Asiaton oleskelu

Kävin vasiten katsomassa tolppaa, jonka päähän oli sinkityillä ruuveilla kiinnitetty emaljikilpi. ”Asiaton oleskelu laiturin toisessa päässä kielletään.”

En nähnyt enää ruuveja. Myös kyltti oli poissa eikä tolpasta ollut edes kuoppaa maassa. Rautatieaseman tunsin, mutta se jäi tietymättömäksi, millaista liike- tai elinkeinotoimintaa siellä tätä nykyä harjoitetaan. Mielestäni asemapäällikön nimi on ollut yleensä Ahola tai Alho, ellei sitten Hietanen.

Ruuvit olivat siis jatkaneet matkaansa. Minä olin jäänyt paikalleni. Eikä aikaa ollut kulunut kuin runsaat 60 vuotta.

Oli minullekin tullut mieleen tarjota lakimiesmatrikkeliin kohtaan ”Harrasteet” ilmoitus ”Asiaton oleskelu asemilla”, mutta se oli pyyhkäisty pois. Ei se päätynyt painettuun kirjaan. Miten minä olisin tiennyt, että ne suuttuvat noin vähästä. Se yksi kustannustoimittaja oli kyllä epäilyttävän nokkava, ja lienee sellainen vieläkin, ellei ole kuollut.

Tätini meni sen kyltin ja muttereiden ohi kylälle ja kotiin. Arvelen saaneeni uhkavaatimuksen. Siinä oli käynyt niin, että olin tullut pari viikkoa sitten armeijasta – sen kyltin taakse oli pinottu Talvisodan aikana arkutetut vainajat, joiden osaa nyt kadehdin.

Ei siinä armeijassa ollut mitään erikoista, mutta menihän se toisaalta pieleen. Kolme ja puoli kuukautta sairaalassa, ensin Oulussa ja sitten Tilkassa, käänsi uran. Luovutin ruskean kenttäasun ja aliupseerioppilaan nauhan pois ja siirryin takaisin pussihousuihin. Työ varuskunnan keittiöllä oli tavattoman antoisaa. Iltapäivällä luin perunavarastossa Colin Wilsonin ”Sivullisen ongelmaa”. Sotilaskotiin tuli jopa Parnasso.

Perheeni oli siis muuttanut sillä aikaa Pohjanmaalta Helsinkiin,, josta itse tiesin, missä päin se on. Määräyksen mukaisesti olin lukenut oikeustieteellisen pääsykoekirjat ja lisäksi R. Sohmin ”Instituutiot”. Se oli se alkuteos (1884). Suomennos oli supistelma ja muutenkin omituisen oloinen.

Olin päättänyt, että jään Kallen avuksi kirjoittelemaan laskuja ja nostelemaan pahvilaatikkoja seuraavien neljänkymmenen vuoden ajaksi. Koska enomiehet olivat omillaan, siellä olisi ollut kokonainen huone ja puoli hetekaa käytettävissä. Istuin mielelläni matkustajakoti Suojassa (entinen Lotta-kahvila) siellä Sillan talon toisessa kerroksessa ja luin sanomalehtiä. Tein muistiinpanoja yleispoliittisesta kehityksestä. Otin selvää, millaisia olivat Laosissa Ruukkujen tasangolla käytetyt rypälepommit.

Tein kompromissin. Menin junaan ja löysin Helsinkiin. Ilmoitin tulevani pääsiäiseksi takaisin maalle.

Voi  olla että mielialaan vaikutti tieto, että luokkatoverit ovat vielä armeijassa; heillä oli vielä RUK kesken.

En säälinyt itseäni, koska kukaan muukaan ei säälinyt. Voi olla että pari kiristettävää ruuvia olisi ollut tarpeen. Ylioppilaskirjoituksetkaan eivät menneet mainittavasti. Yleisarvosana nyt kuitenkin oli l.

Mutta mutterit ovat edelleen poissa. Katsoin verkosta DINit Würthin sivuilta. Löytyy eikä maksa paljon.