Sivun näyttöjä yhteensä

7. huhtikuuta 2018

Huuto


[jatkoa… Anhava, Siperia opettaa]

En usko, että Siperia opettaa mitään. Toistakin sanotaan. Jäämeren kaivoksilla, kuten Kolymassa, ihminen muuttuu siellä olleiden mukaan kolmessa viikossa petoja pahemmaksi. Se on pahasti sanottu pedoista.

Šalamov suututti myös Solzhenitsynin kirjoittamalla, että missä kumman lepokodissa Ivan Denisovitš lienee majaillut, kun leiriparakin ohi vilahtaa kirjan mukaan kissa. Kissa olisi syöty tunnissa. Eräässä viihtyisämmässä leirissä, luultavasti Euroopan puolella, vartijat keksivät kerran käyttää erikoisen verenhimoisia susikoiria apunaan vartioinnissa. Aamulla ne oli kaikki syöty remmeineen, ja kaulapannan niitit oli nuoltu.

Ihmislajin hyvin vajavainen aistimaailma on darwinilaisittain mainio asia. Jos kuuisimme eläinten ja kasvien kirkumisen, kun ne jatkuvasti syövät toisiaan, maailmaamme ei mahtuisikaan muuta. Aika varhain tutkijat oivalsivat, etteivät ihmistä alemmat olennot osaa tuntea kipua. Esimerkiksi aasia, jota ruoskitaan, jäljittelee etevästi tuskaa kiljumalla ja nytkähtelemällä. Tämä havainto lienee René Descartesin.

Kolymaan tuotiin väkeä myös pohjoisesta meritse. Yli viidenkymmenen asteen pakkanen ja tuulen voimakkuus noin 20 metriä sekunnissa (ympäri vuoden) tekee veden roiskeista vaikutuksineen samanlaista kuin nesteytetty typpi.

Siperialaiskertomuksissa, joista siis nyt on puhe, sivuutetaan jopa Tshehovin ”Sahalinia” kuvailtaessa – asia askarruttaa Martti Anhavaa aiheellisesti – sivuutetaan entomologinen näkökulma. Kun talvella ei voi liikkua tuon kylmyyden vuoksi, kesällä sitten suurten jokien tietämillä ja osassa taigaa vallitsee sellainen hyönteispaljous, että lautta tai kopukka painuu pohjaan kyydissä olevia matkamiehiä syövien hyttysten painosta. Hallussani on kaksi 1800-luvun kirjaa, joissa englantilaiset kertovat, miten matkasta Inarilta Pokkaan ei tahtonut hyönteispaljoudessa selviytyä millään hengissä kesäkuulla. Outo aika muuten liikkua pohjoisessa. Itse olen ollut kesäkuussa pidempään vain Sodankylässä, ja kyllä sitäkin tuli elinikäinen muisto.

Sukulaisiani oli kaivamassa myös Stalinin kanavaa Ääniseltä Vienanlahteen, ja asiasta kertoilee leppoisasta myös Poika Tuominen (”Kremlin kellot”). Kanavastahan tuli muuten hyvä, mutta käyttökelvoton, koska se on lian matala ja kapea. Tätä nykyä siellä jossain Uikujärvellä harrastetaan kuulemma matkailua. En ole lähdössä.

Anhavan kirjassa ei ole sitä ajatusta, joka minut veti pitkiin ajatuksiin. Menneisyyden merkkimiehet saattoivat osoittaa esteettisiä mieltymyksiään pinoamalla valloitetun kaupungin asukkaiden poikki lyödyt päät pyramideiksi näkyvälle paikalle. Nokkelat henkilöt, kuten kirjassa lähes ohimennen mainittu Bysantin keisari (siis porfyrogenetos) Basileos Bulgaarintappaja keksi sokaista ottamansa vangit niin että aina sadasta yhdelle jätettiin toinen silmä, ja kulkueet lähetettiin näine hyvineen matkaansa.

Jäin miettimään, että Stalinia on ehkä siltikin ymmärretty väärin. Hänhän lienee sureksinut kovaa kohtaloaan ainakin sen jälkeen, kun hänen toinen vaimonsa otti ja ampui itsensä erään päivällistilaisuuden yhteydessä.


Pitäisi panna oikeustieteen opiskelijat miettimään neuvostoliittolaista ilmiötä, että henkilöitä syytettiin tuomioistuimissa ketä mistäkin ja tuomittiin kaikenlaisesta. Stalin miehineen ei ehkä ollut vailla omaatuntoa ja oikeudenmukaisuutta. Ehkä me vain emme ymmärrä, että johtava aate oli verikosto – ehkä georgialaisista pappisseminaareista saatu vanhatestamentillinen ajatus, että isien kaikenlaiset teot kostetaan armotta neljänteen ja viidenteen sukupolveen?

6 kommenttia:

  1. Asialla on toinenkin puolensa. Kävin työasioissa Vorkutassa 1993. Hikisen yölennon jälkeen ihmettelin isännille tundralla olevien muistokappeleiden ja ristien määrää. Isännät eivät. He kysyivät, että mikä olisi ollut toinen vaihtoehto esim. 30-luvun projektien toteuttamiseksi? Työvoimatoimisto?
    Stalin antoi Vorkutalle kaupunkioikeudet 1943, kun sodan aikana pystyttiin toimittamaan hiiltä saartorenkaan läpi Lenigradiin.

    VastaaPoista
  2. Ei tarvinne odottaa kuin kymmenen vuotta, niin pääsemme näkemään, millaisen ydinaseen Turkki on itselleen kehittänyt. Hanke pantiin ankaran näyttävästi alulle tällä viikolla. Putin on päättänyt ryhtyä nakertamaan Nato-peijoonia hajalle. Itämeren näytös on vain aprillia.

    Päivän paisteessa Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  3. Kun kelttien sotapäällikkö heitti v 392 eaa miekkansa vaakaan tokaisten "voi voitettuja", mutta jätti roomalaiset tappamatta, seurauksena oli, että Caesarin yli 300 vuotta myöhemmin piti tappaa kaikki keltit päästäkseen maaliskuun iduksena Brutuksen puukottamaksi. Kosto on suloista?

    Jos kelttipäällikkö olisi tappanut kaikki roomalaiset, maailma olisi kuin suloinen kelttiläiskylä, jossa trubaduurina olisi Kemppinen, bardina emeritus-arkkipiispa Huovinen ja sotaa - jos sitä nyt yleensä tarvitaan - johtaisi nykyajan Asterix (kuka ilmottautuu - Macron?).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eero Lauri Juhana Huovinen (s. 27. lokakuuta 1944 Helsinki) on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Helsingin hiippakunnan emerituspiispa ja Helsingin yliopiston emeritusprofessori.

      Poista
  4. Kissa ehkä jäi syömättä, mutta kyllähän Solzhenitsyn toisaalta Saaristosarjassaan kertoo aika hupaisan tarinan Siperian ikijäästä löytyneestä mammutista. Media ympäri maailmaa taivasteli, miten erinomaisesti mammutti oli säilynyt ja miten sen lihakin oli vielä ihan syömäkelpoista...

    Tässä kohtaa Solzhenitsyn toteaa sarkastisesti, ettei kenenkään länsimaisen mieleen juolahtunut ihmetellä, että miten ikivanhan mammutin löytäjät olivatkin ryhtyneet syömään sitä!?

    VastaaPoista
  5. Voi tätä ihmisen historiaa. Ja lisää seurannee: maailman johtajat tuntuvat nytkin keskittyvän ärhäkkään keskinäiseen pullisteluun, sen sijaan että kilpailisivat myönteisen tulevaisuuden rakentamisessa.

    Pakkaa masentamaan, kun maailmanpolitiikan vuoropuhelu on niin keskenkasvuisen tuntuista.

    VastaaPoista