Sivun näyttöjä yhteensä

31. lokakuuta 2008

Kuvan valo



Joku kustannustoimittaja käski tietää, mistä kiinnostavista tiedollisista aiheista pitäisi olla kirjoja.

Sanoin että Perttu on kirjoittanut tietokannoista ja luetteloista, joka on kyllä hyvin tärkeä ja vaikea kysymys.

Kustannustoimittaja teki kiihkeästi muistiinpanoja.

Jatkoin että katselin erästäkin uutta valokuva ja oikeus –kirjaa, joka oli englantilainen, seikkaperäinen ja aika heikko. Kun juristi kirjoittaa juristeille, ei siitä kukaan paljon kostu.

Pelastauduin ulos koiranilmaan kun alkoi näyttää siltä, että sellainen kirja kiinnostaisi.

Sen jälkeen ja päivän radio-ohjelmaan liittyen totesin taas kerran, etten tiedä uudenaikaisesta digikuvaamisesta tarpeeksi tai oikeastaan juuri mitään. Hyvä kun CMOS:in ja CCD:n paremmat ja huonommat puolet

Vähäisen dynamiikan ongelmaa muuten käsittelee lapsellisuuksiin sortumatta asiantunteva kirjoittaja verkko-osoitteessa

http://www.clarkvision.com/imagedetail/digital.sensor.performance.summary/

Radio-ohjelman yksi keskeinen keskusteluongelma on tämä: miksi valokuvaamisessa on edelleen insinöörilinja ja maisterilinja?

Vastaus voi olla, että kameraa ei pidetä koneena. Jo yli puoli vuosisataa sitten ja tänäkin päivänä ihmiset, jotka sanovat inhoavansa koneita, käyttävät valokuvauskonetta kuin aika pojat.

Ehkä kamera on instrumentti samalla tavalla kuin lääkärin stetoskooppi tai taiteilijan sivellin?

Ainakin olimme Esko Putuksen kanssa samaa mieltä siitä, että kamera on mainio salakatseluväline estyneille henkilöille. Katsekontaktin ottaminen ja ylimalkaan tarkkaan katsominen ärsyttää monia, ja on ihmisiä, jotka kokevat sen sietämättömänä haasteena.

Kameran etsimen tai LCD:n avulla voi tutkia seurassa ihmisen ilmeitä hyvinkin tarkkaan. Tässä asiassa on tapahtunut selvä parannus, kun vanhatkin sukulaiset ovat alkaneet uskoa, ettei kuvien ottaminen maksa mitään. ”Ota nyt jo” –repliikki on kadonnut. Ja jos vielä ymmärtää säätää kamerasta suljinta jäljittelevän äänen pois, on vahvoilla.

Silti haluaisin edelleen tietää, miksi ihmisistä otetaan niin vähän profiilikuvia, vaikka maailma on täynnä jännittäviä profiileja. Olisiko se ikään kuin liian väkivaltainen?

Kuvien lukutaito on vaikea taito.

Katsoin eilisillan House –jakson erään elokuva-ammattilaisen kanssa, ja jäimme sättimään näkemäämme yhdessä. Hän sanoi, että ohjaajan vika. Ellei ohjaaja ole tarkkana, hyvätkin ammattilaiset rupeavat näyttelemään, ja sekös on ikävää katseltavaa.

Onneksi kaikki televisioon liittyvä on niin hyvin dokumentoitu Wikipediaan. Kyseinen jakso oli erään henkilön ensimmäinen ohjaustyö tuossa sarjassa, ja käsikirjoituksen oli väsännyt tuottaja.

Ilmankos jopa Hugh Laurie oli pihalla (pakkasessa).

Sama ilmiö – olen kertonut ennenkin eräästä nyt kuolleesta akateemikosta, jonka kanssa huvittelimme tunnistamalla kirjailijoita sokkona luetuista tekstinäytteistä. Yllyimme kun olin jossain televisio-ohjelmassa voittanut kirjallisuuden professorit juuri tässä – he eivät tunteneet lauseen kulkemisesta edes Faulkneria!

Mainitsemani edesmennyt oli siitä mainio, että hän tunnisti – puoliksi arvaamalla – tekijöitä, vaikka ei ymmärtänyt kieltä. Calvinon italiaksi, Camus’n ranskaksi. Selitys oli sama kuin joidenkin kapellimestareiden - kuulehan sen, miten se menee!

22 kommenttia:

  1. Sain tuollaisen silloin kun se oli uusi peli.
    Pitänee taas ottaa käyttöön.
    Sillä tulee kuvia, joita ei arvaa.

    VastaaPoista
  2. Unohtuiko linkki
    http://www.tietokone.fi/uutta/uutinen.asp?news_id=20365&tyyppi=1

    VastaaPoista
  3. Kuvaajat, selittäkääpäs tämä:

    http://www.synestesia.com/

    Miksi jokikuvan (River Songs)ylösalaisin kääntäminen muuttaa veden "olemuksen" täysin?

    VastaaPoista
  4. Mitä noihin vieraskielisiin teksteihin ja niitten tunnistamiseen tulee, niin minä mielelläni luen, en usein, mutta joskus, Shakespearen tekstiä ääneen, vaikka en ymmärrä siitä juuri yhtään mitään. Kielen rymi on sellainen, että teksti ikään kuin vetää mukanaan.
    Eräällä tavalla se on kuin harrastaisi jonkinlaista mielenkuntoliikuntaa. Luettuaan on henkisesti, tekisi mieleni sanoa, hengästynyt, mutta kenties tässä kontekstissa, keuhkoontunut

    VastaaPoista
  5. Oikein kirjoittaminen, oikein kuvaaminen ja oikein piirtäminen ja kuitenkaan ei ole vaan kahta vaihtoehtoa eli oikein tai väärin - samalla se on muutenkin monella tapaa erilainen. Zürich oli eilen aamulla valkoinen, pari viikkoa täytyy tytön odottaa valinnan ratkaisua, että pääseekö mittaamaan tosi tarkkoja arvoja.

    1985 oli siis kiinalaisen kalligrafian laaja näyttely Suomessa eli 23 vuotta olen odottanut mahdollisuutta opiskella sitä, koska halusin tietää miten se oikein tehdään - siis suuntien, pysähdysten ja eron vetojen nopeuksissa... Niiden merkityksen osaan tietämättä vain arvailla, mutta perinteen tuntevan avustuksella mutkat näyttää päivänselviltä. Parikymmentä 50 000 merkistä ei ole paljon.

    Jos katsoisi jalkoihinsa, niin hanhen selästä on valunut paljon vettä. Ensimmäisten näyttelyjen aikaan oli hinku kytätä katsojien ilmeitä. Siitä sen näkee et miten he kokee, harvalla on sanoja sellaisen ilmaisemiseen. Ja miksi pitäisi olla.

    VastaaPoista
  6. Profiilin kuvaaminen

    Profiilissa kaunis nainen on upeimmillaan; kaikki tärkeä on tarjottimella, olennaisin - kuten katse - jää verhotuksi. On yllättävää, miten usein edestä kaunotar on keskinkertainen sivusta. Harvoin, vaikka joskus, toisinpäin.

    Ihmisistä on vaikea ottaa profiilikuvaa. En usko, että useakaan nainen edes tietää varoa edellä sanottua, mutta vaisto sanoo, ettei kameran syvää silmää saisi päästää näkökentän ulkopuolelle silloin kun se tähtää.

    Kaikkein vanhinta ikäpolvea lukuunottamatta ketään ei enää häiritse kuvailu edestäpäin, mehän nykyisin esiinnymme joka tapauksessa koko ajan kuin kameralle. Tässä olisikin kiintoisa aihe: oman elämänsä esittäminen. Syntyikö tämä vasta elokuvan ja television myötä, va onko se luontaista? Tunnen 2-vuotiaita neitejä, jotka eivät sivuuta peiliä keimailematta itselleen. Sen ikäinen on jo voinut saada tapansa muilta.

    VastaaPoista
  7. Kamera ei ole kone, se on koje, painotti taannoin erään kameraseuran puheenjohtaja. Koulun rehtori hän oli, ja maantiedossahan puhuttiin vienti- ja tuontitavaroista, joihin kuului koneita, kojeita ja laitteita muun muassa.

    Maisterin on helpompi käyttää kojetta kuin konetta. Koneesta tulee vielä mieleen Veikko Huovisen novelli, jossa mainitaan tehtaan nurkassa savua tupruttaen käydä jyskyttävä tietokone.

    VastaaPoista
  8. Kone jyllää ja yskii. Joten huono kamera voi olla kone, mutta hyvä kamera on aina koje?

    VastaaPoista
  9. Äsken rupesi naurattamaan, kun missasin hissin parilla sekunnilla. Ylös oli menossa noin parikymppinen poika, joka naamaili peilille.

    Sain kaikessa rauhassa nauraa ääneeni, koska hissiin se ei kuulunut, tosin takaa tuli nuori likka joka katsoi oudoksuen.

    Tosi on, jos minulla olisi ollut kamera kädessä, olisin saanut nauraa ihan välittämättä nuoren miehen egon murenemisesta, eikä nuoren likankaan olisi tarvinnut pelätä joutuvansa jonkun hullun kanssa samaan hissiin.

    Likka kääntyi kannoillaan ja rupesi kiipeämään kierreportaita.

    Tulin postista hakemasta kirjaa. Isänpäivälukemiseksi tarinaa 1000-luvun assassiinesta, Alamut.

    VastaaPoista
  10. Kyllä kameroiden laatu tuosta huononee dramaattisesti:

    http://ec.europa.eu/consumers/rights/cons_acquis_en.htm

    - EU-komissio sementoisi yrityksen vastuun myymistään tuotteista kahteen vuoteen kaupanteosta.

    -palautuksesta aiheutuvat kulut kuluttajan maksettavaksi.

    -valmistajilla ei enää olisi lakisääteistä vastuuta.

    - direktiivin vaikutus kulutustuotteiden kestoikään on tyrmäävä.

    Vielä ehtisi vaikuttaa! Miten tiedeyhteisö tässä toimii?

    VastaaPoista
  11. Profiilikuvia ei oteta, koska kohteet raivostuvat. Kukaan ei pidä profiilistaan, koska ei ole nähnyt sitä.

    Susan Sonntag kirjoitti kijassaan "Valokuvauksesta", että kameran läpi katsominen etäännyttää, ja sen vuoksi sotavalokuvaajat voivat tyynesti ottaa kuvia mitä hirvittävimmistä kohteista ja miettiä vain oikea rajausta.

    VastaaPoista
  12. Eikö pitäisi siirtyä rekisteröintiin digitaalisissa tekijänoikeuksissa. Internetin arkistolaitoksesta ei olisi siihen pitkä matka. Robotti hakisi missä kaikkialla mikäkin on aikaisemmin julkaistu.

    Sellainen robotti hakisi myös tutkielmiin alaviitteet auitomaattisesti. Ja oikeudellisiin kirjoituksiin pykäläviittaukset sitä mukaa kuin kirjoittaa.

    VastaaPoista
  13. Minua hämmästyttää, ettei kukaan eikä mikään tunnistanut aikoinaan Kunto Kalpaa Juhani Suomeksi.

    Kuvalehdessä oli juttukin, jossa joku dosentti jollakin yliopistollisella ihmesysteemillä yritti tunnistaa kirjoittajaa tyylistä ja rytmistä sun muusta, ja arvasi kohteen muistaakseni Alpo Rusiksi.

    Sokea reettakin näki, jos on molempia lukenut, että KK ja AR nyt ainakin ovat kirjoittamisen ääripäitä. Kehno koje.

    Minä muuten olen ikäni huvitellut niin, että yritän tunnistaa runoilijoita parista sattumanvaraisesta säkeestä. Nyt tämä pirun googlaus on tehnyt koko hienosta taidostani täysin hyödyttömän.

    Puulusikka kouraan ja nurkkaan.

    VastaaPoista
  14. Kuuntelin päivän radio-ohjelmaa ja lueskelin samalla tätä, näitä sanoja täällä. Se on jollain lailla vaikeaa minulle: kuunnella yhtä ja katsoa toista. Monet pystyvät siihen hyvinkin sujuvasti. Minä en osaa edes syödä televisiota katsoessani. Housella oli kyllä kiva pipo siellä pakkasessa. Täällä ei istunut yhdenkään elokuva-ammattilaisen silmiä, joten keskityin vain pohtimaan, miten ihmeellistä on, kun kaksi vammaista taistelee siitä, kumman paikka on lähempänä sairaalaa.

    Kiinnostava tuo kuolleen akateemikon kyky "kuulla" kirjailijan sävelkulku, kun ko. vainaja lienee se sama yksilö, joka oli musiikin suhteen vakavasti vammainen.

    Joskus mietin, kuulisinko äänesi toisenlaisena, jos en muistaisi melko tarkasti, millainen on ympäristö, jossa radio-ohjelmaasi teet. Luultavasti kuulisin. Yhtenä kesänä minulla on tapaaminen kahvilassasi. Tulin sinne suoraan lääkäriltä, joka oli kertonut, etten olekaan yhtään kuolemaan päin. Siksi se on minulle hyvä kahvila, valoa täynnä. Ja tämä muistikuva vaikuttaa siihen, millaisina teidän äänenne kuulen.

    VastaaPoista
  15. Kuuntelin myös Yle 1:n ohjelman ja yksi seikka kävi korvaan. Oli puhetta talvisodan elokuva-kameroista. Juuri viime viikolla tuli se osa Suomi-Filmi OY:n historiaa jossa tätä käsiteltiin ja yhtiön päällikkö Risto Orko (o.s. Nylund) kertoi että kamerat pitivät melkoista ääntä, joka on suuri ongelma jos sillä yritetään toimia rintamalla. Tämä yhtenä syynä selittää miksi asioita oli pakko lavastaa. Asiahan on tuttu vanhoista valkokuvista joita on kuvattu elokuvien kuvauksista. Kamerat olivat vahvasti äänieristettettyjä ja äänikamerat raskaita. Esim. ne ensimmäiset äänivärikamerat joilla kuvattiin vaikkapa Tuulen Viemää olivat aivan järkyttävän kokoisia ja painoisia.
    Ne olivat isompia kuin ensimmäiset televisiokamerat joita täällä käyettiin 50 -luvun lopulta eteenpäin. Ja me luulemme niitä isoiksi kameroiksi.

    Kuvia oli pakko lavastaa koska tekniikka ei antanut mahdollisuutta muuhun.

    VastaaPoista
  16. Ad Antti K.: etenkin dokuemnttielokuvassa käytettiin 15-millistä ilman ääntä 1920-luvulta alkaen. Bolex tuli 1930-luvulla. Muistaakseni mm. Leni Eiefenstahlin alppi-filmit on kuvattu sillä. Myös Bell & Howellilla oli hyvä malli.

    VastaaPoista
  17. Rienzi kirjoitti:
    "On yllättävää, miten usein edestä kaunotar on keskinkertainen sivusta. Harvoin, vaikka joskus, toisinpäin."

    Taivaan tosi - eikä ikinä ennen juolahtanut mieleen!

    Mette puolestaan kirjoitti:
    "Profiilikuvia ei oteta, koska kohteet raivostuvat. Kukaan ei pidä profiilistaan, koska ei ole nähnyt sitä."

    Tässä en aivan usko. Rienzi kommentissaan, jota jo tuli lainattua, kirjoitti:

    "Ihmisistä on vaikea ottaa profiilikuvaa. En usko, että useakaan nainen edes tietää varoa edellä sanottua, mutta vaisto sanoo, ettei kameran syvää silmää saisi päästää näkökentän ulkopuolelle silloin kun se tähtää."

    Ihmiset varmasti tuntevat profiilinsa - ainakin miehet, jotka leikkaavat itse pulisonkejaan. Toisaalta maailmassa on paljon koukkunenäisiä kaunottaria, jotka tietävät, miltä näyttävät ihan mistä suunnasta hyvänsä. Olisiko perimmäinen syy siinä, mihin Rienzin kommentti saattaisi antaa oikeutuksen viittilöidä: Sivusta päin kuvattava ei itse voi kontrolloita kuvaajaa tai kuvaustilannetta.

    VastaaPoista
  18. Ai, toinen juttu, tunnistettavuudesta. On muistini mukaan tarinoita, joissa lauluntekijä ei lauluntekokilpailussa menesty omalla nimellään, mutta salanimellä saakin suuren suosion.

    Saisiko muuten joku Pate Väyrynen suuremman suosion, jos keksisi omille ajatuksilleen jonkun toisennäköisen torven?

    Ja naurattaisiko Pauli Kohelo vähemmän, jos kirjoittaja olisikin joku ihan yllättävä taho?

    Tai huononeeko kirja, jos kuuluisan nimen takaa paljastuu tekijäksi joku muu?

    On monia, joiden mielestä Raamattu vähän kärsii, kun käy ilmi, että esimerkiksi Jesajan kirjaa kirjoitti ainakin kolme eri Jesajaa - tai ehkä saneli, tai joidenkin muiden kirjojen kohdalla ehkä joku muisteli niin tai näin sanotun.

    Ainakin monia tympii, jos hienon tarinan jälkeen käy ilmi, että tarina olikin pöllitty.

    Musiikin kohdalla voi käydä jopa niin, ettei edes alkuperäinen melodia tunnu enää miltään, kun melodia, jonka ensi kuuli ja aidoksi luuli, paljastui valheeksi.

    VastaaPoista
  19. Tosiaan, sitä monta sievää naista, joilta sivulta katsoen puuttuu kunnollinen nenä, ja sen tilalla on joku nysä, sokeripala tahi töpseli.

    VastaaPoista
  20. Petja Jäppinen kirjoitti: "Tosiaan, sitä monta sievää naista, joilta sivulta katsoen puuttuu kunnollinen nenä, ja sen tilalla on joku nysä, sokeripala tahi töpseli."

    Hyvä, että Petja mainitsi tämän, kasvot ovat profiileista tärkempiä. Voisi jopa sanoa: sarvesta härkää, sanasta miestä, nenästä naista. Minusta.

    VastaaPoista
  21. erikoista ajattelua useimmilla teillä, yllä kirjoittavilla. ette te tai 'ne toiset, keihin viittaatte', ahkerasti lue, kuule, osaa kirjoittaa, näe ilman peiliä...? rytmin, sävyn, näyn, ajatuksen voi kokea vain itse. pitää puhua suoraan siitä. itseriittoinen "totuuden tietäminen" on huuhaata. tulee verrata muihin yhtä varmasti olemassa oleviin. ja muihinkin.

    ja ne ihmiset kyllä tietävät, millainen on oma profiili. typerä ei halua nähdä itseään ulkopuolisen silmin. valokuvista voi onneksi nähdä jotain aiemmin näkemätöntä itsestä ja toisista. kunnioituksella ja joskus pelolla. joskus nautinnolla!

    VastaaPoista
  22. Aρprecіating the hard woгk уou put into your
    wеbsite аnd ԁеtailed іnformation you offer.
    It's good to come across a blog every once in a while that isn't the samе unwantеd геhashed іnfοrmatіоn.

    Wonderful гeаԁ! I've saved your site and I'm including уouг RSS feеԁs to mу Google аccount.


    Look into mу page Payday Loans
    Stop by my web blog - Online Payday oan

    VastaaPoista