Keskisarja kirjoitti
läpiä päähänsä. Se on hyvä teko. On hän sen verran fiksu mies ja mainio
tutkija.
Eläketieto ”ET” on
alkanut kiinnostaa minua, koska arvelin, että noin suurella lehdellä saattaa
olla paljon lukijoitakin.
Voisin kirjoittaa myös
heille esimerkiksi aiheesta, mitä ja miten lukea ilmaiseksi, tai sitten kertoa
itse vaikkapa Lapin kirjoista. Siellä on paljon muutakin sävähdyttävän hyvää
kuin Paulaharju.
Ylin ajatus olisi neuvoa lukijoille
kirjoja, joita ei huomaa eikä löydä paljon mistään. Eilen olin kovin ihastunut professori
Pentti Virrankosken kirjaesseistä (”Hyvien kirjojen vahvaa juomaa juoden”,
978-952-92-9422-0 (ei kustantajaa).
Epäilen, että muutkin
voisivat ihastua.
Tuon kirjan neuvoi
minulle yhteinen tuttava ja Virrankosken ikätoveri, joka taisi ottaa omasta
hyllystään niteen, jonka sitten postitti.
En sano kirjoituksia
kirjallisuusesseiksi, koska kysymys on lukuelämyksistä, joissa on mukana aika
paljon myös vakiintuneen kirjallisen kaanonin reuna-alueille jäävää ja etenkin
sellaisia tekijöitä, jotka eivät kerta kaikkiaan ole muodoissa.
Olin kummissani, kun
niinkin viisas kirjallisuusmies ja kustantaja Ville Viksten vakuutti, että Aaro
Hellaakoski oli aivan erinomainen runoilija. Myönsi tietysti, että ”Jääpeili” on
mainio, mutta Ville sanoi, että samoin ”Sarjat”. Se ilmestyi 1952, jolloin
Hellaakoski kuoli.
Kävelin kirjahyllylleni,
ja nyt sain saman tunteen kuin Ville ja saman kuin Virrankoski, joka perustelee
lämpimin ja viisain sanoin suurta mieltymystään Hellaakoskeen. Tämä tekijä
täisi jäädä modernistien jalkoihin. Tuohon aikaan Manner, Kivikk’aho, Kirsi
Kunnas ja Paavo Haavikko löivät ällikällä lukijat, jotka olivat tuskin
toipuneet Meriluodon ja sitten Lauri Viidan sensaatioista. Aika oli sellainen,
että jopa runoja luettiin.
Kollega Virrenkoskelle
voisin vihjaista, että lähellä toimineitten kertoman mukaan Hellaakosken myöhäisvaihetta
ja ehkä myös hänen pelottavan liberaalina pidettyä toimintaansa järjestöissä
väritti sodan roihuksi lietsoma tunne omasta voimattomuudesta ja…
pelkuruudesta. En kirjoita tällaista panetellakseni. Mies joka on rakentanut
maailmankuvansa ihanteiden ja uskaltamisen ja uhman varaan ja huomaa sitten
väestönsuojelumiehenä olevansa aina ensimmäisenä kiven kolossa piilossa, kun
pommeja putoaa kaupunkiin, ei taatusti pääse helpolla omasta tuntonsa
tuomiosta.
Samat lähteet kertoivat
aikoinaan, että Paavolainen ja etenkin Waltari viihtyivät sangen hyvin
paikoissa, joihin ei pudoteltu pommeja.
Väittäisin etten ihaile
henkensä hullusti vaarantavia ihmisiä. Tunnustan suorastaan ihailleeni
erinäisiä sota-ajan ihmisiä – kaikki nyt kuolleita – jotka oman nahkansa
vaarantaen retuuttivat loukkaantuneita sidottaviksi tai säilyttivät
mielenhallintansa ja ottivat lapsia ja vaivaisia suojelukseensa, kun paukkui
pahimmin.
Pyydän anteeksi tätä
ajatusta, jonka mittainen en taida itse olla. Oman edun unohtaminen toisia
auttaessa on mielestäni sytyttävää. Tunsin eräänkin tavallisen pienten lasten
äidin, joka oli ensimmäisenä ja heti toimintakykyinen, kun kakara putosi
aidalta ja löi päähänsä pahan näköisen reiän. Hän oli miettinyt, terveyskeskukseen
vai sairaalan ensiapuun ja viikannut autonsa takaistuimelle huovan ja löytänyt
virta-avaimen ennen kuin muut paikalla olleet olivat ehtineet nielaista.
Olen kuullut, että
ensihoitajissa ja palomiehissä sekä poliisissa on paljonkin ihmisiä, joilla on
kyky ajatella ja toimia jäätävän johdonmukaisesti myös silloin, kun hätä on
suurin.
Virrankoski muuten
yllättää kirjassaan ainakin minut useaan kertaan. Kirjoitus Antti Hyryn
romaanien tuottamasta mielihyvästä oli sekä oivaltava että oikein arvattu.
Asiayhteys näyttää osoittavan, ettei henkilökohtaista kontaktia ollut. Kun itse
tapasin Hyryn muutaman kerran myös hänen erikoisessa ja syvästi vaikuttavassa
Espoon kodissaan, vahvistan että Viraankoski on arvannut oikein. Jopa viitteet
siitä, miksi Hyry kirjoitti niin kuin kirjoitti, on hyvä, etenkin jos lukee
saman tien esseen Islannin Poltetun Njallin saagasta, jossa tähdennetään, että
ihmisten tekoja kuvataan tarkasti mutta mielenliikkeitä ja tarkoitusperiä ei
koskaan.
Otin asiakseni sanoa
pahasti Keskisarjan ET:n kolumnista siksi, että mielestäni hän tulee nyt aiheuttaneeksi
haittaa lukijoilleen. Kirjoittaessaan Internetistä hän ehkä tarkoittaa
sosiaalista mediaa, jota hän ei kuitenkaan näytä tuntevan. Myös käsitys
Internetitä tuntuu rajoittuneelta.
Me olemme käyttäneet
sosiaalista mediaa suljettuna. Vain asunto-osakeyhtiöni taloissa on pääsy sivuille.
Tyypillinen viesti on ”asennustyön vuoksi vesi on poikki perjantaina klo 12 –
14”. Yhtä tyypillinen on ”varokaa liukkautta postilaatikoilla. On hiekoitettu
mutta ei näillä keleillä oikein auta”. Tai ”kenen lapsen tumput lipputangon
luona”. Mielestämme tämä säästää juoksemista kaikilta.
Internetistä katsoin
viimeksi eilen, tarvitaanko yhtiöjärjestyksen muuttamisen yhteydessä puolison
kirjallinen suostumus, koska teknisesti asunnon omistaja vaihtuu. Olen oppinut,
että myös kiinteistöalalla lainopilliset tietoni voivat olla vanhentuneita. Ja
tuttava sanoi, että erään väitöskirjan mukaan yhtiön purkamisen yhteydessä
saadusta omaisuudesta menee varainsiirtovero. Katson lakitekstin Finlexistä ja
varmistan verohallituksen erinomaisilta sivuilta (vero.fi), miten asia on, ja
lopuksi totean, että kuulemani väitöskirja onkin ammattikorkeakoulussa esitetty
ei-juristin opinnäyte, ja kun katson sen, asia esitetään siinä toisin kuin
minulle kerrottiin, eli oikein.
Koska olen ollut
asianajaja, tiedän kokemuksesta, että tuo 5 minuutin työ olisi kestänyt
takavuosina 5 tuntia ja että olisin laskuttanut siitä reippaasti. – Ja lisäksi
Keskisarjan Internetin turmiollisuudesta kertoma koskee myös langallista
puhelinta. Vai onko hän niin nuori, ettei muista turhanaikaisten ja
pitkäpiimäisten puhelujen työpaikoilla ja kotona aiheuttamia ikäviä häiriöitä?
Kyllähän tuosta Virrankosken tuotannosta muutakin löytyy kuin paikallaan oleva Hellaakosken ylistys. Intiaanit ja Perä-Pohjola.
VastaaPoistahttps://fi.wikipedia.org/wiki/Pentti_Virrankoski
Keskisarja kirjoitti ET:ssä itsensä ulos vakavasti ottamieni ihmisten listalta.
VastaaPoistaViimeinen kappale paljasti kolumnin idean. jtapio
Poista"Pyydän anteeksi tätä ajatusta ..."
VastaaPoistaMuistaakseni Jäppinen selvitti, voiko tuon anteeksin syödä, juoda tai työntää persiiseensä. Siihen, mitä sillä pyytäjä voi tehdä, ei vain lopullista varmuutta zaatu.
Lystikäs lausahdus: anteeksi mutta päättäkää Te miksi.
PoistaET-lehdestä: Ei se nykyisin ole mikään "Eläketieto-lehti", vaikka onkin suunnattu yli 50-vuotaiaille. Tuo lyhenne hämää. Itsekin torjuin aluksi lehden kuvitellen, että se on tarkoitettu lähinnä eläkeläisille.
VastaaPoistaLinkki olisi kiva... Ei oikein selvinnyt mistä blogisti ja jutun ymmärtävä kommentoija puhuvat... ei kai se ollut tämä juttu?
VastaaPoistahttp://www.etlehti.fi/artikkeli/ihmiset/teemu-keskisarjan-kolumni-koyhat-ovat-aina-keskuudessamme
Ei tietenkään ollut, tuo on lehden numerosta 2/2017 eikä siinä edes mainita sosiaalista mediaa tai internettiä. Uusimman numeron kolumni ei ole vielä luettavissa ainakaan meille jotka emme ole tilaajia.
PoistaTai anteeksi, puhuin läpiä päähäni! Lehti ja kolumni (joka löytyy sivulta 55) ovat luettavissa digilehtenä https://www.digilehdet.fi/lue/492/et-04-2017
PoistaTuollainen taloyhtiön sosiaalisen median käyttö on muuten suositeltavaa, paitsi jos sinne päästäkseen pakotetaan ottamaan Facebook-tunnus tmv.
VastaaPoistaOlen tietämätön, mitä Keskisarja nyt on ET-lehdessä kirjoittanut. Muutama vuosi sitten sätti samaisessa aviisissa hyvinvointivaltiota ja julisti ruvenneensa "sinivalkoiseksi" tutkittuaan Raatten tietä ja vast. Se onkin näkynyt siitä perin miehen kirjoituksissa "ryssän" ja "punikkien" vm/18 "perkeleellistämisenä" käyttääkseni tutkijan omaa retevääja rehevää puheenpartta. Viime aikoina näkyy (objektiivista tasapainoako hakien?) alkaneen puhua entisajan ruotsikkojen "vittumaisuudesta" suomalaisia kohtaan.
VastaaPoistaOn se, Keskisarja, viksu ja mainio tutkija, kunhan eivät historiantulkintansa enää pahemmaksi flippaa (noin leikisti sanottuna, tietenkin).
Keskisarja taitaa olla nostalgisoiva persu historian opettajan kaavussa.
VastaaPoistaMielenkiintoista tekstiä tulee mutta toivoisi jättävän "kuolemantuomio takaisin!" -tyyppiset haaveensa oman pään sisään.
Syksyllä ilmestyneessä kirjassaan "Hulttio" Keskisarja kertoo reippaalla otteella, vetävästi, Mannerheimin lapsuudesta ja nuoruudesta. Melkein kuin romaania.
VastaaPoistaEG
Vastikään lukemassani erinomaisessa Allan Tiitan kirjoittamassa maineikkaan maantieteen tutkijan J.G.Granön elämänkerrassa "Sinisten maisemien mies" kerrotaan kiinnostavasti Turun yliopiston alkutaipaleen historian lisäksi Granön ystävyydestä maantieteilijä-runoilija Aaro Hellaakosken kanssa. Suosittelen! J.G. Granöhän oli suuri Aasian-tutkija ja hänen akateemikkopoikansa, maantieteenprofessori Olavi
VastaaPoistamm. Suomen tieteen keskustoimikunnan puheenjohtaja. Sijaistin aikoinaan itse Turun Lyseon lehtoria; siellähän Hellaakoski, Wäinö Aaltonen ja monet muut merkkihenkilöt ovat käyneet oppikoulua.
Lopetimme ET:n tilaamisen. Kovin olivat naamioineet lehtikuvissa muotivaatteilla meillekin tutun henkilön. Hänen ansionsa olisivat hyvin riittäneet omissakin kamppeissa mielenkiintoiseen henkilökuvaan. Olimmeko turhan niuhoja. Ehkä kaikki muutkin aikakauslehdet ovat yhtä falskeja, mutta emmme vain tiedä.
VastaaPoista