Ei ole tullut mieleen eikä kukaan ole neuvonut parempaa keinoa näiden blogikirjoitusten ja niiden yhteydessä julkaistujen kommenttien säilyttämiseen.
Nähdäkseni pian voiman tulevan EU:n tietoturva-asetuksen varjolla amerikkalaiset suuryhtiöt aikovat lisätä osakkaittensa tuloja. Näen silmissäni sen päivän, että Google (Blogger) ilmoittaa ohimennen jossain, että hupsista, heidän ikiomilla palvelimillaan olleet kohta 15 vuoden tekstit ovat kadonneet tuuleen, lainvastaisia, verotettavia tai muulla tavalla minun ja kaikkien muiden tavoittamattomissa.
Niinkin voi käydä, että sieltä tulee oikea sähköposti ja kohta perään kilon kirje, jonka sisältämät loputtomat sopimukset olisi palautettava allekirjoitettuna, tai muuten… Sopimusten mukaan mahdolliset loukkaukset ja huudittomuudet jäisivät yksin minun vastuulleni, kun taas kaikkien kaikki kirjoitukset olisivat jossain vaiheessa tai alkujaankin siirtyneet paleluntarjoajan omaisuudeksi. Jos tahtoisin esimerkiksi kirjoittaa jonkin aikaisemminkin mainitsemani asian toisen kerran, siihen olisi hankittava Kaliforniasta lupa ja Raaseporin maistraatin lausunto leimoineen.
Googlen yhteistyöyritys Amazon avaa Ruotsissa ja ehkä Tanskassa ja Suomessa toimipisteen varastoineen. Ruotsalaiset e-liikkeet sanovat jo ”… ja sitten me kuollaan kaikki”.
Amazon on USA:n ja Saksan suurin verkkokauppa. Yhdysvaltojen nettomyynti on nyt 178 miljardia vuodessa. Tiettävästi kirjat ovat sivuasia. Pohjoismaihin arvellaan rantautuvat yhden vuorokauden toimitusajan kokonaan ilman rahtikuluja.
Nämä arvailut viittaavat päivittäistavarakauppaan, ja se merkitsee, että muun muassa maamme hallituksen remonttiriihet ja koko ay-liike joutuvat uuteen, ikävään valoon.
Eilenkö viimeksi kirjoiteltiin lukion oppimateriaalin kalleudesta? Bezosin Amazon ei ole yleishyödyllinen yritys, ja työnantajana sitä pidetään pahana. Ehkäpä he keksivät aloittaa voimauttamalla täyskouluttamattoman nuoren väen pelaamaan täystoimisesti verkkopelejä?
Minulla on kaikki blogit kommentteineen ja kuvineen viidellä ulkoisella kovalevyllä ja useassa muussa paikassa. Huomasin jossain vaiheessa, että aikakautta vuodesta 2005 käsitellään kirjoituksissa varsin monipuolisesti niin että kokonaisuudesta syntyy ajankuvaa.
Keinoni on loputon käsityö Avaan kirjoitukset ja kommentit Acrobatissa. Päässälaskuni mukaan aineistoa on tällä hetkellä määrä, joka paperille tulostettuna olisi noin 25 000 sivua.
Kaikki omat kirjoitukseni ovat siis digitaalisena kokoelmana Kansalliskirjastossa ja mukana ovat tietysti blogit. Mutta elämän niille antavat kommentit, ja lisäksi voisi olla hyvä kirjoittaa ylimääräinen kerros kommentteja ajan tapahtumista.
Kirjallisuus on hieno laji. Mitä parempaa teksti on, sitä nopeammin sen sisällön unohtaa. Olen jatkuvasti kummissani, kun luen näitä yli kymmenen vuoden tekstejä. Hyvin usein tulee tekstejä, joita en muista kirjoittaneeni ennen kuin alan muistella. Tänään olisin voinut kirjoittaa otsikon myös ”virvoittua”.
Tätä olen minäkin tykönäni miettinyt. Osa ajan tärkeimmistä huomioista ja keskusteluista ilmestyy vain sähköisesti. Jääkö se millään tavalla talteen tuleville sukupolville? Ja jos jääkin niin miten sen löytää suunnattoman mutta vähemmän tärkeän tekstimassan joukosta?
VastaaPoistaMyös kuva on kummallinen muistolaji. Olen digitoinut viikon verran vanhaa negaa, värinegaa sekä diaa Lidlistä ostetulla kolmenkympin kenkälaatikolla, joka toimii kuin junan vessa. Se kun ei skannaa vaan ottaa uuden valokuvan. Kliks vaan eikä hyrr hyrr minuutin ajan kuten tasoskannereilla.
VastaaPoistaMutta siis, noiden viidenkymmenen rullan joukossa on otoksia joista en muista mitä on kuvattu ja olenkos minä nuokin ottanut, en varmaan. Toki tulee myös ihmeteltyä että mitähän minä tuossakin olen nähnyt kun ihan kuva on pitänyt ottaa. Tuhat ja viisisataa ruutua entistä elämää, eikä vielä olla edes puolivälissä.
Mutta jo valmiiksi digitaalisena tai posasta skannattuina on parikymmentä tuhatta kuvaa. Paljon tinasit, paljon pilasit, viimein kovalevys kylmeni.
Itsellänikin on kopioituna muistitikuille noin 8 - 9 000 paperiarkin verran "materiaalia". Kvalitatiivisesti tietysti ovat paljon, paljon kehvelinomaisempia tekstejä kuin Teidän, herra professori Itikainen. Niitä viitti ees ite lukea. Paitsi joskus pommaccpäissään. Kun telkkaristakaan ei tuu katsottavaa. Lukekoon perikunta, oon ajattellut, se on oikein heille, samalla kun selaavat pulleita osakepaperisalkkujani. - Virtuaalisia toki nekin.
VastaaPoistaKerran muinoin valitin työyhteisömme atk-vastaavalle että "eilenillalla tietokoneeni kiintolevy posahti. noin vaan. ja kaikk män". (Kone oli 386SX-25 MHz, siinä oli 62 Mt umpilevy, 2 Mt keskusmuisti, 1.44 Mt 3,5, 512 Kt Windows-kiihdytinkortti, hiiri ja Dos 3.3 käyttöjärjestelmä. Siis aika moinen peto. Susien sukua.) Ihmettelin kun tämä atk-guru ei yhtään ottanut osaa suruuni vaan sen suupielet alkoivat nykiä ylöspäin, nykiä ja nykiä... ikään kuin olisi yrittänyt pidätellä hihitystään. Mutta kun sitten sanoin sille että "jokin aavistus minulla kyllä oli, se kiintolevy kait sen verran rohisi, että kopioin KAIKKI tiedostoni noille 1.44 korpuille ennen tuota katastrofia. en menettänyt bitin bittiä kirjoituksistani..." - Silloin tuon tietokonevelhon suupielet äkkiä kääntyivätkin alaspäin... jota (itsekseni) jäin ihmetteleen?
Ps. Olin niin sinisilmäinen silloin, varsinainen "viattomuus kadulta", en tajunnut miten makeaa iloa vahingonilo on. Jos olisin tiennyt, olisin hyvin voinut jättää mainitsematta nuo varmuuskopiot... Tai enpä tiedä. Samanlaisia kakkiaisia me kaikki ollaan.
Säilyvät kyllä. Kommentit sen liikkiön savustavat, suolaavat tai kuivaavat - hapattavatkin.
VastaaPoista
VastaaPoistaKirjallisuus on hieno laji. Esimerkiksi televisiolla, joka on suosittu väline ulkomailla tietämättömyyden levittämiseen, ei voi oikeasti välittää tietoa, koska ohjelma-aikaa on vähän ja mainokset odottaa. Kirjaan kerran saatu tieto pysyy ja odottaa, vuosisatoja ja tuhansia vuosia se odottaa löytäjäänsä kuin fossiili kivessä.
Tarvitaan vain ihmisiä, jotka ovat niin vanhanaikaisia, että etsivät totuutta ihmisestä. Asettavat itsensä alttiiksi peliin, jossa voi vain hävitä kaiken.
Oikean ja väärän tiedon maailmassa on on vain tietoa. Tietoa on kaikessa. Hän, joka lähtee tiedon markkinoille, ostaa kaiken.
Mainoksetkin.
(Blogivaeltaja)
So long boys = Niin pitkiä poikia.
VastaaPoistaMuistoja kouluajoilta.
Arvoisa herra blogisti on tehnyt arvokkaan työn jonka viimeistään jälkipolvet tulevat tunnustamaan. Näitä tekstejä, joihin sisältyvät syvällisesti ajatellut pohdinnat, ideat ja havainnot ovat jo itsessään arvokkaita. Olen varma että nykyajan päättäjätkin näitä salaa lukevat mutta eivät uskalla paljastaa. Tulevat sukupolvet tulevat kaikkea tätä tutkimaan ajankuvana suurennuslasin kanssa; toki muitakin arvokkaita blogeja löytyy. En ihmettelisi vaikka joku vielä väitöskirjankin näiden pohjalta tekisi, sen verran laajoja kysymyksiä on käsitelty asiallisesti, säälimättä ja terävästi. Tekstit on siis saatava talteen jotta ovat myöhemmin saatavilla.
VastaaPoistaVaikeaa kuvailla sanoin, kuinka hieno on päivä ollut tänään perjantaina 13. huhtikuuta 2018.
VastaaPoistaNyt tämäkin seikka tuli arkistoitua.
Kiitos jälleen. Minäkin olen pitänyt blogeja vuodesta 2005 ja miettinyt miten tallentaa. Kirjailijaliitto on jo kehottanut tallentamaan.
VastaaPoistaLisäkysymys: Pitäisikö blogit ja muu netissä oleva aineisto testamentata jälkeläisille? Näin jotain asiasta jossakin, mutta miten Suomen laki neuvoo?
VastaaPoista