Sivun näyttöjä yhteensä

6. huhtikuuta 2018

On ilmestynyt kirja




Myös tämän blogin yhteydessä jotkut kommentoijat ovat ilmoittaneet, että heillä on parempaakin tekemistä kuin lukea Anhavan kirjoituksia. Ilmoitus voi olla tosi. Jollakin on esimerkiksi tarve löytää ylös kellarista. Minulla ei ole.

Syytteiden tekaiseminen on, kuten myös muutama päivä sitten ilmestyneestä uutuudesta ”Siperia opettaa” käy ilmi, on ammattimiesten tehtävä, jonka Stalin kehitteli ja Yagoda viimeisteli. Toimijoita sanottiin myös lakimiehiksi, mutta tuomioistuimissa tuomio rangaistuksineen luettiin usein ensin ja prokuraattorin suulla syyte sitten.

Liityn kollegoihin ja totean isä- ja poika-Anhavan samanveroisiksi kansanvihollisiksi, joiden erikoinen taipumus on nuorison turmeleminen. Heidän veroisiaan esseistejä ei ole näkynyt 50 vuoteen. Vähissä sellaiset ovat muissakin maissa.

Esseisti on kellariloukon mies. Verrattuna muuhun pienproosaan essee erottuu sillä, että kirjoittaja ei välttämättä sano, mitä tarkoittaa, eikä tarkoita, mitä sanoo. Tämä on kieltämättä myös kirjallisuuden määritelmä.

Edes koulu ja yliopisto, edes kirjallisuuden opinnot ei aina poista erehdystä. Kirjallisuus ei ole koodattua kieltä eli turhanaikaista kuuropiilosilla olemista. Kirjallisuudella vain sanotaan sellaista, mikä ei ole sanottavissa.

Fraasi on tässä tosi: kirjallisuus on sitä kirjoitusta, joka säilyy uutisena myös huomenna, ensi vuonna ja sata vuotta.

Anhavan esseekokoelmassa on kaksi tavattoman isoa asiaa, jotka kerrassaan määräävät ympäristön ymmärtämistä. Lukija huojentuu luettuaan nyt tästä monia asioita ja esimerkkejä Solzhenitsynistä ja etenkin ”Vankileirien saaristosta”. Ihmisten maailmassa etenkin jälkimmäinen on fyysisesti ja henkisesti käytännössä ylivoimainen useimmille. Sellaiseksi se on kirjoitettukin.

Anhava otti venäjänkielen ja kirjallisuuden asiakseen 70-luvulla. Olin kuulevinani nuoruuden nokkavuutta: opinnot eivät ole tarpeen, koska hän kuitenkin ylittää opettajansa. En koskaan ehtinyt sanoa, että juuri tuo on opintojen tarkoitus. Asialla ei ole väliä, koska lopputulos on selvä. On meillä muitakin hyviä alan tuntijoita, mutta ei muita, jotka olisivat tätä luokkaa, ja ero korostuu, kun harjoittaa esimerkiksi englanninkielistä alan kirjallisuutta – jopa arvovaltaiset tahot julkaisevat niin paljon höpönpöpöä, että sen kanssa on ihmeessä.

Tämän kirjan arvokkain osa on venäläisen Varlam Šalamovin nostamiinen uudelleen esiin. ”Kolyman kertomukset” saavat jopa Solzhenitsynin tuntumaan hyväntahtoiselta hyrinältä.

Mistä saisin tuon kirjan? Se on suomennettu 1990-luvulla. Verkon mukaan maassa on yksi kappale, jota ei lainata yleisölle. Antikvariaattien listoilla sitä ei näe.

Martti – olenko tullut maininneeksi, että isäni täti Hilda selvisi Kolymasta (joka on maapallon kauhein paikka) viiden vuoden pakkotyöajasta rikoksenaan suomalaisuus? Hallussani on kirjelappu, joka on saatu käsittämättömin tavoin sieltä Koillis-Siperiasta Suomeen. Isäni isoäiti Katri, jonka olen tavannut, selvisi karkotuksella vain Vorkutaan. Anhava antaa ymmärtää, että myös Putinin Venäjä on suurta Siperiaa, johon lisään lukijana, että kuten muukin maailma [jatkuu…]



9 kommenttia:

  1. https://helka.finna.fi/Record/helka.431395 Ainakin Helsingin yliopiston kirjastosta?

    VastaaPoista
  2. Ks. Vaski-kirjastot (Varlam Salamov)

    VastaaPoista
  3. https://helka.finna.fi/Record/helka.431395

    VastaaPoista
  4. "Mistä saisin tuon kirjan? Se on suomennettu 1990-luvulla."

    Melkein mistä tahansa, kun sitä hakee tietokannoista kirjan oikealla nimellä, joka on Kolyman kertomuksia eikä Kolyman kertomukset. Noin aluksi ainakin kahdeksastatoista eri kirjastosta.

    VastaaPoista
  5. On aivan ymmärrettävää, että ihmisellä on mielestään parempaakin tekemistä kuin lukea Anhavaa. Mutta se, että siihen parempaan tekemiseen kuuluu Anhavanlukemattomuuden julistaminen nettipalstalla, on mielestäni hupaisaa.

    Täysin turhaa on tietysti että kommentoin koko asiaa, mutta minulla ei olekaan nyt parempaa tekemistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älykköyden perusvaatimuksiin kuuluu myös Volter Kilvenlukemattomuuden liittäminen ansioluetteloon Kivenlukemattomuuden ohella.

      Poista
    2. Olet ny täysin väärässä. Kilvenlukeneisuus ja kivenymmärtäneisyys kyllä kuuluvat älykköyden perusvaatimuksiin. Kilveltä riittää ensi alkuun Albatrossin tarina. Siinä on koko jutun perusidea tiivistetty seikkailukertomukseksi. Kiveä ymmärtämätön taas tuskin tajuaa suomalaisuudesta mitään.

      Poista
  6. Suuri kiitos blogistille vinkistä. Šalamov näyttää todella kiinnostavalta kirjailijalta. Mikä minulle on tärkeäätä - jotkut tosi hyvät venäläiset kirjailijat ovat kehuneet sitä. Löysin myös sen kotisivun (https://shalamov.ru/en/) sekä paikan missä sen kirjat ovat epubeina ilmaisiksi. Koska luen myös venäjäksi, ovat nyt kaikki sen kirjat luettavissani. Yllätyksekseni sitä ei ole vielä ollenkaan käännetty viroksi.

    VastaaPoista
  7. Jos ensivaikutus on oikea ja jos opintoni jättävät aikaa muuhun aion kääntää sen juttuja. Olen ihan hyvä kääntäjä vaikkakin hidas.

    VastaaPoista