisin ratikka kasista, ja se meni vähän kiskoilta"

      Poista
    2. Salmisaaresta tulee vain mieleen silakkaa kilotolkulla, jääköön kevätryysis virusaikana.

      Poista
  4. Mainio postaus, Kemppinen! Välillä on vähän hapuiltu, liekkö sairasteltu? Mutta nyt on taas täyttä dimangia! 11 miljoonaa käyntiä ei ole ihme, vaan ansaittu tulos! Äidyin minäkin taas kommentoimaan pitkästä aikaa, kiitos!

    VastaaPoista
  5. "Vainooja on nytkin kavala ja kauhea, kiivas, kiukkuinen ja julma, hirmuinen. Mutta tänään laulamme, että vain tiede hänet voittaa." Tämähän on Enqvistiltä hyvin tiivistetty.
    Jokin aika sitten luin jostakin kolmen henkilön, arkkipiispan, mielenterveysasioiden asiantuntijan ja Maija-Riitta Ollilan, haatettelun isoihin asioihin liittyen ja kyllä se arkkipiispan sanoma oli sisällötään köykäisin.
    Ollilan sanomassa oli sentään substannssia. So it goes!

    VastaaPoista
  6. Kansakoulunjohtajaisäni palveli myös panssarilaiva Ilmarisella ja Väinämöisellä sodan aikana. Hänestä piti tulla meriupseeri, mutta tulikin "kansankynttilä". TY:n professori Rinteen luennolla opin, että kansakoulunopettajat olivat tärkeitä Isänmaan-aatteen edistäjiä. Olen eteläpohjalaisen opettajan poikana siitä tiedosta hyvin ylpeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pohjalaiset keskittyivät isänmaan nimissä lähinnä vainoamaan toisinajattelevia ja kyyditsemään näitä naapurimaihin. Minulla on pohjalaisia juuria enkä niillä halua erityisesti ylpeillä. Suomen pimeintä seutua. Varsinkin nämä lestadiolaisalueet.

      Poista
    2. Sehän oli vain ystävällistä tarjota köyhille kommunisteille ilmainen kyyti heidän ihannemaahansa!

      Miksi muuttaa yhteiskuntajärjestystä väkivalloin täällä, kun se siellä rajan takana jo oli täydessä kukoistuksessaan?

      Se ihanneyhteiskunta ei muuten ollut yhtä lempeä omille vastaanpullikoijilleen.

      Poista
    3. Se on pohjalaisilla sellainen paha tapa, että ne ei ymmärrä sitä jos joku on eri mieltä niitten kanssa, vaan heti tuntevat tarvetta muiluttaa ne vääräaatteiset pois lähimailta.

      Ikävää ja ankeaa porukkaa.

      Poista
  7. Tiede kykenee vain harhalaukauksiin pimeään. Aina sieltä sitten joskus joku koronakalle huutaa, "Not me!"
    Wuhanin torilla myytiin mereneläviä. Kysymys päivystävälle virologille, eestilogille, viruslokille: tarttuukko tauti kaloihin, kaloissa, kaloilta? Mustekalat, pakastekalat, haukionkalat, meren kiisket, katkat, krotit, makkarat?

    VastaaPoista
  8. Suomen kielen päivän kunniaksi, laitetaan tähän vähän suomen kieltä.

    Raumalaisen hämmennys, kun hän kuulee, että ruokana oli hirssiä:
    "Snää syä hirssi? Suara seinäst, vai? Milläst kryyrätti?"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä "kryyrätti" ei aukea. Ei edes google auttanut. Arvaan "miltä maistuu" vai menikö väärin?

      Aivan mahdottoman hienoa kieltä.

      Poista
    2. millä se maustettais?
      lp

      Poista
    3. Kryyti = mauste -> Kuinka maustoit?

      Poista
  9. Aloitin tutkijanurani luonnontieteen alalla "vasta" jokseenkin 50 vuotta sitten. Kemppisen käsitys tieteestä suorastaan lämmittää! Näin sanon siitäkin huolimatta, tai juuri sen vuoksi, että olen ehkä (?) enemmänkin tilkkutäkin yhteen neuloja!
    Enqvitsistä en välitä edes sanoa mitään.
    Tutkijalta vaaditaan nöyryyttä, ei narsismia.

    VastaaPoista
  10. Kari Enqvistin kirjat taitavat löytyä kokonaisvaltaisesti kirjahyllyistä metrien välistä. "Suhteellisuusteoriaa runoilijoille" ja "Uskomaton matka uskovien maailmaan" tulevat mieleen ja onhan noita muitakin.

    Kari E on kirjoittaja, jonka tieto ei rajoitu kosmologiaan ja luonnontieteeseen. Miehen laaja yleissivistys, kirjallisuuden ja historian tieto antaa syvyyttä ja kaikupohjaa hänen kirjoittamiinsa teoksiin ja kirjoihin. Kari E on samantyyppinen renessanssi-ihminen kuin Kemppinenkin; miesten tietomäärä kirjallisuudesta, kulttuurista, luonnontieteistä ja historiasta tuntuu rajattomalta. Siksi molempien tekstejä on niin suuri nautinto lukea ja niitä on mukava mietiskellä.

    Esko Valtaoja kyllä veisteli ystävästään ja kollegastaan Ylen keskusteluohjelmassaan puolisen vuosikymmentä sitten, hiukkasen ironisesti todeten: "Kari Enqvist, kosmologi ja nöyrimmistä nöyrin."

    Uskon, että samanlainen luonnehdinta sopinesi myös Blogisti-Mestariimme.Mutta Mestarimme ei kylläkään ole samanlainen tiedeuskovainen ja tieteen sokea palvoja kuin "Anna anteeksi Eno" on.

    Ja Enolle voisi todeta, että Kaiken teorian (yhdistää neljä perusvaikutusta) löytäminenkään ei ratkaisisi ihmisen ja ihmisyyden arvoitusta, vaikka oikeassa ja ainoassa (tiede)uskossa olevat "pelastetut" näin väittäisivät. Luulen ma.

    VastaaPoista
  11. Luonto näyttää ihmiselle. Voimme kuitenkin rajoittaa.Virus sammuu yksinään

    VastaaPoista
  12. On tiedettä, "tiedettä" ja tieteitä. Huuhaatiede vielä kaiken päälle.

    Luotettavimpia (esim.) lienevät lääketiede, luonnontieteet ja kosmologia jos kylmillä tuloksilla myönnettyine virheineen arvioidaan.

    Uskontotieteet ovat huuhaata koska kohdekin on. Varsinkin, jos sen parissa "tiedettä" tekevät uskovat kohteen todellisuuteen.

    Huuhaan tutkijat ovat sitten aivan eri asialla varsinkin jos saavat huuhaan myös näyttämään huuhaalta.

    Saman alan Enqvistillä ja Valtaojalla on paljon eroa. Luotettavin näistä on se, joka on sitä mieltä, että alkuräjähdyksen ensimmäinen sekunti on tärkein, ja mielenkiintoisin, sen jälkeiset tapahtumat eivät lainkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä edustan sitä koulukuntaa, jonka mielestä kaiken olemassaolon peruskysymys on alkuräjähdystä edeltävä sekunti.

      Poista
    2. Lääketiede tutkii lääkettä.

      Poista
  13. Minullakin on niitä kirjavihkoja, sellaisia sinisiä ruutuvihkoja, vähän tavallista paksumpia, parikymmentä isoa ja kymenisen pientä, muutama radion kirja(ilija)ohjelmistakin. Eläkkeelle jäätyäni aloin tehdä lyhyitä muistiinpanoja lukemastani, 150 - 160 kirjaa vuodessa, mutta vähitellen ne ovat laajenneet useiksi sivuiksikin, kirjamäärä sen sijaan on vähän laskenut - ja kirjoittajan tyyli huonontunut, kieli kaventunut. Juoniselostusta en juuri jaksa, mutta jonkinlaista analyysiä ja yleisarviota yritän, kirjan herättämiä ajatuksia ja rivien välejä selvittääkseni.

    Vihot ovat toimineet joskus muistin tukena, mutta olen miettinyt, mikä niiden kohtalo tulee olemaan, olisikohan kukaan lapsenlapsi tarpeeksi kiinnostunut sellaisesta vähän estetisoivasta perinnöstä. Heidät on nielaissut enempi tekniikka tai urheilu, yhdestä (1/11) on sentään tulossa kieltenopettaja. Veljentytär on kyllä kirjailijakin vaativan (kaiken maailman) dosentin työnsä ohella. Reseptivihot kelvannevat kyllä, luulisin, sillä kaikki ovat innokkaita ruoanlaittajia. Niitäkin on parikymmentä, aihepiireittäin, ja ne täydentyvät joka päivä. Ravintotalous on muuttunut niin paljon, että siinä on paljon opiskeltavaa kiinnostuneelle.

    VastaaPoista
  14. Viruskaan ei pärjää yksinään, se tarvitsee palvelualtista ihmistä avukseen, ja meitähän riittää.

    VastaaPoista
  15. Sana pääsiäiseksi: Kun maa oli autio ja tyhjä ja Kari Enqvistin henki leijui kaiken yllä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vitsi on hyvä. Ja pöllitty Ykkösaamun kolumnistiltä viimevuodelta.

      Poista
  16. Matematiikka on erinomainen esimerkki tilkkutäkistä. Siellä ei juuri kokonaisvaltaisia teorioita ole. Uusien löytöjen tekeminen on vuosi vuodelta haastavampaa ja edellyttää yhä enemmän työtä. Ei pelkästään ajattelutyötä vaan myös aikaisempien tutkimusten läpikäymistä jottei astu muiden varpaille. Joillakin osa-alueilla saattaa olla kymmeniätuhansia julkaisuja joiden läpikäyminen on inhimillisesti mahdotonta.

    VastaaPoista
  17. JK kirjoittaa nyt: Minusta tiede ei ole edelleenkään riittävän tieteellistä. Luonnontiede on suuri joukko palvelijattaria ja palvelijoita, jotka neulovat tilkkuja yhteen. Tuloksena voi olla tilkkutäkki, tai sitten ei.

    JK jo 29.9.2013 ”Penkkiurheilun henki” -blogissaan muun ohessa kirjoitti: ”Osa yleisöstä ei tunnu tietävän, että epävarmuus on yksi tieteen tunnusmerkeistä. Useimmat tutkijat myöntävät hanakasti, että tutkimustulokset ja niistä tehdyt päätelmät ovat totta vain kunnes uudet tulokset kumoavat ne. Tätä kauan esimerkiksi yliopisto-opetuksessa selvitettyä ajatusta sanotaan falsifioitavuudeksi. Tieteellisestä ”totta” ei ole se, mikä todistetaan oikeaksi, vaan se, mikä on todistettavissa vääräksi. Suuri ryhmä poikkeuksia muodostuu eksakteista tieteistä, joissa totuus ei tarkoita todellisuutta, vaan postulaatteihin perustuvaa järjestelmää, kuten esimerkiksi matematiikka.”

    Siinäpä tieteellisen tutkimuksen peruskurssia. – JRi

    VastaaPoista