Sivun näyttöjä yhteensä

13. maaliskuuta 2007

Pääseekö puujalka taivaaseen?

Tämä on jatkoa eiliselle. Eilen ajatukseni oli pilkata Jumalaa tai oikeastaan Raamattua, mutta se kääntyikin ylistykseksi.

Tänään on mielessä taivas ja siihen liittyen kysymys, että jos käsitämme vanhat kertomukset ruumiin ylösnousemuksesta tosiksi, pääsevätkö myös puujalka ja tekohampaat taivaaseen, ja miten käy tuhkattujen vainajien.

Tai sama asia toisin esitettynä: minkä ikäisinä siellä taivaassa ollaan? Ollaanko siellä nuorina ja kauniina vai vanhoina ja rumina tai jos tauti on nakertanut, kukaties kupansyöminä tai rokon runtelemina?

Jos tällaisen kysymisestä ei saanut suoraan korvilleen, vastaus liittyi tavalla tai toisella Jumalan käsittämättömään viisauteen. Sellaisesta vastauksesta ei - kirjaimellisesti - tule hullua hurskaammaksi.

Koska krematoriot ovat luvallisia laitoksia, joihin katolinen kirkko tosin suhtautuu hiukan hankalasti, kysymys ruumiin kohtaloista on kai ratkaistu uuden, puhtahan ruumiin opilla.

Siivetkin on luvassa.

Yksilöllinen tietoisuus ja persoonallisuus on silti harmillinen ongelma tässä yhteydessä. Tiedän parikin ihmistä, jotka kysyvät ensi töikseen, jos taivaassa tavataan, että olenko muistanut kastella kukat.

Television Tutankhamon-ohjelmasarjassa on esitetty epätyydyttäviä selityksiä kuninkaallisten vainajien varustamisessa viimeiselle matkalle. Faraon taivasmatkasta riippuisi kansan onni.

Ehkäpä Champollion oli viimeinen, jota tämä kysymys kiusasi. Ennen häntä ja edelleen on ihmisillä ollut vaistomainen ajatus, että rumaa se on, kun ruumis luuraa.

Hautaaminen on hyvin vanha tapa. Eläimet ovat siitä vapaita, mutta jo varhaiset kädelliset kätkivät vainajansa, ja matkalle varustaminen oli hyvin yleistä. Täällä Skandinaviassa on paasi- eli tumuslus-hautoja, jotka nekin vaativat kymmenien ihmisten vuosien työn.

Eikö tähän riittäisi selitykseksi positiivinen magia? Jos ruumiit jättää heitteille, vetää päälleen kirouksen. Merkkihenkilöiden kierrättäminen arvokkaasti tuonpuoleiseen - ei mihinkään maahan - oli ehkä takuu siitä, että vuosi kiersi, aurinko nousi, vilja teki terää ja lammas villojaan.

Antiikin suurkulttuurien tuonelat ovat ikäviä paikkoja, joihin kenenkään ei tee mieli. Viikinkien Valhalla ja islamin taistelijoiden paratiisit tummakulmaisine neitoineen ovat tuskin saaneet laajempaa kannatusta, koska ne ovat niin epäuskottavia tarinoita.

Uskontotieteen näkökulmasta sellainen ateismi, joka kieltää henkilökohtaisen jatkuvuuden eli tajunnan säilymisen, taitaa olla tavallisin käsitys kuolemasta. Ja sitten on henkiä, mutta ei vain kuolleiden, vaan puiden, tuulten, tulivuorten, eläimien, paikkojen henkiä, joiden kanssa on hyvä pysytellä väleissä.

Osa juutalaisuudesta kielsi sielun kuolemattomuuden. Jotkut uskonnot eivät pidä sitä ollenkaan hyvänä asiana, vaan arvioivat vapahduksen kuolemattomuuden (uudelleen syntymisen) kierron lakkaamisena.

Minulla on tähän asiaan yksi näkökulma, joka ei ole aivan tavallinen. Luultavasti se on itse keksitty. Toivon ettei kukaan usko siihen, koska nämä ovat niin kovin henkilökohtaisia asioita, että tärkeintä on löytää tasapaino tuntonsa kanssa.

Varhainen oikeudellinen ajattelu ja varhainen uskonnollinen ajattelu perustuivat täydellisen oikeudenmukaisuuden ajatukseen eli reduktionismiin. Teot ja tunteet, ajatukset ja synnit palautettiin maagisesti alkuperäiseen tilaansa - paratiisillisuuteen - ja silloin kaikki vääryydet tulivat hyvitetyksi ja pahat teot rangaistuksi, koska rangaistus käsitettiin painoksi toisessa vaakakupissa.

Tämän ajattelutavan täydellinen kuvitus on tähtitaivas sellaisena kuin silmä näkee sen. Kaikki on säännönmukaista ja säännöt voi saada selville.

Kristillinen versio tästä oli viimeinen tuomio, josta monet - Jacopone de Todi muiden muassa - on kirjoittanut niin kauniisti. Tuodaan esiin suuri kirja, johon on merkitty kaikki. Kristus istuu tuomarina. Suulliseen menettelyyn turvautumatta tämä salaperäinen kirja ratkaisee kuolemanjälkeisen kohtalon. Oikeudenkäynti on se toimitus, joka päättää maailman.

Näistä samoista aineksista syntyi myös uskonpuhdistus. "Kirja" (Requimien osa Liber scriptus proferetur) sisältää merkinnät hyvistä ja pahoista teoista. Uskonpuhdistus näki asian toisin: yksikään, joka uskoo, ei huku. Ihminen ei pelastu yksin uskosta, vaan uskosta ja armosta.

Reduktio osoittautui mahdottomaksi ajatukseksi imaginaarilukujen ja kompleksilukujen kohottua matematiikkaan. Keskeinen oivaltaja oli skeptikko René Descartes. Suuri uskonnollinen kirjailija Blaise Pascal kehitti samaan aikaan todennäköisyyslaskentaa, josta oli lyhyt matka infinitesmaalilaskentaan.

Gödel osoitti, että on laskettavissa, että läheskään kaikki ei ole laskettavissa. Mikä tahansa formaali järjestelmä on epätäydellinen kaikkein triviaaleimpia lukuun ottamatta. Ei-formaalinen järjestelmä on sekin epätäydellinen, ja siksi hiekanjyvien palauttaminen aikaisempaan asentoon tai hiusten kampaaminen täsmälleen sellaisiksi kuin ne olivat ennen tuulenpuuskaa on mahdotonta.

Uskonta ei ole mahdollisen mailmaa eikä tuonpuoleinen taivas ole edes arvailujen ulottuvissa. Otsikon ja kuvan kysymys, puujalka ja tekohampaat, on tarkoitettu vain kiinnittämään huomiota siihen, että artifaktit ovat tuskin täydellisempiä kuin tekijänsä. Puujaloilla on yhtä vähän asiaa taivaaseen kuin sidekudoksella.

30 kommenttia:

  1. Oppisi vaikuttaa hyvältä.

    Tuohon reduktioon - onko sillä lopulta merkitystä. "Luojahan voi" ennalta "laskea" hiekanjyvien mahdolliset asemat ja näin ollen myös "tietää", mitä Tellukselle tallaavat DNA-otukset aikanaan tekevät ja ajattelevat.

    Esim. toinen maailmansota oli vain yksi estämätön episodi mahdollisten joukossa. Yksittäiset kohtalot epäkiinnostavia.

    Vai onko mielikuva siivekkäästä ikuisuudesta ja sulat polttavasta helvetistä lopulta vain vallanpitäjän keksimää ruoskaa alamaisen hallitsemiseksi.

    VastaaPoista
  2. Kannibaalit hautasivat terveitä ihmisiä suuhunsa. Odinin pidoissa kolistelltiin vihollisten kalloja, mutta omat haudattiin. Intiaanit jättivät vanhuksensa viimeiselle nuotiolle. Miten lie apinoiden keskuudessa - onko yhdelläkään apinalajilla todettu hautajaismenoja.

    VastaaPoista
  3. Ad Anonymous II:

    Kannibalismi näyttäisi olleen nälänhätää lukuun ottamatta hyvin rituaalista - syödään esim. aivot mutta jätetään lihavat lihat syömättä.

    Eläimillä en tiedä olevan hautaamisen kaltaisia menoja - paitsi muurahaisilla.

    Apinoista - simpanssien "ihmissyönti" todettiin ja filmattiin aika äskettäin. Siinä meni kuvitelma rauhaa rakastavasta ruohonsyöjästä. Hyäkkäilevät porukalla ja syövät vihollisen,

    VastaaPoista
  4. Terveisiä blogista Puujalka. Otsikko herätti lukemaan kirjoitusta myös henkilökohtaisella tasolla.

    Uskon mukaan Kristus nousi kuolleista ruumiillisesti. Mutta hänellä oli ylösnousemusruumis, jota opetuslapset eivät kasvojen perusteella tunteneet Jeesukseksi. Tuomakselle ristiinnaulitun haavat olivat pärstävärkkiä tärkeämpi todistus.

    Puujalkaa ja tekohampaita ei taivaassa tarvitse etsiä - mutta löytääkseen vanhat tuttunsa, siinä saattaa vierähtää melkoinen tovi. (täytyisiköhän lyödä niille vaarna otsaan, että sitten jo kaukaa tunnistaa)

    Suurempi ongelma on mielestäni se, onko taivaallisella ruumiilla aineenvaihduntaa. Huolestuneena mietin etukäteen vain niitä vessajonoja, joita saattaisi ilmetä. Mutta asia varmaan on kunnossa.

    VastaaPoista
  5. 'jo varhaiset kädelliset kätkivät vainajansa' - voisiko johtua siitä, että pedot eivät saa oppia syömään ihmisiä?
    Kannibalismi ei pääsääntöisesti kannata; ihminen on vaarallinen saaliseläin ja erittäin huono lihantuottaja kotieläimiin verrattuna. Mutta atsteekeilla ei ollut muita kotieläimiä kuin kalkkuna ja koira, ja hankintakulut menivät sodankäynnin piikkiin.

    VastaaPoista
  6. näillä kommenteillahan olisi päässyt roviolle tai saanut kupillisen vihreää lientä - ainakin pullaa lujasti keskiajalla.

    VastaaPoista
  7. Ottamatta laajemmin kantaa ansiokkaaseen kirjoitukseesi haluaisin pohtia erästä sen yksityiskohtaa: "Reduktio osoittautui mahdottomaksi ajatukseksi imaginaarilukujen ja kompleksilukujen kohottua matematiikkaan."

    Minun käsittääkseni reduktio ei ole kompleksilukujen (tai vaikkapa kompleksisten vektorien) maailmassa yhtään sen hankalampaa kuin pelkillä reaaliluvuillakaan. Jokaisella kompleksiluvulla z on vastaluku -z s. e. z + (-z) = 0. Sama pätee myös kompleksisille tai reaalisille vektoreille. (Tämä on eräs kuntien ja vektoriavaruuksien aksioomista.)

    Palataksemme viimeisen tuomion oikeudellisiin näkökohtiin voimme siis todeta, että lukukäsitteen monimutkaistuminen vain lisää reduktion (l. palkkion/rangaistuksen) määrään myös suunnan. Normaalissa oikeuskäytännössäkin tämä on tuttua: oikeus ei ole sidottu esimerkiksi pelkkään rahakorvausten määräämiseen vaan sen tuomio voi sisältää myös muita elementtejä.

    VastaaPoista
  8. En tiä. Kyllä ainakin lapsenusko saa vammoja, kun lukee Kemppisen ajatuksia uskonnosta ja tuonpuoleisesta. Mä kun olin ollut niin tyytyväinen lapsenuskooni ja nyt se on sitten palasina. Et viittis Kemppinen antaa jotakin tukevaa uskonkappaletta tilalle.

    VastaaPoista
  9. Mutta onko simpansseilla tuonpuoleinen, ja mikä niiden armoa mestaroi ? Entä nykyinen välillinen ihmissyönti ? Onko se rituaali vai silkkaa politiikkaa ?

    VastaaPoista
  10. Ihmisapinoistahan simpanssit ovat ärtsyjä ikuisia ongelmanuoria ja kääpiösimpanssit (bonobot) niitä rauhaarakastavia kukkaistyttöjä (ja -poikia).

    Mielenkiintoinen ajatusleikki on, että tämä johtuu elinympäristöstä. Bonoboilla on varaa olla olematta ärtsyjä. Ja simpanssitkin rauhoittuvat, kun pääsevät eläintarhaan, jossa elämä on lokoisampaa.

    Kts. http://www.newscientist.com/channel/life/mg19225801.900-why-bonobos-make-love-not-war.html

    VastaaPoista
  11. "vääryydet.. hyvitetyksi ja pahat teot rangaistuksi"

    Vääryys on subjektiivisia. Jos kaikki ovat samaa mieltä siitä mikä on väärää, syntyy yhteisössä objektiivista totuutta.

    Ajatus vääryyksien sovittamisesta isolla tuomiolla saa meidät rauhallisesti odottamaan kuolemaamme saakka.

    Emme tule olemaan siellä edes lautamiehiä, joten tuomio oikeasta ja väärästä voi olla aivan toinen kuin kuvittelemme.

    VastaaPoista
  12. Mielestäni ainoa järkevä suhtautuminen tuonpuoleiseen on pitää portti avoinna ja odottaa. Uskot ja armot vaikuttavat joutavalta touhulta.
    Joko ei mitään kuoleman jälkeen tai jos ajatus tuntuu niin kuin tuntuukin jotenkin oudolta, niin sitten jotain. Toivottavasti jotain, missä ei menetä minuuttaan. Tässä mielessä jotkin itämaiset sielunvaellusjutut päämääränä "jalostuminen", mitä se sitten onkin, tuntuvat vähintään mielenkiintoisilta.

    VastaaPoista
  13. Filosofi Julian Jayneshan on pohtinut näitä hautajaismenoja ja niiden merkitystä kirjassaan "The Origin of Consciousness in the Breakdown of the Bicameral Mind" vuodelta 1976.

    Johtoajatuksena tässä on se, että ammoin ihmisillä oli kaksikamarinen mieli, jonka toinen puoli "puhui" ja toinen "kuunteli" ja totteli. Se puhuva ääni tulkittiin esi-isien, heimon vanhojen kuninkaiden ja jossain vaiheessa jumalien/jumalan ääneksi. Hautajaismenot ovat tällaisessa meinigissä tietysti tärkeitä, kun pitää toisaalta varmistaa sovelias yhteydenpito, mutta vihaisena nurkissa pyörivää vanhaa päällikköä ei jaksa pirukaan kuunnella.

    En ole ihan varma, onko tuo kirja nerokas vai täyttä hölynpölyä, mutta ajatukset se ainakin saa hyrräämään.

    VastaaPoista
  14. Kolme eksoottista ulkomaalaista on Suomen Lapissa eräretkellä, yksi, puujalkainen, loukkaantuu vakavasti ja menettää tajuntansa. Toiset löytävät maasta matkapuhelimen. Säästyneistä sävyisämpi painelee heille oudon laitteen nappuloita ja tulee vahingossa soittaneeksi hälyytysnumeroon (pikavalintana ristikko). Ohjeet ambulanssikopterin opastamiseksi ehditään antaa joten kuten kieliongelmista huolimatta ("It's Greek to me") juuri ennen akun loppumista.

    Alkavat siinä odotella ja ihmetellä kun mitään ei kuulu. Hankalampi ehjinä säilyneistä on sitä mieltä, että mitään lentolaitetta ei ole tulossa, että kaveri kuvitteli tai feikkasi koko puhelun. Hän itse on tottumut puhelimiin, joista menee johto seinään. Parempi jatkaa matkaa ja jättää tajuton, ruumis jo varmaan, maahan, eikä tehdä kummallisia risuvalkeita ja käsillä heilutusliikkeitä kuin pakanat ja odotella apua ylhäältä. Sitä paitsi, mitä siellä jossain muka osattaisiin mokomalle ruumiille tehdä, kaverihan on ihan tohjona, puujalka ainoa ehjä osa eikä sitä varmaan lasarettiin, jos sellainen jossain on, saisi viedäkään.

    VastaaPoista
  15. Augustinuksen mukaan (mainitsee muistaakseni Tunnustuksissaan) ylösnousemusikä on 23 vuotta, kaikilla, ja kunto on mitä parhain.

    VastaaPoista
  16. "lapsenusko saa vammoja"

    ei kai sentään. tämähän on raikasta tuuletusta ilman dogmeja - sielun harhailua eteisen hämärässä. Lapsenuskolla pääset pitkälle aivan varmasti. Muutahan ei ison kirjan mukaan tarvitakaan.

    aika toiveikas toi "ettei pedot oppis syömään ihmisiä" olisko paremminkin, ettei tarttis katsella hyvän ystävän kalloa milloin mistäkin eläinten viemänä. Iso paasi päälle vaan.

    VastaaPoista
  17. "ylösnousemusikä on 23 vuotta"

    apua - toivottavasti meitsin sielun ajatukset eivät reduktoidu 23 vuotiaan miekkosen ajatuksiin. Ne oli nimittäin jotenkin pa(i)nottuneet.

    VastaaPoista
  18. "NImetön" jo korjasikin: simpanssit ja bonobot pitää erottaa toisistaan tällaisissa keskusteluissa. Jane Goodall teki meidän kädellisten kannalta ikävähkön havainnon Gombessa tarjottuaan simpansseille rajoituksetta banaaneja:
    "(...)the constant feeding was having a marked effect on the behavior of the chimps. They were beginning to move about in large groups more often than they had ever done in the old days. Worst of all, the adult males were becoming increasingly aggressive. When we first offered the chimps bananas the males seldom fought over their food;....now...there was a great deal more fighting than ever before (...)" (Goodall, Jane 1971:143. In the Shadow of Man. Houghton Mifflin)
    Edellisestä tulee jotenkin mieleen isojen hopeaselkien pörssipeli, tämä kasinotalous.
    Hautaaminen: Toinen "Nimetön" kysyi, onko yhdelläkään "apinalajilla" hautajaisia. Onhan niitä, ihmisillä nimittäin. Suhteellisen paikallista elämää viettävän maassa elävän yhteisön (kaikki muut serkkummehan pakenevat kätevästi puihin) kannattaa toki piilottaa vainajansa muilta pedoilta. Lisäksi hauta toimii kätevänä merkkinä menneistä tapahtumista. Tällaisen "biologisen" syyn päälle on sitten kätevä rakennella kulttuurisia merkityksiä. Joku muuten arveli kieli poskessa Jeesuksen opetuslasten ymmärtäneen sananmukaisesti opettajan kehotuksen: "Tämä on minun ruumiini..." Oppimattomia kun olivat, niin uskoivat kaiken mitä sanotaan.
    ;-)

    VastaaPoista
  19. Ad Erastotees Aleksandrialainen:

    Kun puhe on täsmällisemmin epälineaarisista kompleksisista systeemeistä, reduktionismi asettuu vastakohdksi.

    Osaamatta itse riittävästi matematiikkaa yritän "kuvittaa" ilmiötä kiertääkseni esimerkiksi termin osittaisdifferentiaaliyhtälö.

    VastaaPoista
  20. Simpansseista:

    sotaa käyvä ja vangin syvä simpanssiporukka kuvattiin myös Attenborough'n Planet Earth -sarjass kaksi jaksoa taaksepäin. Paikka oli Kongo, lähellä Kuun vuoria. Olisivatkohan olleet kommunistiensoluttamia nämä simpanssit?

    VastaaPoista
  21. Kaikki matemaatikot ovat potentiaalisia mystikkoja - myös platonikko Gödel.

    "Sytyttäkäämme 'sisäiset valot', jotta näkisimme paremmin!" (RR Nietzsceä mukaillen)

    VastaaPoista
  22. Tällaista jargonia siis syntyy kun ajallinen ja oletettu ikuinen kohtaavat.

    Itse ajan ja paikan kahleisiin kytkettynä ja niistä myös MINÄNI tuntevana olen ihmetellyt sitä, miten ajan saa kulumaan siellä taivaassa.

    Olen joskus miettinyt sitä ääneenkin siellä työpaikalla; että jos pelaa tuhat vuotta sulista, ja seuraavat tuhat jalista piispamme Vikströmin malliin; niin luulisi jo pari sadan tuhannen vuoden kuluttua jokaisen tuntevan ja ajattelevan yksilön jo toivovan kuolemaa. Vai mitä?

    Muistaakaa minkä kaaoksen Sisyfos sai aikaan vangitessaan Kuoleman kahleisiin oman palatsinsa makuuhuoneeseen !!

    Ja Eikka kertoi kait sen tärkeimmän:

    "On monta uskoa päällä maan
    ja toinen toistansa kiittää.
    Mut`laulajalla Yks usko on vaan
    ja hälle Se saapi riittää.
    Min verran meissä on lempeä
    sen verran meissä on ijäistä.
    Sen verran meistä myös jäljelle jää.
    Kun päättyvi päivä tää."

    VastaaPoista
  23. Pääasia, että puujalallakin pääsee.

    VastaaPoista
  24. Kemppinen: "Osa juutalaisuudesta kielsi sielun kuolemattomuuden."

    Vakiintunut käsitys lienee, ettei juutalaisuudessa alunperin ollut uskoa ihmisen kuoleman jälkeiseen elämään (ainakaan yksilölliseen). Tämä ilmenee Vanhasta testamentisa useista kohdin. Vasta hellenismin myötä ajatus kuolemattomasta sielusta omaksuttiin Kreikan filosofiasta.

    Edellä sanottu kuulunee tunnustuksellisen uskonnon lukiokurssiinkin, netistä vaikkapa http://www.jewishencyclopedia.com/view.jsp?artid=118&letter=I

    VastaaPoista
  25. "the constant feeding was having a marked effect..."

    Kuinka tuo voi olla mahdollista, rajattomasta määrästä banaaneja tappelua ja aggressioita johtajapuolella.

    Onko tämä yleistettävissä esim Liliuksen klaaniin? Tallinkin johtoon taisi päteä.

    VastaaPoista
  26. Näin unta tuossa joitakin viikkoja sitten.

    Olin eräänlaisesta sairaalasta tai tutkimuslaitoksesta, mutta siellä ei ollut kuolevia, vaan ihmisiä jotka olivat kyvyttömiä kuolemaan. Osa heistä oli sairaita, mutta enimmällä osalla ei ollut muuta vaivaa kuin elämä.

    He olivat onnettomia kuolemattomassa elämässään, siltä siitä puuttui päämäärä, tavoite, päätöspiste ja luvun loppu.
    Ilman kuolemaa he olivat menettäneet elämän halun ja toivon.

    Mutta minulla oli heille lahja.
    Pienessä jalopuulaatikossa, jota piteli kiinni homehtuneet helat.

    Minä palautin sen heille, tarinan lopun, kuoleman.

    VastaaPoista
  27. Ad nimetön:
    Simpanssien järjetön taistelu banaaneista on dokumentoitu myös filmille: Sananmukaisesti älyttömän näköistä katsoa raivoavaa urosta, joka repii pienemmiltä lisää banaaneja vaikka itsellä on syli täynnä ja niitä tippuu melskatessa. Nähtävästi ainakin yksi selitys on sukimishierarkian ohittaminen: Parhaat palat syödään "luonnontilaisessa" yhteisössä aina tietyssä järjestyksessä, alfauros ensin. Tämä hierarkia korreloi sen kanssa, kuka sukii ketä ja kuinka paljon. Minulle tuli mieleen Korten: Kapitalismi ja osakeyhtiöt ovat erinomaisia välineitä riskin hajauttamisessa (yhteisö hyötyy, kun muutama naamalta tunnettu varakas jehu varustaa laivan tai aloittaa kaivostoiminnan), mutta suuryritysten (corporation) toiminta on ensisijaisesti yhteisten varojen varastamista osakkeenomistajille. Väitänpä, että mekin tarvitsemme sukimishierarkian, aivan kautta koko yhteiskunnan: tätä kummempaa säännöstelyä tuskin tarvittaisiin.
    ;-)

    VastaaPoista
  28. "Väitänpä, että mekin tarvitsemme sukimishierarkian..."

    Toihan oli hyvä oivallus ja pätee myös organisaatioihin. Jos pikkukiho saa banaanin (kunniaa tai hyvän homman) ohi sen sukimatta jääneen banaanilastissa olevan ison kihon, niin paha mielihän isolle kiholle tulee. Järkevyydestä on kiinni käykö kostamaan, aiheuttaako hankaluuksia vai nostaako hattua - maailmaan mahdut myös sinä pikkukiho.

    VastaaPoista
  29. Myös elefantit hautaavat lajitoverinsa.

    VastaaPoista
  30. Teologiassa oppineella Haikolalla oli puujalka. Hän lausui: Taivaassa minä juoksen.

    VastaaPoista