Sivun näyttöjä yhteensä

19. helmikuuta 2017

Valistumaton valtius




Ei kukaan halua kysyä ääneen, onko edustuksellisen parlamentarismin aika nyt ohi. Demokratiasta puhutaan ja kirjoitetaan, mutta onko se jotain samanlaista kuin fysiikan ”eetteri”, joka lopulta huomattiin käsitteenä ja ajatuksena tarpeettomasti ja poistettiin käytöstä?

Eurooppaan luotiin oikeusvaltio säätämällä hyvin suunniteltu Saksan (liittotasavallan) perustuslaki 1949. Samaan aikaan etenkin englantilaiset, mukana paljon sosiologeja ja tilastotieteilijöinä, rakensivat puhtaalta pöydältä Saksaan ammatilliset järjestöt.

Suomessa riitti vuoteen 1999, että kansan sanottiin hallitsevan, ja valtiosääntö selvitti lähemmin, miten se tapahtuu käytännössä. Maa oli suvereeni ja kansalainen saattoi ajatella päättävänsä itse omista asioistaan, vaikkei tuo ajatus totta ollutkaan.

Ainakin kirjailija Kasanzakis väittää kiinalaisten sanoneen:” Langetan päällesi kirouksen. Toivon että elät tärkeää aikakautta.”

Valitettavasti valtio-opin ja taloustieteen kirjat sijaitsevat eri hyllyillä, ja ihan toisessa paikassa on oikeustiede.

Hyvin luultavasti aikamme tärkein kysymys on, kuka sopii kenen kanssa ja mitä. Se on esikysymys jopa ilmastonmuutokselle, siinä kun edellytetään dramaattisia suuren mittakaavan toimia, ja sodan ja rauhan ongelmille, koska niihin vaikuttaa erilaisten napamiesten turhamaisuus ja sen lisäksi resurssit, esimerkiksi energian lähteet, kuten fossiiliset polttoaineet.

Joku närväpää kehotteli ostamaan maata, ”koska sitä ei valmisteta enää” ja sen hinta siis nousee. Maata valmistetaan jatkuvasti. Jos siis asiayhteys tarkoittaa ostettavaksi tai myytäväksi kelpaavaa maata eli talousmaata tai rakennusmaata, hehtaarien laskeminen on hukkaan heitettyä aikaa. Se merkitsee jotain, paljonko hehtaarin voi saada tuottamaan esimerkiksi viljakasveina tai metsänä, ja se merkitsee vielä enemmän, paljonko on teknisesti ja poliittisesti lupa rakentaa. Määrä kasvaa. Valmistus jatkuu.

Silmäilin aivan hiljan kirjaa pilvenpiirtäjistä. Ei Manhattanin kallioperä ole mitenkään erikoisen suotuisaa tai epäsuotuisaa korkeille rakennuksille. Erittäin monet seikat vaikuttivat siihen, että New York poisti aika nopeasti korkean rakentamisen kiellot – kuten Tampere juuri nyt, tai miksei Helsinkikin.

Olisiko Jätkäsaareen pitänyt rakentaa 300-kerroksinen asuin- ja liiketalo nyt valmistuneen tornin sijaan, sitä en osaa sanoa. Joku muu osaa.

Lisäksi maanpinnan alla on tilaa. Helsingin niemi taitaa muistuttaa Emmental-juustoa jo nyt. Luolia ja onkaloita on niin paljon.

Kukaan ei tule kysymään minulta lupaa tuohon asiaan. Tuntuu kuitenkin sopivalta, myös ympäristöä ajatellen, että jos joku on niin pölvästi, että haluaa asua tuulessa ja kosteudessa Helsingin rannassa muitten samanlaisten seassa, niin siitä vain. Omaa valintaani – taloa metsässä – saa sanoa vaikka romantiikaksi tai henkiseksi takapajuisuudeksi. Myönnän sellaiset väitteet kiireesti tosiksi.

Mutta kysyn, miten on teidän laitanne. Itse pidän tärkeinä eräitä oikeuksia. Sellainen on esimerkiksi kotirauha. Jos joku änkeää väkipakolla sisään – sellaista ei ole tapahtunut – voin hankkia vaikka poliisin hätiin. Kysymyksiin kansankunnan valinnoista en tahdo pahemmin sekaantua.

Olen vain erittäin kiinnostunut, kun olen itsekin alalla ollut, kun pääsee lukemaan Terrafamen uusimmista vaiheista. Operaatio joka on tähän mennessä toteutettu on ollut myös asianajollisesti hyvin vaikea. Näyttää myös siltä, ettei Sipilän pipo tainnut olla ydinkysymys suurta ongelmaa selvitettäessä.

Ja tuossa on yksi demokratian ongelma, yhtiöt ja muut yhteenliittymät. Kukaan ei oikein tiedä, kumpi on parempi, ehkä jopa valtion osittain omistama osakeyhtiö ja erittäin suuri määrä osakkaita, vai ”ketterä” rypäs pieniä ja sopeutumiskykyisiä yrityksiä, joissa työntekijöillä itsellään on merkittävästi sananvaltaa.

Vastaisin alustavasti, että työntekemisen käsitesisältö on muuttunut, mutta sen ympärillä olevat järjestelmät eivät ole. Ainakin ammattiyhdistysliike on ajautunut eksistentiaaliseen kriisiin. Nähtävästi myös yrityspuoli on ymmärtänyt yskän ajaessaan paikallista sopimista, jonka suomentaisin ajatukseksi, että ne sopivat, joita asia koskee, ja valtiovalta yrittää katsoa, ettei pahaa vääryyttä tapahdu.

Tässäkin blogissa on usein mainittu ”väärin äänestämisen” ongelma. Silloin tällöin väitetään myös, että yritystoiminta on kuin kilpahiihtoa. Tulos ratkaisee paremmuuden. Tuo ajatus on selvästi väärä. Yritystoiminta on myös suuressa määrin sattumien summaa, kuten muuten myös kilpaurheilu.

Viimeksi kuluneiden sadan vuoden historiaa ajatellen näyttäisi siltä, että voimassa olevan valtiosäännön mukaan toimivat äänestäjät äänestävät vähän väliä väärin. Äänestyksen tuloksena oleva ratkaisu ei ole paras mahdollinen ratkaisu. Sitä vastoin on usein tärkeää tehdä ratkaisu.

Taisin opettaa yliopistolla sellaistakin, että korkeimman oikeuden tehtävä ei ole olla viisaampi kuin alemmat oikeudet, vaikka se usein sitä onkin. Sen tehtävä on antaa ratkaisuja, joista ei voi valittaa eli saada oikeusjuttu loppumaan.

Muilla tuomioistuimilla on samansuuntaisia paineita. Olisiko suorastaan niin, että jatkossa olisi tutkittava, voidaanko muutoksenhakuoikeutta yleisemminkin rajoittaa.

Piloillani olen ehdottanut, että moninkertaisille rikoksenuusijoille annettaisiin vilautuskortti niin että he voisivat käydä hakemassa rangaistuksensa kaupan kassalta (ja saada bonusta). Ellei maailma ole täysin muuttunut viime vuosina, tavattoman suuri osa oikeusjutuista on selviä ja helppoja, ellei joku saa tilaisuutta tehdä niistä pitkiä ja vaikeita. Ajatukseni on tietysti syvästi epädemokraattinen ja perusoikeuksien toteutumisen vaarantava.

14 kommenttia:

  1. "Nähtävästi myös yrityspuoli on ymmärtänyt yskän ajaessaan paikallista sopimista, jonka suomentaisin ajatukseksi, että ne sopivat, joita asia koskee, ja valtiovalta yrittää katsoa, ettei pahaa vääryyttä tapahdu."

    Joskus asiat voi sanoa näinkin selvästi. Voi kunpa osaisivat ministeriaitiostakin näin vastata entiselle lakkokenraalille tai edes toivottaa kyseisen herran puolueelle mielihyvin lakkoon menemistä.

    VastaaPoista
  2. Kannattaako Helsinkiin rakentaa satakerroksisia pilvenpiirtäjiä selviää, vaikka kun käy Varsovassa. Toinen on 5,5 miljoonan asukkaan valtion pääkaupunki Euroopan pohjoislaidalla, toinen 38 miljoonan asukkaan valtion pääkaupunki yhden pysähdyksen päässä Berliinistä.

    Kummankin kaupungin perusrakenne on mitoitettu perinteiseen eurooppalaiseen 1800-luvun malliin, Saksan kautta periferioihin levinneestä, n. 6-8-kerroksisesta umpikorttelirakentamisesta. Sitä on viime vuosina jatkettu sillä, mihin rahkeet ovat riittäneet ja tarvetta on ollut. Varsovasta löytyy viisikaistaisia liikenneympyröitä ja yli satametrisiä taloja 24 kpl. Korkeimpana Stalinin hammas, mutta korkein uusi toimistotalo ei siitä paljoa jää. Yli kaksisataametrisiä molemmat.

    Korkeimmat helsinkiläiset talot jäävät alle yhdeksänkymmenen metrin, eikä Pasilan linkkitornikaan ole paljoa yli sadan metrin.

    New Yorkissa ja muissa maailmantalouden keskuksissa on paljon enemmän pätäkkää ja vähemmän tilaa... eikä sielläkään joka tontille tornia rakenneta.

    VastaaPoista
  3. Oikeudensaamiseen nopsemmin on tullut kilpailevilta oikeudenjakajilta lisäpaineita:
    -mp-jengi
    -sharia
    -mafia
    -FB ja lööppikohuilu

    Hämmästelin taannoin suomi24-keskustelijoita kun tykkäsivät että mp-jengiltä saa tiukan paikan tullen enempi ja nopsempaa oikeutta kuin viranomaisilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. suomi24 on floodaajien kesämaa. Tuosta yhtälöstä ottaisin faktorit mp-jengi sekä FB ja lööppikohuilu - painoarvollaan ne kumoavat toisensa.

      Poista
    2. Mainio sievennys, tuo.

      Poista
  4. Ryhtymättä saivartelemaan, eetteri ei suinkaan ole poistettu lopullisesti vaan se on viime vuosina otettu uudelleen tutkimuksen kohteeksi. Fysiikan tavaravarastosta on nimittäin kadoksissa pimeätä ainetta ja energiaa melko paljon, noin 95% koko maailmankaikkeudesta. Nyt sitä otaksutaan löytyvän vakuumista eli sieltä missä ei virallisesti ole mitään. Joku on sujauttanut kamat sellaiseen muotoon ettei niitä ole kovin helppoa havaita ja teorioiden rakentelukin siihen alueeseen on hieman vaikeata. Satun olemaan itsekin hieman sotkeentunut tähän tutkimukseen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä sama asia minullakin juolahtaa aina silloin tällöin mieleen, kun suuresti ihailemani tähtiprofessorit syvällä rintaäänellä kertovat, ettei maailman syntyyn mitään ihmeitä tarvita, hiukkasia ja hiukkasen hyvää tuuria vaan. Että aika potraa puhetta viiden prosentin tietämyksellä...

      Poista
    2. Sillä aikaa kun fyysikot etsivät selityksiä pimeälle aineelle ja energialle, me muut voimme kaivaa kirjahyllystä Asimovin "Itse jumalat",jonka fiktiot alkavat jo tuntua "vaihtoehtoisilta faktoilta"

      Poista
  5. Parasta lopettaa koko oikeus, jos se on noin vaikeeta!

    VastaaPoista
  6. ”Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK (1 008 000 jäsentä).[1] SAK edustaa perinteisesti työntekijöitä teollisuudessa, rakennus- ja kuljetusalalla, mutta nykyisin suuri osa jäsenistä palvelualoilla ja julkisella sektorilla.
    Toimihenkilökeskusjärjestö STTK (556 000 jäsentä).[1] STTK edustaa laajalti toimihenkilöitä, virkamiehiä ja terveydenhoitoalan henkilökuntaa.
    Korkeakoulutettujen työmarkkinajärjestö Akava (589 000 jäsentä).[1] Akava edustaa muun muassa opettajia, lääkäreitä, ekonomeja, lakimiehiä ja insinöörejä.
    Keskusjärjestöillä oli yhteensä 2 153 000 jäsentä vuoden 2014 lopussa, mutta luku putosi 53 000 jäsenellä vuodessa, vaikka Akavan jäsenmäärä kasvoi.[1]

    Kaikki kolme suomalaista keskusjärjestöä ovat jäseninä Ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestössä.” (wiki)

    On ihmisarvon riistämistä väittää, että nämä yli 2 miljoonaa henkilöä eivät ole oikeutettuja olemaan nykyisyydessä joidenkin toisten kanssa. He eivät lobbarien mukaan elä enää täällä yhteisessä ajassamme vaikuttaakseen kohtaloonsa. Heidän toiveitaan ei tarvitse, itse asiassa, ei voi kuulla, vaikka kvanttiteoria, eli juupas eipäs vaarinhousut yhtäaikaa. He ovat mykkää historiaa. Hei hei.

    Kukahan saa määritellä, mitä 'nykaika' vaatii? Onko 'nykyaika' tosiaan itsenäinen toimija, jonka salaisia, mutta pyhiä vaateita tulkitsee jokin ekonomipapistoloosi? Onko 'tiedeyhteisö' mukana vaateissa?

    Mitä siis haluavat ne, jotka katsovat oikeudekseen väittää, että minä, sinä ja Hentun Liisa, eli ammattiliittojen nykyiset ja entiset jäsenet, eivät ole olemassa? He haluavat lisää valtaa ja rahaa pienelle ydinjoukolleen. Hekin ovat tässä ajassa, niinkuin myös köyhät ovat aina keskellämme.

    Parjattu tiukka roikkuminen vanhoissa saavutetuissa etuuksissa on lujimmin omistus- ja pehtooripuolella. Pääomien kertymisen kiihtymiselle ja kasautumiselle yhä harvempiin käsiin, eli mm. perheyrityksiin, ei voida tehdä mitään. Miksi? Missä notkeus, ketteryys, keppi ja kannusteet?

    Ilman minimisuojaa palkkauksessa (perälauta) siirrymme takaisin torppariaikaan, tai peräti joittenkin kaipaamaan orjayhteiskuntaan. Koska minimipalkkalakia ei pystytä oikeistovetoisessa lobbausmaailmassa saamaan aikaan, on oikein ja tarpeellista yrittää turvata heikoimpien etuuksia epäparlamentaarisin keinoin.

    Typerän farisealainen Ruotsin malliin vetoaminen jättää tyystin huomiotta sikäläisen kulttuurin, työntekijöiden osallistumisen yrityksen päätöksentekoon ja johdon, noh, korkeamman sivistystason, kunnioituksen yksilöitä kohtaan. Saksassa on Suomea vahvempi irtisanomissuoja. Se huomattiin Nokian kohdalla.

    Kolmas maailmansota ei vielä ole alkanut ja vaarana on että Suomesta riippumaton talouskehitys heijastuu omaamme ajoittain liian positiivisena. Suomi ei ole kriisissä. Hallitus ja EK voivat kuitenkin toimillaan vakavasti heikentää Suomen taloutta. Heillä on siihen varaa toisin kuin köyhimmillä kansalaisilla. Tänne ei tarvitsisi luoda (vahvistaa) pimeitä b-luokan työmarkkinoita kuten USA:ssa on käynyt. Tosin sielläkin on laki minimipalkasta.

    'Nykyaika' on mykkä kuten kaikki ajat. Se ei ole toimija. Se ei vaadi keneltäkään mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se menee se ahneus ja kateus nehän ne on ainoat voimat jotka ammattyhdistyksiä ylläpitää. Hirvittävät on ne summat mitkä tyäläisen selkänahasta on kiskottu liitoille ilman minkäänlaista vastinetta. Mutta pääseehän siellä sitten muutama rellestämään. Mitään todellista hyötyä ei noista ole mutta haittaa hirvittävästi.

      Poista
    2. Äläpä kuule viitsi puhua pehmoisia. Tosiseikat eivät tue sanojasi. Mihin määrään ja asteeseen tulisi jättää selkänahkaa kun sitä nylkisikin työmies herran kermaperseestä?

      Lippakiveä nuoleskellen, ettei meinaan pääse kulumaan turhiin, silmää nikaten.

      On se tahkossakin keskellä reikä mutta kova pala se on purtavaksi ennen kuin tyhjää pääsee haukkaamaan jos sitä syömään ryhtyy.

      Pikku hiljaa hinkkaamallako ollaan ajateltu muuttaa oleva järjestys nurinniskoin? Ei tavallisella duunarilla ole sellaisia historiaharhoja että niistä olisi hulluiksi työtä himoitsemaan.

      Tahdotaanko työtä ostaa? Paras tarjous pöytään, sillä se markkinarako railona aukeaa.

      Typerehtäminen vai perehtyminen yhteiseen hyvään? Järki se on kun määrää eikä mikään mielipideilmasto.

      Poista
  7. "Nähtävästi myös yrityspuoli on ymmärtänyt yskän ajaessaan paikallista sopimista, jonka suomentaisin ajatukseksi, että ne sopivat, joita asia koskee, ja valtiovalta yrittää katsoa, ettei pahaa vääryyttä tapahdu."

    Työntekijäpuolellakin pitää tällöin olla sananvaltaa. Toistaiseksi tämä on jätetty pois suunitelmista.

    VastaaPoista
  8. Keski-Euroopan demokratian suunnitelleilla "englantilaisilla" oli sellaisia nimiä kuin Mannheim, Popper ja Dahrendorf.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista