Havahduin ja katsoin kelloa. Puoli neljä. Sama toistamiseen. Vasta puoli kolme. Kolmannella kerralla, kello 1:30 vajosin unennäköön tyytyväisenä siitä, että kaksi fysiikan suurta ongelmaa oli ratkaistu kerralla. Ajan yksisuuntaisuus on tietenkin painovoiman selitys. Ei ole syytä innostua liikaa siitä, että jollain hetkellä ne näyttävät vaikuttavan samaan suuntaan.
Mahtaisiko joku ostaa kellostani toisen viisarin tarpeettomana? Muistin salaperäisesti pannuhuoneen kattilan päällä yli puoli vuosisataa sitten olleen mittarin, jossa oli vain ysi osoitin, ja sillä näytti olevan tapa siirtyä joko oikealle tai sitten vasemmalle. Sitä pidettiin silmällä ja kai se vaikutti, koska huoneissa oli joko liian kylmä tai sitten liian kuuma.
Talon myyminen ja purkaminen oli ainoa mahdollisuus. Vuodesta 1990 maaseutu eli muu Suomi alkoi virttyä lopullisesti. Joka suhteessa sensaatiomainen poikkeus säännöstä näkyy entisen kotini paikkaan, Lillbackan konepaja, jonka liittimistä ja puristimista kasvoi menetys.
Meidän talo olisi sopinut museoksi Suomesta, jota ei koskaan tullut. Sekä ilmeissä että asenteissa oli nousevaa Suomea, Helsingin olympialaisia 1940. Niinpä liiketiloja oli itse asiassa liisaa, mutta asunnoilla oli kysyntää.
Ympäristömme on täynnä asioita, jotka ovat kadonneet. Talomme kellarissa toimi vuoden pari kumikorjaamo. Miten voi nykyisin autojen ja työkoneiden ulkorenkaiden korjaaminen pinnoittamalla eli paistamalla ell vulkanoimalla?
Sain ottaa asiasta erikseen selvää, kunnes tiesin, että polttoaineen jakelu on mullistunut täysin. Olisin luullut, että ST1, jolla asioin usein, on jonkun originellin päähänpisto. Itse asiassa se on selitys, mihin ovat kadonneet melkein kaikki Shellit, Essot, Unionit, Gulfit ja niin edelleen. Merkittävä henkilö Mika Anttonen on rakentanut yrityksen, joka hallinnoi 534 polttoaineen jakelupistettä Suomessa, ja Ruotsissa ja Norjassa on lisä. Ja tietysti ABC:n takana on S-ryhmä ja konsepti on niin hyvä, että kovin harva viitsii ajaa sisään taajamiin etsimään jotain parempaa halvemmalla. Piilotettu iskulause on oikea: välttää.
Olisiko siinä jotain vertauskuvallista, että ainoa bensa-aseman oloinen paikka täällä on Teboil, joka on samalla ainoa venäläisen kaupan ja teollisuuden monumentti näillä main?
Täytyy katsoa tarkemmin. Jossain vaiheessa tienvarsien mainostauluja kiellettiin tai niiden koko rajoitettiin. Nähdäkseni niitä ei enää ole. Lukija ehkä muistaa? Oli aika jolloin lenkkimakkaraakin mainostettiin isosti ja niin isoilla kylteillä, että sellaisen taakse mahtui moottoripyöräpoliisi kytikselle.
Muistin nurinkurisen aikani mahdollisen innoittajan. Uuno Kailas – jutun kuvassa – kirjoitti mielisairaalan potilaasta, joka kiersi ympyrää vastapäivään, taukoamatta ja väsymättä. Se oli onnettomalle keino purkaa menneisyyden, ehkä edellistenkin polvien erehdykset.
”Pian pieni lapsi oon,
tulen kotikartanoon,
lapsi oon,
nukun kehtoon siellä.”
80-luvulla kun minulla oli heila Joensuussa, ja ajoreitti sinne tuli kovin tutuksi, mieleen jäi, että missään en ole nähnyt niin säännönmukaisesti sijoitettuja Teboil-huoltoasemia kuin Joensuu-Kuopio-valtatien varressa. Joka kylässä, n. 30 kilometrin välein, oli tien varressa Teboil.
VastaaPoistaEhkä neuvostolaiset omistajat arvelivat, että sellaisilla välimatkoilla on hyvä olla sisä-Suomeen johtavan tien varressa polttoainetta saatavilla.
Enpä ole viime aikoina siellä päin liikkunut, millaisia huoltoasemia sieltä nykyään löytyy.
Mikäs isäntämaasopimus tuokin oli?
Poista"Miten voi nykyisin autojen ja työkoneiden ulkorenkaiden korjaaminen pinnoittamalla eli paistamalla ell vulkanoimalla?"
VastaaPoistaOikein hyvin. Näitä ns. uusiorenkaita tehdään useissa pajoissa ympäri maata ja niitä myydään ekosofisina vaihtoehtoina. Ne ovat lisäksi sekä halpoja että monasti melkein hyviä.
Kuorma-autojen renkaita pinnoitetaan, ei juuri pienempiä. Pinnoitettuja renkaita saa käyttää paripyörissä ulompana, ei eturenkaina eikä sisempänä paripyöränä. Joskus onnistuu, toisinaan ei: pinnankappaleita on tien sivussa muutaman kymmenen kilometrin välein. Joskus kuulee läpsytystä kun rekka ajaa ohi: siinä on pinnoitus irtoamassa - niin minä sen olen tulkinnut.
PoistaTarjoan euron, jos kyse on pitkästä, minuuttiviisarista.
VastaaPoistaTienvarsimainontaa rajoitetaan Suomessa yhä, laajalti ja tiukasti, en tiedä miksi.
Entisestä Jugoslaviasta suomalaistunut matkailubisnekseen perehtynyt linja-autoilija tuskasteli taannoin Suomea halkaisevien pääteiden, nelos- ja vitostien, välistä kilpailuasenetta.
Hän kertoi, että ruotsalaisten halkiteiden markkinointi on yhdistetty. Ruotsissa kilpailijana ei pidetä maan rinnakkaisteitä, vaan suomalaisia nelos- ja vitosteitä. Jugoslaavin ajatuksissa oli paljon kiintoisaa.
Hän kertoi, että suomalainen matkailu on onnistunut tuotteistamaan vain Lapin. Ainutlaatuinen järvi-Suomi on ulkomaan matkailijoilta piilossa, käyttämätön rikkaus. Hän kertoi, kuinka Suomen "Lakeland" mielletään muualla pieneksi rajatuksi puuhamaaksi, jossa kävijät voivat laskea liukumäkeä ja pärskiä lastenaltaissa...
Tuli olo, että kansainvälinen markkinointimme ei ole mennyt ihan nappiin!
Hyvä että asia selvisi. Mikähän se toinen hoksaus oli? Voiko ne jo formuloida johonkin muotoon?
VastaaPoistaMerkittävä henkilö Mika Anttonen, alkoi tuoda Nestettä halvempaa bensaa. Ja ABC:lle kanssa. Nyt niillä on yhteisiä jalostamojakin ulkomailla. Anttonen vertautui pirtutrokareihin. Muitakin kylmien asemien jakelijoita ilmaantui. Kai ne hävisivät kun ei ollut tuota ABC:n maapalan valintamahtia maanteiden varsilla.
VastaaPoistaEihän se Nesteen bensa paljoakaan kalliinpaa olisi ollut, mutta sisua vahvisti sen kinttujen pureksiminen. Mieskohtainen rikastumien tuli vasta myöhemmin kun ST1 pääsi kellutella taiteilemaan pulppuavan rahalähteen päälle. Lainavivullahan homma tehtiin ja kun osakepääoma-jyvänen oli Anttosen ja osuuspankki pani laarillisen talletusta omistaan -ja Anttoselle juuri vartavasten kirjoittamistaan, niin ROE häikäisi mutta ROI matoi. Superjuttu siis. Individuuali rikastuu ja osuuskunta pysyy laitostasollaan.
Kiva näin. Teboilista sen verran, että sehän kuului itsensä Göran J. Ehrnroothin aikana heille yhdessä itänaapurin kanssa. Siellä oli duunissakin sukulaismies insinööri kreivi Carl Mannerheim joku vuosi sitten manalle mennyt, ja murheellisesti hänen ainut poikansakin siirtyi ajasta ikuisuuteen ihan äskeisvuosina.
Nesteeltä ylipursuavan raakaöljyn välitys oli sitten Jaakko Ihamuotilan aikaa. Oliko aikaansaanosta, sitä epäilen ja muutakin tietämätöntä lörpöttelen arvelemalla Kaukomarkkinoiden olleen välittämässä ja tienaamassa dollareita toveripiirille Puolueessa ja Puna-armeijassa jotka sittemmin löytyvätkin Lontoosta futiskatsomoista. Tuorein kohutapaus on tältä kesältä Arsenalin kaupan yhteydestä.
Deripaska muuten nöyrtyy Trumpin pakotteiden alla ja myy alumiini-nikkeli konglomeraatista kolmanneksen lisää läntisille raaka-ainekäyttäjilleen ja ne pääsevät enemmistöön "lontoolaisessa" globaalijätissä. On siinä ollut Putinilla nielemistä vaikka välikauden omistajaksi potille tuleekin venälainen investointipankki. Mutta pakkohan se on kun alumiinitölkkien kuluttaja lopulta on Coca Cola.
Jos nämä olisivat aikamme isojakin salaperäisyyksiä, niin nehän snajuaa paitsi pakukuski niin kuka vaan. Mutta varsinainen ihme ja kumma on uusi raha, tekemättä syntynyt. Riitti kun vain laski esivallan kourasta pampun ja panettaa poliiseja nurkaan syljelttäviksi, mikä on priimussuomen panos Valistuksen ihmisvapausoikeuksiin ja anti-statismiin.
Ja onhan se ihan exellistä että kun pankki luo lisää rahaa tuoreinta kämppädiiliä varten, niin koko kanta eli kansallisvarallisuus kasvaa samalla %illa ja hetkellä. Se tekee euroissa rutosti. Mestarikirjanäyte huippuosaajakoulutettavien MBA-portfolioissa, uuskamreeritaitoa. Ja Juha Sipilän salkussa Valtion tasetta. Tähän se Valtio sentää kelpaa, syömään oksennustaan.Jukka Sjöstedt
Trustivapaa Bensiini oli siis alun perin saksalaislähtöinen firma jonka osakkeita Neuvostoliitto sai sotasaaliiksi.
VastaaPoistaUuno Kailaan tulkinnassa otetaan kantaa vanhaan ongelmaan, miksi juoksuradalla kilpaillaan vastapäivään: paluu kohtuun.
VastaaPoistaSe kyseenalaistaa Tiede-lehden numerossa 6/2000 esitetyn, jonka mukaan kyseessä olisivat antiikin aikana vakiintuneet tietyt logistiset, osin pakon, osin voiman tuottamisen sanelemat käytännöt:
https://www.tiede.fi/artikkeli/kysy/miksi_juoksurataa_kierretaan_vastapaivaan
Itsekin antiikin aikana vaikuttanut kirjailija Paavali Tarsolainen suhtautuu kysymykseen neutraalisti eikä ota sitovaa kantaa kumpaankaan suuntaan:
”Tiedättehän, että vaikka juoksukilpailussa kaikki juoksevat, vain yksi saa palkinnon. Juoskaa siis niin, että voitatte sen! Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria, juoksijat saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman. Minä en siis juokse päämäärättömästi enkä nyrkkeillessäni huido ilmaan. Kohdistan iskut omaan ruumiiseeni ja pakotan sen tottelemaan, jottei itseäni lopulta hylättäisi, minua, joka olen kutsunut muita kilpailuun.”
”Jottei itseäni lopulta hylättäisi”: tässä ilmeisesti pätee sääntö, jonka mukaan diskvalifioiduksi tulee ratarikon tehnyt juoksija, mutta siinäkään ei täsmennetä juoksun suuntaa.
”Minä en siis juokse päämäärättömästi”: tässä Paavali itse asiassa kieltää juoksemasta ympyrää.
Vai ennakoiko hän venäläisrunoilijan kuolematonta säettä: Päämäärä vie meitä ympyrää.
AS-ki
Kailaan siteerattu runo olisi paremmin sopinut Kultarannan miehen viestiin kuin hänen valitsemansa kala.
VastaaPoista