Kerran selitin eräälle nuorelle ihmisen tasapainoisuuden ajatusta, josta suomen kielen sana sopusuhtaisuus ei ole vallan kaukana. Puhe on enemmän kasvatusihanteesta kuin ruumiin muodoista.
Mainitsin että von Wright näyttää lukeneen W. Jaegerin kuuluisan kasvatusteoksen (Paideia) hiukan harppomalla.
Puhuteltu lähti siitä paikasta ja luki itsensä kasvatustieteen dosentiksi ja on sillä tiellään tänäkin päivänä.
Antiikki on täynnä kummallisuuksia. Sitä ei kannata kieltää. Käsityksemme kreikkalais-roomalaisesta antiikista ovat kuitenkin täynnä likaisia sormenjälkiä. Tekstit ja esineet ovat kulkenet monien käsien kautta, usein käännetty ensin arabiaksi tai persiaksi. Kauan täällä meillä oli käytössä ralli-latina jonka suhde lähdekieleen on siis sama kuin rallienglannin englantiin.
Tietenkin olemme tekemässä uusia erehdyksiä, mutta juuri nyt ollaan vapautumassa erittäin pahoista virheistä. Jos kulttuurin eli korkeakulttuurin kuvailuun kuuluvat jonkinlainen järjestelmällinen maanviljely, kirjoitus ja kohtuullinen määrä matematiikkaa, jokilaaksojen kulttuurit eivät todellakaan olleet kaiken kulttuurin alkupiste eikä Sumer kaikkien asioiden äiti. Sumerin kukoistaessa natufialaisetkin olivat viljelleet yhtä ja toista hyvää kaupungeissaan ja kehittäneet keinokastelun tuhansia vuosia aikaisemmin. Puhumattakaan Kiinasta, Intian osista, muutamista paikoista Uudessa Guineassa ja luultavasti Perussa.
Muuan toinen nuori henkilö kysyi, miksi ihmeessä ”nuorukaiselle kuolla kuuluu”, laulun mukaan. Vika ei ole Koskenniemen, kosa suomennos on Leinon ja tehty ruotsin kielestä. Taustalla on Tyrtaioksen teksti.
Selitin kärsivällisesti. Ensirynnäkkö, joka oli vielä toisessa maailmansodassa etenkin puna-armeijan suosiman rintamahyökkäyksen alku, oli ankara törmäys. Kun rynnäkköjoukot olivat päässeet hengestään, konetuliaseet aloittivat, Briteiltä, joiden mielikuvia hallitsi Krimin sodan kevyen prikaatin täysin idioottimainen hyökkäys, meniensimmäisessä maailmansodassa aikaa käsittää tämä ja kehittää suora-ammunta-aseita, sellaisia kuin Suomessakin käytetty suorasuuntaustykki ”piiska”.
Antiikissa etenkin keihäsmiehet odottivat vuoroaan eli nuorukaisten kaatumista. Jopa ateenalaisten kevyin asein tuo ensimmäinen hyökkäys vaatihuippu-urheilija kuntoa. Yli 30-vuotiaista ei oikein siihen ollut
Jopa Odysseus, aikuisen pojan isä, turvautui jouseen, kun oli aika toimittaa Manalaan ikäviksi heittäytyneet kilpakosijat.
Taktiikan mestareita muuten olivat hunnit. He olivat kehittäneet – toisin kuin eurooppalaiset, ratsuilleen jalustimet ja itselleen taidon ampua täydessä vauhdissa jalustimilla seisten. Etenin kiinalaisten levittämät jutut edistivät hunnien huonoa mainetta. Unkarissa oltiin eri mieltä. Maan nimi (Hun-gria) sisältää luultavasti hunnin nimityksen, ja Attila on aina suosittu etunimi. Ellette usko, tutustukaa Kublai-kaaniin, joka oli mongoli ja samalla Kiinan keisari, joka tuskin ratsunsa seljästä kupsahti.
Tyrtaioksen osuutta en tunne, mutta jäin mietiskelemään, voidaanko Viktor Rydbergin Athenarnas sång (jota Jörn Donner aikoinaan luonnehti "inhottavaksi") ja sen nuorukais-kohta noin jäännöksettömästi palauttaa antiikin taistelutaktiikkaan. Vai miksiköhän Rydberg manasi, että "Skam och nesa drabbar en här, då i fylkingespetsen / framom de unge man ser gubben förblöda och dö. Detta höves ju främst en yngling, medan han ännu
VastaaPoistaälskligt i lockarna bär vårliga blommornas krans"? Jos kerran ikämiessarja gubbejenkin fysiikka olisi riittänyt sinne ensi aaltoon ja sen mukana sankarikuoloon ja kunniaan, niin mikä ihmeen "skam och nesa" se sitten muka olisi ollut? Päinvastoin, luulisi!
Puolestani arvelisin, että kyse on täsmälleen samasta ilmiöstä, joka sai Matti Jurvan 1941, kun vanha, hienostunut Eurooppa jo oli mennyt mailleen, lauleskelemaan, että "Suomen sotapoika kulkee kunniaan Mannerheimin linjalla. Peljätä ei häntä jyske tykkien.." - Vulgaarimpaa ehkä, mutta samaa asiaa tuokin lienee ajateltu ajamaan.
Rydbergin runo on hieno, mutta käyttää anakronistista terminologiaa. "Fylking" oli muinaisten skandinaavien tarunomainen hyökkäysmuodostelma, jossa koko sotajoukko ryhmittyy kolmioksi. Kärkimieheksi ("fylkingespetsen") pannaan porukan vahvin ja tehokkain taistelija ja sitten painetaan voimalla ja massan paineella läpi vihollisen rivistöstä. Kun on saatu aikaan läpimurto, hyökätään vihollisen selustaan ja rivistön sivustoihin enemmän tai vähemmän mieskohtaisena sekamelskana.
PoistaKreikkalaiset eivät käyttäneet tätä muotoa vaan järjestäytyneempää hopliittifalangia. Se eteni vihollista kohti tasaista tahtimarssia. Vauhdin piti olla riittävän hidas, että muoto säilyi yhtenäisenä ja rivi suorana. Spartalaiset kehuivat, että heidän sotahuilunsa soittivat rauhallista musiikkia, jotta soturit eivät riehaantuisi ja tässä on vinha perä. Sellaista rivistöä tuskin on, joka kykenisi säilyttämään suorat rivit juostessaan avoimella pellolla.
Jos kaksi falangia kohtasi, ensitörmäys oli aika rauhallinen, mutta sen jälkeen alkoi vääntö. Käytännössä rivistöt olivat kiinni toisissaan kilpi kilpeä vasten ja se puoli, joka jaksoi työntää toisen kumoon, voitti. Kun rivistö murtui, hävinneet heittivät aseensa ja varusteensa ja pötkivät karkuun. Raskasaseiset voittajat eivät voineet seurata heitä, jollei mukana ollut ratsuväkeä.
Ainakin roomalaisilla eturivissä olivat tasavallan aikaan nuoremmat miehet. Jos joku kaatui, takarivistä astui vanhempi taistelija täyttämään paikan. Eturivissä oli siis vanhempia miehiä vain, jos nuoremmat olivat pelosta väistyneet tai jo kaatuneet.
Ihan höpöä.
VastaaPoistaKaunis on kuolla, kun joukkosi eessä urhona kaadut,
Taistellen puolesta maas, puolesta heimosikin.
Hehkuvin mielin puoltaan nouse syntymämaatas,
Riemuiten lastesi vuoks uhriksi henkesi suo!
Eespäin voittohon siis, te sankarit vahvat ja nuoret!
Väistymys mielestä pois! Pelvosta tunnetta ei.
Joukon maine mustuvi aina, kun vimmassa taiston
Nuorien eessä sä vaan vanhuksen kuolevan näät.
Nuorukaiselle kuolla kuuluu, kun hällä vielä
kutrissa tuoksuavat nuorteat kukkaset on.
Naisista kaunis, miehistä rohkea aina hän olkoon,
Taistossa kaatuen hän kaunis on kuolossa myös.
Sana "vanhus" on ymmärretty väärin ja tuossahan tarkoitetaan veteraania eli jo taistelussa ollutta (eikä suinkaan sanan suomalaista merkitystä, joka käsittää vain talvi-, jatko- ja Lapin sodan veteraanit), joka tietää mitä on tulossa. Antiikissa kokeneet soturit ottivat vastaan ensimmäisen aallon. Nuorilla sotilailla ei myöskään ollut lapsia.
Ad Omnia: 1917 ha 1018 kävi ilmi, etä Katajanokalla runsan joukoin asuneet venäläiset upseerit olisiva tarvinnet jotain suojaa. Lisäksi Itämeren laivaston alukset tapasivat olla redilä Kruunuvuorenselällä. Päävartio - sotilaalliset syyt?
VastaaPoistaVähän aiheen vierestä kirjoitan yhdestä blogin sivulauseesta:
VastaaPoistaEivät unkarilaiset itse nimitä kansaansa ja maataan hunnien mukaan. He ovat magyaareja, ja maa on magyaarien maa, Magyarország. Hunnien maaksi Pannonian tasankoa ovat kutsuneet ihan muut, latinankielisistä lähtien.
Kyllä unkarilaiset kuitenkin selvästi kokevat yhteyttä hunneihin, itäinen ratsumies- ja paimentolaiskansa hekin olivat, ja valtasivat Unkarin tasangon vuosisatoja ennen magyaareja. Attilan lisäksi yleisiä nykyunkarilaisia nimiä ovat esim. Ildiko, jonka niminen oli hunni Attilan puoliso, ja Csaba, joka oli Attilan pojan nimi.
Attila-sanasta vielä: unkari on hyvin säännönmukainen kieli, ja kielen sanat lausutaan kuten ne kirjoitetaan, kielen ääntämisperiaatteiden mukaan tietysti, jotka jonkun verran poikkeavat esim. suomesta. Poikkeus tähän säännönmukaisuuteen on tuo nimi Attila. Jostain syystä se lausutaan Atilla. Kukaan ei ole vielä osannut kertoa minulle miksi, se vain äännetään unkarissa niin.
Päivö ja Teivas Oksalan Tyrtaios-suomennoksesta, jota voi laulaa Sibeliuksen sävelin:
VastaaPoistaSankarimielin kaunis on kuolla joukkosi eessä
taistoon turvana maan kaatua kansasi vuoks. (...)
Urho on kaunis katsoa naisten ja miehien uljas,
kaunis kun kuoloon käy sankari kunnian saa.
Nyt lujin polvin taas joka mies jalat painaen maahan
seisköön paikallaan, hammasta purtava on!
Kalokagathia.
Nikulan Penttikö siinä lentää Kauhavan taivaalla ja vielä ilman konetta?
VastaaPoistaViime viikkoina on julkisuudessa toistuvasti selitetty, ettei hallituksen toimilla ole mitään havaittavissa olevaa yhteyttä maamme talouden nousuun. Kuitenkin Sipilän hallitus on ollut asiain hoidosta vastaamassa sen ajan, kun muun muassa työllisyys on vankasti noussut ja hallituksen tavoite saavutettu. Arveluissa on esitetty, että kansainvälinen talouskehitys on antanut hallitukselle onnenpotkun. Miksei käänne sitten tapahtunut jo parin edellisen hallituksen aikana, kun Ruosi ja Saksa jo jylläsivät?
Luotan esimerkin voimaan: Presidentti Niinistö ilmoitti tulevansa toimeen pienemmällä palkkiolla aloittaessaan ensimmäisen kautensa ja Sipilä kokosi hallituksen, jossa oli suppeampi joukko ministereitä kuin edeltäjissään. Kansa ymmärsi, että nyt on tosi ikenissä. Töihin on menty, kun niitä on ollut ja veroja maksettu mukisematta. Malttia on ollut duunareiden ja toimihenkilöiden lisäksi myös eläkeläisillä. Yhdessä tästä nousemme.
On turha kysyä politrukeilta ja talousguruilta syitä menestykseen. Niitä on kysyttävä psykologeilta.
Varjossa istuu Kunnaksen Ilkka
Niinistön palkkionalennus oli vain "temppu" kansansuosion kasvattamiseksi, mikä on aina ollut Niinistön toiminnan keskiössä. Tällaiset temput uppoavat eli menevät ns. kansaan aina täydestä! Sipilän hallitukseen jouduttiin sittemin lisäämään mm. oikeusministerin paikka.
PoistaJatkosodassa suomalaisilla oli valitettavan paljon vielä rintamahyökkäyksiä vaikka hyvin tiedettiin niiden tuhoisuus omille joukoille. Kun lisäksi omat joukot olivat pahasti alivoimaiset viholliseen nähden olivat sellaiset todella huonosti perusteltuja ja tämä kyllä eri tasoilla tiedettiin. Koulutusohjelmat ja sodankäynnin taktiikat pyrkivät välttämään sellaisia mutta silti oli jääriä majuri- ja everstitason miehiä jotka joskus erehtyivät sellaiseen. Niistä maksettiin kova hinta ilman tulosta. Vanginsieppaukset olivat aika tavallisia molemmin puolin ja perustuivat eräänlaiseen joukkuetason rintamahyökkäykseen käyttäen sopivaa tilaisuutta. Monesti kävi kuitenkin aika huonosti ja monta miestä menetettiin niissä.
VastaaPoistaEräs tapahtuma kertoo kuitenkin että joskus suora hyökkäys oli välttämätön. Perääntymisvaiheessa Vuosalmen taisteluissa korpraalin ja kahden sotamiehen joukkue joutui erilleen muista metsäisellä alueella. Vihollisia oli joka puolella ja ammukset olivat lopussa. Tilanne oli epätoivoinen mutta vangiksi ei haluttu jos se edes olisi ollut mahdollista. Korpraali päätti että mehän mennään tuosta vihollisen läpi juosten ja huudetaan kovaa. Niin tekivät. Vihollinen erehtyi luulemaan että nyt isompi joukkue on hyökkäämässä ja pakeni tieltä. Miehet pelastuivat omien puolelle.