Sivun näyttöjä yhteensä

7. tammikuuta 2012

Uskaltamisen himo II

Rafael Koskimies, joka tiesi vain sen, mitä hänelle oli kirjoista opetettu, eikä ymmärtänyt sitäkään vähää, kitisi että Pentti Haanpään kirjoissa ei esiinny henkisesti kehittyneitä hahmoja. Veijo Meri vastasi hänelle aikoinaan esseessään, että joka sivulla esiintyy yksi, nimittäin Pentti Haanpää.

Linnan nostaminen akateemikoksi aiheutti kuohuntaa akateemisissa piireissä, joissa selvitettiin, että Linna on tyhmä ihminen, jonka historian käsityksetkin ovat vallan vääriä.

Muuan Juha Mälkki julkaisi 2008 tutkimuksen ”Herrat, jätkät ja sotataito”. Otsikko ja kirjoittajalta edellytetty tieteellisyys peittää näkyvistä sen, että puhe on paljon laajemmasta ilmiöstä kuin sodankäynnistä.

Mälkki kehittelee amerikkalaisten ja suomalaisen Knut Pippingin (Komppania pienoisyhteiskuntana) huomiota, joka tulisi opettaa kaikille lakimiehille ja opettajille.

Yhteisöllä on kaksi tai useampia sääntöjärjestelmiä, jotka voivat olla keskenään räikeässä ristiriidassa. Linnan Kristus-hahmo, luutnantti Koskela, ilmaisee ajatuksen romaanissa sanomalla, että asialliset asiat hoidetaan ja muuten ollaan kuin Ellun kanat. Tutkijat ovat selvitelleet, miten Ellun kanat ovat. Esimerkiksi sotilaallisuus on häpeällistä, herrojen kotkotuksista ei tarvitse innostua, kuri on tahallista vittuilua ja urhoollisuus yksityisasia, josta ei ole aihetta puhua aikamiesten kesken.

Solidaarisuus on liian hieno ja vaikea sana – siinä on tuo ikävä d-kirjainkin – mutta omassa poppoossa ja etenkin oman pakkikaverin kanssa keskinäinen tuki oli erittäin vahva, ja sen pohjalla oli luottamus.

Miksi Linnan sotilaat vetivät liikkuvat taakse, kun hullu eversti (Karjula) raivosi konekiväärien hylkäämisestä ja haavoittuneiden kantamisesta? Koska vastavuoroisuus on itsestään selvää. Jos minä jätän nyt kaverin haavoittuneena kuusen juurelle, minulle itselleni tehdään ennen pitkää sama. Jos kannan jalattoman miehen turvaan, voin toivoa itselleni samaa, jos menen vaikka miinaan.

Haanpää sanoi 30-luvulla jokseenkin suoraan, että todellinen talonpoikaismarssi oli käynnissä kaikilla Suomen maanteillä ja että isänmaallisuudesta hihkuivat eniten ne jotka hyötyivät siitä rahallisesti.

Hän oli hyvin kiinnostunut hupsuista ja huijareista ja tässä mielessä Aleksis Kivi pois lukien Suomessa harvinainen kirjoittaja. Perinteen hän kyllä tunsi; Svejk oli ilmestynyt 30-luvulla samojen vasemmistoleirin pikkukustantajien tuotteena kuin pari hänen omaa kirjaansa.

Oikeastaan jokaisessa kirjassaan hän käsittelee tätä kaksien lakien kysymystä. Ne menehtyvät, jotka luulevat, että asia on niin kuin se sanotaan tai niin kuin se näyttää olevan. Muistikirjojensa mukaan hän oli itse mies, joka ”ei uskonut mihinkään”. Haanpäästä kirjoittaneet ovat yhdistäneet tämän liian äkkipikaisesti uskontoon. Haanpäää vihasi kirkkoja, pappeja ja ”taikausta”, mutta hän ei uskonut luonnollisen ja yliluonnollisen eroon eli ”todellisuuteen”. Vähän väliä tämä kahden varjon mies johdattaa kuvattavansa seisomaan omalla haudallaan.

Haanpää käyttää useita kertoja vertauksena maailman ja havaintojen näennäisyydestä elokuvaa – aineettomia kuvia, joiden nauttimisesta vatsa ei täyty. Se ei estänyt häntä puuhaamasta Nyrki Tapiovaaran kanssa useampaakin elokuvahanketta, joista ei sitten tullut mitään.

Realismi, edelleen vallassa oleva kirjoittamisen tapa, esittää ihmisen ja ihmislauman olosuhteiden tuloksena. Tässäkin muuten fasismi ja kommunismi ovat yhtä mieltä. Aateliskirjallisuus, jota edustaa etenkin runous, uskotteli näyttävänsä maailman ihmisineen valintojen tuloksena, ja asioiden outoon tilaan olisivat vaikuttamassa myös ns. aatteet.

Linna on enimmäkseen realisti mutta Haanpää kirjoittaa toisin kuin väittää kirjoittavansa. Tapahtumia määrää väistämättömyys, kuten sota tai vanhuus, mutta lisäksi sokea sattuma, joka tekee rikkaasta köyhän ja köyhästä rikkaan, ja viisaasta hupsun. Käsitteen merkitystä painottaen hän on Suomen kirjallisuuden ensimmäinen modernisti, joka näkee maailman samanlaisena kuin matematiikka tai fysiikka, joista hän ei liene ollut perillä.

21 kommenttia:

  1. Nämä samat "luonnehdinnat" Haanpäästä ja hänen kirjoistaan on saatu lukea tätä ennen jo monta kertaa aiemminkin JK:n blogista.Ei mitään uutta.

    VastaaPoista
  2. Monille meistä kaikki uutta. Anonyymi unohtaa uudet lukijat, jotka eivät ole lukeneet Kemppistä vuodesta 2005 lähtien.

    VastaaPoista
  3. Pieni huomio Linnan akateemikoksi nimittämisestä: hän ei halunnut taiteen titteliä, vaan nimenomaan tieteen alan arvonimen. Oikein vai väärin, sitä en osaa kommentoida.

    VastaaPoista
  4. Kiintoisia luonnehdintoja ja avartavaa analyysia, jossa on paljon uutta. Pitääpä poiketa kirjastossa ...

    VastaaPoista
  5. Juuri senkin vuoksi, että aikaamme riivaa ahneus uudelle, on tämän blogin pitäjän luonnehdinnoille erityinen tarve. Tutut, vanhat ja uudet asiat uusissa konteksteissa. Yhä uudelleen. Kiitos!

    VastaaPoista
  6. Vasta-alkaneena lukijana tämmöiseen kemppistekstiin ensikertaa törmäsin. Kiitokset.

    VastaaPoista
  7. JK kirjoittaa joka päivä blogin, erilaisista ilmiöistä, omalla nimellään. Meillä paremmintietävillä anonyymeillä on kova työ lytätä hänen kirjoituksensa kahdella lauseella.

    VastaaPoista
  8. Haanpää kävi omaa "Korpisotaansa" kuten Aleksis Kivi, Eino Leino, F.E. Sillanpää, Ilmari Kianto, Timo K. Mukka, Mika Waltari, Pentti Saarikoski. Hän haki luomisvoimaansa ja yhteyttä sisinpäänsä käytännön läheisesti ja huolettomasti, "pihalla ollen", kuin "ellun kana", yöpyen heinäladoissa ja ojanpientareilla. Korpivaelluksella ei totuutta löytynyt, löytyi vain lukematon joukko "uskonnollisia" kysymyksiä ja vertauksia yhteiskunnallisten asioiden hoitamiseksi.

    Haanpäälle kaksien lakien paradigma taisi olla, "usko" ja "luulo".

    VastaaPoista
  9. Kuuntelin juuri Antti Tuurin jutustelua matkoilta maailmalla. Juontaja pani välispiikeiksi Waltarin kerrontaa.

    Huomasin vain ihan oikein yllättyneenä, että samanlaista pohjalaista menoa on tässä Haanpää-jutussa. Herrat ja narrit tulee käsitellyksi siinä kaiken ohessa.

    Mutta sitten siinä samalla sekä Kemppinen että Tuuri puhuvat tavalla joka on ei-pohjalainen - aikaa on kulunut. Ilmeisesti on niin että koulunkäynti ja lapsuus täällä on tärkein asia. Täältä pääsee maailmalle.

    VastaaPoista
  10. No kertaus on opintojen ""velipuallikuu"" kuten insinöörrihjuummorilla ilmaistu vanha muinaisugrilainnen snanlasku sannoobi!

    VastaaPoista
  11. Anonyymi – sehän tarkoittaa vain, ettei Kemppinen ole mikään tuuliviiri, vaan sanansa mittainen mies.

    Mutta oli näissä analyyseissa totta puhuen aika paljonkin uutta. Toki myös vanhaa hapatusta, kuten vaikkapa eilinen 50-lukulainen marmatus Linnan vanhanaikaisesta tavasta kirjoittaa.

    Linnahan kirjoittaa mestariteoksissaan hyvinkin modernin elokuvamaisesti, kohtauksesta kohtaukseen leikaten. Se dostojevskimainen psykologiseeraus meni messias-kriisin mukana tunkiolle. Linnasta tuli realisti: kuvaa, älä selitä.

    Mutta että Rokka olisi sivuhenkilö ja Määttä päähenkilö... Ihan mukava näkökanta, jota monta määttää tunteneena en paheksu. Mutta puolustan Rokkaa sillä, että meidän mielikuviemme Rokka ei ole se sama Rokka, jonka Linna kuvasi.

    Meidän mielikuviamme hallitsee Laineen elokuvan Rokka. Kannattaa lukea Tuntematon uudelleen ja kuvitella Rokan hahmoon Viljami Pylkäs, vaalea romuluinen roikale, itsetietoinen ja omahyväinen.

    Silloin huomaa, ettei Linna juurikaan liioittele. Jokainen meistä tuntee sellaisia suomalaisia, mutta elokuvan rokkia meistä ei kai tunne kukaan?

    Muuten olen sitä mieltä, että Tarmo Manni oli Honkajoeksi liian korea ja pehmeä. Mutta eikö juuri Honkajoessa tämä kaksilla säännöillä pelaaminen konkretisoidu täydellisesti?

    VastaaPoista
  12. Kiitos erittäin paljon Anonyymi, kun jaoit tämän tiedon kanssamme. Oloni on nyt paljon levollisempi, kun tiedän ettei Kemppinen kirjoittanut mitään uutta.

    VastaaPoista
  13. Terveisiä viikon Ameriikanmatkalta, jossa huomasin, että värillinen indosenialaistaustainen Obama aiotaan korvata valkoisella homofoobikolla.

    Miten lie Suomessa?

    Samaan aikaan Euroopan ameriikkalaismielisin kulttuuri - Ibsenin, hiihdon, öljyn & al Norja - on kadottamassa otteensa Breivik-mielikuvien ristiriitaisessa maailmassa: hullu vai ei?

    Upea on Kemppisen loppiaisenjälkeisen lauantain kynän kulku, kiitos!

    VastaaPoista
  14. Kyllä tuo alkupään anonyymi tuo mausteen tähän keittoon. Anonyymi tosin jauhaa sitä samaa levyään, mutta saa aina tunnekuohut liikkeelle ja pistimet tanaan Kemppistä puolustamaan.

    Ihan kivasti vitsikästä.

    VastaaPoista
  15. Olivat juhlahetkiä vuonna 1976, kun olin kesätöissä kasvisuutejuomatehtaan trukinkuljettajana, ja ostin tilipäivinä tamperelaisesta kirjakaupasta Pentti Haanpään juuri ilmestyneen Teokset-edition osat. Kahden käden sormilla voi laskea sen kaliiberin kirjailijat, joilla on sekä asian paino että sanarieskan taito: Agricola, Lönnrot, Kivi, Paulaharju, Lehtonen, Haanpää, Huovinen... Suomenkielessä on maaginen ulottuvuus, jonka lapsetkin kyllä osaavat, mutta jota lienee mahdotonta käännöksellä tavoittaa. Haanpäätä on valitettavasti mahdotonta kuvitella muulla kielellä.

    VastaaPoista
  16. Vuoden 2011 parhaisiin kotimaisiin elokuviin kuuluu LE HAVREN rinnalla Sakari Kirjavaisen HILJAISUUS, joka ottaa paikkansa suurten suomalaisten sotakuvausten joukossa. Sitä voi suositella jopa Kemppiselle, ja uskon, että Haanpää ja Linnakin pitäisivät, jos eläisivät. Elokuva ei ole saanut ansaitsemaansa huomiota, joten kannattaa pitää kiirettä, jos haluaa nähdä sen valkokankaalla.

    VastaaPoista
  17. Tapsa,

    Jukka ehkä liioittelee kohottaessaan Määtän päähenkilöksi. Se on kuitenkin selvää, että Rokka on sivuhenkilö eikä missään nimessä tärkeämpi kuin vaikka toinen alikersantti, Lehto. Rokka tulee kirjaan, loistaa taistelijana ja menee aikanaan pois. Päähenkilöksi hän nousee vain, jos pitää sotimista sodan pääasiana.

    Minun nähdäkseni Tuntemattomassa sotilaassa ei edes ole päähenkilöä. Siinä on joukko varsin toimivia henkilöitä, mutta varsinaisena päähenkilönä on se konekiväärijoukkue, jota kirja kuvaa. Määttä on ehkä kaikkein vähimmässä määrin päähenkilö, sillä hänen henkistä kehitystään kirja ei juuri kuvaa. Määttä painuu sodan läpi omana itsenään, paljon kasvamatta, valmiiksi aikuisena. Henkisesti eniten kehittyy varmaan Kariluoto, mutta hän onkin joukkueen kannalta ulkopuolinen: upseeri, kiväärikomppanian joukkueenjohtajia.

    Itse sain aikanaan opastuksen sotilasjohtamiseen: "Koskelaksi teistä kovin harva kykenee. Jos edes Kariluodon kykenette saavuttamaan, saatte olla tyytyväisiä."

    VastaaPoista
  18. Muuten Jukka,

    tuosta yhteisön kaksinaisesta sääntöjärjestelmästä. Kyllä se meille opettajille on koulutettu, vaikka asia tahtookin unohtua työn touhussa. Luokkaa johdetaan kuin lehmälaumaa: otetaan johtaja ja talutetaan se haluttuun suuntaan, niin kaikki muutkin tulevat kyllä perässä.

    VastaaPoista
  19. "Olipa kylän laidassa mökki, jossa asui pontikan kauppias, vanhahtava, kepelä ukko, kotimaisen kaupan ja teollisuuden innokas kannattaja. Sinne käveli ruskealyyssinen jätkä ja näki ukolla läkkisen päärärin täynnä ainetta. -Pontikoita, pontikoita! tervehti jätkä. Mitä sillä on hintaa? -Kuusikymmentä viisi litra. -Eihän tuo ole hinnan kiroissa, arveli toinen, tempasi astian sangasta kiinni ja lähti kävelemään. Vanha pontikan kauppias sadatteli ja älisi, uhkasi lyödä ja ampua, mutta ei kuitenkaan tehnyt mitään.. -Vanhalla hinnalla minä olen ennenkin pontikat ostanut, sanoi ruskealyyssinen mies, ja käveli ja katosi."

    Lyyssi = ruots. blus [blʉːs]

    VastaaPoista
  20. "Vuoden 2011 parhaisiin kotimaisiin elokuviin kuuluu LE HAVREN rinnalla..."

    Le Havre pitäisi tietenkin jokaisen suomalaisen katsoa, etenkin kun se alleviivaa niin loistavasti sitä ainoata ja oikeata maailmankatsomusta ja poliittista näkemystä.

    Toisaalta Kaurismäen elokuvien yökohtaukset vetoavat minuun , koska olen itse aika sininen ja yksinäinen mies.

    Kuitenkin isänmaan nälviminen ja esimerkiksi Kaurismäen kannanotot Suomen turvallisuuspoliitikkaan eli siis Naton kritisointi Portugalista -Naton vankasta jäsenmaasta - käsin, on aika epäloogista ja lisäksi moraalisesti ja esteettisestikin äärimmäisen arveluttavaa. Vaikka Välimeren helle voikin välillä pehmittää mietteitä ja viedä ajatuksilta sen kirkkaimman terän.

    Mutta tietenkin tällainenkin moraalin harmaalla alueella kulkeminen sallitaan median hemmoittelemalle kulttuurihenkilölle, joka heiluttaa savukkeen ohella juuri sitä oikeanväristä lippua.

    VastaaPoista
  21. Hei

    Jukalla taisi tulla pieni asiavirhe. Sehän oli Alex Matson, joka epäili Haanpään henkilöiden henkistä kehittyneisyyttä!

    VastaaPoista