Tuskallinen ihmiskoe

Otsikko ei tarkoita umpihankihiihtoa, josta on juuri ilmestynyt kirja niin että voi uumoilla muutosta hiihtämisen tavoissa ja kulttuurissa (Jouni Laaksonen, Hanki hohtava alla). Kielessämme ei yllättäen ole sanaa, joka olisi tässä paikallan. Lunta eri muodoissaan tarkoittavia sanoja ei tule mieleen kuin runsaat kymmenen. ’Hanki’ tuo mieleen kantavan hangen. Kirjassa on kysymys pikemmin kinoksissa hiihtämisestä, siis ilman latua, ”umpisessa”.

Poliittinen termi ”perässähiihtäjä” saa sisältöä, kun ajattelee, miten valtavan suuri ero on hiihtää valmiilla ladulla verrattuna ladun avaamiseen. Ykkösmies on kirjaimellisesti uran uurtaja eli siis uranuurtaja.

Tunnettu perässähiihtäjä oli U. Kekkonen. Tarinat latujen tamppaamisesta valmiiksi ja varusteiden kuljettamisesta levähdyskohtiin elävät vielä tunturimaassa.

Otsikko viittaa Markku Kuisman Kanavassa ja nyt myös Suomen Kuvalehdessä julkaistuun kirjoitukseen

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/mielipide-kotimaa/yhteisesta-rahasta-tuli-euroopan-julma-hajottaja-euron-synnytys-muistuttaa-rikollista-ihmiskoetta/

On jopa vahinko, etteivät erilaisten eurojen vastustajat tunne näitä lähteitä. Tässä olisi perusteluja.

Pohjalla on Kuisman ja usean hänen tutkijansa mielenkiinnon kohde, kartellit. Kartelli on siis liikeyritysten tai pankkien keskenään sopima kilpailunrajoitus, tai esimerkiksi sopimus, jolla jaetaan markkina-alueet.

Kilpailun esteiden raivaaminen on yksi EU:n keskeisistä tehtävistä. Kuisma melkein sanoo, että tuo tehtävä on tuhoon tuomittu. Tuhoa ei kärsi EUJ, vaan Eurooppa.

Asiasta alkaa olla laajempaakin tutkimustietoa. Tämäkään ei ole paikka sen esittelemiseen. Väitän ja olen ennenkin väittänyt, että Suomen ja Ruotsin nykyinen hyvinvointi perustuvat törkeään kaupankäyntiin metsäteollisuuden tuotteilla ja metalleilla, Suomessa etenkin kuparilla.

Asiaa edelleen ajatellen tullaan aina vain lähemmäs oikeistolaisen presidentti ja kenraali Eisenhoverin varoitusta taloudellis-sotilaallisesta kompleksista.

Esimerkiksi Trump on näinä aikoina huomaamassa, että presidentti on pieni tekijä verrattuna armeijaansa, jota hän kenties kuvittelee komentavansa. Armeija komentaa presidenttiä. Mahtaako moni kuvitella vakavissaan, että armeija ryhtyisi käskystä toimimaan omien etujensa vastaisesti?

Öljy, teräs, koneet, myrkyt, muovit…

Toisin sanoen – luuletteko, että presidentin mukana aina kannettavassa salkussa oleva punainen nappi toimii? Siis se, jolla laukaistaan ydinräjähteitä kantavat ohjukset. Voihan sitä nappia painella, mutta yhteyden toisessa päässä on signaalin vastaanotto, jonka toimimisesta päättävät muut tahot.

Kuisma sanoo selkeästi, että yhteisvaluutta euro saattoi olla hyväkin ajatus, mutta se toteutettiin ainakin 50 vuotta liian aikaisin. Yhteisen valuutan sääntelevän talousjärjestelmän täytyy olla jollain tavoin yhteismitallinen.

Sellaiset ilmiöt kuin pakolaisuus ja maahanmuutto ja siis vastaavasti populismi ovat pohjaltaan taloudellisia.

Köyhästä maasta tullaan rikkaaseen. Suomalaiset jos ketkä tietävät sen. Täältä on muutettu ansioita ajatellen Venäjälle (Pietariin), Yhdysvaltoihin ja Ruotsiin, ja muutto on ollut määrällisesti todella rajua.

Kuisma miettii vaihtoehtoja. Todellinen liittovaltio eli federalismi? Yhdysvallat ja Venäjä ovat eräässä mielessä liitovaltioita, ja tiettävästi myös Kiina todellisuudessa.

On vaikea väittää vastaan, kun Kuisma kirjoittaa, etteivät vähien iskulauseiden populismia paljon vahvemmat kansalliset eli nationalistiset voimat suostu sellaiseen. Ranska ja Saksa suostuvat myönnytyksiin vain kun se on niiden edun mukaista. Englanti ei suostunut alkujaankaan ja on nyt lähdössä EU:sta.

Opettavainen esimerkki on Belgia, jonka pääkaupungissa EU toimii silloin kun se ei toimi Ranskan Strasbourgissa. Belgian poliittiset asiat ovat tiettävästi pahasti retuperällä ja eräänä syynä ovat kansalliset tunteet.

Ne henkilöt, jotka kirjoittavat tuomioistuimista toimivana tai toimimattomana lainkäytön koneistona unohtavat keskeisimmän asian. Tuomioistuin on osa väkivaltakoneistoa. Poliittisen järjestelmän ydinasia on väkivallan keskittäminen eli monopolisoiminen. Poliisi ja armeija on tapana mainita, mutta myös tuomioistuinten ratkaisut pannaan väkisin täytäntöön esimerkiksi viemällä ihmisiä vankilaan tai ulosmittaamalla heiltä varoja. Lisäksi annetaan erilaisia kieltoja.

EU:lla on kolme tuomioistuinta mutta ei oikeastaan keinoja toteuttaa väkipakolla vaatimuksiaan. Sillä on monenlaisia poliisiorganisaatioita mutta ei poliisia. EU:lla ei ole armeijaa, eikä sellaista ole näköpiirissä. Näyttäisi siltä, että Ranska, Saksa ja etenkään Englanti eivät ole kiinnostuneita ajatuksesta.

Nato EU:n ”armeijana” ei ole oikein toimiva ratkaisu, koska Yhdysvalloille Nato on myös taloudellisen toiminnan väline. Yhdysvaltain ja eurooppalaisten sotatoimet Bosniassa, Irakissa, Afganistanissa ja nyt Syyriassa ja seuraavaksi ehkä Libanonissa eivät ole ainakaan johtaneet rauhoittumiseen.

Samalla kun vielä kerran kehotan lukemaan, mitä Kuisma kirjoitti, palautan mieleen eräästä omasta runostani muistamani rakennelman, joka tunkee mieleen, kun aiheena on EU.

Siellä on – muistaakseni Gentissä – väärennetty ristiretkeläisen linna. Onsiellä oikeakin. Joka tapauksessa koko Eurooppa on täynnä rakennuksia, jotka ovat sisältä aivan toista kuin mitä julkisivu väittää.