Sivun näyttöjä yhteensä

21. tammikuuta 2012

Ajatuksia persekärpäsistä

Harva kunnioitti Urho Kekkosta. Juuri kukaan ei rakastanut häntä, eivät edes perheenjäsenet. Ihastelijoita ja ihailijoita ja otsikossa tarkoitettuja kärpäsiä oli mustana pilvenä. Yksi näistä oli etevä herra Väyrynen (josta tuli tohtori).

Olen miettinyt 38 vuotta, miksi Stalinia rakastettiin. Lenin on niin kuivakiskoinen mies, että jos Krupskaja olisi saanut päättää, hän olisi varmaan joutunut majailemaan yöt olohuoneen sohvalla.

Linjojen välissä ei kenenkään maalla kuolevat haavoittuneet huusivat tuskissaan äitiä tai Jeesusta, venäläiset Stalinia. Olen yrittänyt selittää tätä itselleni venäläisten myyttisellä käsityksellä hallitsijasta. ”Isänen” oli myös vähänläntä ja kaikissa töissään ja toimissaan taitamaton Nikolai II ja hänen edeltäjänsä.

Luulen ettei selitykseni osu oikeaan. Stalinia rakastettiin. En muista lukeneeni enkä kuulleeni, että haavoittuneet olisivat huutaneet Hitleriä – hänen nimensä oli huulilla, kunnes huutajaan osui.

Vastaavasti en osaa selittää, miksi Paavo Väyrynen on vastenmielinen henkilö. Puhun tietysti yleisön jäsenenä. En lukeudu hänen tuttaviinsa, enkä pidä sitä menetyksenä. Jälleen hän on värjännyt sekä hiuksensa että mielipiteensä. Hän on ryhtynyt hauskaksi, koska hän tarvitsee Soinin äänestäjät, ja tulee saamaan heidät.

Kekkosella oli karismaa. Hänen kanssaan olen ollut samassa huoneessa jopa kahden ja tuntenut, miten karvat nousivat pystyyn käsivarsissa. Se ei ollut staattista sähköä. Olen tuntenut muutamia naisia, jotka olivat tekemisissä Mannerheimin kanssa. Vaikka puhe on arvostelukykyisistä ihmisistä, suhtautuminen oli juuri sama kuin nuorisolla idoleihinsa. Alushousujaan en tosin ole kuullut kenenkään viskoneen.

Toisin kuin Sanomalehden etevä blogisti (U. Hämäläinen), joka kuuluu kirjoittaneen ansiokkaasti Kekkosen ajan myöhäisvaiheesta, muistan ajan ennen Kekkosta ja sen syvän vastenmielisyyden, jota merkittävä osa väestöä, myös Pohjanmaan maalaisliittolaisia, tunsi häntä kohtaan. Tietoisesti tai tiedostamatta hänet rinnastettiin niihin satelliittivaltioiden poliitikkoihin (tyyppiä Ulbricht), jotka olivat kiirehtineet valloittajan lakeijoiksi. Noottikriisi 1961 muutti kaiken. Suomalaiset ja jopa pohjalaiset tulivat sankoin joukoin siihen tulokseen, että Kekkosen henkilökohtainen etu, jota hänen tiedettiin ajavan, osui yksiin koko kansan edun kanssa. Nähdäkseni voimme nyt sanoa tietävämme, että tämä tulkinta oli oikea ja kestävä.

Suurilla tyranneilla on alttius nimetä rääpäleitä aseenkantajikseen. He tietävät, että pahimmat murhamiehet vaanivat lähimpänä. Väyrynen, joka on poikkeuksellisen älykäs ja maanisen tarmokas, lienee osoittautunut vaarattomaksi hyvin varhain, koska Kekkonen suosi häntä, toisin kuin esimerkiksi Johannes Virolaista, joka osasi olla kiusallisen rehellinen ja oli siksi vähemmän sopiva.

Väyrynen on nyt tehnyt kaikkien aikojen kampanjan. Noinko hän menee toiselle kierrokselle ja saa sitten Niinistöä vastaan 49,5 prosenttia äänistä? Voi hän voittaakin. Tuota ”yhtyvien astioiden” mekanismia en osaa selittää. Miksi yhä useammin henkilövaalit menevät niin täpäriksi? Epäilen että ilmiö on puhtaasti tilastomatemaattinen eli normaalijakauma kahdella muuttujalla. Se merkitsisi, että äänestäjille on todellisuudessa samantekevää, ketä he äänestävät mielikuvansa vallassa. Kun vaaleihin asti pääsevän täytyy olla täysjärkisen kirjoissa ja sisäsiisti, tämä tulkinta ei ole mahdoton. Demokratian ja populismin äkkivyöryt jäävät johonkin 35:en – 30:en prosenttiin.

Miksi ei Haavisto? Koska häntä on helpompi kannattaa kuin äänestää. Se on paha vika, kun kysymyksessä on noin pätevä henkilö.

Outoa ettei Mauno Koiviston puhetapaa vieläkään ymmärretä. Luonnollisesti hän käsittää, ettei perustuslain muuttaminen voi onnistua. Kun hänellä on selvää kirjallista kykyä, hän haluaa sanoa oikean sanan oikealla ajalla. Hänen asioihin puuttumisensa oli suunnattu joukolle EOS, ei osaa sanoa. Lipponen otti pallon lennosta kiinni ja sanoi, että Suomi on ”länteen asemoitunut” eli länsimaa. Väyrysen ja Niinistön kumpaisenkin leuka loksahti. Ja puhe hallituksen muodostamisen aforismi Perussuomalaisista.

Oli miten oli: tekeillä on poliittinen virkanimitys. Se siitä.

41 kommenttia:

  1. Olipas siinä taas blogistilta jonninjoutavaa puhetta, yhtä tyhjän kanssa.

    Kullervo Kemppinen sentään tunnusti reilusti väriä, eli oli kiihkeä Kekkosen ja hänen politiikkansa vastustaja 1950- ja -60 -luvuilla. Asiaperusteilla, tietty.

    Mutta poika-Kemppinen näyttää osaavan tai rohkenevan mutista vain niitä näitä, mitättömiä pikku tölväisyjä sinne tänne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisiko blogisti olla aito intellektuelli, joka ei yksisilmäisesti halua sitoutua sen paremmin kannattamaan kuin vastustamaankaan.

      Poista
  2. Veli Hyvä, Väyrysen tuleekin viedä Soinin äänet. Se on meidän suuri suunnitelmamme. Me odotamme Suurta Jytkähdystä vähän myöhemmin.

    Puhetta normaalijakaumista en ymmärtänyt, epäilemättä sitä voisi vähän terästää.

    Tulkinta Kekkosesta on myös historiaa lukeneiden nuorten mielestä oikea - teurastaja. Kekkonen oli nuorena punikkien pyöveli, ja 40-luvulla valtiomiesten, omasta opportunismistaan.

    VastaaPoista
  3. Muistaakseni olet Kemppinen kirjoittanut, että jollakin tavalla tunnet, että Väyrynen on kelmi. Virolaisen puhuessa minulle ei koskaan tullut tunnetta, että tuo mies valehtelee tai teeskentelee tai vetää jotakin roolia. Virolainen oli siis rehellinen ja avoin tai sitten hyvä näyttelijä, toisin kuin Väyrynen. Soini ei valehtele, Soini puhuu koko ajan asian vierestä, tyhjiä sanoja. Uskon, että Kekkosen karisma elämänsä toisella puoliajalla perustui myös valtaan, valta on seksikästä. Karvat nousevat pystyyn, jos huomaa yht äkkiä olevansa samassa huoneessa leijonan kanssa, tarkoitan siis ihan oikeaa nelijalkaista karvaista leijonaa, joka voi käyttää valtaa lähes karvattomaan kaksijalkaiseen nisäkkääseen nähden. Valta voi olla myös rahan valtaa. Rikkailla melko nössönoloisillakin miehillä riittää naisia. Eräs kyläkauppias Pohjanmaalla alkaa olla jo tosi karismaattinen naurettavista akupaidoistaan ja pelleshortseistaan huolimatta.

    Yhtyvät astiat? En äänestänyt Niinistöä siksi, että arvelin hänen joka tapauksessa pääsevän toiselle kierrokselle. Ehkä me suomalaiset emme halua kenenkään olevan liian ylivoimainen.

    Muuten, muinaisessa nuoruudessani kuljin usein Kauhavan kautta ja huomasin, että Kauhavalla on paljon tosi kauniita tyttöjä. Jo silloin arvelin, että kyse on ympäristötekijöiden eli Ilmasotakoulun vaikutuksesta. Varmaan myös komeita poikia, mutta niitähän en huomannut, miksi olisinkaan.

    VastaaPoista
  4. Olen varttunut Suomessa, jossa yleisesti sanottiin ja hyväksyttiin ajatus "jos Väyrysestä tulee presidentti, muutan maasta". Lisäksi pian taaperovuosieni jälkeen olen kulkenut sisaruspuolieni kanssa huoneesta huoneeseen junamuodostelmassa vaalivuonna ja hokenut "Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen..." ja huom! ennen vaaleja ja valitsijamiestuloksia. Siis emme me niin kaukana Pohjois-Koreasta ole olleet, nimi tulee läpi jatkuvan toiston kautta ja luokkahuoneen seinällä oli Isä Meitämme kuva... mutta pointti oli tuo meemi Väyrysestä.

    Ja huomaan, että Väyrysellä on nyt nostetta. Jos ei ole ihan perussuomalaistunut, Väyrysen äänestäminen on varteenotettava vaihtoehto ikäryhmässäni. Miksikö? On tunne, että Suomi tarvitsee vahvaa johtajaa, joka vetää kotiin päin riittävästi. Siis rähmällään EU:hun mutta todellakin oma lehmä syvällä ojassa ja poikkeuksetta etusijalla. Ja vielä muistissa oleva Väyrysen aiempi imago loputtomana venyttäjänä ja vääntäjänä neuvotttelupöydässä, osaa ryssien kanssa joten osaa Euroopassa myös. Totuus venyy tilanteen tai mieluummin tarpeen mukaan notkeasti ja vaivatta. Hyvä valinta. Tai vähiten huono.

    Haavisto saa sydämiä epävirallisella "homot linnaan" meemillään vahvasti heteroidenkin keskuudesta, mutta kun se imago nyt vain on niin sympaattinen Afrikan vessan rakentaja, niin vaalipäivänä jokainen voi miettiä, että onko nyt tarkoitus pitää tiukasti kukkarosta kiinni vai laittaa pari hölläkätistä käymäläprojektia Afrikassa käyntiin, etenkin kun taka-ajatuksena rehellisellä suomalaisella ei ole panna kaikkea lähiseudun arvometallia omaan taskuun, toisin kuin saksaranskaenglanti/muu vahva EU-maan linjalaisella. Väyrynen voisi osata tämänkin. Lipponenkin osaisi toki, mutta paljasti kaasupäissään liian selvästi tarvitsevansa kaikki mahdolliset jaettavissa olevat rahat omien pikkulastensa provinanssiin.

    Mitenkäs se tulevan devalvaation vuoto Kourille ja Sorokselle, olikos tuo maanpetturuus kuinka vahvasti osoitettu todeksi Väyrysen kohdalla? Ehkä joo, mutta se osoittaa myös sen, että mies tuntee ja toimii ja oikeiden pelimiesten kanssa. Good, good!

    Äänestän Väyrystä. Hassu sattuma on tietty se, että olen jo muuttanut Suomesta.

    VastaaPoista
  5. Kemppinen: "normaalijakauma kahdella muuttujalla".

    Suurten lukujen laki 0/1 kolikonheitolla on: Heitä monta kertaa niin keskiarvo alkaa "asymptoottisesti" lähestyä 0,5:stä.
    Mutta nyt 1. äänestys on vain kerran.

    Henkilövaalissa henkilöllä on valtava määrä n kpl muuttujia, tumma/harmaa tukka, hymy,iva,huumori, koulutus, puheen mataluus, solmio, vaatteet, mielipiteet m_1...m_m.

    Eli äänestäjälle ei ole 2 muuttujaa vaan n kpl muuttujia, joiden "makukeskiarvo" on yli tai ali 0,5:n. Ja tämä satunnaisesti.. ja epärationaalisesti jotain näistä liki satunnaisesti painottaen.

    Tästä tilastollisesti seuraa, että jakauma on normaalijakauma ja noin 50% vs 50% tilanne vaalituloksena.

    Toinen selitys olisi että ihmiset on synnynnäisesti tai muuten just Suomessa 50-50 oikeisto ja vasemmistojakaantuneet.

    MrrKAT

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "ihmiset on synnynnäisesti tai muuten just Suomessa 50-50 oikeisto ja vasemmistojakaantuneet."

      Tämä ei voi selittää, koska muissa vaaleissa oikeisto-vasemmistosuhde on ollut noin 30-40/70-60

      Poista
  6. Väyrysen vastenmielisyydestä en tiedä, mutta hän on osoittanut kykynsä toimia ja saada valtaa monenlaisissa olosuhteissa. Tämä ominaisuus on tyypillistä ihmisillä, jotka ovat nousseet valtiomiehiksi. Kekkonen oli vallassa ennen sotaa ja sodan jälkeen. Churchill toimi valtiovarainministerinä (tosin huonona) jo paljon ennen sotaa. Mannerheim pärjäsi tsaarien kanssa ja myös Suomessa ja selvisi sodasta jopa ilman tuomiota. Väyrynen kekkuloitti lähellä valtaa äkkivääränä 70-luvulla, pysähtyneenä 80-luvulla ja talouskuplan rakentamisen aikoihin 1990-2000. Kun toimii monessa, niin mielipiteiden täytyy vaihtua. Se on viisautta ja valtiomiesmäisyyttä. Ei 40 vuotta vallan kammareissa olisi selvinnyt samoilla mielipiteillä. On hyvä, että pystyy vaihtamaan mielipiteitä jos maailma muuttuu, kuten se muuttuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä Åbon tohtori Väyrynen sanoo muutaman vuoden päästä kun Vaalimaalta avautuu moottoritie joka vie Pietariin?

      Olli Rehn visioi poliitikon vuosinaan moottoritietä Helsingistä itään, mutta se päätettiin rakentaa länteen. Rehn ylennettiin tukemaan investointipankkiirien sijoituksia.

      Poista
  7. Ad Omnia: - täsmennys: - isäni Kullervo oli Kauhavalla ja Espoossa valtuuston jäsen ja pitkään kokoomuksen puoluevaltuustossa. Viiteryhmä oli Saukkonen - Rihtniemi. Pohjanmaalla hän oli etenkin Niilo Kosolan tukimies. Lullakseni hän väsyi politiikkaan remonttimiesten (Blom, Kanerva) ryhdyttyä toimeen.

    Pohjanmaan maalaisliitto oli Viljami Kalliokosken tukialuetta. Kekkonen oli puoluetovereilleenkin kova pala.

    Ilmsapiiri, jossa itse vartuin, oli outo. Puoluetta tärkeämpi oli jako isänmaalliset - muut. Kotikunnassani "isänmaallisia" olivat selkeästi pitkän linjan demarit. Minulle selvisi vasta vuosikymmenien kuluttua, että useat perhetuttamistamme olivat olleet ennen sotia Lapuan liikkeen ja sitten IKL:n keskeisiä toimijoita.

    Oma opiskeluaikokjen ilmapiirini ei ollut jakautunut puolueisiin. Itse oli "kulttuuriradikaali". Kekkosen puhe tuomareiden oikeistolaisuudesta ja (ystävieni) Heinosen ja Aarnion ja useiden muiden esiintulo oli kaukana tulevaisuudessa, kun kävelin publiiikista 1967.

    VastaaPoista
  8. Äänten jakautuminen tasan selittyy sillä, että ehdokkaat kalastavat ääniä sieltä, missä toinen on heikoilla. Kalastetaan siis rajaääniä tai yritetään kaapata ääniä vastustajan leiristä. Mitä kauemmin tällainen jatkuu, sitä lähemmäs tasatulosta päädytään, jos siis oletetaan, että kenenkään ääni ei ole lukittu esimerkiksi luokka-aseman takia tai että mikään poliittinen aate / presidentti ei ole objektiivisesti parempi kuin toinen.

    USA:ssa vaalikamppailu on hyvinkin johdonmukaista tässä mielessä: tehdään kyselyjä tai muuten vain pohdiskellaan, miltä suunnalta kannattaa yrittää haalia lisä-ääniä ja sitten kehitetään joku iskulause tarkoitusta varten tai mennään pitämään puhe tiettyyn paikkaan tai soitetaan jonkun porukan (esim. ammattiliitto) pomolle ja luvataan tukea näiden pyrintöjä ääniä vastaan. Tähän kun lisää sen, että kaksipuoluejärjestelmissä prosessi on jatkuva puolueiden välillä, pressavaalit päättyvät vielä suuremmalla todennäköisyydellä lähelle tasatilaa.

    Suomessa harrastetaan samaa vaikka pienemmillä resursseilla.

    Jos ilmiölle on joku muu selitys, en sitä tähän hätään ainakaan keksi.

    VastaaPoista
  9. Samaa mieltä blogistin kanssa: Väyrynen toiselle kierrokselle. Muut ovat liian kevyttä porukkaa tähän lähtöön.

    VastaaPoista
  10. Veikko Huovinen kirjoitti vuonna 1973 hauskan novellin "Ammattimainen puolueenhaukkuja" ja päivitti sitä vuoden 1986 tv-filmatisoinnin käsikirjoituksen. Ideahan on sellainen, että pennitön päähenkilö tietää saavansa ilmaisen lounaan, kun hän osaa haukkua kulloisenkin talon isännän vastustamaa puoluetta. Tv-elokuvassa Erkki Saarela esittää puolueenhaukkujaa ja Ismo Kallio oikeistolaista pitopöydän isäntää, joka vaatii vierasta jäämään aterialle, "kun meillähän on tämä Väyrynenkin vielä kokonaan käsittelemättä". Elokuva on julkaistu dvd:lläkin: http://blogit.hs.fi/dvdklassikko/2009/08/21/huovisen-lyhyet-erikoiset-1-10/

    Väyrysen nousu on ollut vaikuttavaa seurattavaa, totean henkilönä jonka äänestyspäätös on vankasti muualla. Mielestäni presidentti on pienelle Suomelle tärkeä pahan päivän varalla, jolloin hän voi olla arvokas jatkuvuutta edustava voimavara. Muina aikoina presidentti voi olla kunnioitusta herättävä keulakuva meillä ja maailmalla. Seremoniallinen mutta arvostettu kuten monarkioissa kuningashuone. Kansa selvästi haluaa presidentin, ja siksi instituutio on tärkeä osa kansanvaltaa.

    Mitä "takinkääntöihin" tulee: jos maailma muuttuu, niin vain pystyynkuollut henkilö jättää reagoimatta. Kekkonen muutti kurssia 1930-luvulla ja uudelleen 1940-luvulla. 180-asteisia suunnanmuutoksia tekivät myös Paasikivi ja Mannerheim. Siksi he olivat todellisia valtiomiehiä eivätkä pelkkiä kuvapatsaita.

    VastaaPoista
  11. Idän karhun uhan väistyessä ulkopolitiikan rooli kutistuu vallan keskittyessä yhä selvemmin sille jonka peukalon alla on raha (Suomessa tietysti myös kieli).

    Presidenttikisaan osallistuu "sivistyneistön" sparraamia B-sarjalaisia. Lähinnä ruotsinkieliset viitsivät huolehtia ehdokkaiden kasvattamisesta turvaamaan kielen asema "Jumalan ruoskana ja pyövelin miekkana" sisäpolitiikassa.

    VastaaPoista
  12. "Miksi ei Haavisto? Koska häntä on helpompi kannattaa kuin äänestää. Se on paha vika, kun kysymyksessä on noin pätevä henkilö."

    Ennakkoon jo ääneni antaneena voin sanoa, ettei kakkosen (2) piirtäminen äänestyslappuseen ollut lainkaan vaikeaa.

    VastaaPoista
  13. "...Oli miten oli: tekeillä on poliittinen virkanimitys. Se siitä..."

    Toivottavasti ei kuitenkaan puoluepoliittinen virkanimitys...

    VastaaPoista
  14. Aforismi: - mitä tämä on? Toinen kirjoittaa mahdollisimman ilkeästi ja epäreilusti huomisista vaaleista, ja kaikki ovat samaa mieltä.

    Lisäys Haavistosta - arvellessani "vaikea äänestää" tarkoitin tätä Ei Osaa Sanoa -joukon osaa, joka äänestää ja tulee ratkaisemaaan vaalin.

    Oleten mielestäni perustellusti, että tuon joukon äänestyskäyttäytyminen ei ole kuva tähän mennessä ilmenneestä.

    VastaaPoista
  15. Ad Omnia: - olen jatkuvasti toistellut, että arvostan suuresti takinkääntäjiä, joiden epävirallinen mestari on J.K. Paaskivi. Hän vaihtoi maailmankatsomusta kolme kertaa vuodessa 1917-1918 (laajennettu autonomia - Saksalainen kuningas - suomalainen tasavalta).

    Itse epäilen jopa politiikan tutkijoiden lähtökohtaa: puoluelaitos on välttämätön demokratiassa. Perustelen etenkin USA:n mallilla, jota mm. Saksa lähestyy nopeasti. Äänestävien ryhmien sanominen puolueiksi on historiallinen perinne, koska ei niillä ihmisillä (republikaanit, demokraatit) ole fyysisesti eikä aatteellisesti mitään yhteistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Topeliaanisen Perttilän inkarnaatiosta käyvä Kalliokoski ansaitsee, että tämän otsakkeen alla muistetaan myös pohjanmaalaisen ihmisen alter ego. Pitkän valtiomiesuran tehnyt Eino uusitalo ilmitoi perskärpäsen tärkeimmät ja parhaimmat ominaisuudet toteamuksella, että kaljupäiden aika on ohi. Kekkonen oli juuri kuollut.

      Poista
    2. Paasikivestä vielä sellainen hupaisa juttu, että hänellä on ns. huonot housussa kesällä 1944 Juhannuksen tienoolla ja hän oli niin kovasti antautumisen kannalla, ettei edes voitu kuvitella hänen valitsemistaan Rytin seuraajaksi, vaikka hänellä olisi ollut eniten kokemusta venäläisten kanssa neuvottelemisesta. Kirjaa, jossa tuo juttu kerrotaan, en juuri nyt muista.

      Anders Hulden kertoo Kuningasseikkailu Suomessa 1918 -kirjassaan kuinka JKP sanoi erehtyneensä vain kerran politiikassa eli kannattaessaan kuningasta Suomeen. Syykin oli aika selkeä, sillä presidentin virkaa ei JKP:n uran päätteeksi olisi tullutkaan.

      Alli taas oli sairaan nuuka ja Helsingin Kauppahallin kalanmyyjät vihasivat hänen tapaansa leikkauttaa kalan päät pois ennen punnitusta!


      http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=4221

      "elämänsä aikana Paasikivi ehti Vanhasuomalaisena myöntyväisyymiehenä kannattaa tsaarin Venäjää, ( Bobrikov nimitti J.K.P.: Suuriruhtinaskunnan ylitaloustirehtööriksikin ) Keisarin Saksaa, ( kuningashanke ja kaksikamarinen edustuslaitos ) Hitlerin Saksaa ( mm. Leningrad-puhe )
      ja Stalinin NL:a ( "suomalaiset ovat niin tyhmää kansaa, eivät ymmärrä realiteetteja")"

      Poista
  16. Jahaha, paskalasti nyt taas Kekkosen niskaan ..
    Puhu vain omasta puolestasi, vähintä.

    VastaaPoista
  17. Lipponen on ainoa vaihtoehto toiselle kierrokselle. Kaksinkertainen pääministeri ym. ym. ym meriittiä on riittävästi.
    Väyrynen Kekkosen kasvatti. Maailma ei vaan makaa samallalailla kuin silloin.
    Ei koskaan ääntä Väyryselle, kuka muu hyvänsä heistä paitsi Soini.

    VastaaPoista
  18. "The failings of modern democracies come in many flavours, but the dominant one in the early twenty-first century is probaly state weakness".. kirjoittaa F.Fukuyama teoksessaan The Origins of Political Order. Toivottavasti valittava päävisiiri on lukenut teoksen.

    VastaaPoista
  19. Mekin, jotka emme ole ikinä mitään muuta kuin "yksi ääni" viiden miljoonan äänen joukossa käännämme takkiamme kymmeneen kertaan tavallisen kansalaisen yksinkertaisissa mielipiteissämme jos tarpeeksi kauan elämme. Takeissa tosin saattaa ollakin kasvunvaraa enemmän, kuin puolueidensa ohjauksissa ikänsä olleilla.

    Minunkin reilun viidenkymmenen ikävuoteni aikana on poliittiset suhteet ja mielipiteet ulkovaltoihinkin, ja EY-EU-asioihin, heijanneet laidasta laitaan. Eivätkö silloin, demokratiassa, äänestäjät ole "syyllisiä" myös vallanpitäjien mielien muuttumiseen?

    Pitäisi siis puhua suuresta, yhteisestä pompasta jota yhdessä käännämme kun sisäpuolela alkaa haista tunkkaiselle.

    VastaaPoista
  20. Kriisiaikoina maalla täytyy olla änkyrä johtaja (esim. Churchill ja Paasikivi). Toivon totisesti, ettei meille tule koskaan niin vakavia aikoja, että olisi valittava pressaksi Väyrynen.

    Olihan Paasikivikin luonnehäiriöinen tuuliviiri, ja oikea valinta vaikeana aikana.

    Nykyisin toimittajatkin ovat niin nuoria, etteivät he tiedä miten Kekkoseen suhtauduttiin vielä 60-luvun lopullakin. Minunkaan isäni, vankka aseveli- ja ay-demari, ei suostunut äänestämään Kekkosta 1968, vaikka puolue käski. Ymmärsin häntä viime eduskuntavaaleissa, kun jouduin itse äänestämään persuja.

    Mutta se ei tarkoita, että äänestäisin nyt Soinia. Enhän minä hullu ole, kyrpiintynyt vain. Äänestän siksi sitä miestä, joka olisi presidentin tehtävään nykyisessä tilanteessa ylivoimaisesti paras ja pätevin valinta. Lipposta.

    Meidän yksityisajattelijoiden elämä ei ole helppoa, saatana.

    VastaaPoista
  21. Kiitos taas, Jukka. Vain yksi pikkukommentti: Kekkosen suhteen taitaa olla vielä niin, että "the jury is still out".

    Sitten pyyntö: seloistaisitko meille jossain vaiheessa tuota SOPA-soppaa?

    VastaaPoista
  22. Minun ehdokkaani on Väyrynen.

    Jos käy niin, että Niinistö voittaa tämän vaalin,
    on meillä sen jälkeen Kokoomuksen niitattu rautahaarniska hoitamassa asioita,
    kun meillä on Katainen toimivana pääministerinä.

    Katainen syöttää estoitta, tämä on aivan kauheaa,
    varamme eu:n piirissä erilaisilla nimikkeillä ulos.

    Niinistön tehtävä on toimia sitruunapuristimena,
    takuumiehenä sille, että kansasta imetään viimeisetkin mehut pois.

    Tästä kyvystä Niinistö on tunnettu aiemmilta vuosilta.

    Jos Niinistö valitaan, niin Katainen jatkaa tekemisiään
    vielä suuremmalla selkänojalla.

    Kansa kurjistuu.

    Yhteiskunnan, ihmisten, kuivaaminen tapahtuu ihan suoraan
    ja sitten yhteiskunnan perustoimintojen yksityistämisellä.

    Jälkimmäinen tapahtuu niin, että toiminta saatetaan valtion
    tai kunnan piirissä ensin riittävän huonoon kuntoon,
    jotta sitten voidaan esittää laskelmat siitä että
    yksityistäminen "kannattaa".

    Tämä näkyy kaikille selvästi esimerkiksi VR:n alkeellisissa
    kömmähdyksissä tai jos joudut turvautumaan esimerkiksi
    Jorvin sairaalan palveluihin tavallisena ihmisenä,
    eli jos et ole itse lääkäri, juristi ym. tai niitä ei ole
    sukulaisissa mainittaviksi kelpaaviksi. Palvelut, sairaan ihmisen hoito,
    jäävät usein saamatta ja kohtelu on kauhistuttavaa.
    Perustuu vankkaan kokemukseen etenkin katsottuna vierestä erilaisin silmin.

    Tämän yksityistämisen oikea nimityshän on verotusoikeuden
    myöntäminen yksityisille tahoille eri perusaloilla,
    aivan ties kenelle. Käytännössä yhdelle taholle yksi ala.
    Hyvänä esimerkkinä käy kun huomasin että seutulipun hinta
    oli nostettu sanoisinko reippaalla kädellä, 4 eurosta,
    4.50:een eli yli 12.5% nosto kertaheitolla, eikä tarvitse keskustella!

    Laajempi kysymys:

    Kertokaa minulle mitä on porvarius?

    Onko se ilmoitusasia?

    Onko se kirjanpitomuto?

    Mitä on reaalisosialismi?

    Minusta reaalisosialismi on sitä,
    että edut siirretään merkittävissä määrin aiheetta
    jollekin ryhmälle.

    Minusta ei ole merkitystä mikä ryhmän nimi on
    tai sillä onko se kotimaassa vai ulkomailla,
    joka nuo edut saa.

    Tämä on puolueen, jonka nimi on Kokoomus, politiikka.

    Porvarius on edellisen vastakohta minun kielessäni.

    Kokoomuksella politiikalla ei sen kanssa ole mitään tekemistä.

    Vielä Väyryseen palatakseni, hän on mielestäni presidenttiehdokkaista ainoa potentiaalinen henkilö,oljenkorsi, joka voi kyetä ainakin hidastamaan menossa olevaa kiihtyvää kehitystä nykyisillä presidentin kavennetuilla oikeuksilla ja arvovallalla oikeassa suunnassa.

    Väyrynen on, osaksi Kemppistä epäsuorasti lainatakseni jostain aiemmasta
    blogista, juuri sellainen henkilö joka on kaiken kokenut ja nähnyt.

    Hän ei ole mielestäni enää sama Väyrynen kuin ennen muinoin.

    Saatan erottaa hänessä jopa vanhan ajan uskonnollista ainesta,
    sitä joka ei elämöi julkisesti eikä yksityisissä piireissä,
    sen tapaista joka mahdollistaa ihmiselle uskottavan
    yhteisten asioiden hoidon.

    Sanosin, että jostain tämän tapaisesta on kysymys, kun useat
    vanhemman puoleiset naisihmiset koristavat nyt piironkejaan
    noilla Väyrys kupeilla. Kunnia heille.

    En usko että Väyrynenkään meitä voi enää takaisin lintukotoon viedä,
    mutta jotain ymmärrettävyyttä hän voi tuoda menoon.

    Minulla on salainen toive jopa tunteen poikanen, että Soini tänään ilmoittaisi, että äänestäkää vaalijärjestelmästämme johtuen hänen sijastaan
    huomenna Väyrystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Mitä on reaalisosialismi?"

      Ei suinkaan se enää mitään ole, kun ei ole sosialismiakaan, mutta ennen se tarkoitti tätä:

      Meille kerrottiin omien ja vieraiden suulla, että sosialistisissa maissa vallitsee tasa-arvo, oikeudenmukaisuus, yltäkylläisyys ja ihmiset ovat vauraita ja onnellisia. Sitten kun kävimme sosialistisessa maassa, huomasimmekin, että sehän onkin köyhä diktatuuri, jossa kansaa sorretaan mielin määrin.

      Mutta se mitä näit ja koit ei olekaan sosialismia, meille sanottiin silloin, vaan reaalisosialismia.

      Poista
  23. Väyrynen on kokenut myös kokemuksen
    "Minusta ei tule koskaan presidenttiä".

    Se ei ole huono meriitti presidenttiehdokkaalle
    jos hän on vielä hengen voimissaan,
    ja Väyrynen näyttää olevan.

    Niinitön kokemus täällä saralla on
    "Minusta olisi pitänyt tulla presidentti".

    Tätä en pidä hyvänä meriittinä maan isän virkaan.

    VastaaPoista
  24. Johannes Virolaisesta: Hän ajoi vuonna 1970 korkeakouluihin mies ja ääni periaatetta, joka olisi tuhonnut korkeakoululaitoksen. Virolaisen esitys saatiin estettyä. Siitä tuli suurin kunnia Kokoomukselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Professori L.A. Puntilan (SDP) aloitteesta moni kansanedustaja luki puhujapöntöstä parin viikon ajan mitä tahansa. Digitoituja jälkisanoja.

      UKK 1974: Demokratian kastroimisesta, LIIMATAINEN (9/8 1974, Suomen Kuvalehti)
      Eipä olisi uskonut, että sama aihe ja asia, korkeakoulujen hallinnonuudistus, jota ensimmäisen kerran käsittelimme tasan seitsemän ja puoli vuotta sitten (SK 11.2.67), on yhä ajankohtainen, jopa päivänpolttava. Tuolloin ehdottelimme korkeakoulusysteemin radikaalia nykyaikaistamista, "todellista uudestisyntymistä", kuten rohkenimme sanoa. Uudistuksen kuvittelimme lähtevän liikkeelle korkeakoulujen omasta toimesta - siis professorikunnasta, mihin viittasi se, että Helsingin yliopiston piirissä oli jo koko vuoden 1966 työskennellyt toimikunta tehtävänään hallinnonuudistusehdotus. Mietintö valmistui ja lähti lausuntokierrokselle sammuakseen jonnekin opetusministeriöön.
      Mutta hallitustaho oli muuten innostunut asiaan.
      Jo 4.7.1968 nuori Koiviston hallitus asetti asianomaisen komitean ja rivakan aikataulun - jäseninä 13 akateemisesti valveutunutta miestä. Tämä "Nummisen komitea" ei käyttänyt vuottakaan laajan mietintönsä kirjoittamiseen (382s.), vaikka kyseessä oli vuosisataisen mallin mullistaminen! Liitteenä oli kolme eriävää mielipidettä. Viisi halusi hillitä liian äkkinäisiä muutoksia, viisi halusi viedä hallintoa vielä jyrkempään "demokraattiseen" nousuun. Vain puheenjohtaja ja professorit Pekka Tarjanne ja Eino Tunkelo olivat koko mietinnön takana.
      Tästä se varsinainen "mies ja ääni" -mekkala alkoi.
      Nimimerkki otti mietintöön varovaisen myötämielisen kannan (SK 1969, n:o 33). "Millaisen muodon hallituksen oma esitys saa ja millaiseksi se eduskunnassa muovautuu, sitä odottelemme avoimin mielin kuin konsanaan nuori ylioppilas", näin lopettelimme.
      Opetusministeri Johannes Virolainen kuitenkin epäonnistui. Hänelle ei riittänyt Nummisen komitean esitys, vaan hän kuunteli ehkä vakavissaan omia nuoria radikaalejaan ja kehitti lakia samaan suuntaan. Ja mikä pahinta, hän ilmaisi reilusti, mutta tarpeettomasti, oman nuorkantansa aivan liian rajusti ja liian aikaisin.
      Kovan kirjoittelun aikana nimimerkki tarjosi (14.11.69) k o l m i k a n t a j ä r j e s t e l m ä ä, jossa jokainen korkeakouluyhteisöön kuuluva äänestäisi valtuustoon yhtä kustakin ryhmästä. Kukaan ei siihen tainnut silloin puuttua. Lex Virolainen seikkaili eduskunnassa ja puhuttiin oikeiston voimalla yli maalisvaalien 1970. Lakiesityksestä saatiin mitä mojovin lyömäase Johannes Virolaista ja keskustapuoluetta vastaan.
      Seurasi lex Itälä. Meillä oli näet tuolloin Jaakko Itälä -niminen opetusministeri. Mutta lakiesitys ei ehtinyt ennen tuhoaan edes eduskuntaan. Sitä ennen nimimerkki oli jälleen (24.4.70) pyörinyt kolmikantaperiaatteen ympärillä. Puhuttiin prosenteissa luvuin 30 (professorit) + 30 (muu henkilökunta) + 40(opiskelijat).
      Seurasi lex Sundqvist pari vuotta sitten. Se oli sosiaalidemokraattissyntyinen Paasion vähemmistöhallituksen kohdusta. Valiokuntakäsittelyssä siihen tuli mm. kolmikantaperiaate. Mutta opetusministeri ilmoitti SDP:n äänestävän sitä vastaan. Ja niin laki viime marraskuussa hylättiin. "Puitelaki" siis edelleen puuttuu, ja mutkia on matkassa.

      Kullervo Rainio: Vaiheet politiikassa. Olin vuoteen 1970 asti kaiken politiikan ulkopuolella. Vuonna 1970 kirjoitin Uuteen Suomeen kaksi analyysia: 1) "Ylioppilasradikalismista" - juuri ennen maaliskuun vaaleja. 2) "Informaatiosota" - syksyllä 1970. Maalisvaalien edellä olin osallistunut myös "Lex Virolaisen" torjuntaan (Lex Virolainen = korkeakoulujen radikaali hallinnonuudistuslaki, jossa esitettiin ns. "mies ja ääni" -periaatetta käytettäväksi johtoelinten valinnassa). Olin järjestämässä eduskuntaan jarrutuspuhemateriaalia. Jarrutus onnistui, Lex Virolainen jäi säätämättä.

      Poista
  25. Oivoioi.

    Huomenna pitäisi siis äänestää. Menen äänestämään vain sen takia, että kaikki ehdokkaat olivat Guggenheim- "museota" vastaan. Mutta kun pressa ei ole Kekkonen, niin sillä ei ole valtaa.

    Jokainen näistä kandidaateista on kaksi-kolme-kymmenen kertaa rikkaampi kuin minä. Minä en ole myöskään voinut vaikuttaa ehdokkaiden valintaan. Suurin osa suomalaisista ei kuulu mihinkään puolueeseen. Niillä ei ole juuri mitään ideologioita enää.

    Mutta Jukka sanoi kommentissa yhden jutun mitä olen itsekin miettinyt: miten on mahdollista että sodan jälkeen kylillä ei löytynyt ketään joka olisi ollut IKL:n jäsen. Minun kumpikin pohjalaisperheeni sanoi matriarkkojensa suulla että iikolleja meillä ei ole oltu. Mutta kuka sitten oli?

    Mieleen tulee Itävallan Anschluss. Sodan jälkeen kukaan ei ollut ollut Saksaan liittymisen kannalla. Jos joku nyt oli nähnyt isoisänsä tai -äitinsä dokumenttifilmissä, niin se on ollut erehdys: varjo on hämännyt. Filmin laatu on ollut kehno.

    Antti Eskola kirjoitti kirjan Mies ja ääni. En muista minä vuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo oli siitä, mikä panee epäilemään naisille myönnetyn äänioikeuden järkevyyttä!

      Poista
  26. Kekkosen poliittinen ura oli täynnä virhearvioita joten en ole koskaan ymmärtänyt miksi häntä tituleerataan suuremmoiseksi presidentiksi. Muutama esimerkki. Talvisodan rauhan vastustaminen oli vertaansa vailla oleva esimerkki siitä miten vähän hän tajusi sotilaallisen tilanteen vakavuudesta tai sitten hän opportunistisesti tiesi vastuullisten päättäjien realismin ja keskittyi vain huolehtimaan omista poliittisista taustoista (Karjalassa asuvat äänestäjät).

    Jatkosodan viimeisenä kesänä Kekkonen vaati suostumista Stalinin rauhanehtoihin jotka olivat 23.6.44 - ehdoton antautuminen. Kekkosen hämmästykseksi vastuullinen johto toimikin nyt täysin eri tavalla kuin talvisodassa. He (Mannerheim ja Linkomies) päättivätkin ulosmitata kaiken sotilaallisen hyödyn Saksasta. Valittu linja oli niissä oloissa paras mahdollinen kun Suomi sai sen vuoden kolmesta rauhantarjouksesta omalta kannaltaan sen vähiten pahimman. Kekkonen ja Paasikivi pidettiin rauhanprosessin ulkopuolella jotteivat sotkisi asioita enemmmän kuin mitä olivat jo tehneet.

    Kylmän sodan aikana Kekkosen suurvaltapoliittinen pelisilmä petti jälleen sillä hän uskoi - hölmö kun pohjimmiltaan oli - Neuvostoliiton ikuisuuteen. Sen sijaan aika moni itäblokin sisältä sai jo sellaisia tietoja jotka ennnakoivan pian alkavaa alamäkeä.

    Johtopäätös: Kekkosella ei ollut poliittista suuntavaistoa, ei sitten yhtään. Mitä tulee taas tähän höpötykseen Suomesta Kekkosen aikana "menestystarinana" niin se asettuu oikeaan asentoon kun muistamme että yli 200 000 suomalaista, etupäässä nuorta ihmistä, joutui lähtemään Kekkosen Suomesta työhön muualle. Onneksi Ruotsissa heidät otettiin vähän paremmin vastaan kuin mitä suomalaiset nyt toivottavat tervetulleiksi suurta osaa maahanmuuttajistamme.

    Mitä Väyryseen tulee niin hän jatkaa Kekkosen linjalla tässäkin suhteessa. Hänen poliittinen suuntavaistonsa, visio siitä millainen maailma tulee olemaan esim. 30 vuoden päästä on hukassa. Tosin niin se ollut Ahtisaarella ja Lipposellakin. Oma näkemykseni on että USA sekä Eurooppa menettävät vielä enemmän poliittista, taloudellista ja lopulta myös sotilaallista painoarvoaaan maailmalla kuin mitä tähän asti lännessä on pelätty.

    Nousussa ovat Kiina, Intia, Brasilia, Venäjä - ja vuosisadan lopulla - uskokaa tai älkää islamilainen maailma ja Afrikka. Nimittäin kyllä Keijo Korhonen siinä oli oikeassa että kansakuntien voima on naisen lanteissa, sekä sen jälkeen alkavassa syntyvyyden säännöstelyssä, lukutaidon kehittymisessä, nälkäisessä halussa kehittyä - siis yleisessä pyrkimyksessä modernisaaatioon. Ns. läntinen maailma on flegmaattinen, vanha ja väsynyt. Niin se vain on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole havainnut, että Suomessa karsastettaisiin sen kummemmin tänne töihin tulevia kuin aikoinaan minua ja puolta miljoonaa kaltaistani Ruotsissa.

      Sen sijaan vieraan maan sosiaaliturvan varassa isoja pesuitaan elättämään tulevia katsotaan taatusti vähän vinoon kaikkialla.

      Poista
  27. "Kekkosella oli karismaa. Hänen kanssaan olen ollut samassa huoneessa jopa kahden ja tuntenut, miten karvat nousivat pystyyn käsivarsissa."


    Minä olen aina halveksinut suurmiesajattelua ja siksi suhtaudun Kekkosen tapaisiin miehiin kyynisesti. Pidän myös suurmiesajatteluun hurahtamista selvänä osoituksena typeryydestä sekä haluttomuudesta riippumattomuuteen.

    Se että sota-ajan sukupolvi ei erityisesti pitänyt Kekkosesta johtuu siitä että he tunsivat hänet paremmin kuin tämä onneton suomettunut suurten ikäluokkien porukka. Kekkosen poliitinen ura oli niin paljon täynnä virhearvoita (talvisodan rauhan vastustus, suostuminen Stalinin rauhanehtoihin eli ehdoton antautuminen kesällä 1944) että ihmisillä oli syytäkin suhtautua kielteisesti Kekkoseen. Meidän ajan ihmisten pitäisi myös tajuta se kuinka sekä Kekkosella että Väyrysellä ei ollut ollenkaan tilannetajua siitä millaiseen vapaaseen pudotukseen Neuvostoliitto ajautui jo 1970-luvulla.

    Kekkosen ja Väyrysen menestys perustui siihen, että Maalaisliitto/Keskustan ja SKDL:n äänestäjien enemmistö koostuu etupäässä keskimääräistä vähä-älyisemmästä populaatiosta.

    VastaaPoista
  28. Kekkosen aikaan pahimmat murhamiehet olivat honkaliittolaisia. Kun tämä joukkio pääsi lopulta valtaan, miten kävikään. Kun ei ollut enää Neuvostoliittoa, olimme pahemmassa kusessa kuin koskaan ennen, ja sitä kusta riittää yhä.

    VastaaPoista
  29. Salattu totuus: PS jätettiin oppositioon ulkopoliittisista syistä. Hallituksen muodostamisessa ei edes tutkittu mahdollista hallitusvaihtoehtoa PS+kesk+sdp.

    Ruotsin lehdistön kevään 2011 PS-vastainen kampanja kertoi maan eliitin haluavan PS:n oppositioon.

    Eurooppalaisten pankkien etuja Kreikan tukipakettien hylkääminen olisi vaurioittanut, siksi PS jätettiin oppositioon. Isoilla pankeilla on paljon valtaa EU:hun päätöksiin.

    VastaaPoista
  30. "miksi Paavo Väyrynen on vastenmielinen henkilö."

    Olisikos syynä avoin ja huonosti tässä kampanjassa konsulttien kehittämällä itseironialla peitelty narsistinen oikeassa oleminen. Tuollaisesta luonteesta saisi erinomaisen diktaattorin, jos yhteiskunnalliset olot sallisivat. Onneksi eivät salli.

    VastaaPoista
  31. "Miksi yhä useammin henkilövaalit menevät niin täpäriksi?"

    Se on vain merkki, että puolueet tekevät työnsä: valitsevat parhaan mahdollisen ehdokkaan. Juri tuosta syystä suora vaali on Suomessa ongelmallinen: ensi presidentti valitaan vähän yli 50 % enimmistöllä ja seuraavana päivänä hänen tulisi olla "koko kansa presidentti". Ei muuten onnistu, mitä osoitti Halosen toinen kausi.

    VastaaPoista
  32. "Väyrynen, joka on poikkeuksellisen älykäs ja maanisen tarmokas, lienee osoittautunut vaarattomaksi hyvin varhain."

    Luulen, että Väyrysen suosimisen syynä oli pikemminkin ikäluokka: Virolainen (samoin kuin Karjalainen) olivat iästään johtuen kilpailijoita kun taas Väyrysellä oli omasta ja Kekkosen mielestä aikaa odottaa. Hyvin usein organisaatioissa johtaja valitsee välittömän ikäluokan syrjäyttäen avustajakseen nuoren syrjäyttäen "väli-ikäluokan". Tämä on koko valtakunnassa nähtävissä suurten ikäluokkien poistuessa vallasta: 1950-luvulla syntyneistä ei kovin moni ole päässyt heidän paikalleen: he ovat koko ikänsä olleet ensin liian nuoria ja sitten liian vanhoja. Katkeraa.

    VastaaPoista