Sivun näyttöjä yhteensä

11. tammikuuta 2012

Petkutusdokumentteja?

Kaikkein hienoimmat BBC:n luontodokumentit herättävät kysymyksen, mikä on rakenteeltaan ja tarkoitukseltaan tämä uusi taiteen laji. Kaupallisesti joku on saanut täysosuman. Dokumentit ovat olleet hyvin pienen yleisön tuotteita, ja niitä on häirinnyt masentava opettavaisuus, koska ammattilaiset eivät niitä katsele. Joillekin sukupolville syntyy heti torjunta ja kytkentä kansakoulun haikeisiin rainoihin ja kaitafilmeihin.

Televisiodokumentti nousi kahta reittiä. Meillä muistetaan poliittiset, kiivailevat kuvakertomukset. Niihin liittyy erikoisesti Reino Paasilinnan nimi. Muutamat tieliikennettä pohtivat jaksot (”Joutukaa sielut”) tuntuvat edelleen hätkähdyttävän hyviltä ja sisältävät ainesta, joka ei koskaan yleistynyt. Paasilinna ei empinyt käyttää satiirisia inserttejä, esimerkiksi tuoda näyttelijöitä veisaamaan virttä kolaripaikalle tumiissa palttoissa ja valkoinen  huivi kaulassa. Toinen reitti oli mediapersoonallisuuksien varaan rakentaminen. Nykyisin sellainen on Sir David Attenborough eli BBC ja luonto. Varhaisia kollegoja olivat Bronowski (Ascent of Man) ja Kenneth Clark (Civilization). Edelleen on vauhdissa Simon Schama.

Nämä ovat tiedemiehiä ja aivan ihmeellisiä innostuksessaan, joka tarttuu heti katsojaan. Sääli ettei Suomessa ole vastaavaa. Esko Valtaoja ja Kari Enqvist hukkaavat aikaa kirjoihin, joita riittävän moni ei lue (ja joissa englanninkielinen kilpailu on kova). Sitten ovat historiadokumentit, joista oma suosikkini on edelleen 1970-luvun ”World at War”. – Lukija huomaa, että valtavasta kirjallisuudesta huolimatta Suomen sodista ei ole vastaavaa. Kunnolla spiikattu kooste aikalaisfilmeistä ei ole sama asia. Tarvittaisiin lisäksi iso persoonallisuus ja ankara läpäisyvoima.

Sana ”dokumentti” tarkoitti vielä hiljan todistuskappaletta. Noin kymmenen vuotta sitten alkoi keskustelu luontokuvien – siis stillien – lavastamisesta. Kysyttiin, ovatko ne aidosti dokumentteja. Kysymys on vaikea, koska jopa eläintarhassa otettu ”harvinainen luontokuva” voi olla oikeasti hieno. Silti asiaan jää pieni petkutuksen maku.

Attenboroughin ryhmä on tehnyt dokumentteja dokumenttien teosta. Ne ovat kiehtovia. Katsoja ymmärtää, että sellainen filmi (”Elävä luonto” eli tässä yhteydessä laaja kokonaisuus ”Planet Earth”) on pakosta näytelty ja lavastettu. Ei ole mahdollista, että läähättävä ikämies Attenborough kömpii sademetsässä tai savannilla muitta mutkitta jonkin ainutlaatuisen luonnonilmiön tai elukan ääreen, ja kamera seuraa kuin noidan oppipoika.

Näiden dokumenttien dramaturgia on suunniteltu ja toteutettu huolellisesti ja taidokkaasti. Katson niitä kerran toisensa jälkeen, etenkin silloin kun hyvän romaanin lukeminen olisi henkisesti liian vangitsevaa ja neurologisesti liian kuormittavaa, eli melkein aina.

Nyt nähtiin jokin hirvitys Niililtä. Otin selvää, että ”dokumentin” puuhanainen Joanna Lumley on hyvinkin kuuluisa ns. näyttelijä, lukuisien hyvien asioiden edistäjä , ihmisenä verraton ja monin himoituin palkinnoin koristeltu. Mutta näytellä hän ei osaa, ja hänen maineensa erilaisten puhuttujen tehtävien toteuttajana tuntuu johtuvan siitä, ettei hän osaa liioin puhua. Hän jotenkin matkii puhesyntetisaattoria.

Esiintyminen on kuin Kaliforniaa pahimmillaan, hengästynyttä kiljahtelua ja mukaansa tempaavaa vain samassa mielessä kuin rikospoliisin karhu-ryhmä on mukaansa tempaava.

Tämä kysymys dokumentista kaupallisena eli poliittisena tuotteena on mietityttänyt minua siitä alkaen, kun Rommin ”Arkipäivän fascismi” (1965), oli uutuus. Jokin siinä ei tuntunut aidolta, vaikka kuvamateriaali oli kauhistuttavan aitoa. Se oli propagandaelokuva. Ohjaaja tiesi, mitä kaikkea Neuvostoliiton arkipäivän fascismista ei kerrottu. – Olen kai maininnut tässä blogissa, että sotarikostuomioistuimessa Leningradissa eräille saksalaisilla oli langettamassa kuolemantuomioita Katynin metsän joukkoteloituksista parikin neuvostoliittolaista ”tuomaria”, jotka olivat olleet itse tekemässä noita teloituksia.

Alain Resnais’n ”Yö ja usva” (”Nuit et brouillard”) oli tuotu Suomeen 1960. Näin sen elokuva-arkistossa. Michel Bouquetin järkyttävä kertojan ääni ja elokuvakerronnan koruttomuus teki suunnattoman vaikutuksen. Oli sekin propagandaa, mutta kun teksti oli erinomaisen hienosti kirjoitettu ja pohjalla oli ihmisen ääni, toisin kuin Rommilla ja hänen jälkeensä lukuisissa venäläisissä ja amerikkalaisissa sarjoissa…

31 kommenttia:

  1. World at War on tehty ihan viime hetkellä, kun katsoo ketä siinä on haastateltavina (osa valehtelee niin että korvat heiluu, Remer kiistää holokaustin jne). Suomesta ei mitään vastaavaa ole enää tehtävissä. Kaikki vastaavat tiedot omaavat ovat jo kuolleet, elossa olevat olivat tuolloin miltei lapsia.

    Olen luullut olevani ainoa fiktiovammainen kunnes luin tästä blogista romaanien lukemisesta...

    VastaaPoista
  2. Hube kirjoitti:
    Kemppinen sanoo: Esko Valtaoja ja Kari Enqvist hukkaavat aikaa kirjoihin, joita riittävän moni ei lue (ja joissa englanninkielinen kilpailu on kova). Ihan totta. Minusta näillä sivuilla ei ole mainittu kertaakaan Richard Dawkinsia. Miksi ei? Joka ukkohan Dawkinsin tuntee?

    VastaaPoista
  3. YLEn viimevuosien vaikuttavin dokumentti oli Arvo Tuomisen Kontti (ja maailmantalous).
    Lenkkiparin lähettäminen Kiinasta Ouluun maksaa muutaman kymmenen senttiä mutta Helsingistä Ouluun toistakymmentä euroa. (Uusinta olisi taas hyvää juurihoitoa eräille eristymään hinkuaville suomalaisille).

    Enqvist ja Valtaoja ovat kyllä olleet ns. puhuva pää-dokumentissa "5 kulmaa kosmologiaan", uusittu ja melko suosittu. Mutta muuhun ei näin pienessä maassa olle varaa? (Tai toimittajilta uupuu asiantuntemus ja tuki? YLEhän potki ei niin kauan sitten useita tiede- ja asiatoimittajia pellolle/pakkoeläkkeelle).


    MrrKAT

    VastaaPoista
  4. BBC:n vakava ydinlaitoskuva-huijaus ? (Vakavat maailmanpoliittiset seuraukset)

    http://www.student.oulu.fi/~ktikkane/BBC/bbc2huijausF.html

    (sama)

    VastaaPoista
  5. Ad Anonyymi: Dawkinsista olen kirjoittanut tässä paljon, viimeksi 9.6.2010. Olen samaa mieltä kanssasi.Hän ja Dennet kuuluvat peeruslukeneisuuteen. Lisäksi Dawkins kirjoittaa tavattoman hyvin.

    Tämä maininta ei tarkoita, että Dawkinsin kannat olisivat mielestäni ongelmattomia.

    VastaaPoista
  6. Ad Omnia: - tämä "World at War" ajettiin televisiossa 1973-1974 (26 jaksoa). Varsinkin nyt, myhempinä vuosina, katsoja nieleskelee, kun esimerkiksi sukellusvenesotaa kommentoi suuramiraali Dönitz jne. Eräässä kohtauksessa Spitfire-elntäjä kertoo 1940 ilmataistelusta ja perään saksalainen pankinjohtajan näköinen mies kertoo että kyllä, hän lensi sitä Focke Wulfia, joka pyöri tuon Spitfiren peräsimissä.

    Henki ei kuitenkaan ole "Kansa taisteli", vaan aito yritys dokumentoida.

    Hurjin on dokumentti "D-Day to Victory", värikuvaa II maailmansodastsa. Vitrallisen armeijan tiedotusryhmän sisällä ammttilaiset ottivt kaitafilmiaineistoa. Luultavasti täysin aito jakso Bergen-Belseniin saapumisesta on melkein järkyttävintä, mitä voi nähdä elokuvana. Valta keskitysleirillä on vaihtunut 5 minuuttia aikaisemmin...

    VastaaPoista
  7. Pekka Puupää-elokuvat ovat hyviä dokumentteja menneestä maailmasta.

    VastaaPoista
  8. Useimmat eivät ehkä muista yhtä pikku yksityiskohtaa World at Warista. Sarjan esittäminen 1974 katkesi ilman selityksiä juuri ennen Hiroshiman atomipommista kertovaa jaksoa. Vasta kun toopelivisio esitti sarjan 80-luvulla, kävi ilmi, miksi. Jaksossa kerrotti sen jonkin verran kiusallinen juttu, että Japani yritti neuvotella antautumisesta Neuvostoliiton kautta, mutta Neuvostoliitto istui antautumistarjouksen päällä atomipommin pudottamiseen saakka ja julisti sitten sodan.

    VastaaPoista
  9. Kemppinen on taas asioiden ytimessä, nyt elokuvan synnyn ytimessä, sillä jo 1890-luvun puolivälissä Edison, Skladanowsky ja Lumière aloittivat non-fictionilla mutta lavastivat tilanteita parhaansa mukaan. Katsojat eivät olleet naiiveja silloinkaan vaan ymmärsivät näytökset rekonstruktioksi ja illustraatioksi vähän niin kuin sanomalehtien taidokkaat piirrokset uutistapahtumista.

    Pitkän elokuvan ensimmäisiin lajeihin kuuluivat 1890-luvun tutkimusmatkaelokuvat, jotka olivat jatkoa kuvitettujen tieteellisten luentojen perinteelle. Valtavat luentosalit tulivat tupaten täyteen kun nähtiin elävää kuvaa Aasiasta, Tyyneltämereltä ja Afrikasta. Non-fiction oli elokuvan suosituinta aineistoa ensimmäiset 15 vuotta Suomessakin. Sanan dokumenttielokuva vakiinnutti, fiktioelokuvan oltua jo kauan vallitsevana, kansainväliseen käyttöön John Grierson kirjoittaessaan Robert Flahertyn Moanasta (1926), tarkoittaen "todellisuuden luovaa tulkintaa". Flaherty tunnetusti pyrki tallentamaa jo melkein kadonnutta ikiaikaista perinnettä ja lavasti oikeat ihmiset oikeilla tapahtumapaikoilla vielä kerran näyttelemään vaarinaikaisia tapoja, jotka he vielä muistivat.

    Luontoelokuvia on tehty aina, mutta on pakko myöntää, että tv:n modernit luontodokumentit edustavat huikeasti korkeampaa tasoa kuin mitä on aikaisemmin osattu tehdä.

    Laaja SUOMI SODASSA -tv-sarja olisi kannatettava hanke, vaikka ensi käden avainhaastateltavia on liian myöhäistä saada mukaan. Finnkino ja KAVA ovat julkaisseet viime vuosina dvd-bokseina talvisodan, jatkosodan ja Lapin sodan katsaukset sekä Mannerheim-, lotta- ja suojeluskuntadokumentit koko laajuudessaan. Ne ovat aikalaisnäkökulmineen historiantutkijalle välttämätöntä aineistoa. Niissä on dokumentoitu esimerkiksi, millaisin orientaatioin Suomessa virallisesti edettiin ennen 25.6.1941 tapahtumia. Ne ovat yllätyksiä täynnä, koska katsauksia ei sellaisinaan yleisesti voinut nähdä sotiemme jälkeen.

    THE WORLD AT WAR on kansainvälisesti tunnustettu alan klassikko, joka on julkaistu myös dvd-bokseina, Suomessa esim. 2006, julkaisijana Nordisk.

    ARKIPÄIVÄN FASISMISTA olen samaa mieltä Kemppisen kanssa, että ainakin sen opettavainen selostus tuo siihen epäaitoutta. Kuitenkin leffa kuuluu niihin neuvostoelokuvan päättymäisillään olleen suojasään Troijan hevosiin, joissa ohjaaja Mihail Romm, joka oli juutalaisena joutunut sorron uhriksi myös omassa maassaan, käsitteli toisella tasolla myös oman maansa totalitarismia ja joukkomurhia.

    VastaaPoista
  10. >>Olen kai maininnut tässä blogissa, että sotarikostuomioistuimessa Leningradissa eräille saksalaisilla oli langettamassa kuolemantuomioita Katynin metsän joukkoteloituksista parikin neuvostoliittolaista ”tuomaria”, jotka olivat olleet itse tekemässä noita teloituksia.<<

    Voisiko hra Kemppinen hieman täsmentää. Oliko Leningradissa oikein "sotarikostuomioistuin", koska ja missä vaiheessa? Laita suora linkki kirjoitukseen tai kerro edes vuosi.

    ---

    Katynin muistotilaisuus ja lento-onnettomuus -teemaan liittyen tämä kommentti:

    Vaihtamalla vanhan Breshneviläisen "autonkorjausvitsin mukaisesti koko Puolan johto", varmistettiin, että Katynissa riittää muisteltavaa seuraavaksi kuudeksikymmeneksi vuodeksi.

    VastaaPoista
  11. Korjataan heti ennen kuin joku anonyymi Besserwisser ehtii asialle: "1940" on tietenkin lapsus, sillä Jagdgeschwader 26 lensi Fw 190 A:lla vasta elokuusta 1941 alkaen.

    VastaaPoista
  12. Mielenkiintoinen "dokumentti" on myös D-Day to Berlin:

    http://www.youtube.com/watch?v=bpNhuZfpjiY

    Linkissä part 1 of 6.

    VastaaPoista
  13. Jukka, muistutan vielä James Burken Connections-sarjasta.

    VastaaPoista
  14. Tekstissäsi kirjoitat:
    "...Otin selvää, että ”dokumentin” puuhanainen Joanna Lumley on hyvinkin kuuluisa ns. näyttelijä, lukuisien hyvien asioiden edistäjä , ihmisenä verraton ja monin himoituin palkinnoin koristeltu. Mutta näytellä hän ei osaa, ja hänen maineensa erilaisten puhuttujen tehtävien toteuttajana tuntuu johtuvan siitä, ettei hän osaa liioin puhua. Hän jotenkin matkii puhesyntetisaattoria..."

    Olisiko tässä tapauksessa kuitenkin pitänyt kohdentaa kritiikki Lumleyn kykyyn toimia dokumentin kommentaattorina, eikä näyttelijänä. Siinä roolissahan hänet tässäkin "dokumentissa" nähtiin.

    Minkähänlaisen kommentin saisimme, jos Sir David Attengorough olisi mukana sarjassa, joka suomessa tunnetaan nimellä "Todella upeeta"...?

    VastaaPoista
  15. Joanna Lumleyn sijaan blogisti olisi varmaankin nähnyt ko. "roolissa" mieluusti esim. Arja Saijonmaan, Pirkko Saision tai Siiri Angerkoski-vainaan.

    VastaaPoista
  16. Ad Omnia: - e-ei. Hyvä näyttelijä kyllä keksisi, miten asemoida itsensä Niilin matkailijaksi (mitä tietää, miten reagoi jne.) Mutta ehkä jälki olisi vielä parempaa, jos sielläolisi kokenut TV-journalisti. Ihailen suuresti Ylen Aamu-TV:n vetäjiä, itse asiassa myös miehiä.

    Jostain kumman syystsä esiintyjän edullisin ikä näyttää olevan 30 - 40 v.

    VastaaPoista
  17. "kysymys dokumentista kaupallisena eli poliittisena tuotteena on mietityttänyt minua siitä alkaen."
    Onko tämä vain sukupolvikysymys: paremman medialukutaidon omaava nuorempi sukupolvi ymmärtää, että media "valehtelee" aina: ts kertoo yhden näkökulman asiasta; valokuvakin näyttää kuvaajan rajaaman näkemyksen, lisäksi kuvankäsittely muutaa toden ja fiktion rajaa. Tästä on valitettavasti vain askel postmodernismiin, jossa kaikki tarinat ovat yhdenvertaisia, esim. evoluutio ja kreationismi ovat yhdenvertaisia näkemyksiä. Kirjallisuudessa JK:n sukupolvi ymmärtää tämän eron eikä hömäjä lukuunottamatta väitä, että Tuntemattoman pitäisi yksi yhteen dokumenttina kuvata jatkosotaa.

    VastaaPoista
  18. Nuoret (lapset, joiden pelaamisia ei valvota tai joiden isit itsekin pelaavat himona) räiskävät virtuaalissa "World at War"-typeryyksiä eivätkä tiedä täällä keskustelun alla olevasta alkuperäisestä karvan vertaa. Saatika että lopettaisivat sotapelien pelaamisen vaikka tietäisivätkin.

    Mutta niinhän se menee.

    VastaaPoista
  19. Connections, suomeksi Kytkentöjä. Oli pikkulapselle vaikuttava juttu, arkipäivän ja todellisuuden fantasiaa suoraan televisiosta päin pläsiä.

    VastaaPoista
  20. Luin joku vuosi sitten Attenborough´n elämänkerran. Hän oli tärkeänä tekijänä mukana aloittamassa BBC:n maailmanmainetta niittänyttä dokkarituotantoa. Ensimmäinen suurmenestys oli Civilisation ja sitten tuli The Ascent of Man. Imuroin ne joku aika sitten netistä (edesmenneestä Gubasta). Hyvin ovat kestäneet aikaa. Kuten myös Attenborough´n johdolla tuotettu Monty Python's Flying Circus.

    VastaaPoista
  21. Attenborough on tullut mediapersoonaksi nimenomaan dokumenttien kautta, vaikka onhan hän oli merkittävä mediavaikuttaja, mm. tilaten Kemppisenkin mainitsemia muiden tekemiä sarjoja. Englanninkielisen Wikipedian artikkeli on kiinnostavaa luettavaa.

    Toinen juonne on käyttää valmiita mediapersoonia. Mainitsen jälleen kerran oman (ja ilmeisesti Kemppisenkin) suosikin eli Stephen Fryn. Erityisen vaikuttavia ovat dokumentit, joiden aiheeseen juontajalla on omakohtainen suhde - Frylla esimerkiksi suomessakin esitetty " The Secret Life of the Manic Depressive" ja vielä esittämätön (mutta verkkokaupoista DVD:llä saatava) "Wagner and me".

    VastaaPoista
  22. Tuo Yö ja usva muuten löytyy (engl.kiel. teksteillä) Youtubesta. Night and Fog.

    VastaaPoista
  23. Nuit et brouillard näyttää löytyvän YouTubesta englanninkielisin tekstein (- paremmin tietävät sanovat että Aiton suomennosta ei voi kehua). Siitä voi mietiskellä missä arkistofilmiä voi ja kannattaa käyttää ja missä ei. Kelpaisi malliksi nykytekijöillekin, joilla puurot ja vellit ovat usein sekaisin muutenkin kuin vain taiteellista vaikutelmaa luodessa. (Poikkeuksiakin tietysti on, joten herneet pussiin eikä nenään.)

    Antti A tuolla jo kommentoikin Kavan julkaisuja: ettei nyt tulisi väärinkäsitystä, tarkennettakoon sen verran, että Lapin sodasta ei tehty puolustusvoimain katsauksia, tuhoja kuvattiin kyllä mm. Finlandia-katsauksiin, joista näytteitä on mainitussa paketissa mukana.

    Finlandia-katsauksia voi muuten katsella ilman dvd-pakettiakin. Niitä Kava on julkaissut osana eurooppalaista digihanketta Elonetissä. Hakuun vain Finlandia-katsaus ja tarjontaa tulee esiin numerolla. Niitä riittää pimeiksi illoiksi, sillä katsauksia valmistettiin 700. Kun Aiton käännös tuossa mainittiin, olkoon tässä kompensaationa linkki hänen tekemäänsä katsaukseen, tuohon viimeiseen numerolla 700.

    VastaaPoista
  24. Joanna Lumleyn dissaaminen komedianäyttelijänä on kuin heilauttelisi Saatanallisia säkeitä ajatollahin nenän edessä tai väittäisi 80-luvulla lapsuutensa viettäneelle Darth Vaderia homoksi. Absolutely Fabulous kuitenkin kuuluu virallisen totuuden mukaan esim. Seinfeldin ohella komediasarjojen pyhään kaanoniin.

    World at War on itsellä ollut jo pari vuotta, mutta puolet jaksoista on vielä katsomatta. Anttilassa sattui silmään samantyylinen DVD-boksi I-maailmansodasta, mutta ei ole tietoa onko katsomisen arvoinen

    VastaaPoista
  25. Kansakoulupojan luontoelokuvien suosikki on Erämaa Elää, taisi olla vuonna 1954. Sitä tihruttiin elokuvateatterin valkokankaalta kun ope oli käskenyt mennä katsomaan. Se oli kova juttu.

    VastaaPoista
  26. Ad Simo: - sait minut kiinni. Vaikka en kirjoittanut Lumleystä kommedianäyttelijänä, vaan dokumentin juontajana, Absolutely Fabulous on minulle tuntematon sekä alkuperäisenä että suomeksi.

    Verkosta lukemastani ymmärsin kyllä, että Lumley on hyvin kuuluisa ja suosittu, mutta totuus on, että minulle hän oli Niili-dokkarissa vain kukatahansa näyttelijä.

    Kukapa tietää, että sarjan juju on sitten se, että juontajana on juuri hän. Kirjoitin toisin sanoen asiasta, jjosta tietoni ovat riittämättömät.

    VastaaPoista
  27. Palvomani Pyhä Joanna kiistatta epäonnistui tässä dokumentissa tehtävässään. Mutta vika on lähinnä käsikirjoittajan. Jos hän olisi vetänyt roolinsa ees hieman AbFab-tyyliin (siis sekoilut kännissä), olisi tulos ollut huikea dokumentin ja komedian sekoitus.

    VastaaPoista
  28. En usko, etteikö Valtaojan ja Enqvistin kirjoilla olisi merkitystä. Päin vastoin kuvittelen, että moni tulevaisuuden meikäläinen merkkimies (tai toivottavasti tytötkin niitä lukevat) kertoo saaneensa kipinän huikeaan uraansa V-E-akselin kirjoista.

    Samalla tavalla kuin esim. Valtaoja hehkuttaa Burroughsin Mars-kirjoja tai Kemppinen kaikkia lukemiaan populäärikulttuurin kirjoja...

    Voipi olla, että joku mainitsee herätyksen ja virvoituksen lähteekseen jopa Kemppisen blogin!

    VastaaPoista
  29. World At War oli oman aikakautensa lapsi. Siinä uskottiin liian paljon stalinistista tulkintaa II maailmansodan synnystä unohtaen kohtalokkaasti sen, että viime kädessä juuri Stalin antoi aseet ja resurssit Hitlerille aloittaa Euroopan tuhoamisprosessi, jotta Stalin itse sitten pelastajana kaappaisi haltuunsa koko maanosan. Neuvostoliiton doktriini kommunismin levittämiseen perustui nimenomaan läntisten hauraiden demokratioiden sisältäpäin tapahtuvaan nakertamiseen (Suomi, Ranska, Espanja...) sekä sotilaalliseen loppuratkaisuun.

    Aivan erityisesti Operaatio Barbarossan taustoittaminen vaatisi tunkeutumista Kremlin asiakirjoihin jotka viittasivat ilmiselvästi siihen että Neuvostoliitto myös, ei vain Saksa oli valmistautumassa suurhyökkäykseen vuonna 1941. Neuvostoliiton sotilasakatemian Frunzen luennoitsijana toiminut kenraali Pjotr Grigorenko totesi jo melkoisen avoimesti 1960-luvulla millaisen suunnattoman virheen Stalin teki kun ei ehtinyt hyökätä ennen Hitleriä.

    Nämä, sekä myös atomipommien pudottamiseen Japaniin liittyvät taustat olisi syytä nostaa esille ennenkuin vastaavaa II maailmansotaa käsittelevää sarjaa aiotaan seuraavan kerran tehdä. Mikäli sarja on taas tätä vanhojen kliseiden toistamista ("Saksa valmistautui valtaamaan koko maailman 3000 surkealla panssarillaan") en viitsi sellaista katsoa.

    VastaaPoista
  30. Toista maailmansotaa käsittelevistä sarjoista juuri yksikään ei ole nostanut esille niitä tietoja joita Neuvostoliiton viimeisiltä vuosilta sekä Venäjältä 1990-luvulta alkoi tihkua. Esim. Operaatio Barbarossan tapahtumat kesällä 1941 viittaavat ilmiselvästi siihen, että myös Neuvostoliitto on pitkällä mobiilisoinnissaan ja siirtänyt tai siirtämässä joukkoja - hyökkäysryhmitykseen. Itseasiassa Venäjällä sotahistorioitsijoiden keskuudessa tätä pidetään aika selvänä juttuna. Neuvostoliittohan ei koskaan edes hyväksynyt puolustuksellista sotilasdoktriinia kuten "Maailma Sodassa"-sarjassa haastatellulta neuvostoliittolaiselta virkailijalta lipsahti.

    Neuvostoliiton politiikka tähtäsi läntisten demokratioiden haurastamiseen 1930-luvulla ja Hitlerin tukemisessa. Natsien ja bolsheviikkien turvallisuusorgaanit harjoittivat laajaa salaista yhteistyötä jo ainakin vuodesta 1937 lähtien (tästä löytyy dokumentteja pilvin pimein).

    Myös atomipommin pudottamiset Japaniin olisi syytä taustoittaa. Onhan tiedossa että jo vuonna 1944 oli Japani ilmoittanut halunsa rauhaan. Oliko Trumanin motiivit jo silloin elokuussa 1945 tulevassa kylmässä sodassa? Ainakin osittain syy saattoi olla siinä. Neuvostoliitolla oli aivan liian suuret maasotavoimat Euroopassa joten atomipommi oli varoitus Stalinille. Mutta toisaalta USA ei eräitä tarkasti havannoivia upseereitaan lukuunottamatta tajunnut miten kurjassa jamassa Neuvostoliitto sodan jälkeen tosiasiassa oli.

    Johtopäätös jonka sotasarjan uusille tekijöille pitäisikin avautua olisi sodan huomattavin lopputulos joka paljastui 40 vuoden viiveellä: tappiot kärsivät Saksan ja Japanin lisäksi, myös siirtomaavalla Britannia ja Ranska, sekä Neuvostoliitto. Neuvostoliiton tappio oli vain piilevämpi, hitaampi. Se tuhosi demografisesti maan ja poliittisesti myös. "Voitto" näet takasi sen että Neuvostoliiton sisällä eliitti vahvisti ja lujitti otetta eikä oppositio päässyt esittämään oikeutettua kritiikkiä läpimädästä ja tehottomasta järjestelmästä.

    Lisäksi: sodan suuri seuraus olikin valtava kolmannen maailman maiden itsenäistymisprosessin alkaminen. Sota merkitsi lopun alkua siten lännen globaalille hegemonialle. Se alkaa reaalisoitua todellisuudessa vasta nyt kun sodan viimeinenkin voittaja, USA, alkaa olla moraalisesti, taloudellisesti ja poliittisesti suoritustilassa.

    VastaaPoista