Sivun näyttöjä yhteensä

23. maaliskuuta 2007

Tekijänoikeus - ajatuksen puolikas

Wikipedia aiheuttaa nämä kaksi vaikeaa kysymystä.

Wikipedia kaataa tekijänoikeuden molemmat perustelut.

1:o - "Työmies on palkkansa ansainnut" - Raamatunlause tarkoittaa, että luovasta työstä on suoritettava korvaus, ja tuo korvaus on jopa tavallista työpalkkaa oikeutetumpi.

2:o - "Kunnia sille jolle kunnia kuuluu." - Luovuutta on kannustettava eli luotava insentiivejä. Moraaliset oikeudet ovat keskeisiä. Teosta ei saa muutella ilman tekijän suostumusta, ja tekijän nimi on aina mainittava.

Wikipediassa on 1,7 miljoonaa artikkelia. Suomenkielisessä Wikipediassa on nyt 100 000 artikkelia.

Työn tasosta ja merkityksestä on paljonkin erimielisyyttä. Nähdäkseni tätä internetin ilmaista tietosanakirjaa käyttävät "kaikki" eli se on ensimmäisiä verkkopaikkoja kenelle tahansa käyttäjälle. suomalaisissa ja kansainvälisissä mittauksissa ja arvioissa se on maailman kymmenen suosituimman verkko-osoitteen joukossa. Käynti- eli käyttökertojen määrä on huimaava.

Suomenkielisen Wikipedian viat liittyvät asenteisiin. Huonoimpia ovat ne alat, joista kirjoittamaan tarvittaisiin kokeneita asiantuntijoita. Parhaita ovat alat, joista kirjoittaa olemalla vain fiksu, sitkeä ja järjestelmällinen. Detaljitietoa painottuu. Hakusanojen suuri lukumäärä heijastaa tätä.

Ei ole mahdottomanvaikea kirjoittaa artikkelia "liikennerikos" eikä edes "murha". (Edellistä ei ole, jälkimmäinen on tynkä ja sellaisenakin omituinen.) "Tekijänoikeus" ja "Patentti" ovat tyydyttäviä. Amerikkalaisen perusteoksen "copyright" on erittäin hyvä ja hyödyllinen.
Rikosoikeudenkäyntiin liittyvä ”mens rea” voisi olla esimerkki asiasta, jota ammattilainenkin katsoo hakuteoksesta. Se tarkoittaa joko syyllisyyttä tai tahallisuutta ja on aidosti vaikea, historiallisesti kerrostunut anglosaksisen oikeuden termi. Tekstistä näkee, että sitä on ollut kirjoittamassa ainakin kymmenen kokenutta asianajajaa ja kaksikymmentä professoria.
Näissä asioissa muuten alaviitteet ja viittaukset laajempiin artikkeleihin ovat hyvin arvokkaita. Väittäisin mielelläni toista, mutta kyllä totta puhuen on arvokasta tietää, mitkä esimerkiksi kymmenistä informaatio-oikeutta koskevista englannin tai saksankielisistä kirjoista ovat hyviä ja mikä ranskankielisistä tekijänoikeuskirjoista on se, jota kannattaa käyttää (niitä on ainakin kolme uutta ja laajaa Ranskan yliopistojen kurssikirjoina).

Sama arvokkaiden viitteiden tieto on päivänselvä esimerkiksi historiassa. Kuka uskoisi – ellei joku uskottava henkilö kertoisi – että ”lopullinen” (definitive) Tacituksen elämäkerta on Sir Ronald Symen 1958 ilmestynyt teos tai että saman tekijän ”The Roman Revolution” (1939) on edelleen hyvin merkittävä mutta aikakauden värittämä eli fasisminvastainen.
Nämä ovat omia esimerkkejäni, jotka Wikipedia ilokseni vahvistaa.

Saksalaisen Wikipedian valaita koskeva artikkeli, joka lienee käännetty sellaisenaan moniin rinnakkaisteoksiin, on todella järkyttävän hyvä, kuten on väitettykin. (”Wale”.)

Vielä yksi kehu. Tietokirjan suuri ongelma on aina käsittelyn laajuus ja syvyys. Itse on ole koskaan alkuunkaan oppinut tätä, vaan hoipertelen suurista syvyyksistä ärsyttävään pintapuolisuuteen ja yleiskatsauksellisuuteen. Entisissä tietosanakirjoissa, joihin olen siis kirjoittanut elämässäni hyvin paljon, oli onneksi aina ilkeitä toimittajia, joilla oli valmis tieto rivimäärästä.

Aloin todellakin kirjoitella tietosanakirjoihin yi 40 vuotta sitten. Ajatella!

Wikipedian artikkelien pituus ja taitto ovat aika hyviä. Kyllä minulla on hyllyssäni 1980-luvun painos Encyclopaedia Britannicasta, mutta kieltämättä en ole lukenut läpi kahtasataa tiheästi painettua sivua artikkelista English literature, vaikka artikkeli on erittäin hyvä ja valaiseva.
Ystäväni Kaitsu Ekholm, joka pärjäisi vaikka portsarina ellei sattuisi olemaan professori, viitasi ensyklopediseen ongelmaan tuossa Wikipedian tilaisuudessa, jossa olimme puhumassa. On helppo kirjoittaa artikkeli ”kylmäfuusio” mutta vaikea ”totuus”.

Teidän, lukijoiden, kannalta huitaisisin tämän pätevän argumentin syrjään. Jos joku on niin hupsu, että haluaa lukea seikkaperäisen esityksen aiheesta ”totuus”, on syytä matkustaa Lontooseen, jossa sekä Foyle’sin että Blackwellin kirjakaupoissa (lähellä toisiaan) että British Museumin kirjastossa (kävelymatkan päässä näistä) on vähintäänkin riittävästi kirjallisuutta tästä aiheesta.

Kun on näin menetellen perehtynyt alustavasti asiaan, voi siirtyä tutkimaan, mitä oivallisissa teoksissa kerrotaan asiasta ”varmuus”.

Wikipedia siis kasvaa täysin irrallaan siitä, mitä tekijänoikeuden perusteista on aina sanottu lakeja säädettäessä ja niistä kirjoitettaessa. Vastiketta ei makseta eikä tekijän nimeä mainita. Jokaisen kirjoituksia saa muuttaa. On toivottavaa, että ehkä suurenkin työn tehneet kirjoittajan tunteita ei oteta huomioon muutoksia tehtäessä. Siten kukaan ei voi sanoa: minä olen kirjoittanut tämän artikkelin.

Ilmiö kuulostaa aivan samalta kuin tarinat 1800-luvun utopiayhteisöistä, joista olemme oppineet, ettei sellainen onnistu.

Wikipedia on yhteisö, ja se sen kuin laajenee.

Wiktionary on jo nyt miellyttävämpi käyttää kuin Merriam tai Webster tai OED eri versioineen. Wagon tarkoittaa siis vankkureita ja sana on tullut englantiin hollannista, ja Wiktionary tuntee myös sanonnan ”on the wagon” – “

(idiomatic) Abstaining from drinking any alcoholic drink, usually in the sense of having given it up (as opposed to never having partaken).

1917: “Thank you, but; – er – I’m on the wagon, you know,” declined the youth. — Edgar Rice Burroughs, The Oakdale Affair [1].

Wikibooks –puolelta olen tutkiskellut kahta yliopistotason perusoppikirjaa. Toinen koskee differentiaali- ja integraalilaskentaa ja toinen yleistä historia. Matematiikka-teos näyttää hyvältä ja soveltuu kaltaiselleni kadun filosofiantohtorille. Maailmanhistorian kirjoittajina on professoreita Chicagosta ja muualta Michiganista (vai oliko Chicago nyt Illinoisia – who cares). Se on ainakin jonkin verran parempi kuin tuntemani perusoppikirjat – tunnen useita. Ja tämä päivittyy. Olen katsellut arkeologian ja kielitieteen aiheuttamia muutoksia vanhan menneisyyden kuvauksiin; kyllä ne on otettu kiitettävästi huomioon.

Tiettävästi myös tuo työ on ilmaista, mutta ei nimetöntä.

Olen tunteellinen ja irrationaalinen ihminen. Myös Google on maailmaa muuttava keksintö ja myös Google tarjoaa jatkuvasti ilmaisia uutuuksia, joista eräät ovat henkeäsalpaavia, kuten maapallon kartasto (tai satelliittikuvasto) GoogleEarth. Mutta en tunne tarvetta ylistää.
Ehkä se johtuu vain siitä, että Google on voittoa tavoitteleva pörssiyhtiö ja sellaisena erittäin menestynyt. Ehkä minussakin on kerjäläismunkkia sen verran, että nimetön työ hyväksi arvellun asian puolesta miellyttää ajatuksena kovin.

Olen pohtinut kahta keinoa. Tunnen joukon eläkkeellä laiskistuvia professoreita ja tuomareita. Heitä voisi taivutella uskomaan, että olisi viisaampaa kirjoittaa artikkeleita Wikipediaan kuin räpeltää kohta taas vanhentuvia kirjoja, joihin kustantajatkin suhtautuvat aika yliolkaisesti.
Toisaalta voisi toivoa, että yhä useampi asianajaja ja muu juristi joutuisi kiinni ja tuomiolle rosikseen. Yhteiskuntapalveluksi voitaisiin määrätä aseman vessan siivoamisen ohella ohjattua työskentelyä esimerkiksi juuri Wikipediaan. Viitteiden etsiminen olisi kova juttu.

Voisi sitä tehdä myös vankilasta käsin. Itse asiassa Oxfordin ison tietosanakirjan merkittävä avustaja, se josta on kirjoitettu mainio kirja, oli elinkautisvanki, himomurhaajaksi heittynyt lääkäri.

Kemppisen kolmas teesi: wiki-ilmiö johtuu tekijänoikeudesta.

Muutoin ahneet, kunniaa kärttävät ja rahan tuntevat ihmiset uhraavat paljon aikaa ja vaivaa tähän ja muihin vapaakoodihankkeisiin (Linux, koko GNU-perinne, ilmaisohjelmat), koska tiedon hinta on romahtanut.

Tiedon inflaatiosta on kirjoiteltu tyhmiä. Ei tiedon arvo ole laskenut, vaan noussut, ja paljon. Mutta tietoyksikön tuottamisen hinta on romahtanut.

Kirjankustannusliikkeen ei todellakaan kannattaisi tuottaa markkinoille aitoa tietosanakirjaa, koska kukaan ei maksa sellaisista rahaa. Helsingin antikvariaateista löytyy tasoltaan varsin loistava Otavan 1960-luvun Iso tietosanakirja kymmenellä eurolla. Jos uusi vastaavanlainen teos ilmestyisi, se ei saisi maksaa enempää kuin 10 €, ja epäilen, ettei se menisi kuitenkaan kaupaksi, koska ihmiset eivät enää osoita sosiaalista asemaansa kirjahyllyllä, van rannekelloilla.
Perinteinen tekijänoikeus pitää edelleen yllä sanomalehtiä ja piti kustantajia siinä luulossa, että tietokirjoja voisi myydä niin kuin ennenkin. Taloudellisesti tietosanakirjan idea on tietysti se, että Otavan 60-luvun Iso Tieto oli oleellisin osin plagiaatti 30-luvun Isosta Tietosanakirjasta, joka puolestaan perustui sangen tukevasti Brockhausiin, Meyersiin ja Familjelexikoniin, Britannicaa ja Grande éncyclopaédie Laroussea unohtamatta.

Tietosanakirjoissa ja vastaavissa hakuteoksissa vallitsivat siis varkaiden markkinat. Hyvä niin. Tieteessähän tilanne on pysyvästi sama – ei hyvä tieteellinen artikkeli ole omaperäinen, vaan useimmiten olemassa olevaa tietoa etevästi kiteyttävä.

Reippaat henkilöt vastasivat samaan tapaan kuin urheilussa, jossa rahasta juokseminen, heittäminen ja hyppääminen jonkin käsittämättömän päähänpiston vuoksi kiellettiin 1920-luvulla, jolloin ammattiurheilu oli juuri pääsemässä hyvään alkuun. Ehkä rokki, jazz ja kamarimusiikki ovat vähän samantapaisia ilmiöitä. Suuri taituruus ja mainio äänitystekniikka eivät nujerra ainakaan nuorilta himoa soittaa itse.

Nyt tehdään itse tietosanakirjan artikkeleita ja jopa kirjoja.

Asiahan on aivan mainio.

Wikipedian perustajaisiä voi onnitella siitä, että kuvassa on ollut eteviä juristeja - ja että tietenkin perussofta on todella hyvä, koska se on helppo, nopea ja kevyt ja tietysti ilmainen.

Kuka tahansa saa sorkkia teoksen kirjoituksia, mutta jokaisen väitetään sitoutuvan GNU-tyyppiseen lisenssiin (josta on yksityiskohtainen selvitys Wikipedian linkkien takana). Teokseen kirjoitettua ei hylätä tekijänoikeusjärjestelmän ulkopuolelle, vaan tekijänoikeus säilyy, mutta tekijä luopuu oikeuksistaan mm. vastikkeen saamiseen ja nimensä mainitsemiseen teoksen yhteydessä.
Wikipedian kaupallinen hyväksikäyttö on sallittua. Jos keksii liikeidean, siitä vain. Alkuperäiset ”tekijät” eivät edelleenkään saa penniäkään.

Tekijänoikeus oli tarkoitettu poikkeukseksi tiedon yleismaailmallisuuden periaatteesta. Ensyklopedistit (!) eli ne Ranskan 1700-luvun filosofit, jotka ensimmäisinä keksivät ja toteuttivat tietosanakirjan, olivat ankarasti sitä mieltä, että tietoa on jaettava ja tuputettava ja että tietoon ei kenelläkään voi olla yksinoikeutta.

Tähän periaatteeseen esitettiin Ranskan ja Yhdysvaltain vallankumousten yhteydessä poikkeus: omaperäisen teoksen tekijällä on kuitenkin määräaikainen yksinoikeus teokseensa.
Poikkeus oli ja on perusteltu.

Jossain vaiheessa kriittinen massa saavutettiin ja järjestelmä alkoi maksaa enemmän kuin tuottaa.

Maapallon korkein mahdollinen vuori on sata metriä yli Mount Everest. Sen jälkeen vuoren paino junttaisi sen läpi maankuoren. Tekijänoikeusjärjestelmästä kasvoi hullu pilvenpiirtäjä.
Internet on olennaisesti litteä tai sienimäinen. Internetin tekijänoikeutta ei todellisuudessa voi hoitaa tuollaisesta Baabelin tornista käsin. Ne ovat kaksi eri maailmaa.

Wikipedian tyyppisiin julkaisuihin kirjoittaminen näyttäisi siis olevan samassa asemassa kuin musiikin kuunteleminen, soittaminen tai liikunta – kaikki aika hyödyttömiä asioita, taloudellisesti ajatellen.

Teesini on siis se, että tekijänoikeusjärjestelmän liikakasvu (hypertrofia) oli merkittävä ilmaisiin eli vapaisiin eli maksuttomiin tietojärjestelmiin johtanut tekijä.

Viittaan vielä Kemppisen teesiin numero kaksi: älä kysy, tekijänoikeus vai ei. Kysy, millainen tekijänoikeus.

19 kommenttia:

  1. Wikipedia ei tuoksu!

    Vanhat tietosanakirjat ovat viehättäviä. Olen melkein niiden kerääjä: en heitä pois taloon perintönä tulevia, mutta toisaalta, en niitä varta vasten ala hankkiakaan.
    Pienen tietosanakirjan sivuilta ovat versoneet monenlaiset hauskat tietokilpailukysymykset, vanhoista hakuteoksista löytää henkilöitä, jotka uudemmille ovat jo kuolleet.
    Sitäpaitsi vanhat kirjat ovat kauniita katsella.
    Miltä Wikipedia tuoksuu? Millaisena se jää jälkipolville menneen tietämisen mittatikuksi?

    VastaaPoista
  2. No, koska kukaan ei ole vielä ehtinyt ensin (tai jos on, sitä ei ole vielä julkaistu), niin rohkenen itse: millainen tekijänoikeus?

    Siis jos ei tarvitsisi miettiä poliittisia realiteetteja tai muita rajoitteita. Ainoastaan sitä, mikä olisi yleisen edun ja ihmisten oikeustajun mukaista. Ja samalla edistäisi luovuutta, uuden tieteen, taiteen ja muun kulttuurin luomista. Ja jos mahdollista, siinä sivussa elättäisi tekijät. Vai tulikohan tässä jo liikaa rajoituksia...

    Vastaus saattaisi kyllä olla aika laaja.

    VastaaPoista
  3. kirjakasat painavat ja vanhentuvat. ei voi raahata mukana. niitä voi sensuroida. korjaaminen, päivittäminen ja painaminen on kallista puhumattakaan markkinoinnista ja jakelukanavista.

    kirjakaupat ovat katoavaa kansanperinnettä. Samoin kirjastot jonkun ajan perästä sellaisina, kuin ne nyt tunnemme.

    Wikipedia elää niin kauan kuin on intoa kirjoittaa nettiin. Tai yksinäisiä intomieliä, jotka ilmaiseksi järjestävät maailmaa ja korjaavat sen virheitä - esim virheitä wikipediassa.

    operaattorit ovat avainasemassa. jos sinne pannaan maksun kerääjän rooli, niin ilmaistyöntekijöillekin voi kertyä jotakin. samalla köyhä maailma tosin putoaisi tiedon ulottumattomiin. siihen ei ole varaa. tietämättömien auttaminen on kallista.

    internet on pull-systeemi. googlaat ja löydät.

    VastaaPoista
  4. Minua huvitti, kun Wikipediassa oli eräs minun kirjoitukseni sanasta sanaan.
    Asian teki huvittavaksi se, että se oli kopioitu sinne tosissaan, mutta minun kirjoitukseni oli kirjoitettu satiiriksi.

    VastaaPoista
  5. Bravo Jukka!

    Siis Wikipedia, so. internet, rutistelee hengiltä myös säännön X:

    "Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa."

    Eikös koko internet-homman (alkujaan Arpanet) lähtökohta USA:n laboratorioissa ollut turvata viestien perillemeno tarkoitetulle vastaanottajalle uhkaavien totalitarististen järjestelmien kaikenkattavista kontrollimekanismeista huolimatta?

    Tässä sitten ollaan: tosiasiassa nettiä kehittävät kaikenmaailman hörhöt eikä Pekka Himanen vaikka teknologiateollisuus hänet filosofipartaiseksi "innovaatioministeriksi" haluaisikin nimittää.

    VastaaPoista
  6. Itse asiassa voisit tekijänoikeuden asiantuntijana osallistua erääseen aihetta käsittelevään Wikipediassa käytävään keskusteluun:

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Wikipedia:Kahvihuone_%28tekij%C3%A4noikeudet%29#Rytin_puhe_26.6.1941

    Kysymys on oikeudellisesti mielenkiintoinen. Tasavallan presidentti Risto Ryti pitää 26.6.1941 radiopuheen, jossa ilmoittaa Suomen liittyvän sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Puheen pituus on noin viisi minuuttia ja se sisältää merkittävän kansalle ja ulkovalloille suunnatun virallisen näkemyksen Suomen ulko- ja sotilaspoliittisesta tilanteesta. Onko kyseessä tekijänoikeuslain 9 §:ssä tarkoitettu "viranomaisen päätös tai lausuma", joka on vapaa tekijänoikeudesta?

    Vaikeaksi asian tekee se, että tasavallan presidentin asema viranomaisena ei ole selkeästi määritelty eikä asiaa ole lainkaan mietitty vuonna 1941. Wikipedian kannaltahan olisi hienoa, jos tuon puheen äänitiedoston voisi ladata Commonsiin.

    Toinen, missä asiantuntemustasi voitaisiin tarvita olisi artikkelien

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Hallintolaki
    ja
    http://fi.wikipedia.org/wiki/Hallintolainkäyttölaki
    vertaisarviointi.

    Työtäsi kovasti arvostaen.

    VastaaPoista
  7. Tämä teksti pitäisi tulla pakolliseksi oheisluettavaksi kaikille lukion yhteiskunta-ja lakitiedon kurssia tai vastaavaa suorittaville missä tahansa oppilaitoksessa.

    Puhumattakaan niistä, jotka ovat jo kurssinsa suorittaneet...

    VastaaPoista
  8. Jukka Kemppinen 23.3.2007:

    ”Kyllä minulla on hyllyssäni 1980-luvun painos Encyclopaedia Britannicasta, mutta kieltämättä en ole lukenut läpi kahtasataa tiheästi painettua sivua artikkelista English literature, vaikka artikkeli on erittäin hyvä ja valaiseva.”

    Sain joskus vuosituhannen vaihteessa meilitse Encyclopaedia Britannican ilmaisen kuukauden mittaisen tutustumistarjouksen. Tartuin siihen ja hain esiin artikkelin Finnish literature. Se huipentui jotenkin näin: ”Lupaavin nuori suomalainen kirjailija on tällä hetkellä Christer Kihlman.”

    Sen koommin en olekaan Encyclopaedia Britannicaan kajonnut.

    VastaaPoista
  9. Ad Anonymous:

    Puhumattakaan mielikuvitusta kiihdyttävistä teksteistä: Hollo - Louvre; Lovat - Sandelin; Sandels - Öölanti...!

    Isoisä oli saanut haltuunsa (luultvasti huoneenvuokransijasta joltain juopolta lehtorilta) Meyersin Konversationslexiconin, joka on siis kaikkein varhaisimpia kirjamuistojani.

    Olin sitä vähän vonkailemassa, mutta aivan hoikein tyylihuonekaluksi katsottuna se päätyi jonnekin muualle.

    Luulen saaneeni lisää omituisen mainetta siitä, että osasin lukea tuon kirjan saksaa fraktuuralla painettuna koulupoikana, kun oli näihin kieliin intoa.

    Olen katsellut joskus antikvariaatissa tuota 1800-luvun lopun tietosanakirjaa. Sen värilitografiat ovat nytkin nähtynä uskomattoman hienoja.

    Kuvataulu mm. hottentottinaisten pakaroista teki väkevän vaikutuksen nuoren mieleen.

    VastaaPoista
  10. Ad Jukka eli siis kaima:

    Kysymystäsi ei voi sivuuttaa utopiana. Kyllä jokin tuollainen on mahdollista, jos myönnämme yhden kirjoitukseni alle piilotetuista teeseistä: tieto ei ole tuotannon kannalta kappaletavaraa eli useimmissa tapauksissa tiedon hinnoittelu "valistettujen" kappaleiden mukaan on erehdys.

    Uskon että markkina kehittää ja liikemiehet oivaltavat toisia palkintalogiikkoja.

    VastaaPoista
  11. Ad Erastotenes Aleksandrialainen :

    Minusta asia on jokseenkin selvä: viranomaisen lausuma. Se esitettiin viranomaisfunktiossa eli sotavoiman ylipäällikkönä. (Ei ihan totta, koska homma oli nakitettu Mannerheimille, mutta tasavallan presidentti oli kuitenkin perustuslain mukaan tätä.) Ja lausuma koski päätöstä "sodasta ja rauhasta" ja suhteista ulkovaltoihin eli keskeisesti viranomaistoimintaa.

    Vähän vaikeampi asia, jota onneksi et kysynyt, olisi Tannerin puhe välirauhan tekemisen yhteydessä 1944.

    VastaaPoista
  12. Ad Anssi Sinnemäki:

    Nenäni sanoo, että mainitsemasi tekstin takana olisi kumminkin joki taitamattomasti toimitettu Kai Laitisen esitys. Sen arvosta olen samaa mieltä kanssasi.

    Suomen kirjallisuus on Wikipediassa tasoltaan aika vaatimaton. Olisi kovin hyvä, jos saisi nuoria innostumaan.

    Kun kysymys on kuitenkin tietosanakirjasta, selvät faktat olisivat tärkeimpiä, kute teosluettelot ja viitteet. Esimerkiksi Väinö Linna-artikkeliin taisin lisätä Jaakko Syrjän ja Yrjö Varpion teokset.

    Näyttää selvältä, että kirjailijajutut painottuvat kovin henkilöhistoriallisiksi.

    Täytynee tarjota esimerkiksi Haavikko-artikkeliin luonnehdintaa, jonka mukaan hänen 1950-luvun runokokoelmillaan oli käänteentekevä vaikutus, vaikka ne eivät herättäneet lukevan yleisön mielenkiintoa, toisin kuin 1940-luvun eräät esikoisteokset.

    VastaaPoista
  13. Anssi Sinnemäki kirjoitti: "Sain joskus vuosituhannen vaihteessa meilitse Encyclopaedia Britannican ilmaisen kuukauden mittaisen tutustumistarjouksen. Tartuin siihen ja hain esiin artikkelin Finnish literature. Se huipentui jotenkin näin: 'Lupaavin nuori suomalainen kirjailija on tällä hetkellä Christer Kihlman.'"

    EB:n vanhana ihailijana, sen vanhojen painosten entisenä kirjastoselaajana ja sen sähköisten versioiden käyttäjänä en voi kuin ihmetellä tapaasi tarttua online-tilaukseesi: Suomen kirjallisuudestako ajattelit löytäneesi mahtilähteen? Tulee myös mieleen yläasteen suomen opettaja, joka kimpaantui EB:n 1980-luvun painoksen Eino Leinon nimelle antamasta lausumisohjeesta aino laino.

    Siellähän toki on tietysti ollut paljon löytömääsi rikkaa olennaisemmat hirret maamme osalta vinksallaan, 1990-luvun puolessa välissä käräjöin toimitukseen (tuloksitta) "invasion" maininnoista ajanjaksolla, jota me kutsumme välirauhan ajaksi.
    Mutta yleiseltä touchiltaan ja tasoltaan sekä päivittyvyydeltään loistava yleislähde globaaliaiheisiin!

    VastaaPoista
  14. Käänteen tekevä vaikutus ei synny synnyttämättä. Moniko muistaa sisältöä sutkausten lisäksi?

    "Kriittisten näkemystensä vuoksi Haavikko on saanut suoranaisen valtakunnanpessimistin viitan. Hän on arvostellut muun muassa uuden oopperatalon rakentamista, kirjastojen kurjistamista, Martti Ahtisaaren valintaa presidentiksi, Helsingin Sanomien hegemonia-asemaa ja poliisin toimintaa Mikkelin panttivankidraamassa."

    Kaipaisihan tuo lisää lihaa.

    VastaaPoista
  15. Haavikon traagisuus kärjistyi siinä ettei UKK hyväksynyt häntä tärkeimmäksi hovirunoilijakseen. Yritystä kyllä riitti.

    Tunnelma vähän samanlainen kuin meillä Hesaan muuttaneilla itäsuomalaisilla ällistellessämme erään politiikkaan Turusta tulleen sosiologin kielenkäyttöä. Muuankin SAK:n korkeaan toimeen edennyt hoki, että kyllä sitä pitää tukea ja kaipa se on viisas kun puhuukin käsittämättömiä.

    VastaaPoista
  16. Ad multis:

    Misttä keksittekin tuon Wikipeedian Haavikko -artikkelin. Olen samaa tuijotellut muutaman kerran miettiessäni, miten osaisin siirtää T. Anhavan 1950-luvun lopun MMMM-Maailman kirjat ja kirjailijat -teoksen hyödyllisyyden kirjailija-artikkeleihin.

    Mutta ehkä ainakin minun on viisainta kirjoittaa vain blogiin tästä kirjailijatyypistä, jonka kantaisä on ehkä Chateaubriand, todella hyväkirjoittaja mutta silti vähän aikaa myös ulkoministeri ja sen jälkeen suuruudenhullu haaveilija mutta edelleenkin hyvä kirjailija.

    Tyyri, Holappa ja Donner, joka luultavasti olisi mielellään ruvennut ministeriksi, ja sitten Haavikko. Luullakseni myös Veijo Meri olisi halunnut virallisen tunnustuksen suurena yhteiskunnallisena ajattelijana, mitä hän ei ole - suuri ajattelija ja kirjailija kyllä.

    Täytyy ehkä kirjoittaa - mutta Väinö Linnan kunniaksi sanottakoon, että vaikka hänestä siis tehtiin kunniatohtori ja kaikkea, nähdäkseni hän ei vaatinut ympärilleen erehtymättömän oraakkelin auraa.

    VastaaPoista
  17. "meillä Hesaan muuttaneilla itäsuomalaisilla ällistellessämme ...Turusta tulleen ...kielenkäyttöä"

    ero on siinä, että me emme varsinaisesti ole suomalaisia toisin kuin varsinaissuomalaiset.

    VastaaPoista
  18. Kiitos ystävällisestä vastauksestasi. Olen palveluksen velkaa.

    VastaaPoista
  19. Eikös koko internet-homman (alkujaan Arpanet) lähtökohta USA:n laboratorioissa ollut turvata viestien perillemeno tarkoitetulle vastaanottajalle uhkaavien totalitarististen järjestelmien kaikenkattavista kontrollimekanismeista huolimatta?

    Kyllä ja ei. Tuo on harvinaisen värittyneenkuuloinen näkemys asiasta. Ei DARPA tuota verkkoaan hyvää hyvyyttään tehnyt vaan tarkoitus oli turvata sotilaallinen viestintä USA:n sisällä hätätilanteessa, jolloin ulkovaltojen "totalitarististen järjestelmien kaikenkattavat kontrollimekanismit" olivat lähinnä luokkaa ydinsota...

    VastaaPoista