Sivun näyttöjä yhteensä

8. elokuuta 2018

Pinko



Jutun kuva on julkaistu tässä blogissa ennenkin. Piirroksessa 1932 esitetty talo on niin sama, että mielestäni oma taloni (Bungalow) on suorastaan plagiaatti. Tekijänoikeuden loukkauksena en sitä pidä, koska talon ulkovaipan muotoilua ja rakenne-elementtejä ei pidetä tekijänoikeuslain suojaamina teoksin kuin korkeintaan jossain monumentaalirakennuksessa. Asiasta löytyy jopa maininta lain esitöistä (SOU 1956 : 5).

Väittäisin nähneeni laajemmassa saksankielisessä teoksessa, että ensin Gropiuksen ja sitten Miesin tasakattoiset pientalot oli tarkoitettu huonommille insinööreille.  Paremmille piti olla jotain sellaista, minkä meillä Alvar Alto suunnitteli tasakattoisena mutta niin komeana että hirvitti (Villa Mairea, 1939).

Suuri maiseman muuttaja ja suuri arkkitehti oli kuitenkin etenkin SOK:lle myllyjä ja tasakattoisia konttoreita suunnitellut Erkki Huttunen. Kunpa ymmärtäisitte käydä Raumalla pistäytyessänne näkemässä Raumanlinnan (ravintola, entinen suojeluskunnantalo).

Siten arvelen että betonitaloissakin tasakatto oli tuontia Keski-Euroopasta. Sieltä tuli myös kerrostalojen taitekatto ja harvinaisempi mansardi eli se, jota Pariisin bulevardit ovat väärällään. Kertaustyylejä ei suosittu.

Siitä tule mieleen, että joissakin muinaiskulttuureissa oli käytössä erikoislaatuinen ratkaisu: ei katuja, ei edes kujia. Taloihin kuljettiin kattoja pitkin ja alas mentiin tikkaita.

Talon lämmityksen ja kosteuden suhteista on tiedetty kymmeniä tuhansia vuosia. Suomessa kai vasta kenttäsirkkeli toi taloihin vuorilaudoituksen. Hirsitalo ei rivettynäkään ollut erikoisen lämmin. Asialla ei ollut ennen väliä, koska itse salvostekniikka on paljon vanhempi kuin uuninpellit, mullistava keksintö sinänsä, ja Ruotsista peräisin.

Pinkopahvi eli sisäseinille pingotettava rullakartonki oli kova juttu ja lienee lisännyt asuinhuoneiden lämmönpitävyyttä. Nimi liittynee pingottamiseen, samoin kuin sen koulumaailman merkitys. Ja sitten tuli insuliitti, huokoinen eristyslevy, joka ajoi hyvin asiansa. Itse seinän eristeenä suosittiin sahajauhoa ja välipohjassa kutterinlastua. 

Hämmästyin vähän, kun kattoja miettiessäni käsitin, miten nuori ilmiö on pärekatto. Lapsuudessani niitä oli Pohjanmaan ladoissa ainakin miljoona. Nyt ei ole juuri latojakaan. Eikä pärekattoja. Eikä ymmärtäjiä, jos sanoo, että jollakulla on päreitä kainalossa eli yliskamarissa häkää )päässä vikaa).

Yleistyminen alkoi uskottavan tiedon mukaan, kun puiseen malkakattoon tarvittavan tuohen hankkiminen alkoi osoittautua hankalaksi. Ennen sotia maan asuinrakennusten katoista oli vielä yli 80 prosenttia oli pärettä, vaikka sellaiset oli palovarallisina kaupungeissa kielletty. 

On siis keksittävä muuta puuhaa. Päreiden kiskominen oli ennen ukkojen puuhaa, ja samoin kerppujen pilkkominen karjalle kuivikkeiksi. 

Luvassa on siis risuja eli kerppuja ja päreitä. Ihan mahdotonta ei ole, että sekaan eksyisi jokin lastukin. Kirjallisuudessa tuo on Juhani Ahon mainio uudissana, ainakin verrattuna kielimiesten novellin suomennokselle ”uutelo”.





25 kommenttia:

  1. Donald Trump pitää asbestista. Vuonna 1997 julkaistussa kirjassaan The Art of the Comeback Trump sanoo, että asbesti on "sataprosenttisen turvallista". - Kirjassa Trump ilmoittaa, että hänen mielestään asbestinvastaisuus on mafiajohtoinen salaliitto, koska "mafiaan kytköksissä olevat yritykset tekevät asbestinpoistotöitä". (lähde HS, 8.8.2018)

    Rakentamisesta en tiedä tuon taivaallista ja psykiatriasta korkeintaan hieman vähemmän. Mutta olen sitä mieltä että tuo ihminen, DT, on hullu. (Tai anteeksi jos niin ei saa sanoa valtionpäämiehestä, niin outo on kummiskin.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikis, huomasin tuon saman mielipiteen tuolta vuodelta. Vähän aikaisempi mielipide Trumpista taas oli muusikko ja lauluntekijä Lou Reedin albumista New York. Siitä ilmeni että Trump on vähän niin kuin maanvaiva vähän kaikkialla. Se rakensi hotelleja ja oli tunnettu siitä ettei maksanut diilejään.

      Poista
    2. Ei se hullu ole. Hulluja ovat kaikki ne, jotka ovat hänen vietävissään.

      Poista
    3. anonyymi, jopas oli määritelmä. taisit itse häntä äänestää, saatana.

      Poista
    4. Tuo jälkimmäinen anonyymi lienee päivystävä persu.

      Poista
  2. Aarne Ervi pitää myös muistaa tässä yhteydessä. Varsinkin pohjoisen vesivoimaloiden yhteydestä löytyy upeita asuinalueita. Samoin Aalto on suunnitellut useille tehdaspaikkakunnille näitä paikallisjohdon ja insinöörien taloja jotka eivät ole ihan yhtä hienoja kuin Mairea mutta melkein.

    Suomenkin kaupunkikeskustoissa kävellään aina vain enemmän ja enemmän tasakatoilla koska katutason alla on kaikenlaista paikoitustilaa ja muuta semmoista. Tavallinen tasakatto on paljon helpompi saada vettä pitäväksi kuin nämä joiden päällä on liikennettä.
    AW

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ervi oli suunnitellut Kauhavalle sukuni elokuvateatterin (Kolmio). Nurmen talossa, joka on purettu, lienee ollut muutakin Ervin kädenjälkeä, muun muassa ikkunajako.

      Poista
    2. Petäjävedelle Ervi on suunnitellut n. Imatran Voiman alueelle (iso muuntoasema rakennuksineen) upean asuntoalueen. Harjakattoisia omakotitaloja, joista osa paritaloja. Löytyy hakusanoilla Ervintie Petäjävesi.

      Poista
    3. Oulujoen varrella Ervi suunnitteli asuinalueiden (mm. Leppiniemi, jonka lähellä olen syntynyt) myös vesivoimalaitokset - niistä Pyhäkoskea, Pälliä ja Monttaa isäni ja setäni olivat rakentamassakin.

      Poista
  3. Vartoilen malttamattomana sitä juttua Onni Talaksesta. Taitaa kohta putkahtaa esiin - vai onko niin.

    VastaaPoista
  4. Mmmm...mansardi, sanoisi sarjakuvan Wagner. Kerrostalojen mansardeista en mitään tiedä, vaikka olenkin aikoinani pariin otteeseen töllistellyt Haussmanin ym. bulevardien varsilla. Itselleni on jäänyt arvoitukseksi syy, jonka vuoksi 1910- ja 1920-luvulla Suomessa tapahtui mansardikaton toinen tuleminen. 1700-luvulta lähtien kattotyyppiä oli parhaastaan esiintynyt säätyläis- ja porvarisrakennuksissa. Esim. Gavril Sergejevin ennen vuoden 1827 suurpaloa maalaamissa kuvissa näkyy, miten Aurajokirannan suuret varastorakennuksetkin olivat mansardikattoisia. (Kaupunkihistoriallisen tietämyksen kannalta muuten suuri vahinko, että Sergejev "paranteli" kaupunkikuviaan lisäämällä kerroksia ym. keinoin.) Ennen muuta Turun Hämeentien (nyk. Vanhan Hämeentien) ympäristö rakennettiin 1920-luvulla ja vielä 1930-luvun alkutaiteessa täyteen pientaloja, joissa useimmissa mansardikatto. Ullakkotilan lisäys varmasti vaikutti motiivina, mutta muoti-ilmiöstäkin lienee ollut kyse, koskapa mansardimuoto äkkiä 1930-luvun alussa tyystin häviää. Joku on joskus arvellut syyksi jotain verotusseikkaakin, mene ja tiedä. Nyt sitten tuota Turun oloissa ainutlaatuista Vanhan Hämeentien 1920- ja 1930-luvun esikaupunkimiljöötä uhkaa pala palalta tuho. Asialla, kuinkas muuten, rahamiehet. Nykyään vain puhutaan kaupungin "kehittämisestä" siinä missä 1950- ja 1960-luvun hävitysvimmassa, niin olen lukenut, ihan Otto-I. Meurmanin, Heikki v. Hertzenin ym. suulla "saneerauksesta" (< lat. sanus) ja "terveyttämisestä".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajoin juuri linja 99:n bussilla Vanhaa Hämeentietä ja tosiaan mansardikattojahan siellä. Enpä ollut niihin ennen kiinnittänyt huomiota.

      Poista
    2. Tiettävästi mansardikatto syntyi muinoin Pariisissa, kun rakennusviranomaiset pyrkivät rajoittamaan rakennusten korkeutta. Jostain syystä ei saanut/voinut/haluttu määrätä suoraan kerrosten lukumäärää, joten keksittiin määrätä maksimikorkeus räystäälle. No ihminen kun on kekseliäs kuin mikä, niin kehitti mansardikaton. Näin saatiin yksi kerros lisää ilman, että räystään korkeus nousi liian korkeaksi.

      Rakennusteknisesti mansardikatto on rakennesuunnittelijan painajainen, lumi- ja tuulikuormien kanssa kun on huomattavasti enempi tekemistä kuin muissa kattomalleissa.

      Mutta onhan siinä toki jotain silmää viehättävää jo sellaisenaan, että ei ihme että on ollut suosittu ratkaisu. Puhumattakaan siitä, että siihen assosioituu Pariisi ja sen taiteilijakorttelit yms sen suosiota lisäävä seikka.

      Poista
    3. 1990-luvun laman jälkeen on ainakin Tampereelle ilmaantunut melko paljonkin uusia mansardikattoja, ilmeisesti ihan vain ympäristöön sopeutumiseksi.

      Poista
    4. Puu-Vallilan vanhimpien talojen rakentamisaikana oli voimassa määräys, että räystäskorkeus sai olla korkeintaan viisi metriä. Siispä rakennettiin erittäin jyrkkätaitteisia ja rumahkoja kattoja, että saataisiin peltiseinäinen toinen kerros. Vuosikymmentä myöhemmin, Keuruun- ja Päijänteentietä rakennettaessa määräykset olivat toiset ja taloista tuli tolkullisemman näköisiä.

      Poista
  5. Eipä auta kuin tunnustaa, että olin väärässä. Kyllä sinä osoitit oikein vakuuttavasti tasakattojen yhteyden keskieurooppalaiseen funkkikseen.

    VastaaPoista
  6. Kerput olivat elukoille talviaikaan syötäväksi kerättyjä lehdeksiä, koivun, haavan ja pajunvesoja ja oksia nippuina. Maistuivat ainakin lampaille hyvin. Ei niitä käytetty kuivikkeina. Kuusenhavuja käytettiin kuivikkeena, ja niitä pilkottiin havukirveellä.

    VastaaPoista
  7. Katsopas vain, käsin konstruoitu kolmen pakopisteen perspektiivi, tuo lintuperspektiivikuva keskellä. Ja havainnollinen aksonometriakin alimpana.

    On tuossa vähän vaivaa nähty piirtämisessä.

    VastaaPoista
  8. Kattojen historian analysointi tässä blogissa oli jälleen yksi niistä jutuista joista huomaan miten vähäinen oli tietämykseni.

    Toisaalta voi lohduttautua, että maalaisuuteni ansiosta voin kuitenkin olla jostakin pikkuasiasta silti jotain mieltä. Käsitykseni mukaan ainakin pohjalaisissa ladoissa hyvin usein oli olkikatto. Väittäisin, että jopa kaikissa ainakin vielä sata vuotta sitten.

    Siihen aikaan kun vielä rukiit puitiin riihessä, niin saatiin myös isot lyhteet ruisolkia. Olkilyhteet tehtiin yleensä paljon kookkaammiksi kuin pellosta sirpillä leikatut ruislyhteet.

    Olen itse aivan pienenä poikana ollut riihtä puimassa ja joskus myös ainakin olkikattoa korjaamassa. Ihan alusta saakka en ole ollut olkikattoa tekemässä. Lapsuuteni taisi osua juuri siihen saumaan, jolloin olkikattoja alettiin korvata pärekatoilla, joten pärekattokökistä minulla on enemmän kokemusta. Kökkä Etelä-Pohjanmaalla on aiis sama kuin talkoot muualla. Nyt on tultu tilanteeseen, että "ei tyhjä lato kattoa kaipaa" tai oikeastaan ladotkin ovat kadonneet.

    VastaaPoista
  9. Minulla on se käsitys, että tasakattojen rakentamiselle betonikerrostaloihin ja muihinkin taloihin oli syynä raha. Sen rakentaminen oli halvempaa, kun piti rakennemuutoksen aikoihin saada monta taloa pystyyn. Grynderiähän se ei haitannut, kun sai asunnot myyntiin ja talojen ongelmat asukkaiden harteille. Toisekseen harjakatto vaatii isomman ja siten kalliimman tontin. Lumi putoaa harjakatolta jalankulkijan niskaan joten tontin pitää olla leveämpi.

    VastaaPoista
  10. Stuttgartin Weissenhofsiedlung vuodelta 1927 oli varhainen kohde, jossa tasakatosta lyötiin reklaamia myös suurelle yleisölle. Kuvahaku kannattaa ehdottomasti. Herätti aikalaisissa kiehtovia arvioita. Itse Siegfried Kracauer tiettävästi totesi, että näissä asunnoissa voivat asua vain intellektuellit. En löytänyt aiemmin tätä kirjoitusta, mutta kiitos Kansalliskirjaston sen pitäisi onnistua nyt vaivatta.

    VastaaPoista
  11. Puidun suuren olkilyhteen nimitys oli kupo. Se oli myös myyntiyksikkö, kun esim. patjaolkia sai ostaa. Hävitin viimeiset raitapatjapussin vasta kesällä, kun laatikkosänkyäkään ei enää ole.

    VastaaPoista
  12. Kanadassa on runsaasti mansardikattoja ja erilaisia sovelluksia siitä, aika erikoisen näköisiä rakennuksia. Mallia sovelletaan etenkin pienehköissä rakennuksissa.

    VastaaPoista
  13. Paanukattoja ei taida olla muualla kuin kirkoissa, en ainakaan muista nähneeni. Komea sellainen on harmaakivikirkossa, mutta ei liene ihan halpa. Suomalaisella tervallakin on kai ollut jotain vaikeuksia EU-määräysten viidakossa. EG

    VastaaPoista
  14. Tulin vain sanomaan, että veli Sixten todistaa ihanasti Hesarissa.

    VastaaPoista