Sivun näyttöjä yhteensä

8. lokakuuta 2008

Kirjallisia miehiä



Blogiin liittyy monenlaisia vaaroja, joista todellisuudentajun hämärtyminen on yksi. Siitä puhuvat nyt poliisitkin – pahasti käy, jos elelee liiaksi virtuaalitodellisuudessa.

Toisaalta kirjallisuus on juuri virtuaalitodellisuutta. Samoin on elokuva.

Auktoriteetit suhtautuvat perinteisesti kauhistuneesti mielikuvituksen käyttämiseen.

Nyt kävi niin, että rouvani lahjottua minut aitoitalialaiselle tagliatellelle-spagetilla, joka epäilemättä on ollut Pekingin olympiastadionin arkkitehtien salainen esikuva, olimme sitten kaupungilla ihan illalla.

Kannatti käydä. Muiden kiinnostavien asioiden ohella tökkäännyin Jalle eli Jarl Hellemaniin, joka on syntynyt 1920, mutta vakuutti olevansa siitä huolimatta hengissä. Tammen johtajana Jalle oli myös kilpailijoiden mielestä aivan pistämätön suuren tekstin tuntija. Siitä todistaa hänen aloittamansa ja hyvin kauan toimittamansa Tammen Keltainen kirjasto.

Vihjeenä teille Hellemanin suhteellisen vähälle huomiolle jääneet muistelma- ja esseeteokset, ”Kirjalliset liikemiehet - kustantajakuvia”, ”Kustantajan näkökulma - kirjoituksia kirjallisuuden reunalta” ja ”Lukemisen alkeet ja muita kertomuksia kustantajan elämästä”.

Sieltä löytyy temppuilematta ja mekastamatta kirjoitettua tekstiä, jollaista ei maassamme esiinny millään muotoa vaivoiksi asti. Tekisi mieli käyttää luonnehdintaa ”sivistynyt”. Erikoisen miellyttävä on tekstistä välittyvä syvä tieto kustantajan ja siis monien muiden taidelaitosten toimijoiden oikeasta profiilista. Suuria kustantajia ovat henkilöt, joilla on kyky kadota kuvasta tai muuttua seinäpaperin väriseksi.

Ehkä parempi vertaus olisi henkilö, jolla on kyky löytää jotain arvokasta ja kehystää se edustavasti niin että muutkin huomaavat, miten hieno homma tämä oikein on.

Samassa yhteydessä tapasin Donnerin, joka hänkin vakuutti, ettei ole kuollut. Kysyin, tulisiko hän vanhan kansan muistihirviönä radio-ohjelmaani ennen joulua, niin puhuttaisiin kaikenlaista roskaa.

Hän sanoi tulevansa mielihyvin.

Jos heittäydyn oikein hempeäksi, saatan jopa sanoa, että hänen kotikirjastonsa – viisi metri korkeat huoneet ja kirjastotyyppiset tikkaat kaikkia seiniä kiertäville kirjahyllyille, antoi käsityksen ns. intellektuellin toimista – kun niitä aika monella kielellä julkaistuja niteitä pääsi selaamaan päämiehen riidellessä puhelimessa eri henkilöiden kanssa, teki vaikuttavan havainnon – kirjat tai siis ainakin merkittävä osa niistä oli luettu. Popperista ja Thomas Kuhnista en ollut koskaan kuullutkaan (vuosi oli varmaan 1967). Kipaisin kirjakauppaan tekemään tilauksen. Donnerille tuotiin kirjoja Akateemisesta laatikollinen kerrallaan.

Näyttää siltä, että olemme molemmat unohtaneet, että ajoin hänen asioitaan ja suomentelin hänen kirjojaan 60-luvulla ja 70-luvun alussa.

Paljon hauskempi on muistella esimerkiksi sitä kertaa, kun olimme Ruotsin filmi-instituutin saunassa, johon pelmahti balettikoulullinen tyttöjä.

Se oli sitä aikaa. Nyt kun rupean muistelemaan, olinkin siihen aikaan utelias tietämään, miltä balettikoululaiset näyttäisivät vielä vähemmissä vaatteissa tai ihan ilman.

Vastaus on tietenkin itsestään selvä. Sieviä kuin mitkä.

Tähdentääkseni ja täsmentääkseni käsitystä vuosien ja vuosikymmenien tuhotyöstä liitän tähän juttuun kuvan, jossa on radio-ohjelman perusjoukkomme, pöydän päässä henkilö, joka on silmin nähden ollut spagettiaikaan kotona.

21 kommenttia:

  1. Minähän en mene saunaan lainkaan, jos ei ole balettikoululaisia mukaan.

    Mitä kirjastoon tulee, niin vaimoni on ollut kustantamossa töissä nyt 11 vuotta, minä ehdin olla melkein 7, ja sitten sattui kerran niin, että osuin divarin loppuunmyyntiin 5000 käteistä plakkarissa ja firman paku nurkan takana...

    VastaaPoista
  2. Vuosikymmenien tuhotyöt . . .

    Miten ratkaisevasti lyhyitä selvänäköisyyden hetkiä lieventää hyvä , uskottava ideologia.

    P. Haavikko

    VastaaPoista
  3. Vaikka asian on snaijannut loppuun asti asiat toinen vielä suurempi ongelma on niistä kertominen ilman, että oma nirri menee tai että ihmiset vievät osana ulos ja sitten vääristyy kammarin (ajatuskammarin) seinät taas. Sen tajuaminen vaatii herkkää silmää (pelisilmää), herkkää hipiää (kosketuspintaa elämään) ja herkkää suuta (oivalluttamisen taito missä kokemus pitää "teettää" ensin jotta voi vedota siihen, ja tämä on se pitkäpiimäisin asia sillä ihmisiä pitää saada ajattelemaan tiettyjä prosesseja, joiden varma seuraus on tiedetty ja sen jälkeen iskeä kuin sika limppuun kuten Sarah Palin yrittää; tai en tiedä mitä hän tekee - mutta niin minä tekisin.)

    Samanlaisilla rilleillä olemme siis liikkeillä, mutta minä en tule silti saamaan tästä elämäntyöstäni mitään koska juuri viittä vaille, että olen onnistunut niin minut kaataa nainen jolla on samat rillit ja sitten kaikki voivat huokasta helpotuksesta: prinssi sai prinsessan ja ruma sammakko jätettiin lätäkköön kuolemaan.

    Näinkö tulee käymään? Minä haluan rakastaa, elää ja näyttää juuri sen, jonka joku sanoi: pelastaa saamarin sammakot siitä, etteivät pala kiehuvassa kattilassa sillä sammakko ei huomaa milloin lämpötila nousee. Mutta sammakot, kirjalliset miehet, eivät ymmärrä sitä ennenkuin on liian myöhäistä.
    Jotain on tässä tuttua: koko ajan ja silti en suostu olemaan romantikko tai vietävissä: voisiko se olla kielen systeemi joka tekee rundinsa; systeemisen kiertokulkunsa? Ei siis faktat vaan kieli?

    Joten; jos haluaa kasvaa alaspäin kuten minä pitää tajuta, ettei kasvua saa estää milloinkaan determinoivalla tietotaidolla vaikka tietotaito itsessään on se hyvä. Pitää pitää fokus oikealla koko ajan ja se on vaikeaa koska pitää nähdä eteen ja taakse, ei pelkästään eteen.

    Ja kiintopiste pitää olla itsessään vaikka nyt yritetään hävittää ns. itseys siinä pelossa, että itseydessä asuisi itsekkyys. Itsekkyys asuu niissä, joiden silmät tuijottavat deterministisesti asioita, eli uskovat toisiinsa sokeina. Sellainen tekeväinen kasvaa sokeaksi eli kirjatkaan ei ns. pelasta. Pelastus (jos sellaista sanaa haluaa käyttää: typerä tässä suhteessa) tulee siis kun irrottaa katseen kaverista, uskonnosta ja kirjoista: mutta luo suhteen itsensä kanssa ja silloin ITSEYS ja MINÄ pitää olla kunnossa. Kunnossa fyysisesti ja henkisesti ja emotionaalisesti: balance kuten Platon sanoo.

    Oliko kryptinen teksti? Minua pelottaa paitsi tämä sanomattomuuden tuska niin myös se, että joku roistoporukka taas lähtee kirjoittamaan historian oman mallin ja idean ja strategisen fiiliksen mukaan eikä katso mitkä ovat faktat. Mitään piilotettuja pönttöjä ei enää tarvita: jos ei kansa ja ihmiset tajua, ettei saa piilottaa faktaa, vaikka kuinka joku nössö sitä väittää ns. pelastumisen motiivilla. Se on väärin. Mutta kaikki ei ole kaikille mutta silti kaikki kunnon asiat pitää olla julkisia esim. yliopistoille.

    Capiche. Kirjoittakaa kirjoja siis, te jotka osaatte.

    VastaaPoista
  4. Eilen yksi äidinkielenopettaja kysyi minulta, onko se Veijo Meri muuten vielä elossa. Hetki piti miettiä: ei, en muistanut hänen kuolleen. Kai täällä sitten eletään, kunnes toisin todistetaan. Yksi mies oli kyllä taannoin sitä mieltä, että Meri olisi vakavasti vanhentunut. Toisin kuin Linna.

    Kirjallisissa miehissä ja balettitytöissä on paljon samaa. Kiinnostavia ne ovat sen tähden, että tietää siellä alla jotakin olevan ja melkein luulee tietävänsä mitä, muttei voi olla varma. Ja se lopullinen epävarmuus, pohjaton totuus näistä miehistä, teksteistä, baletista, se se vetää. En tosin osaa ajatella, että kutsuisin sitä näkymätöntä "sieväksi kuin mikä".

    Kupista päätellen spagettihenkilö tuntuisi juovan espressoa.

    VastaaPoista
  5. Jane Gilloolyn Swazimaan maaseudulla kuvattu Today The Hawk Takes One Chick(2007-2008)- elokuva
    kuvaa arkea maalaisyhteisössä, joka on samaan aikaan romahtamisen ja uudelleensyntymisen partaalla. Lubombon alue Swazimaassa kärsii maailman korkeimmasta HIV-tartuntojen määrästä ja matalimmasta odotetusta eliniästä.

    Orvoiksi jääneet lastenlapset tulevat kesälomaksi isoäidin luo, jonka jalka on turvonnut ja ikä painaa. Kuitenkin jaksaa... ja vielä ihmisiksikin kasvattaa jälkikasvua.
    ... ja sanompa vielä, että Sokrateen pullea vatsa on päätä paljon ilmeikkäämpi. (Mirkka Rekola)
    Radiossa tuota vaaraa ei ole, pään asia säilyy.

    VastaaPoista
  6. Seinäjoen antikvariaatista sattuu kerraasti kätehen kiria :R.Shaplen, "Ivar Kreuger - nero ja huijari". (Soli muuten kulukeentunu sinne yhyren tutun kauhavalaasen kualinpesästä.) Rupesin sitä ny leppeenä joutohetkinä lukemhan. Samaa suasittelen teillenkin. Se sopii hyvin tähän finanssiturpulenssin henkisehen tilahan, vaikka soonkin kiriootettu jo v.1960 ja kertoo 1900-luvun alakupualen aijoosta: "Talouskuvitelmia tulvivana aikakautena hänestä (Krugerista) pian tuli näkyviin edusmies harhauskolle, että mitä enemmän rahaa kulutettiin, sitä enemmän sitä ansaittiin, ja että valtavan korkeat holdingyhtiöiden osakepinot johtaisivat määrättömään sikiämiseen, loputtomaan dollarien virtaan satunnaisesta runsaudensarvesta!" Ja sitte viälä hauskasti sanottu amerikkalaasesta ilimapiiristä:"..., joka oli läpeensä toimekas mutta samalla rattoisa ..."

    Paan tähän vihannestakliatellen ohojhen, jota moon plaanu palio teherä:

    Juustohöylällä veistelhän porkkanasta ja kesäkurpitsasta soiroja ja puriosta samankokoosia siivuja. Niitä sitte vokathan vähäs rypsiöliys ja maustethan sualalla, pippurilla ja millä ny tahtoo. Käyy syärä lihan ja kalan kans perunaan ja makaroonien tilasta.

    VastaaPoista
  7. Toivottavasti Donner ei valehdellut.

    VastaaPoista
  8. Mielestäni minä olen hyvä.

    VastaaPoista
  9. Jarkevan jutun dekonstruktio:

    No toi oli kylla yliepatrkkaa infoa.

    92 oli vuosi jona toi haavikon haastettelu talouskriisistamme oli tehty tuolla ylen arkistossa.

    -Yritin kirjottaa real time ylos jotai mit akuulin, ja tommosta synty..

    Siin on kylla aika hyvaa tekstii, suosittelen kuuntelemaan.

    Voi saada fiiliksii nykytilanteseen.



    Keksin hyvan konstantin nimen: EXTRA_LONG_COUNT



    Anhava oli jonkun mielsta viehattava nuori mies joskus.
    Paasilnna ei ymmartany 50 luvun suurista kirjailijoista, erono.., sano nii ite yhella tavalla...


    Hyva tapa arvioida itteensa on arvioida mita joku sanoo sinusta (siis minusta)
    tavattuasi sinut (siis minut).

    Sanooko esim etta "Viehattva nuori mies"

    Tai sanooko keittion puolella kun henkilo ei enaa ole itse kuulemassa
    "Tee tulee tuolle nuorelle miehelle"

    No ika on tassa sivuvaikutus.

    Enempi ajattelen persoonallisuustyyppejamme.

    Joskus mie suorastaan ihmittelen miten ihmiset pysyvat tiloissaan,
    ajattelen etta he ovat ikaankuin nuoralla ja siita tulee toisinaan
    tunne etta on itse nuoralla siina tilanteessa...
    koska on seurattava jonkin verran yleensa toisen nuoraa,
    ja tietysti omista syista.

    VastaaPoista
  10. Eteläkorealainen Ko Un on Nobel-ehdokkaiden joukossa. Hänen tussimaalauksin kuvittamansa Stundens blomma on ainoa kirja, jonka toin Reykjavikista viime vuonna.

    Sielläpä onkin lahja kirjallisille miehille annettavaksi eteen päin.

    Bredvid lönnen
    står en skogskornell
    Bredvid skogskornellen
    står en ek
    Och bredvid eken
    står min fru

    övers. Inja Han & Tommy Olofsson

    VastaaPoista
  11. Tagliatelle ei ole spaghettia. Ni!

    Enkä käy saunassa koskaan vaikka olisi ballerinoja nakuna mukana. Sauna on epämiellyttävä kokemus.

    Mä laitan 5000 mieluummin sijoituksiin kuin kirjoihin, koska kirjat ovat luettavissa muutenkin. Kirjojen omistuksen ulkoistaminen on kannattavaa. Säästyvät rahat menevät hyväntekeväisyyteen.

    VastaaPoista
  12. Olen tähän asti joutunut turvautumaan lähiseudun useiden kalliiden asianajotoimistojen hyväntahtoiseen pro bono -apuun saadakseni tiedusteluraportteja perjantaiaamun kahvisalongista, (v)erkotttuvatpa samalla. Nyt sitten saimme laajemman kuvan tilaisuudesta, kyllä sinne seurueineen voisi kuulolle mahtua, kolinassa radioavusteisuus varmaan paikalla. Olisimme näky, pastansa syöneitä tummapukuisia miehiä napit korvissa.

    Balettikoululaisten kanssa löylyssä. Vanhaa juttua mukaillen voisi kai kiinni jäädessään kuuluvasti lausua: "Onko kukaan herroista nähnyt lasejani ja tukisukkiani?" Nimimerkki Billy Elliot nähtynä

    VastaaPoista
  13. Ei ole kiva äänen näkyä kuvana.
    Äänenä olivat fiksumman näköisiä.

    VastaaPoista
  14. Hetkinen! Iso joukko keski-iän ylittäneitä miehiä - ja vain miehiä - puhumassa alastomista balettikoululaisista saunassa.

    Tämä on rohkea ohjelma!

    VastaaPoista
  15. Ad Rienzi
    Operaatio Pastareissu?

    VastaaPoista
  16. Minä kun luulin, että vähän nuorempi henkilö taustalla on Rienzi!

    VastaaPoista
  17. Olen kuunnellut Kemppinen et al. radio-ohjelmaa kauas töihin pyöräillessäni ja siinä se tunnin matka on mennyt hurahtaen.

    On mukava kuunnella älykkäitä, sanavalmiita ja ennen kaikkea persoonallisia sällejä.

    Tuo Kemppisen balettikouluheitto kyllä pysäytti. Jos miehen pintaa hieman raaputtaa, niin sovinistiko sieltä nousee?

    Meinaan että olin ajaa ojaan, kun mies kysyi suorassa lähetyksessä muistaakseni näin:

    "MItäs sinä Matti (?) sanoisit, jos luoksesi tulisi sellainen isotissinen opiskelijatyttö, joka kysyisi kirjakaanonista??"

    I`m shocked; shocked to find that gambling is going on in There!!

    VastaaPoista
  18. to Sedis

    .. ja "balettikoululainen" ei konnotaationa juuri ikääntymiseen viittaa.

    VastaaPoista
  19. oletko sina tuo lihava mies kuvassa?

    VastaaPoista
  20. Mä ja Sedis naureksimme tälle jutulle parhaillaan, irl.

    :D

    VastaaPoista