Sivun näyttöjä yhteensä

12. maaliskuuta 2020

Lisää dopamiinia



Erään lähteen mukaan arpajaisiin ja muihin rahapeleihin käytetään rahaa enemmän kuin televisioon, elokuviin, kirjoihin ja musiikkiin yhteensä.

Oikeastaan jokainen rahasta pelaava tietää, että voittaa ei voi. 

Mahdollisesti olemme kaikki huumeriippuvaisia. Oma dopamiinimme ja efedriinimme riittävät monille, mutta eivät kaikille. Lukemassani artikkelissa kerrottiin, että ihmisiä saa suostumaan vaikeisiinkin asioihin, kuten esimerkiksi rokotuksen ottamiseen, jos yksi tuhannesta saa esimerkiksi kymmenen tai sada dollarin arpajaisvoiton. 

Olisitko sinä, lukija, innostuneempi maksamaan veroja, jos yksi kymmenestä tuhannesta selviäisi täysin veroitta ja saisi muutaman tonnin ylimääräistä käteisenä?

Ollen jo aikaisemmin ehdottanut, että vaivalloiset asiat, kuten juuri veron määrääminen, voitaisiin hoitaa kaupankäyntinä verottajan ja verovelvollisen kesken: maksat tämän ja pidät turpasi kiinni. Sovitaanko?

Perusmatematiikka tuli vastaan muutama päivä sitten, kun taas kirjoitettiin aivan järkevästi, ettei ylirikkaille pitäisi maksaa lapsilisiä ollenkaan. Poliitikot esittivät tavanomaisia epämääräisiä vastaväitteitä. Terävä vastaväite on, että sekä lapsilisässä että kansaneläkkeen perusosassa tarveharkinta maksaisi enemmän kuin jaettava kokonaissumma. Luennoilla sanoin joskus, että nykyisen vakavien hoitovirheiden määrän pudottaminen puoleen esimerkiksi HUS:n alueella nostaisi näiden sairaaloiden kulut yli kaksinkertaisiksi. Ilmiö tunnetaan keskustelukielessä nimellä ”fat tail” eli lihava häntä. 

Maailman kaikesta rahasta 20 prosenttia ihmisistä (ja yhtiöistä) omistaa 80 prosenttia. Markkinoinnin vanha lähtökohta,  Pareto-jakauma on, että 20 prosenttia asiakkaista tekee 80 prosenttia ostoista. Sairaaloissa 20 % potilaista käyttäää 80 % palveluista.

Oma ratkaisuni ja dopamiinini on Bach ja Tatyana Nikolayeava, joka tunnetusti oli vielä parempi pianisti kuin S. Richter ja E. Gilels ja jolle Shostakovitsh sävelsi omat fuugansa. Hyvällä onnella huomasin, että hänen juuri ennen kuolemaansa 1993 Helsingissä pitämänsä konsertti Die Kunst de Fuge (The Art of Fugue) on nyt levyllä ja Spotifyssä. Esitys on, mielikuvituksellista kyllä, vielä parempi kuin kauan myynnissä ollut versio. Tässä uudessa elävän esityksen äänittäminen kääntyy riemuvoitoksi.

Lehdissä on valehdeltu, että Beethovenin jousikvartetto Op. 132 olisi maailman paras. Mutta pientä se on tämän Bachin teoksen rinnalla. Ja lisäksi kaikkine ihmeellisyyksineen tuo kvartetto on vähän kuin Barnumin suuri sirkus, The Greatest Show on Earth, partainen nainen, Buffalo Bill ja kaikki…

Huomenna olisi tilaisuus vaihtaa viihteelle, kun tuomiokirkossa Cantores Minores ja Dresdener Kreutzchor esittävät Johannes-passion. Menisihän se välipalana. Josta muistan, että Spotifyssä on sama passio Forsteri 1962 johtamana evankelistana Fritz Wunderlich ja Jeesuksen roolissa nuori Fischer-Dieskau.

Mutta kun juuri tuo Kunst der Fuge eli BWV 1080 on ainoa tapaus maailmanhistoriassa, jossa samaan teokseen on yhdistetty matematiikka ja rakkaus. S.D.G.

15 kommenttia:

  1. Tuo dopamiini on hyvä renki, mutta huono isäntä.

    Onneksi 100 miljardin aivosolut säädöt (maltti ja tolkku eli muovautuvuus ja älykkyys) tapahtuvat etupäässä muiden kuin dopamiinin välittämänä.

    Mitä tulee konserttiin, arvelen sen olevan siinä ja siinä etteikö sotilaiden vahtimana ole peruutettu, niin hurja on paniikki nyt koko oksi- ja orienteissa.

    Kun nyt yritetään ihmiskunnassa saada paniikkia oikein kunnolla liekkeihin niinkuin Kaakkois-Australiaa äsken, on meidän, jotka olemme "OKBoomers"-joukoissa, syytä tarkasti pohtia, haluameko lähteä 2020 jaa (JKr) vai myöhemmin.

    Joka tapauksessa pian lähdemme ja kuten Minna Lindgren tänään Radio Yle 1:ssa hiukan ennen klo 4 pm suorassa lähetyksessä sanoi, sen havaitseminen vasta tekee elämästämme elämisen - ja lopettamisen - arvoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko osoittautunut kovinkin tehokkaaksi tuollainen itsemurhaan innostaminen? Tarvitseehan tokikin kukin kannustusta. Sosiaali- ja muu darwinismi on aina ollut paremman väen keino ratkoa yhteiskunnan ongelmia. Eugeniikka rulee. Ja tulee.

      Poista
  2. Jo 1960 -luvun loppupuolella professori Lauri af Heurlin sanoi kansantaloustieteen luennolla, että aika ajoin julkisuudessa herää keskustelu siitä, etteivät rikkaat ja hyvätuloiset tarvitse lapsilisiä lainkaan. Asia on kuitenkin niin, että on hallinnollisesti halvempaa maksaa kaavamaisesti kaikille lapsilisiä, koska on keksitty progressiivinen verotus, jonka avulla hyvätuloisilta voidaan periä reilusti veroja kattamaan tulonsiirrot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno yhteiskunnallinen innovaatio - poejilta on vain hävinnyt jonnekin.

      Poista
  3. Mulla on mainio Glenn Gouldin levytys, jossa alkupuoli uruilla ja loppupuoli flyygelillä. Mm contrapunctus 6 toimii jylhästi uruilla.

    VastaaPoista
  4. Tässä oli tilaisuus Järvenpäässä kuunnella varsin oiva Johannes-veto. Noin rakenteellis-draamallis-kuulijallis-maataloudellisesti kyllä tuntuisi, että Evankelistan selittelyä joka ainoassa välissä saisi hiukan karsia. Mutta ehkä se on vain nykyhätäisen inehmon kaipuuta mykistetyn luurimensa tarjoaman imponoivan sisällön ääreen.

    VastaaPoista
  5. Äkkiseltään tulee mieleen, että ainakin "ilon filosofi" Spinoza yritti Etiikassa yhdistää matematiikan ja rakkauden. Toteutus on vain paikoin väkinäinen.

    VastaaPoista
  6. Kiitokset professorille. Ryhdyin oitis kuuntelemaan Naxokselta (via kirjastokortti). Viikkosiivouspäiväahdistukseni poistui!

    VastaaPoista
  7. Ad Omnia: CM:n konsertti on peruutettu. Kuuntelen Johannes-passion levyltä. Tunnustan auliisti, että minulla on siitä 11 eri levytystä, mutta Matteus-passiosta enemmän.

    Johannes-passion ongelma on sen helvetin huono teksti. Kirjoittaja oli paikallinen postinkantaja, nimeltään Picander, oikeastaan Henrici. Olemattomien taitojen lisäksi miehellä oli tarve rypeä haavojen ja ruoskanjälkien kuvailussa. Sebastian-setä eli Bach itse joutui sahaamaan vanhaa vihollistaan ja palkanmaksajaansa Leipzigin raatia silmään. Yksi esimerkki on "Geduld", joka kieltämättä tekee n. 101 toistolla selväksi, että kärsivällisyys (Geduld) on tarpeen...

    Mutta mukana on "Es ist vollbracht" ja se uskomaton käänne Siionin leijonaan!

    VastaaPoista
  8. Eräänä päivänä sitä eläessäni ymmärsin olevani vieras täällä olematta mistään kotoisin. En tunnistanut meneilään olevaa aikaa omaksi ajakseni vaikka elän siinä ajan paikassa joka kohdalleni sattui niinkuin jokaiselle tänne paiskatulle joku aika kohdalle osuu ettei tipahda ajattomuuteen jota kohtaloa en suosittele kenellekään.
    Sain ajastani kiinni kauan sitten viedessäni, salaa, korppuja takatalven yllättämille kottaraisille teurastamon taakse. Urjalassa.
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  9. Rahasta ihmisiä voi saada tekemään kummallisia asioita. Jossain kerrottiin, että Lontoossa 24 nuorta ihmistä suostui ottamaan sen viruksen neljällä tuhannella eurolla lääketieteellisiä tutkimuksia varten. Opiskelijalle se on tietysti iso raha, ja nuorillehan taudin ei sanota olevan vaarallinen. Eurolla, Lontoossa? Luinkohan taas jotenkin huolettomasti? Oikea vikuroiva silmäni on alkanut joskus jättää lauseen ensimmäisen tavun pois, jolloin aivot saattavat täydentää lauseen omaperäisesti.

    Ruotsissa joku virusprofessori kehotti vanhoja ihmisiä varomaan nuoria, joilla korona on usein hyvin lievänä tai ei näy ollenkaan. Eläkeläisjumpassa voitte käydä, hän sanoi, he tunnistavat taudin eivätkä jaksa tulla sinne, jos ovat sairaana! Täällä suljettiin eläkeläisten kuntosali. Ulos sitten vaan raittiiseen ilmaan ja sauvat käteen! Sääliksi käy nuoret yrittäjät, liikuntakurssien vetäjät ja muut, joilta asiakkaat katosivat mutta vuokra juoksee.

    Näistä blogeista oppii harva se kerta jotain uutta. Tatjana Nikolajevasta(kaan) en ollut koskaan kuullutkaan. Hän soittaa ihmeen pehmeästi ja sulavasti, kuin soitto kumpuaisi hänen sisältään. Ja Bach on tietysti omaa luokkaansa. Kiitos siitäkin vihjeestä!

    Nyt on hyvä olla paljon luettavaa ja kuunneltavaa kotona, kun yhteistilaisuudet vähenevät. Netistähän ei sana ja ääni lopu. Pasilassa, jossa yksi pojista on töissä, ollaan kuulemma hyvin huolestuneita ja saman alueen ihmisiä erotellaan eri kerroksiin, eivät saa tavata toisiaan. Uutispimento olisi, no, sitä voisi kokeilla itse, unohtaa tiedotteet pariksi päiväksi. Täällä peruttiin toissa päivänä tämän päivän Kirjakekkerit, joissa arveltiin voivan käydä tuhatkin ihmistä päivän aikana. Jäi nyt kuulematta esimerkiksi Erkki Liikanen, mutta hänen kirjansahan jo kyllä luinkin.

    VastaaPoista
  10. Voiko keskeneräiseksi jäänyt sävellys olla maailman paras? Toisaalta Bach oli kyllä niin hyvä, että antaahan se vähän tasoitusta...

    Piano tosin on Bachia ajatellen aika raaka soitin. Omat dopamiinini alkavat erittyä vasta, kun kuulen cembalon koskettimia hyväiltävän.

    VastaaPoista
  11. Nyt luen Matti Klingeä, olen lukenut häntä aiemminkin, täytyy sanoa että 'oma itsensä hän edelleen on'. Jos kysytään, niinkun Kemppinen kysyy, "kuka nostaa kissan hännän", niin ei tietenkään kukaan muu kuin Matti Klinge. Koska... niin hän muistelmissaan (noin Opus 24) väittää, että kaikki muutkin olivat, tosin vasta myöhemmin, samaa mieltä kuin hän... ainakin hänen mielestään kaikki ympäri Eurooppaa hokivat Klinge Klinge... Ehkä, ehkä eivät. Mutta omien muistiinpanojnsa suhteen - joita ei ole syytä epäillä - aina Klinge oli oikeassa. Hyvä näin. (eaim. Jörn Donner kehui itseään vain joka toisella sivulla, Matti pistää - voi vittulan väki - paljon, palojon paremmaksi, hän kehuu itseään joka toisessa virkkeessä.

    Mikäs siinä. Vaatimattomuus rumentaa.

    Ps. Luen mielelläni Matti Klingen teoksia. Ne ovat älyllisiä ja niistä oppi paljon. - Hyvä Masa!



    Lainaus Mikikseltä Iineksen blogista.

    VastaaPoista
  12. Jotkut vannovat pikaisen 'Rajat kiinni, ovet kiinni' -strategian voimaan koronaepidemian hillinnässä. Toisin sanoen, aikaistamalla konkurssiaaltoa saavutettaisiin menestystä terveydenhoidossa. Tiedä häntä.

    VastaaPoista
  13. Verojen maksamisen motivaatiosta tuli mieleeni, että voitaisiin järjestää sellaiset arpajaiset, että tietylle, arvotulle ja hyvin pienelle, osalle verovelvollisista kerrottaisiin, mihin hänen maksamansa verot vuositasolla käytettiin. Nämä "voittajat" arvottaisiin joka vuosi uudet. Verojen sijoituskohteet valittaisiin tietysti niin, että eri hallinnonalat ja toteutuneet budjetin alueet olisivat edustettuina kokonsa mukaan. Joku tietysti lyhentäisi valtionvelkaa, joku maksaisi jättimäistä ja toistaiseksi kasvotonta investointia. Mutta monelle osuisi kohdalle ja olisi mahdollista etsiä jokin konkreettinen kertaluonteinen kuluerä - suurestakin rahareiästä -, joka on mahdollisimman lähellä hänen maksamiaan veroja, sitä "kenkälaatikkoa", joissa hänen setelinsä virtuaalisen silmänräpäyksen viivähtivät. Siltarumpuakaan ei tavallinen työssäkäyvä vuodessa rahoita, ei kai edes siilitunnelia, mutta voi hänen maksamillaan veroilla uusia vaikka pienen koulun jotkin koneet tai ehkäpä yhden tiemestaripiirin aurauskepit. Järjestöjen vuotuisissa valtionavustuksissa olisi varmasti sopivia summia yhden veronmaksajan harteille. Koska verovaroja käytetään tulonsiirtoihin, olisi nekin otettava rohkeasti mukaan. Saajat esiintyisivät tietenkin anonyymeinä, ehkä ikä ja sukupuoli riittäisivät. Samoin siinä tapauksessa, jossa yksityisen sektorin työntekijä maksaisi julkisen sektorin työntekijän palkan. Tämä muistuttaisi tietynlaista korvamerkittyä kummitoimintaa.

    VastaaPoista