Sivun näyttöjä yhteensä

28. tammikuuta 2012

Veijo Meren puolesta

Ihmiset eivät koskaan toivu kirjoista, jotka ovat joutuneet lukemaan. Näitä hirveyksiä tapahtuu lukioissa. Joku – lukiolainen, otaksun – rinnasti Veikko Huovisen (Hitler, veitikka) ja Veijo Meren tavalla, jota en neuvoisi kokeilemaan ylioppilaskirjoituksissa. Hänestä Meri on mennyt mies. Hän on siis joutunut lukemaan ”Manillaköyden”, ja kirja on loukannut hänen isänmaallisia tunteitaan. Minulla vastaava pakkokirja oli Pekkasen ”Tehtaan varjossa”, enkä ole Pekkaseen sen koommin koskenut.

Veijo Meri on kova valehtelemaan, elävänä tilanteissa vielä kovempi kuin kirjoissa. Kuvaillessaan 50-luvun kirjallisuuden keinoja hän väitti, että tarkoitus on iskeä lukijaa vyön alle juuri kun hän ei osaa sellaista odottaa. Siksikin kerrontaan on siroteltava arkipäiväisyyksiä. Lukija ei arvaa vaaraa.

Tämä selitys on hyväksytty yleisesti, koska se ei pidä paikkaansa. Jos se olisi totta, lukija löisi kirjan kiinni ja kirjailijaa päähän sillä kirjalla, jos tämä sattuisi tulemaan vastaan.

Itse ärryn teoksista tyyppiä Dan Brown – Ilkka Remes. Haluaisin huutaa kirjailijalle:” Hei, herra! Kikkelinne näkyy.”

Meri on omaksunut modernistien näkymättömän musteen periaatteen, aiheesta. Tuon periaatteen mukaan mitään ei kommentoida eikä selityksiä sallita. Selittämistä saavat yrittää arvostelijat. Arvostelujen koottuja selityksiä ei julkaista juuri koskaan. Ei niitä kukaan lukisi. Kirja ”Tuhat tyhmintä mielipidettä merkittävistä kirjoista” olisi puuduttavan helppo ja nopea toimittaa. Ainoa ongelma olisi runsauden pula.

Olen joskus lukenut typerän vertauksen, että kuvataan kuin kamera. Kamerassa kuvan rajaus määrää koko estetiikan. Valokuvilla on vähän tekemistä todellisuuden kanssa. Niissä kilpailevat keskenään se, mitä näytetään ja mitä jätetään näyttämättä. Lisäksi ihmisellä on kaksi silmää, mutta kameralla vain yksi.

Kamera on kyklooppi ja kykloopit olivat, kuten tunnettua, hirviöitä. Jutun kuvassa Rubensin maalaus Kronoksesta. Maalaus voisi viitata myös romaanitaiteeseen, joka syö lapsensa. Kronos tarkoittaa aikaa. Mitä parempi romaani on, sitä varmemmin se käytetään anhittomiin.

Meren kirjoitustavan syy on hänen tärkein aiheensa, elämän hirvittävyys. Myös niissä kirjoissa, joissa ei näyttäisi tapahtuvan mitään erikoisen kammottavaa, tuo perusjärkytys on tuntuvilla.

Meri ei ole sotakirjailija eikä hän ole humoristi. Hänen maailmansa on kauhea kuin köyhyyden kosteutta ja lahoa repeilleiden pinkopahvien takaa löyhkäävä tölli, kun miehet ovat lähteneet talvisotaan, ja liian moni aavistaa, ettei sieltä tulla kävellen takaisin.

Hän myös kirjailijoistamme jumalattomin. Paavo Rintalan oli kai avokristitty. Haavikko oli huonoissa väleissä Jumalan kanssa. Useimmat nuoremmat voivat sanoa Jumalasta kohteliaasti:” Kiitos. En käytä.” He ovat raittiusihmisiä. Meren kirjoissa on aina puheroolissa Piru, eikä hän tyydy istumaan aisalla.

Huovinen, joka oli hieno taiteilija, kirjoitti joskus, muun muassa Hitleristä, Stalinista ja Pietari Suuresta, piruuttaan. Outo yhteensattuma tämä sana. Härmässä oli niin uskovaista väkeä, että vänä pääsi kun tapulin näkivät. JA sitten oli niitä, jotka kävivät kirkossa piruuttaan.

Meren kaikkien onnistuneiden kirjojen nimi voisi olla ”Manillaköysi”. Ne kiristävät lukijaa niin, että ovat tulla tuhoksi. Kirjasta ei pääse irti kuin puukolla, ja silti on lukemisen jälkeen sininen, kunnes alkaa muuttua vihreäksi.

Ydinkohtaus on se ruispelto, johon on suolattu suomalaisia, ja se lihava sika, joka taitavasti syö everstin helteen pöhöttämän ruumiin. Sitä Meri ei mainitse, pidettiinkö everstistä hänen eläessään, mutta mestarisian lihaan miehet eivät koske.

Tuohon kuvaan sisältyy kirjoittajan käsitys maailmasta. Ei tule heti mieleen sanoa sitä humoristiseksi.

30 kommenttia:

  1. Anteeksi, saisinko valistusta: Mita tarkoittaa 'vänä pääsi', ja minka maakunnan kieltä se mahtaa olla?

    VastaaPoista
  2. Entäs Pentti Haanpään Yhdeksän Miehen Saappaat ?

    VastaaPoista
  3. Kas kun et mainitse Linnaa...
    Just olen lopettelemassa Varpion kirjan lukemista. Monelle mutkalle Linnakin vääntäytyi varsinaisen duuninsa tehtyään, ja moneksi hänet väännettiin. Piru tietää, mitä 50-100 vuoden päästä kirjoitetaan Merestä tai Linnasta - jos mitään.

    VastaaPoista
  4. Jälleen Kemppinen tähtää napakympin. Hesarin ideologiatoimituksen päälliköksi on kutsuttu sotien aikaisen maalaisliiton johtajan pojanpoika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoman toimittajakoulu taitaa pilata hyvät maalaisliittolaiset. Puolustusvoimien kallotestissä mietin, mitä pitäisi vastata kysymykseen: Luetko sanomalehden pääkirjoituksia?. Mielestäni kaksikymppinen, joka lukee HS:n pääkirjoituksia, ei voi olla täysissä sielun voimissa.

      Huvittava uutinen, en aikaisemmin tiennyt, että Helsingin Sanomilla on pääkirjoitustoimitus.
      Kirjoittavatko nämä pääkirjoitustoimittajat joskus asiaa vai pelkästään ideologista soopaa?
      Nimettöminä he kyllä osaavat ampua puskasta, taitavat olla niitä Linna Tuntemattoman puskaryssiä... anteeksi... pensasneuvostoliittolaisia.

      Poista
  5. OK.Kemppinen.
    Mitä tämä on?
    http://www.youtube.com/watch?v=Xvw7VGBWU8w

    VastaaPoista
  6. Kun olin nuorempi mies luin uteliaisuuttani muutamankin Veijo Meren. Mielikuvani oli että kirjoitukset ovat jotakin oikean kirjallisuuden ja vuosikertomusten välimaastosta -- koskenee paljoa muutakin suomaalaista uusrealismia mutta erityisesti hänen manilla köytöksiään.

    Meri vieroitti mut nykyisistä suomeksi kirjoittajista. Pahoittelen osaltani.

    Mutta mä taidankin olla maagisen realismin kaipuussa.

    VastaaPoista
  7. Ad Anonyymi: - juuri Yhdeksän miehen saappaissa Haanpää on tietysti hyytävän ironian asialla. Hänen jutuissaan on toisaalla yllättävän paljon kauhuromantiikkaa, ja modernistien kaihtama kommentti oli hänen peruskeinojaan.

    VastaaPoista
  8. Työpöydälläni on vuosia ollut ja usein avattu kirja "Suurta olla pieni kansa".
    Avaan sen usein sivulta 214, jossa Meri kuvaa Alvar Aallon ja Gregor Paulsonin hanketta ruotsin- ja englanninkielisestä kulttuurilehdestä.

    Hanke sijoittuu lokakuulle 1939 ja Fran Lloyd Wright jo lupautui kirjoittamaan lehteen aiheesta "On parempi rakentaa yhteiskuntaa korottamalla yksilö pontenssiin kuin supistamalla hänet pienimmäksi yhteiseksi nimittäjäksi"

    Aallon ja Paulsonin lehti ei koskaan päässyt ilmestymään, kirjoittaa Veijo Meri.

    Kun kohtasin Veijo Meren viime joulukuun kuudes illalla, tervehdin häntä ja ajattelin vaihtaa tuosta lauseesta pari sanaa.
    Tuo hanke ei koskaan päässyt onnistumaan.

    Harmi.

    VastaaPoista
  9. Meri on myös esseistinä lyömätön.

    VastaaPoista
  10. Tästä on hyvä katsoa Merta ja lukea kuin avointa kirjaa. Meren kirjoitusta saattoivat ohjata hänen lapsuutensa kokemukset ja näyt Riihimäellä.
    Lukumiehenä Kunaksen Ilkka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Manillaköyden luin minäkin ensimmäisen kerran lukiossa.

      Ei se tuntunut mitenkään vastenmieliseltä ja täytyi siitä muistaakseni esitelmäkin pitää.

      Tavattoman monitulkintainen kirja. Kyllä siinä huumoriakin on, mutta hyvin mustaa ja tuskin kirjan pääasiallinen tarkoitus.

      Lukemistani kirjoista aina iso osa on kevyttä, helppoa ruisleipämäistä ja ns. "kertakäyttöistä" tavaraa, mutta aina joukkoon sattuu niitä todellisia helmiäkin, jotka tuleel uettua uudelleen ajan kuluessa ja niistä sitten löytää usein uusia näkökantoja.

      Minun mielestäni Manillaköysi kuuluu tähän viimeksi mainittuun ryhmään kuten monet Huovisenkin kirjoista.

      PS. Suosituksia sellaisista kirjoista, jotka pitää lukea otetaan kiitollisuudella vastaan.

      Poista
  11. Ensimmäinen silmäys maalaukseen ja William Blake! Mutta abduktio johti väärään tulkintaan, mielenkiintoista.

    VastaaPoista
  12. "Onneksi" kansakoulussani olivat opettajat niin kirjallisuuden maailmoissa viihtymätöntä porukkaa, etteivät pakottaneet lukemaan yhtään mitään. Luettiin itse, kenenkään kehottamatta mitä käsiimme saatiin, tai oltiin lukematta. Muustakin opiskelustamme ne yleensä olivat sitä mieltä, ettei teistä kuitenkaan muuta tule kuin korkeintaan metsureita, että kunhan tässä nyt muutaman vuojen tolskaatte, paukapäät! Tämmöinen, tyrmistyttävä mielikuva on jäänyt kaikista opettajista ja se voi olla yhtä väärä, kuin joillakin yhdestä se, kun on joutunut pakollisen seitsemän veljeksensä koulussa lukemaan kun joku opettaja opetussuunnitelman mukaisesti siihen on pakottanut.

    Mutta eihän minusta mitään ole tullutkaan. Monesta aikalaisestani kyllä. Tyhmä sukuni on kyllä jatkunut: eilen syntyi seitsemäs lasten lapsi ja kahdeksatta on toinen vanhimmista parhaillaan lykkäämässä maailmaan. Eivätkä nekään vauvat ole syntyneet ylitsepursuvaan hyvinvointiin vaan tähän periytyvään köyhyyteen jota itsekin edustan.

    Veijo Mereni ja Pentti Haanpääni jne. olen silti lukenut, ja "viihtynyt" niiden kirjoitusten seurassa näihin päiviin saakka, ja toivottavasti lapseni ja lasteni lapset ne vielä löytävät.

    Eikä missään nimessä pidä unohtaa Samuli Parosta jonka kertomukset ja aiheet nykypäiväänkin tuotuna, sovellettuina antavat ymmärtää, ettei "köyhyyden kosteutta ja lahoa repeilleiden pinkopahvien takaa löyhkäävä(t) tölli(t)" ole mihinkään tästäkään päivästä kadonnut.

    Kuka nykykirjailijoista kalliiden pintojen alla piilevän kurjuuden teemoihin enää kirjoillaan samalla tavalla, oikeasti koskettaen ylettyy, tai edes suostuu pitkällä tikullakaan niitä tökkimään? Saatika että niitä joku edes näkee kiiltokuvien ja guggenheim-suunnitelmien takaa vaikka joka päivä kerjäläisiinsä yhteiskuntansa valmiiksi silitetyillä, asvaltoiduilla kaduillansa kompastelee.

    Esim. Kari Hotakainen kirjoittaa markkinavoimien pimeyden ytimestä "hauskasti ja viihdyttäen" (Jumalan sana), mutta missä kytkös siihen, mitä ne (markinavoimat) ovat aiheuttaneet ja aina aiheuttavat täällä maan matoisten joukoissa? Millä tavalla hän, paljon palkittu ja hyvässä lihassa elävä kirjailija kuvaisi nykyistä kurjuutta joka on olemassa kun itse voi valita millaisen Alfa Romeonsa seuraavaksi pakasta vetäisee?

    Kuka kirjoittaa perhesurmien taustoista, mielisairaiden avohoidokkien, työttömyystoimistojen-, sosiaaliluukkujen- ja Hurstin leipäjonojen ihmiskohtaloista? Miten niihin käsiksi pääseekään sieltä nykyisten kirjailijahuoneistojen prameudesta aidosti ja uskottavasti?

    Ei mitenkään. Ei ne näe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä suomenkielisen avainromaanin voit, Valto Ensio, kirjoittaa vaikkapa näistä kahdesta pariskunnasta joista nyt äänestetään, tai miksei Kekkosen ja Fagerholmin lapsien romanssista, eli siis kuinka raha tässä läntisen ajattelun peräsuolessa kompensoi intohimon puutteen, kun "toisen" kieli on historiallisista syistä rahan peukalon alla, mutta mistä löydät kirjallesi kustantajan?

      Poista
    2. "Eivätkä nekään vauvat ole syntyneet ylitsepursuvaan hyvinvointiin vaan tähän periytyvään köyhyyteen jota itsekin edustan."

      Selitäpä vähän tarkemmin. Miten niin ne perillisesi syntyvät samaan "perityvään köyhyyteen"?

      Tässäkin blogissa on monia, kirjoittajia ja lukijoita, jotka ovat syntyneet hyvinkin vaatimattomiin olosuhteisiin, mutta nousseet sieltä ihan kelvolliseen keskitason suomalaiseen hyvinvointiin mm. yhteiskunnan tarjoaman ilmaisen koulutuksen ja muiden tukien avulla, jopa ilman muuta tukea kuin mahdollisuutta ottaa opintovelkaa.

      Suomessa ei köyhyys periydy. Asenteet ehkä periytyvät.

      Poista
    3. "Suomessa ei köyhyys periydy."

      Valitettavasti vaan tutkijoiden mukaan nykyisin alkaa periytyä, johtuen osaksi sosiaalisesta perimästä. Koulutuskaan ei välttämättä enää takaa sosiaalista nousua kun valtaosa nuorista koulutetaan. Silloin nousee taas arvoon arvaamattomaan ns sosiaalinen pääoma (porvarillinen kotikasvatus ja suhteet). Huonoista oloista lähtöisin olevalle jää käteen luo.

      Poista
    4. Tapsa, puhu sinä niiden onnistujien puolesta, minä aion pitää ääntä vain epäonnistujista. Niistä tiedän jotain, onnistujista en paljoakaan. Ehkä sen, että heitä (onnistujia siis) yhdistää (riippumatta siitä, mihin pykälään syntyvät) eräänlainen kovuus, kyynärpäätaktiikan omaksuminen jo pienestä ja tietenkin sattuma. Samoista lähtökohdista, joista itse olen, on onnistujiakin olemassa; mainitsen siitä. Mutta enemmän on niitä, jotka, voisin sanoa tietäväni syyt 100%:sti, eivät ole onnistuneet edes elämään kovin vanhoiksi. Kirjoitin joskus näistä ristirinnoista näin: http://kivaniemi07.blogspot.com/2011_02_01_archive.html

      On aina kova paikka yrittää ponnistaa ihan tyhjästä jonnekin tässä globaalissa puurokattilassa johon synnymme ja jossa vielä nykypäivänä saavutusten kohteet ovat enemmän kuita taivaalla kuin koskaan. Omassa nuoruudessa jonkinlaisen uravalinnan määritti jo pelkkä ylioppilastutkinto joka ei tänä päivänä kovinkaan kummoista vielä merkitse.

      Tässä on tullut erilaisia tutkimustuloksiakin vastaan, jotka vahvistavat perstuntumaani köyhyyden periytyvyydestä. Ja nyt se on jopa näkyvämpää mm. tämän uutisoinnin perusteella: http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/K%C3%B6yhyys+periytyy+yh%C3%A4+n%C3%A4kyv%C3%A4mmin/1135263256827

      Mutta kuten kommenttini lopussa lyhyesti totesin (parosmaisesti): "Ei ne näe", niin nyt se voidaan laajentaa myös Tapsaan ja hänen tarkoittamiinsa sankareihin jotka ovat kyenneet kiipeämään alhosta nousukiitoon.

      Se, että lapsenlapseni syntyvät kädestäsuuhun elämisen piiriin vaikka perheiden päät työskentelevät tavallisissa ammateissa hatut hiessä, tarkoittaa nimenoman periytyvää köyhyyttä jossa kaikessa on nuusaa ja kun pesukone menee rikki tai asunto tarvitsee paikkausta, ne romahduttavat lapsiperheiden talouksia silmänräpäyuksessä kuin kourakuppia nurin kääntäisi. Ja koko ajan tiedän sen tässä omassa taloudessani vaikka ikäni töitä olen tehnyt. Paitsi nyt, kun niitä töitä tehdessäni särjin itseni.

      Siis rikastuahan markkinataloudessa voi, mutta koskaan se ei tarkoita sitä, että työtä tekemällä. Rikkauteen, jopa kohtuulliseen toimeentuloon päästäkseen pitää olla merisalojen, sukarian ja saunamäkien luonne ja kyynärpäät, tunteita ei lainkaan.

      Poista
    5. Varsinkin jos olet ns. korkeammin koulutettu, älä unohda tunnistaa sisäistä sipoolaistasi ja antaa hänen tulla tykösi. Vain tämä ehto on Suomessa ehdoton. Sen päälle voit olla millä tavalla tahansa poikkeava, niin voit päätyä vaikka "haavistoksi", mutta jos sinulla ei ole mitään muuta annettavaa kuin suomenkielisyytesi, tavallinen ihminen, niin ole varovainen.

      Poista
    6. Tätä juuri tarkoitin. Vastausta ei tullut, vaan vaahtoamista, valitusta ja suoranaista vittuilua.

      Asenne se on, joka periytyy.

      Poista
    7. Tapsa, tarkastelehan myös omia asenteitasi, mistä ne olet "perinyt". Ja ota laput pois silmiltäsi.

      Poista
  13. Taas yksi pakollinen, blogin teemoihin hatarasti jos ollenkaan liittyvä henkilökohtainen anekdootti:

    Kotona oli hyllyssä Tuntematon, Täällä pohjantähden alla I-III, ilmeisesti häälahjaksi saatu Seitsemän veljestä ja tusinan verran Suuren suomalaisen kirjakerhon kuukauden kirjoja, mutta minusta niin sanottu lukeva poika. Aina kun läksin kirjastoautolle, isävainaa käski tuoda jonkun "Lauttamuksen, Salaman tai Meren kirjan, jos löytyy". Yleensä löytyi joku ja vaikka samoja kirjoja tuli kannettua useampaan kertaan, aina hän ne myös luki.

    VastaaPoista
  14. Veijo Meren tyyli ja metodi ovat selvästikin blogistin esikuvia. Juridiikassa tuolla metodilla on kuitenkin vaikea menestyä. M.o.t.

    VastaaPoista
  15. Blogin ulkoasu-uudistuksen jälkeen kun kirjoitukseen tulee RSS-syötteen kautta, sivu latautuu kommenttiketjun alusta, eikä suinkaan itse kirjoituksen alusta.

    VastaaPoista
  16. Vallankumoushan se lapsensa söi, eikä romaanitaide, joka taas on sikana ruispellossa. No, saapi sitä sekottaa, en minä sillä.

    Meren esseistä minäkin tykkään kuin hullu katolla.

    VastaaPoista
  17. Jahas, nyt sitten tönittiin Haanpäästä Mereen, saas nähdä kastutaanko? Ihan mukavia ne pari aikaisemmin lukematta jäänyttä Haanpään sotilasnovellia olivat. Sitä mietin, että oliko Linnan Tuntemattoman menestys rakennettu Haanpään novellien, kuten tuon Yhdeksän miehen saappaiden päälle?

    VastaaPoista
  18. Kulttuuriarvostelujen (kirjojen lisäksi esimerkiksi konsertit, teatteri, elokuvat ja levyt) lukeminen on antoisaa. Kritiikkiportti oli hieno kokeilu, harmi että loppui.

    PS Edelleenkään en pysty copy-pastaamaan näihin bokseihin, joten olette säästyneet kaikilta yhtään pidemmiltä kommenteiltani, tarkemin sanottuna tähän saakka kaikilta.

    VastaaPoista
  19. Ad Omnia: - rienziä onkin odoteltu. Blogin ulkoasun muutos ei aiheuttanut ongelmia. Ohjelma, siis Blogger eli Atomic, on muuttunut jollain lailla, jota en ole toistaiseksi kyennyt selvittämään.

    En edes löydä keinoa poistaa kuin käsin alle olevia asiaan kuulumattomia llinkkejä, jotka ovat ilmestyneet kuvaan.

    VastaaPoista
  20. Ad Omnia: - kärsivälllisyyttä. Ainakin Aalto-yliopiston koneilla on ilmennyt pahoja phishing-yrityksiä ja pelkään hiukan tämän blogin puolesta. Arvatkaa huviksenne, paljonko tässä ohjelmassa on tekstiä ja kuvia. Tekstit ja kommentit olen tallentanut lapsellisimmalla mahdollisella tavalla eli käsin copypeistaamalla ja tallentalla asciina. Kuvien ei ole niin väliksi.

    VastaaPoista