Sivun näyttöjä yhteensä

10. lokakuuta 2008

Toimittaja



Tämä on vain tavallaan johdanto aamulla radiossa puheena oleviin asioihin. Siellä on äänessä asioista paremmin perillä olevia ihmisiä. Sellainen on radio- ja televisio-ohjelman tarkoitus.

Opimme vanhoina hyvinä aikoina Reksa Paasilinnalta, Hannu Karpolta ja Hannu Taanilalta, että toimittaja on oikeammassa.

En menisi vannomaan, ettei opetuslapsia olisi edelleen vapaalla jalalla.

Torstai-illan ”House” vahvisti epäilyä, että nyt on keksitty usean vuoden dramaturginen kaari. Päähenkilö näyttäisi olevan ajautumassa itsemurhaan.

Television sarjaohjelmissa, joissa edes animaatioissa ei esiinny oikeaa, syvältä tulevaa muuttumista, tällainen olisi uutinen.

Tämän takia osoitan äänekkäästi suosiotani klassikkosarjoille – Dickens – vaikka itse kirjat ovat tietenkin parempia.

Tavallisesti viihdesarjat ovat ”aritmeettisia”. Kun sellaisen on katsonut ja ratkaisun nähnyt, tehtävä on yhtä mielenkiintoinen kuin sivuutettu laskuharjoitus.

Muutoksen formaalinen kuvaaminen ei oikeastaan kuulu lyhyen matematiikan koulukurssiin ja siksi olen miettinyt, että tuhti annos differentiaali- ja integraalilaskentaa tekisi hyvää humanisteille.

Näiden päivien tilanteissa televisiosarja värähtelee samassa maailmassa kuin pankit ja syksy.

Asetelma säilyy mielenkiintoisena, kun vastakkain ovat paha ja paha. Viihteen paha ja hyvä tahtoo jäädä mekaaniseksi, voitti sitten kumpi tahansa. Yleensä paha voittaa.

Housessa päähenkilön huumeriippuvuus herättää terveellisiä ajatuksia huumeen ja riippuvuuden käsitteistä. Lääkäri käyttää opiaatteja (siis morfiinin tapaista ainetta), mutta tässä asiayhteydessä voi aivan hyvin kysyä: so what? Entä sitten?

Samaa tekivät sangen monet rintamalääkärit, itselleen aika tuhoisin seurauksin.

Pahan ja pahan ongelma ei ole pienemmän pahan valitseminen, kuten poliitikot väittävät. Harkinnassa on otettava huomioon koordinaateista ainakin aika ja myös se, että ehkä kysymyksessä onkin differentiaaligeometria eli jotain aivan muuta kuin x-y-koordinaatisto. (Aika-avaruuden kaartuminen on tuota geometriaa, jossa toimintaympäristö kuvataan monikerraksi.)

”Huomenna kaikki on toisin”. Kyllä – jos aika on kaartuu.

Olen hiukan tuijotellut muutamaa yksinkertaista kaavaa luettuani kohta loppuun tiedekirjan, joka totisesti on hyvä – J.E. Gordonin ”The New Science of Strong Materials”.

Lujuus, kimmoisuus ja ne muut ovat aineiden muuttumista tai muuttumisen vastustusta.

Viimeinkin olen käsittänyt, miten särkyvästä lasista tulee vetolujuudeltaan verratonta lasikuitua, ja miksi puu on niin suurenmoinen mutta vaikea raaka-aine.

Sitäkään en ollut tiennyt, että televisiojännäreiden klassinen symboli, ruuvikierre eli puuruuvi, on puuelementtien kiinnitystavoista huonoin.

Liioin sitä en ollut tiennyt, etteivät laivanrakentajat saaneet hallintaan leikkausvoimia, ja siksi puiset laivat vuotivat auttamattomasti. Kun metalliset ristikkäistuet tajuttiin, kokometallinen kotelorakennekin oli jo valmis ja kokeiltu rautatiesiltoina.

Kirja on vuodelta 1968, ja itsekin kirjoillaan kunnostautunut Philip Ball tähdentää esipuheessaan, että tuon ikäisen kirjan loistaminen majakkana insinööritieteissä (ja todellakin materiaalitieteessä) hipoo ainutlaatuista tapausta.

Vähän niin kuin tohtori Housen suusta – kirjan viimeisen kappaleen otsikosta ”How to have second thoughts”, jonka suomentaisin ”empimisen taidosta”.

17 kommenttia:

  1. Harmittaa niin pirusti kun Hämeenpuiston puut on kaadettu. Hieno kuva tämän yön kirjoituksessa.

    VastaaPoista
  2. Kuvasta päätellen ei lehtimies ole vielä ehtinyt toimittaa lehtiä kasoihin. Meilläpäin bensiiniä on kulutettu jo huomattavat määrät puhalluksen tuottamiseksi.

    Liput riippuvat märkinä saloissaan. Päivän aiheesta:

    Dunkler Hain in Tuonis Lande,
    fein steht da ein Bett im Sande,
    dorthin geleit ich mein Kindlein.

    Holde Lust wirst du da haben,
    gehst mit Tuonis Hirtenknaben
    auf den dämmrigen Feldern.

    Holde Lust winkt da dem Kinde,
    abends lullt im Arm gelinde
    ein dich Tuonelas Tochter.

    Sanft und süss mein Schatz wird liegen,
    sich in goldner Schaukel wiegen,
    wenn die Nachtschwalben summen.

    Tuonis Hain hat Ruh und Frieden,
    fern vom Streit und Hass hienieden,
    fern von der Welt, der falschen.

    Käännös: Gustav Schmidt

    VastaaPoista
  3. Moniongelmainen nero on mielenkiintoinen tapaus. Houselle ei ole ammatillista vastavoimaa, kollegat ovat statisteja, joten pätevä oppositio haetaan muualta. Tämä ikävä poliisi tulee ulkopuolelta eikä piittaa Housen lääketieteellisestä pätevyydestä,siinä uhka. Diagnoosilitaniat ovat komiikkaa, sairaalassa vieraileva tyyppigalleria on näppärästi rakennettu, mutta Hugh Laurien sooloshow tämä on. Jaksaako sitä vuosia? The Wire rakensi viiden vuoden mittaan kymmeniä tällaisia kaaria ja se mitä sen gallerian läpi näkyi, oli jälkiteollisen yhteiskunnan mureneminen. Kun juttu oli niin hyvin kirjoitettu, mitään ei tarvinnut alleviivata, yksikään huippukohta ei tarvinnut tuekseen nostatusta esim. musiikilla. Kaikki oli nähtävä/haettava itse. Sieltä löytyi rivissä Housen veroisia kaaria (Omar, McNulty, Michael, Bubbles, Stringer Bell). Luin Kolean talon kahden Wiren tuotantokauden välillä. Sukua olivat. "And all the pieces matter" sanoi Lester Freamon. Se liittyi huume- ja murhatutkintaan, ja pätee monisyiseen tv-sarjaan niin kuin Dickensin romaaniinkin.

    VastaaPoista
  4. Kuva on hieno tosiaan - komea kontrasti märkyyden/harmauden sekä syksyn lehtien välillä.

    Housesta: Sarja on ollut hyvä koska siinä ei ole liikaa hehkutettu Housen "sankaritarinaa", mutta tässä huumeriippuvuudessa mennään tavanomaiseen jenkkiläiseen tarinankerrontaan.

    Mutta onneksi on netti josta halutessaan löytää tulevien jaksojen tarinaselostukset. Ei sillä että tätä suosittelisin tekemään. Mutta halutessaan saa normeerattua turhat "tarinapiikit" pois paremmin toimivasta kerronnasta. (Onko tämä samaa kuin että lunttaisi miten Hamlet päättyy?)

    VastaaPoista
  5. Antakaa nyt äkkiä Houselle PAP:ia, eturauhasen hapanta fosfataasia, jonka suomalais-jenkkiläinen tutkijaryhmä juuri löysi. Tehokkaampaa kuin morfiini, mutta ei sivuvaikutuksia. Ihmiskokeet vielä tekemättä, mutta en usko että se Housea haittaisi.

    VastaaPoista
  6. Kauniit syksyn värit on Kemppinen onnistunut vangitsemaan. Takana taitaa häämöttää 1918 sisällissodan lopputuloksen ratkaisseiden saksalaissotilaiden hautamuistomerkki. Tästä tulikin mieleeni, että jos joskus kuljette vanhaa Lahdentietä pohjoiseen Helsingistä niin kurvatkaapa Vantaan vankilan pihaan. Pihan lännenpuoleisella reunalla on pieni rautainen portti. Se vie vaatimattomalle hautausmaalle, jossa lepää jatkosodassa kaatuneita saksalaisvainajia. Alue on kovin kivinen ja hautapaadet hyvin vaatimattomia. Kovin toisenlaista kuin ne hyvin hoidetut hautamuistomerkit, joita olen nähnyt mm. Kreetalla ja Italiassa.

    VastaaPoista
  7. Kemppinen:

    "Aika-avaruuden kaartuminen on tuota geometriaa, jossa toimintaympäristö kuvataan monikerraksi."

    Jos tuolla "monikerralla" on tarkoitus viitata johonkin, mikä englannissa saa nimen "manifold" ja esim. saksassa "Mannigfaltigkeit", niin suomalainen matemaatikko tunnistanee nykyään peremmin käännöksen "monisto"..

    VastaaPoista
  8. Tätä tämä on...
    Ensin luen täältä Usko Viitasesta ja päässä alkaa soida..."Quella porta, assassini, assassini, m'aprite,
    la porta, la porta, assassini, m'aprite"... ja kun sitten avaan tämän ja näen kuvan, biisi vaihtuu "MacArthur Park is melting in the dark
    All the sweet, green icing flowing down..."

    VastaaPoista
  9. ... Someone left the cake out in the rain. I dont think that I can take it Cause it took so long to bake it And Ill never have that recipe again!
    Oh, no-o-o-o!

    Ouh!

    (Jo ambivalenssi Elvis kakki housuunsa tuossa kohden - ja mikin varteen etsittiin toinen jäbä.(

    VastaaPoista
  10. Vanhojen tietokirjojen luku on suurinta tietämääni hupia - tai sanotaan kokemaani, sillä runsaspoviset balettitytöt saunassa heittäisivät ehkä lujan haasteen.

    Katselen juuri sillä silmällä kirjaa "Voima ja aine", ensi painos vuodelta 1885, kustantajana Amerikan suomalaisten sosialistien kustannusliike, suomentajana itse A.B.Mäkelä.

    Jos täällä puhuttaisiin Lostista, kysyisin onko sattumaa juuri huomaanani seikka, että kirjassa on omäkätisenä omistuskirjoituksena Victor Rapp 1919 - ja tuossa seinälläni on hänen veljensä Oscarin maalaama taulu, äidin perintöä!

    (Aika hyvältä kuulostaa tuo Kiven Tuonen viita saksaksikin...Täytyy opetella.)

    VastaaPoista
  11. "Harmittaa niin pirusti kun Hämeenpuiston puut on kaadettu."

    WAS?

    Siis Tampereellako?!

    VastaaPoista
  12. http://actuspurunen.blogspot.com/2008/10/taide-on-kuollut-elkn-taide.html
    missä kommentoin sitä, että elämä ei käyttäydy kuten elämältä odottaisi vaikka itse käyttäytyisi enemmän kuin odottaisi.

    Jos siis vika ei ole yksilöissä vian pitää olla systeemissä ja se ei tarkoita poliittista systeemiä vaan tilanteiden tulkinnoissa: kuten Stubb joka kilauttaa löytäjälleen samalla lailla kuten Pietari Jumalalle. Yhtyy samaan totuuteen silti sitä ymmärtämättä.
    http://www.kyrkligfornyelse.org/artiklar/gartner98.shtml
    (etsi sanalla Petrus).

    No; valtakunnassa kaikki hyvin, tai ainakin loogiset olemisen ehdot. Miten ON ja miten ei, ja miten Ei-oleminen on ehto olemiselle. Miten behaviorismi tekee hyvästä triviaalin, miten triviaalisuus tekee kauniista onton, onttous tekee tahdosta sadismia ja sadismi myrkkyä kansalle; joka muuten olisi hyvinvoiva. Onpa paha ympyrä, aito kohtaaminen vaatii jatkuvaa uudistusta; jatkuvaa.

    Valokuvasi on upea; ruska.

    VastaaPoista
  13. Kari S. Tikkako se sanoi, että voi olla kaksi hauskuutta oopperassa: hyvän esityksen tuottama nautinto (kuten tuo Godunov Töölölahdella) tai huonossa esityksessä ilo nähdä porvarin kärsivän (tervemenoa Paholaisen palkka-ampujaan samassa paikassa). Luen itseni porvariksi, oopperanystäväksi, humanistiksi ja matemaattisesti kehityskelpoiseksi, joten Kemppisen heitto tuhdista differenttiaali- ja integraalilaskenta-annoksesta humanisteille väräytti. Tätä täytynee tarkentaa hieman: laskuharjoitukset Kemppinen itsekin totesi tylsåksi kuin viihdesarjan kaava, hyvän oopperaillan tasolle kärsivän humanistin veisi kunnon luentosarja samasta aiheesta; laskemisen taito ei tässä olisi olennaista, vaan ymmärrys.

    Mattematiikassa tosin ymmärrys ilman laskentaa (sehän siis on harjoitusaine!) voi olla harvinainen kuin selkeä ajatus ilman että sen kirjoittaisi ensin epäselvästi. Blogikommentit mukaan laskien.

    VastaaPoista
  14. hieno, hieno.. .
    ja on kai minun kykyni nähdä Huuto-mukaelmia joka paikassa.

    VastaaPoista
  15. Tapsa P. sanoi: "(...)runsaspoviset balettitytöt saunassa heittäisivät ehkä lujan haasteen." Balettitytöt eivät ole runsaspovisia, sillä kuten herrojen soisi tietävän, rinnat ovat lähinnä rasvakudosta. Balettitytöt ovat lihasten runoutta. Mutta fantasiat ovat tietenkin asia erikseen, ja niistä päästään täällä keskusteltuun Houseen. Sarjana se on ennalta-arvattava, tylsähkö ja toisteinen, mutta Laurien esittämänä House on älykkyyydessään, hyljeksivässä vetovoimaisuudessaan ja sänkisessä lommoposkisuudessaan täydellinen fantasioiden kohde, sekä miesten että naisten. Miehet tahtoisivat olla kuin hän, naiset tahtoisivat sekä lievittää hänen tuskaansa (pelastusaspekti) että rakastella hänen kanssaan intohimoisesti, jos näin kauniisti asia ilmaistaan. Siinä ainoa selitys suosioon.

    VastaaPoista
  16. Muuttumisesta. Minua yleensä kohtalaisesti hämmentää se kirjallisuuden ja elokuvan tulkinnassa paljon käytetty kysymys: Muuttuuko henkilö X teoksen aikana?

    Aku Ankka ei luullakseni muutu kuin hetkellisesti. Muu onkin sitten vaikeampaa. Jotta ymmärtäisi jonkin muuttuneen, pitäisi määrittää alkutila. Aku Ankka on köyhä, Housella on keppi. Kun AA rikastuu ja House luopuu kepistään, nämä ovat varmasti muutoksia.

    Mutta muutoksia henkilössä? Tuskin. Mitä henkilölle pitää tapahtua, jotta hän olisi "muuttunut"? Mikä on muutoksen minimi? Missä katsojan pitää seisoa sen huomatakseen? Entä jos katsoja on itse muuttunut teoksen myötä? Miten hän voi silloin olla varma, että henkilö on muuttunut?

    Mutta Sinä puhuitkin dramaturgisista kaarista, et henkilöistä.

    Tuo Anonyymin otaksuma naisfantasia Housen pelastamisesta on minusta outo. Minä en Housea tahtoisi pelastaa. Eikö hän juuri silloin olisi muuttunut? Pelastettu on vetovoimaton.

    VastaaPoista
  17. Lailan (Rauno Lehtisen?)"Muistojen Bulevardi" alkoi heti soida päässä tuon upean kuvan nähdessäni. "Asfaltti kiiltää..." todella.

    VastaaPoista