Sivun näyttöjä yhteensä

1. maaliskuuta 2007

Lapset hopeahapset

Omaelämäkerroista Anders Ramsayn (1832-1910) Från barnaår till silfverhår eli Muistoja lapsen ja hopeahapsen on klassikko.

Kirkkkonummelta eduskuntaan pyrkivä P. Poutanen valittaa vaalimainoksessaan, että kirjaston ruuhkaisuuden takia lainaaja joutuu tyytymään klassikkoihin.

Erikoinen huoli.

Kun ottaa huomioon uuden "instant classic" -mainosvakuuttelun, "klassikko" tarkoittaa suunnilleen samaa kuin "pysyvästi tavoiteltu", "jatkuvasti suosiossa".

Samainen Kirkkonummen kirjasto hankki ystävällisesti minulle kaukolainaan vaikeasti tavoitettavan sarjan Ramsayn muistelmia alkuperäisenä eli ensimmäisenä painoksena.

Suomeksi on olemassa kaksi lyhennelmää.

Ne tuntien olin kovin ahne käsittämään, onko lyhentämiseen ollut muitakin syitä kuin alkuteoksen yletön puheliaisuus.

Itse kirjaan olen viittaillut silloin tällöin. Olen kertonut, että kirjoittaja oli aatelismies ja tyhjäntoimittaja, jolla oli säätynsäkin huomioon ottaen ainutlaatuinen kyky hävittää omaisuutta. Suku oli moneen kertaan kyllästynyt häneen ja yritti kiertää kaukaa hänen asuntonsa, Fabianinkadun ja Aleksanterinkadun kulmassa olleen matkustajakoti Centralin, koska siellä oli aina vaara joutua kuunteleman muisteluja, jotka eivät loppuneet koskaan.

Usein oli puhe lapsuudesta, joka muistutti aika paljon Turgenevin Aateliskotia. Suvussa oli koko joukko suuriruhtinaanmaan mahtavimpia miehiä. Suvun tausta oli sama kuin Wrightin, Montgomeryn ja niiden muutaman muun - alun perin skotlantilaisia tappelupukareita, joitka sattuneesta syystä vaihtoivat valtakuntaa.

Kirjoittaja sivuaa heikohkosti sujuneita kouluopintojaan ja kesken jääneitä lukujaan keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa. Muistoissa vilahtelee sangen suuria nimiä, mutta kirjoittaja oli oikeastaan kiinnostuneempi viihteestä kuin kansankunnan kohtalonkysymyksistä.

Muistelma on paljon muun ohella korvaamaton taloushistorian lähde. "Kun Suomen metsien vihreä kulta herätettiin henkiin" on jaksona kuvaus Kymijoen ruoppauksen jälkeen syntyneestä tilanteesta, jolloin koko Päijänteen altaa puutavara tuli kaupankäynnin piiriin, ja meno Helsingin Seurahuoneella oli pitkään sellaista, että Kalifornian kultakuume ja Alaskan Klondyke olivat siihen verrattuna mehukekkereitä.

Sampanjaa juotiin laatikkokaupalla ja ostettiin ja myytiin metsiä, joita ei ollut koskaan ollut olemassakaan. Kun suhdanne tasaantui ja alkoi kahden vuosikymmenen lama, krapula oli kauhea. Mutta vimmaisen kasinotalouden päivinä Kruunuvuorenselkäkin oli kuin tukkimetsä - niin mastoja täynnä ettei olisi lintu välistä mahtunut.

Mutta olen nyt selvittänyt tämän klassikkoteoksen arvoituksen.

Se on kaikin tarpeellisin osin pötyä.

Hienot ja innostavat kuvaukset henkilöistä ovat jatkuvasti sellaista lajia, ettei niiden todenperäisyyttä voi mitenkään tarkastaa. Niin kuin se juttu äksyistä virkailijoista Rotschildin pankin konttorissa Pariisissa ja miten paroni Rotschild itse puuttui asiaan, antoi potkut koppavalle alaiselleen ja jutteli mukavia.

Viihdyttävää - mutta epätodenäköistä.

Kuvaus Alppien ylittämisestä kärryillä ja reellä, rautatie kun ei vielä kulkenut Ranskasta Italiaan. - Unohtumattomia luontokuvia, mutta teknisesti mahdoton. En esimerkiksi suostu uskomaan, että matkustajia olisi tuotu Alpeilta alas muulin vetämällä reellä. Kyllä sillä kurin olisi oltu kuilussa vähän äkkiä.

Juuri tämä muistelemisen valheellisuus tekee lukemisesta niin hauskaa. Saa olla tarkkana kun seuraa, milloin kirjoittaja strittaa okulaariin.

Miksi kirjoittaja panee omiaan niin kuin eilen puheena ollut Lorenzo da Ponte tai tämän kaveri G. Casanova?

Ykkösselitys on aina turhamaisuus, mutta toisessa vaakakupissa on kiinni jäämisen häpeä. Yleensä muistelijat tyytyvät vain kohtuullisen kauppiaalliseen kehuskeluun, jota ei lueta kenellekään kovin raskaaksi synniksi.

Arvaukseni motiiveista on sen laatuinen, että saan ehkä kimppuuni Ramsayn suvun, jonka Skotlannin haaran tartaani on ylhäällä kuvana.

Arvaan että Anders-setä oli kerran toisensa jälkeen toimitettava mahdollisimman kauas kotimaasta, koska hänellä oli kiusallisia harrastuksia. Niiden laadun voi aavistaa, kun lukee hänen kuvauksiaan esimerkiksi Napolin lahdella alastomina sukeltelevista pikkupojista tai aistikkaista nuorista herroista. Myös kaverit ovat kovin samanlaisia, aina miehiä ja poikamiehiä.

Ne lukuisat tapaukset, joissa rahat katoavat, passit häviävät ja arvoesineet joutuvat toisiin käsiin, ovat niin ikään omiaan herättämään tietynsuuntaisia ajatuksia.

Etten nyt suotta saisi ketään kimppuuni, lisään että omapahan oli asiansa, mutta 1800-luvulla kumminkin tiukka pitäytyminen oman sukupuolen seurassa ja keskittyminen "vaarattomiin" vastakkaisen sukupuolen edustajiin herätti levottomuutta lähisukulaisissa.

22 kommenttia:

  1. Joutsenen veljekset omistivat "Klondyken" kullalla hankkimiaan kivitaloja Helsingissä ja lie Turussa kirjastoakin sillä alkuun pantu. Menivät peijoonit tornaattorin matkassa maailmalle.

    VastaaPoista
  2. Pätevän, tarmokkaan ja upean näköinen Aura Soininen väittelee Lappeenrannassa tohtoriksi ict-alan patenteista la 3.3.2007. Väitöstilaisuuden valvojana on professori Jukka Kemppinen. Aivan upeeta.

    Olen ollut vain kahdessa väitöstilaisuudessa yleisönä. Miesväittelijät olivat frakissa. Missä asussa naiset väittelevät? Ei kai nyt sentään iltapuvussa? Ainakaan ne presidentin linnan itsenäisyyspäivän vastaaotoilla nähdyt monet kaljasaavin peitteet eivät oikein sovi mielestäni väitöstilaisuuteen.

    VastaaPoista
  3. Seuraava ei liity päivän aiheeseen:
    Lueskelin opintojeni vuoksi Jukka Kemmppisen esseetä Digitaaliongelma. Onkohan kukaan miettinyt millaisia oikeusjärjestyksen ongelmia nousee virtuaalitodellisuuksissa. Tarkoitan sellaisa kuin Everquest, World of Warcraft ja second Life - muitakin on. En tarkoita pelkästään tekijänoikeuskysymysiä, jos luon Avatarin. Vaan myös sitä jos virtuaalitodellisuudessa nousee oikeusjärjestys, pitäisikö sen olla oikeusteorian kohteena?
    Do androids dream of legal rights?

    VastaaPoista
  4. ad jusa

    Yksi sivu vähemmän. Avataren tappo ei ole henkirikos.

    VastaaPoista
  5. Villisti vain nostoa pistoa ja ravistusta etelän yössä. Kyllä sukulaisten ja sen turvallisen siipan epäluulo parin veneerisen jälkeen hälvenee.

    VastaaPoista
  6. Ad Jusa:

    Vili Lehdonvira tekee meillä HIITissä väitöskirjaa virtuaalisesta omistamisesta pelimaailmoissa ja siinä on pakko ottaa lukuun myös sopimus- ja vahingonkorvausoikeus.

    Ne ovat täyttä tottakin, koska mm. avataareja myydään täyttä häkee.

    Vili on tällä hetkellä opissa Japanissa.

    VastaaPoista
  7. Että uuden finanssin pelaamisesta oikeussaliin. Minut pantiin oikeudettomasti vankilaan monopolissa. Kaadoit mun shakkinappulan. Afrikan tähden rosvoille elinkautiset. Hauskaksi menee.

    VastaaPoista
  8. Tottahan toki, kursseja voi manipuloida myös uudessa finanssissa. Monopolin rahat voi kavaltaa. Sotasimulaatioista sietää päästä kansainväliseen rikostuomioistuimeen. Olenkin kaivannut pelimaailman ja todellisuuden välistä siltaa.

    Pitänee ensin määritellä virtuaalioikeudet, niiden rankaisemattomat rikkomukset, rikokset ja seuraukset.

    Shift happens

    VastaaPoista
  9. Ihastuttavaa Ramsayssa on hänen korostunut häpeilemättömyytensä kaikenlaisten epäonnistumistensa ja tohelointiensa edessä. Ehkä tämä avomielisyys onkin keino peittää muita asioita.

    Ramsayn muistelmat ovat täynnä herkullisia anekdootteja, kuten kuvaus nuoresta, koppavasta ja nokkelasta Reinhold Nassokinista, josta myöhemmin tuli senaatin protokollasihteeri:

    Kerran kun eräs puotipalvelija Seurahuoneella tervehti häntä ja kysyi: "Mitä teille kuuluu, herra Nassokin?", hän vastasi mielestään liian tungettelevaan kysymykseen: "Jos joku sitä teiltä kysyy, sanokaa, ettette tiedä."

    VastaaPoista
  10. Sikäli kun lukijoita kiinnostaa Ramsayn suvun henkilöt yleensä, Wikipediaan on päätynyt heistä perustietoja:

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Ramsay

    VastaaPoista
  11. Anders Ramsayn Muistoja lapsen ja hopeahapsen löytyy netistä. En tiennytkään niiden olevan lyhennelmän.

    VastaaPoista
  12. Muistoja lapsen ja hopeahapsen löytyy näemmä myös "internetkirjasto" Gutenbergistä (Gutenberg.org) 3-osaisena:

    Millainenkohan on Jully Ramsayn kertoma tarina Andersista?

    Ramsay, Jully: "Ett bleknadt minne: Anders Vilhelm Ramsay. Med tvänne planscher", 1899.

    VastaaPoista
  13. Aika kaltevalla pinnalla tuo Nassokini.

    Mutta humoristinen vastaus. Palvelijaa ei aidosti kiinnosta kuinka Nassokini voi - hän vastaa tyhjänpäiväisyyteen kuten valtiosalaisuuteen.

    Hjalvatun dorkaa. Hupelon maine jää.

    VastaaPoista
  14. Tohelointiensa paljastelija ei ottane itseään kovin vakavasti - elämään mahtuu kaikenlaista siedettävää ja naurettavaa.

    Ihmisiä tosin interpoloidaan hulluiksi parilla hajahavainnolla, kun ei ymmärretä asioista pallopeliä enempää.

    VastaaPoista
  15. Alkuinnostuksen (höyrylaivan tulokuvaus) jälkeen nuo Ramsayn tarinat ovat pitkäpiimäisiä, vaikka niistä pääseekin kätevästi 1800 luvulle. Lukunopeutta kasvattamalla selviää ehkä hereillä viimeiselle sivulle.

    Itsekorostuksen vimmalla on lisättävä, että vielä en ole kohdannut kirjaa, jonka kulkua tai todennäköisiä variaatioita ei voisi parinkymmenen sivun jälkeen ennakoida. Kuumia vinkkejä siis kaivataan.

    Josko olisin Sepon heikinheimolaisia. Ei osannut huollattaa jaggeaan oikeassa paikassa. Lie siitä mennyt nuolensa lyttyyn.

    Sääli, että hankki onnensa ennen aikojaan. Mielellään olisi lukenut analyysejään ja muita kanssakansalaisille turmiollisia heittojaan enemmänkin. Sai viimeisen sanan.

    VastaaPoista
  16. Itsekorostuksen vimmalla on lisättävä, että vielä en ole kohdannut kirjaa, jonka kulkua tai todennäköisiä variaatioita ei voisi parinkymmenen sivun jälkeen ennakoida. Kuumia vinkkejä siis kaivataan.

    Anonyymiä itsekorostusta? Hmm.
    En nyt sanoisi että olisi kauhean vaikea ennakoida, mutta lukemisen arvoisia kirjoja ovat Robertien Shea ja Wilson Illuminatus!-trilogia.
    Tarkemmin ajatellen on vaikea kuvitella kirjaa, jonka juonta tai sen variaatiota ei pystyisi jollain tasolla arvaamaan. Juonen tarkoitus kuitenkin nyt sattuu olemaan jonkinlainen seurattavissa oleva looginen punainen lanka, jonka ympärille kirja rakentuu. Lukemisen tarkoitus ei ensisijaisesti ole tuon langan löytäminen, mikäli puhutaan kaunokirjallisuudesta.
    Jos juonen tai sen variaatioiden kulkua ei voi arvata ennalta, voi kirja yksinkertaisesti olla liian älytön luettavaksi.

    Päähän nyt kuitenkin pälkähti että Douglas Adamsin tuotanto ei ehkä välttämättä ole kaikkein ennalta-arvattavinta. Tuttua se tosin voi olla.

    VastaaPoista
  17. Lämmin kiitos

    Etsin käsiini nuo. Musiikissa on ehkä sama juttu, yleensä kulku on jotenkin ennakoitavissa. Jazzissa on kuitenkin yllättävää. Kirjallisuuden jazzia varmaankin kaipaan.

    VastaaPoista
  18. Sitten tietysti on John Steinbeck, jonka kirjoissa on se ihastuttava ominaisuus että niissä ei juuri mitään oikeastaan tapahdu...

    VastaaPoista
  19. Wilson on mainio - ajattelen nimittäin päivittäin olevani Cosmic Schmuck. Huomaan helpotuksekseni, että juuri niin vältyn tulemasta sellaiseksi. Empiriaan en mene.

    The Cosmic Schmuck law holds that [1] the more often you suspect you may be thinking or acting like a Cosmic Schmuck, the less of a Cosmic Schmuck you will become, year by year, and [2] if you never suspect you might think or act like a Cosmic Schmuck, you will remain a Cosmic Schmuck for life.

    VastaaPoista
  20. Kerrassaan mainio haastattelussa:

    Mr. G: You have written several dozen books. You have made numerous speaking engagements. You have cavorted with some of the most interesting cultural revolutionaries around. What words of wisdom or advice can you offer to aspiring cultural hipsters?

    Wilson: Oh, hell, you expect wisdom from me? I'll give you wisdom. "Think for yourself, shmuck!"

    VastaaPoista
  21. Lapset hopeahapset kommentti.
    Kemppinen on mielestäni oikeassa että paljon on sepitetty.
    Anders kirjoitti kaksi osaisen kirjan ruotsin "folkkunga" kuninkaista n. 800 sivua, vaikka heistä ei tiedetä juuri lainkaan, asia jonka mm. Jan Gillou on todennut.
    Anders itsekin toteaa ettei vanhoina päivinä muisti toimi.
    Voisi sanoa kuten Mark Twain "Kun olin nuori muistin todellisia ja keksittyjä juttuja - nyt kun olen vanha muistan vain keksityt jutut."
    Mac Ramsay
    ps Ramsay tietoutta:
    www.geocities.com/maramsay

    VastaaPoista
  22. Kyllähän kirjassa paljon tottakin on: ruukki, talot ja paikat ovat edelleen paikoissa, joissa ne kuvataan olevan. Anders lepää pienen mausoleumin seinän vieressä juuri sen ulkopuolella Dragsfjärdin kirkkomaalla. Hän itse muurautti oven ja ikkunat umpeen "koska siihen ei ketään enää haudata". Vaikka Veli Wolter oli työteliäs ja arvostettu, niin konkurssiin meni hänkin ruukkien yleisessä alamäessä, vaikka sitten myöhemmin ehti tehdä uuden nousun.

    VastaaPoista