Sivun näyttöjä yhteensä

12. tammikuuta 2012

Kultaraha

Valtakunnansanomalehdessä nuori luonnontieteiden (ei siis kansatalouden) tohtori Sakari Puisto esitti perustelun, joka yllätti minut. Aiheena oli provosoivasti kultakantaan palaaminen. Kirjoituksessa selvitettiin nähdäkseni asiantuntevasti nykyisen kansainvälisen talousjärjestelmän ja etenkin setelikannan vaikutuksia. Tuo jälkimmäinen kysymys on siis se sama, jolla Milton Friedman nousi kuuluisuuteen.

Kultakannan lopetti maailmasta Nixon presidenttinä ollessaan, ja ratkaisu oli hyvä.

Kaikki tietävät, ettei kulta sinänsä ole minkään arvoista. Rauta voisi ollakin, Ja kupari. Kultaa ei voi syödä, ja rosvo tappaa kuitenkin, sai kultaa tai ei. Jos ajat tästä huonontuvat, tarvitaan Alvin Tofflerin mukaan (hämmästyttävää kyllä edelleen mielenkiintoinen muinaiskirjailija) polkupyörä, rynnäkkökivääri varusteineen, rautalankaa ja nuoria tyttöjä vaihtorahaksi.

Olin aina ajatellut veltosti, että kulta ja hopea ovat päätyneet rahametalleiksi, koska ne eivät hapetu eikä niiden väärentäminen ole ongelmatonta.

Sakari Puisto huomautti, että kultaa ei kaikesta huolimatta voi valmistaa eikä ole syytä pannan toivoaan siihenkään, että sitä löytyisi tuosta vain merkittäviä määriä.

Toisin sanoen koijareiksi tiedettyjen keskuspankkien setelinpainajien sijaan saisi harkita kultaa, jos vallitsee aito, kansantaloustieteen tarkoittama niukkuus. Kysyntä voi houkutella kierrättämän myös valuuttareservin kultaa, mutta sittenpä holvit tyhjenisivät niin ettei niissä voisi järjestää edes kamarikonsertteja.

Kansakoulussa opin että raha on arvon mitta ja vaihdon väline. Oppikoulussa vihjaistiin, että rahana on käytetty kaikenlaista tavaraa, muun muassa kauri-simpukan kuoria. Sitä ei sanottu, että myös ne ovat niukkuustuotteita. Rahasta ei käy mikään sellainen, mitä voi keräillä rannoilta.

Yksi vakava vastaväite minulla on Puiston ajatukseen, jonka tulkitsen enemmän keskustelukysymykseksi kuin käytännön ajatukseksi. Asiaan olisi jotain sanottavaa USA:lla, jonka 8 000 tonnin kultareservi on 76 % valuuttavarannosta (saamiset mukaan luettuna), kun taas Venäjällä 871 tonnia kultaa on vain 0,9 % FX-varannosta ja Kiinalla 422 tonnia 0,5 %:sta. – Tonni kultaa maksoi 2011 maitokaupassa noin 60 miljoonaa dollaria.

Nämä ovat muuten pelottavia lukuja.

Vastaväitteeni on vaihtokauppa, etenkin sen vaikeasti jäljitettävä muoto, johon sisältyy lukuisia velan kuittauksia. Ranskalaiset taloustieteilijät – valitan etten muista kuka viimeksi – arvioivat, että kuudennes tai jopa kolmannes maailmankaupan transaktioista eli omistajanvaihdoksista on tälläkin hetkellä vaihtokauppaa.

Tähän ei käy vastaväitteeksi, että kullan käyttäminen olisi sekin vaihtokauppaa ja tavallaan myös setelien. Likviditeetin ero on niin suuri. En tiedä mutta epäilen, ettei suurillakaan yrityksillä ole valmiuksia käsitellä kultaa. Kun kulta ei kerro alkuperäänsä tai on joka tapauksessa sulatettavissa, se tiettävästi kiinnostaa rikollisia kovasti.

Neil Fergusonin ”The Ascent of Money” (2009, suomeksi ”Rahan nousu: Maailman rahoitushistoria”) on muuten hyvä ja hyödyllinen kirja.

Lehdessä eilen ilmestynyt Normand Bailargeonin ilahdutavan teoksen (A Short Course in Intellectual Self Defense) esittelystä oli ikään kuin unohtunut jo esipuheessa korostettu ongelma, valheellinen, yksipuolinen, huonosti informoitu media. Kuinka ollakaan. Kirjoittaja puhuu Chomskyyn liittyen informaataio-joukkotuhonnasta.

Baillargeonin vitsi, joka liittyy syy-yhteyden ja korrelaation ongelmaan ja matematiikan tarpeellisuuteen, oli niin hauska, että toistan sen: ongelma on se, että ihmisiä on kolmenlaisia – toiset osaavat laskea ja toiset eivät.

19 kommenttia:

  1. Vanhaa jorinaa

    Joo, kylla on ollut kultaa ja hopeaa, mutta tulevaisuudessa homman nimi on harvinaiset maametaallit. Ja kuten kaikki tietavat, harvinaisten maametallisen tuottaja on Kiina, muilla ei juuri merkitysta. Jos Kiina lakkaisi toimittamasta harvinaisia maametalleja, loppuu Japanissa autojen vallmistus ja Amerikassa computereitten teko. -- kun perustan oollannin vapaavaltion,siella valuuttavaranto turvataan harvinaisilla maametalleilla.

    VastaaPoista
  2. En tiedä käsitinkö oikein, että mielestäsi yrityksillä ei ole valmiuksia käsitellä fyysistä kultaa? Kultakannassahan raha olisi samaa paperia, jonka nimellisarvona on keskuspankissa säilytettävä kulta. Sensijaan kultakannassa rahan määrää ei voisi säädellä, joka valtavirtateorioiden mukaan jyrkistäisi kriisejä. Fed torjui Lehmanin jälkeen finanssikriisin jyrkistymistä rahaperustan kasvattamisella ja rahapolitiikan löysentämisellä, samoin kun ekp nyt eurokriisissä. Kultakannalla raha olisi oikeasti ollut niukkaa, vaikkakin itävaltalaisen koulukunnan mukaan löysä rahapolitiikka itsessään aiheuttaa kriisit allokoimalla resurssit vääriin investointeihin.

    VastaaPoista
  3. Tässä on ajatus joka poikkeuksetta nostetaan esille ratkaisuna talouskupliin/ongelmiin nykypäivänä. Kultaratkaisun uskottavuutta tosin syö tosiasia että myös kultakannan aikana on ollut monen monta talousryykkäystä/kuplaa.

    Historiaa: kun kultakanta rajoitti valtioita ongelmien keskellä (velkasaturaatio kasvoi liikaa ja valtioilla tai kansalaisilla ei ollut enää maksukykyä - vähän kuin tänään), niin kultakannasta luovuttiin muutamaksi vuodeksi (esim. Iso-Britannia 1850-luvulla). Voikin hyvällä syyllä kysyä onko kultakanta syy vai seuraus lamoille.

    Tuon HS-jutun kirjoittaja käsittää kierrossa olevan "rahan" todella suppeasti - kuten useimmat taloustieteilijätkin. Hän/he eivät huomioi luottoja juuri mitenkään. Todellisuudessa "rahan" liikkeellelasku on yksityisissä käsissä - eli liikepankit luovat rahaa lainatessaan sitä asiakkaille (kaikki muut = valtiot, yritykset, rivi-ihmiset). Liikepankit rahallistavat velkasuhteita myöntämällä luottoja - ja luotot/lainat toimivat rahana kun luotetaan rahajärjestelmään.

    Keskuspankit lainaavat liikepankeille vain "siemenet" (osavarantojärjestelmä) joista "luotonlaajennus" tapahtuu. Näin ollen keskuspankkien osuus koko kiertävästä rahamäärästä on varsin pieni - kaikki loput ovat luottoja. Toisin sanoen HS-kirjoittaja hyökkää keskuspankkeja vastaan, kun oikea ongelma on liikepankit ja liikalainoitus.

    Liikepankit taas pyrkivät maksimoimaan voittonsa, joten nousukausilla aina loppua kohti lainoitetaan yhä huonompia maksajia ja älyttömämpiä sijoituskohteita spekulatiivisten motivaatioiden siivittämänä (esim. jenkkilän subprimet). Toinen kuplien olemus on, että yhä enemmän sijoitetaan täysin reaalimaailmasta irrallisiin kohteisiin - jo 1300-luvulla käytettiin alkeellisia johdannaisia.

    Voikin todeta lyhyesti, että oli rahajärjestelmä mikä tahansa (kulta/hopea/fiat-raha), niin ihmisluonteesta johtuen kuplia on aina ollut - ja tulee aina olemaan. Sukupolvi, pari eteenpäin ja edellisen laman muistot ovat haihtuneet niin, että innostutaan hokemaan "nyt kaikki on toisin, me osaamme kaiken". Mikä ei tietenkään koskaan pidä paikkaansa.

    Toinen pointti kultakannan vastustamiseksi on kullan tuottamisen mieletön energiaintensiivisyys ja ympäristön saastuttavuus. Ja sitten kun se kulta on saatu talteen, niin mitä sillä tehdään? Laitetaan takaisin maahan (pankkiholviin) ja printataan seteleitä (ei kulta juuri kiertänyt 1800-luvullakaan, paperi ja kirjanpitomerkinnät kiersivät) tai digitaaleja kiertoon. Järjenköyhää touhua nyt kun globaali energiantuotantokin on suurissa vaikeuksissa. Toisaalta ihminen ei kovin "järkevä" olekaan kehupuheista huolimatta...

    Mikä ikinä kiertääkin rahana, niin sen kelpaavuus riippuu ihmisten luottamuksesta. Tänäänkin (kuten monasti aikaisemmin) on kyseessä poliittinen kriisi - tuetaan sisäpiiriä muiden kustannuksella. "Demokratia" voikin tulevina vuosina kärsiä dodo-linnun kohtalon (sukupuutossa), kun kaikenlainen sormella osoittelu ja -pahoin pelkään- sodat astuvat areenalle.

    Sivuni mm. talous/energia-aiheisiin liittyen
    klik

    VastaaPoista
  4. J.M.Robertsin maailmanhistorian peruslaitoksessa vuodelta 1976 oli kuva
    Paholaisesta ja kauppamiehestä. Tekstissä
    väitetiin että kolikon ottamien pois kierrosta
    olisi pirullista. Itse Kirkkohan oli kryptoihinsa ja rituaalimeno-esineisiinsä pysäyttänyt
    kultaa ja hopeaa vaikka kuinka. Niitähän mm.
    naapurimme Viikingit sitten palauttivat kiertoon. Siis tekivät jumalantyötä. Tai olivat
    keynesläisiä, kansankotimarttoja.

    Moni ruhtinas innovoi oman reseptin lisätä rahaa: lorautti kuparia sekaan. Tavallisesti
    salayhteistyössä kauppamieskaverinsa kera.
    Asia muistuttaa europolitiikkaa. Pankkisäätely tehdiin sellaiseksi että liikepankki kirjoittaa taseeseensa -kustannuksitta- valtiolta saamista ja valtiolle
    tilirahaa,käteiseuroa. (Tänään Merkelkin
    löysi niitä taas EU-Rakennerahastoista…).

    Nixon irrotti lopunkin kultakytköksen elokuussa 1971. Päiväkohtaisssa tuskissa.
    Varsinkin Ranska ,de Gaulle, vaihdatutti valuuttavarantoa kultaan ja siitä harmi.
    Se että tästä sitten seurasi myllertyvä
    kehityskulku josta myös S.Hämäläinen eilen ja uusinnassa tänään mainitsee "oli pakko
    purkaa säätelyä kun vientipuoli eli nyt
    kelluvien ja viskelevien valuuttojen maailmassa" ja "oli sallittava suojausmielessä
    firmojen tuoda ulkomaanrahaa". Täältä se hedge-termi on peräisin. Juuri tänäänkin Cityn hedgeyhtiöt, myös yksityisyyssuojatut,
    ostavat Kreikan maaliskuusssa 2012 uusittavia bondeja luottaen saavansa 40 sentistä kokonaisen euron. HS juuri
    tänään (H.Arola) kertoo kuinka eräät bondit ovat nousseet arvossaan, Sverige kärjessä.
    Kruunusta on kysyntää. Tilastoa tosin johtaisi
    Saksa jonka 100 arvoisesta velasta maksettiin jotain 103 (=miinuskorkoa) ja oliko Hollannillakin. Hollannissa on yhä 1600-luvulta saakka uusintakierrätettyjä velkoja liikkeellä. Wienin kongressissa 1815 setvittiin Westfalenin rauhan 1648 lainavyyhtejä.

    Paperirahan tarkoitus oli voittaa rahametallin
    niukkuus. Ja voitettiin. Veriset assignaatit
    ilmaantuivat 1914 verisinä puntina ja Saksan markkoina (setelinanto jo keskitetty pois pankkiireilta ja monopolisoitu valtio-keskuspankeille) rahoittamaan manttelineuolomoita ja pommitehtaita ; rahapalkkaamaan naisväenkin kansakunnan sotajuhlaan.

    Pitää lopettaa. De-regulaatio (=demarit alas pöntöstä) ja bitti ovat lisänneet erisortin
    rahoja aivan tuhottomasti. Vuoteen 2007 saakka kaikki kävi. S.Hämäläinen kertoi
    kuinka keskuspankit ovat kasvattaneet taseitaan,lisänneet keskuspankkirahaa. Mutta tämä on vain pisara siitä mitä pankkien ja finassiyhtiöiden taseista löytyy ja kiertää
    ostamassa yhtiöitä ja organisoimassa ihmiskuntaa kohti kulta-aikaa. Vapautettuina
    roikkumasta kultakantaristillä.
    Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  5. Mr Goldfinger aikoi nostaa oman kultavarantonsa arvon pilviin saastuttamalla Fort Knoxin radioaktiivisuudella. Nokkelaa, koska USA:n kultavarannon pölliminen olisi logistinen mahdottomuus. Onneksi James Bond pelasti läntisen maailman!
    Kuittailusta: Maailman mahtavimpien jalkapalloseurojen kultapossukerho ostelee ja myy pelaajia toinen toisilleen aivan mielettömillä summilla. Liikkuukohan niissä kaupoissa ikinä aitoa rahaa? Ehkä ideana on vain pitää pooliin kuulumattomat joukkueet tarjouskilpailun ulkopuolella. Mahtavat pysyvät mahtavina ja keskitasoiset keskitasoisina.

    VastaaPoista
  6. Oh, le bon temps, que ce siècle de fer! Oi, miten ihanaa on rauta-aika! (Voltaire: Le Mondain). Antiikin runoilijat elivät epäonnekasta rauta-aikaa ja me elämme sitä yhä, mutta ajat kiertävät ja seuraavaksi tulee kulta-aika. Taivaalla hallitsee titaaneista voimakkain Kronos (Saturnus) ja ihmisillä on vain kaikkia mahdollisia hyvyyksiä...

    VastaaPoista
  7. Ad Omnia: - pieni lisäys - Braudel ja muut arvioivat asiaa laajasti laskettuaan, että Espanjan suurvalta-aseman menetys 1500-luvun lopulla johtui ennen kaikkea kultainflaatiosta. Jalometalleja tuli Uudesta maailmasta lyhyessä ajassa aivan liikaa.

    Englanti auttoi parhaansa mukaan onnistumalla ryöstämään merkittäviä kultalasteja ja ryhtyi rakentamaan luottojärjestelmäänsä sen turvin.

    Rahan historia on pitkä ja surullinen. Law'n järjestelmä, Etelä-Meren kupla ja Ruotsin valtionpakin konkurssi ravistelivat 1700-luvulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuteen maailmaan mentiin kullan perässä ja hopeata löytyi
      vaivaksi asti kuten Kemppinen tietää. Espanja kuritti Alankomaita
      ja hopea levisi asesepille ja rekryyteille läpi Euroopan.
      Uusi maailma varustettin ympäri vanhaa mannerta ostetuilla
      tarvikeilla. Ligurian Genovan pankkiirit organisoivat rahat veks
      hidalgoilta.

      Sitten ne menivät Amsterdamin kauppamiehille ja kohta
      Lontoon. Näiltä fyrkka kiiti Intiaan ja Kiinaan maksuiksi kun europpalainen rompe ei vaihdossa kelvannut.

      Suomikin pääsi tähän Euroopan elvytykseen mukaan.Meiltä kelpasi
      terva ja piki Aasian ja Amerikan valtameripurjehtijoiden kylkiin.

      Rahan instituutiokierteet ovat hurmaavat. John Lawta arvelisin
      sivilisaatioteknokratian edelläkulkijaksi rationalistien Ranskassa,
      missä hän toteutti Ludvig XIV kuoltua sijaishallitsijan aikana valtiovelan rahaksi muuttamisen ja muuta. Sitten vanhat vallat
      palasivat. Law vietti vanhuutensa Venetsian rulettipöydissä.
      Pietari Suuri yritti houkutella miestä luokseen järjestämään
      Venäjän rahaolot viimeisimmän järjenkäytön tasalle. (Vrt.Lenin)

      Joo järkeä saa käyttää.Mutta ei se mihinkään vie. Animal spirit on
      syntikapitalismin mammonaponnin. Se jenkeissä tiedetään,sitä
      varjellaan ,ja taas se Amerikkaa nostaa. Mutta politiikan
      (=asemahdin) kahvoihin äänestetään ihanteiden miehiä. Kuten tämä Romney,mormooni.
      Jukka Sjöstedt

      Poista
  8. En oikein ymmärrä ajatusta, että raudalla olisi jotain käyttöarvoa eri mielessä kuin kullalla.

    Rautaa tarvitaan teräksessä, ja se on materiaali josta voi tehdä kaikkea hyödyllistä. Mutta niin on kultakin: sitä käytetään paljon mm. elektroniikan valmistuksessa. Sille on korvaajia, kuten on raudallekin.

    Mitä tulee Kiinan asemaan harvinaisten maametallien tuottajana, niin pitää todeta että ei Kiinalla niihin suoranaista monopolia ole. Kiina vain tarjoaa niitä halvemmalla, osittain valtiokapitalistisen politiikan tuloksena, osittain vain siksi että ympäristöhaitoista tarvitsee piitata vähemmän kuin jossain muualla.

    Mutta ei ole mitenkään mahdotonta tuottaa vaikkapa Talvivaaran kaltaisessa kaivoksessa noita maametalleja. Merkittävän tuotantokapasiteetin rämppääminen ylös vain vie vuosikymmenen ja jokusen miljardin.

    VastaaPoista
  9. Tietyllä tavoin kultaa muistuttaa myös bitcoin (ja vastaavat p2p -virtuaalirahahankkeet), jonka varanto on siis kryptografian ja verkostoituneisuuden avulla varmistettavasti tosiasiallisesti niukkaa (kaikkiaan bitcoineja tulee olemaan korkeintaan 21 miljoonaa kappaletta, ja ne ovat jaettavissa 8 desimaaliin saakka, ts. atomaarisia yksiköitä järjestelmässä tulee olemaan enintään 2100 biljoonaa). Bitcoin on pseudonyymia rahaa, kaikki transaktioketjut ovat täysin julkisia mutta "tilinumeroiden" omistuksen toteaminen on hankalaa tai mahdotonta. Tilin omistaa, tai oikeammin tiliä pitää hallussaan se, jolla on siihen privaattiavain. Tässä mielessä bitcoin muistuttaa fyysistä kultaa. Tosin jos internet lakkaa olemasta, bitcoin lakkaa myös olemasta. Sen toiminta perustuu kokonaan siihen että transaktiot päätyvät julkiseen blokkiketjuun, joten voidaan varmistaa, ettei "samaa rahaa" voida kopioida ja kuluttaa useammin kuin kerran.

    Tällä hetkellä bitcoin on pienen piirin spekulointikohde, mutta teknologisesti se tai jokin vastaava järjestelmä voi jossain vaiheessa hyvinkin jättää pysyvän jälkensä valuuttamaailmaan.

    VastaaPoista
  10. Kommenttiosuuden uusi fontti ja väritys on viimeisen päälle lukijaepäystävällinen.

    VastaaPoista
  11. Ad Omnia: olen samaa mieltä kuin Anonyymi 03:04 - kauhea fontti, riviväli ja väri.

    Blogger puuhaa jotain omia aikojaan. Itse en ole tehnyt mitään muutoksia. Yritän tutkia asiaa. Blogger tarjoaa aina vain kamalampia vaihtoehtoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KAMALAT ON SIVUT NYT. KAIKKI ENERGIA MENEE SELVÄNSAAMISEEN. EIKÄ SILTÖÄ SITTEN ENÄÄ JAKSA TAJUTA. SAATI ETTÄ OMA AJATTELU SYKÄHTELISI TEKSTIN HERÄTTÄMÄNÄ.

      VOI KUINKA KAIPAAN VANHOJA RAUHALLISIA SIVUJA, JOTKA SAMALLA SIIS VIRKISTI JA VIRITTI.

      Poista
  12. Ad Tapsa et alii: - tuntumani mukaan nyt eläkkeelle siirtyvä luonnontieteilijöiden sukupolvi on ammentanut innoituksensa ja virvoituksensa lmari Jäämaan "Nuore kokeilijan ja keksijän kirjasta". Muuta pinko on innostunut Lancelot Hogbenin kirjasta MAtematiikkaa kaikille (1939, suom. Risto Niini).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilahduin itse kovasti, kun äskettäin pääsin ostamaan antikvariaatista juuri tuon "Nuoren kokeilijan keksijän kirjan". Muutama värkki tuli aikanaan sen ohjeilla rakennettua.

      Se oli aikaa, jolloin kaikki oli mahdollista ja fysiikan salat aukesivat parilla läkkipellin palalla ja kuparilangalla.

      Ei paljo klikkailtu eikä googlailtu, mutta hommat olivat hallinnassa. Täysin.

      Poista
  13. Kyllä kai kultakannan (ts seteli on PERIAATTEESSA vaihettavissa tiettyyn kultamäärään) hyvä puoli oli se, että se estää katteettoman seteliannon ts setelirahoituksen taaten rahan vakuuden paremmin kuin mikään keskuspankki. Juuri siksihän siitä luovuttiin, että USA saattoi aloittaa hillittömän setelirahoituksen. Samaa lääkettähän ehdotetaan EU:n kriisiin (=keskuspankki suoraan tai välillisesti ryhtyy rajoittomasti "suurella singolla" ostamaan jäsenmaiden, varsinkin huonojen valtion- ja pankkijoukkovelkakirjoja). Tämä tarkoittaa käytännössä setelivelkaa. Itse en usko, että tämä on valtioiden rahoituskriisin ratkaisu: valtio ei voi pitkällä juoksulla sen paremmin kuin yksityinen käyttää enemmän rahaa kuin tulot ovat: tätä on toki tehty suhdannekriiseissä elvytyksenä taoikka sotien rahoituksessa, mutta pysyvänä toimintamekanismina en siihen usko: se johtaa sijoittajien pakenemiseen reaaliomaisuuteen ja valuutan romahtamiseen tai inflaatioon. Pitkällä aikavälilllä ainoa terve taloudenpidon periaate niin yksilöillä kui n valtioillakin on, että "ei voi syödä enemmän kuin tienaa" eli valtiotasolla on lisättävä tuloja (esim. verot) taikka leikattava menoja niin vastenmielistä kuin se äänestäjille onkin. Tämä on juuri hyvinvointivaltiodemokratian ongelma.

    VastaaPoista
  14. JK uusi fontti on karmea eikö voisi palta vanhaan?

    VastaaPoista
  15. Ilmeisesti Kemppisen sivut ovat nyt kaapatut?
    Olisiko niihin iskenyt virus, kun ulkoasukin on muuttunut?
    Taitaa kommentit vastedes mennä Molokin kitaan?

    Kyllä vanha ulkoasu oli ihan hyvä. Ei niistä muutoksista koskaan tiedä, mihinkä sitä joutuukaan.

    VastaaPoista
  16. Ennen muinoin kun ei ollut internetiä, niin sen virkaa ajoi joko tietosanakirja-sarja tai tiivistetymmin Pikkujättiläinen.

    Muistin sen juuri, kun sellainen sattui hyllystä käteeni ja selailin sitä hetken. Sehän on oikea sudenpentujen käsikirja, josta löytyy kaikki nuolenpääkirjoituksesta maailmankaikkeuteen.

    Sen kun nuorena luki, niin käy tietomiehestä vanhanakin.

    VastaaPoista