Sivun näyttöjä yhteensä

20. elokuuta 2006

Sähköinen viestintä

Kuvassa oikealla ylhäällä yhteisötilaaja ja keskellä työntekijä. Maalaus esittää muutosta sähköisen viestinnän tietosuojalakiin.

Kun aloitin omalta osaltani keskustelun viime viikolla, tietoja ja lausuntoja ei tahtonut löytää oikein mistään, ja yhtiöissä puhuttiin ylimalkaisia. Nyt tiedot eli luonnos muutetuksi hallituksen esitetykseksi ja lausunnot ovat kuitenkin liikenne- ja viestintäministeriön 16.8. päivitetyllä verkkosivulla:

TEKSTIT

http://www.mintc.fi/scripts/cgiip.exe/WService=lvm/cm/pub/showdoc.p?docid=
1870&menuid=2&channelitemid=14394&channelid=56

Asiassa on jotain omituista. Lausunnot on pyydetty ja tehty loma-aikana, ja sen näkee.

Nyt elokuussa on hankittu lisäksi professori Kaarlo Tuorin lausunto, joka on sekin tuolla verkkosivulla.

Toivottavasti Kalle on saanut lausunnosta tuntuvan korvauksen. Muuta myönteistä siitä ei nyt tule mieleen.

Se on näitä lausuntoja, joissa lukemistakin häiritsee kirjoittajan kova tarve päätyä arvattavaan tulokseen ja hajoittaa ongelmat niin moneen palaseen, ettei lukija huomaisi argumentaation ohuutta.

Olen lukenut näitä professoreiden lausuntoja kolmekymmentä vuotta ja tietysti laatinut itsekin. Tuomioistuimessa tilanne on yleensä se, että sekä kantaja että vastaaja ovat hankkineet lausunnon. Minulla on oikein tallessa kopioita papereista, joissa ensin Y.J. Hakulinen todistaa, että asia on sitten vähän jumalattoman varmasti näin, ja sen jälkeen T.M. Kivimäki osoittaa, että se on tasa toisin.

Kun sellaisia lukee vuosikymmeniä, ylimääräinen kunnioitus oikeudellista asiantuntemusta kohtaan karisee.

Kallen perustuslain kannalta jokseenkin ongelmattomaksi toteama lakiehdotus on nyt päätetty lähettää ongelmallisena oikeuskanslerin tutkittavaksi, ja lisäksi se on saanut jokseenkin painokasta kritiikkiä myös niiltä kohdin, joita lausunnoissa on pidetty luontevina.

Helsingin Sanomat käsitteli asiaa eilen uutisessa ja ensimmäisessä pääkirjoituksessa. Pääkirjoituksessa oli turha loppulause, joka on ehkä peräisin Tuorin lausunnosta, ja se esiintyy myös Nokia Oyj:n lausunnossa.

Yrityssalaisuuksien sanotaan nauttivan perustuslain mukaista omaisuuden suojaa.

Nokia lisää "muiden immateriaalioikeuksien tavoin".

Minä en valitettavasti käsitä, miten yrityssalaisuus voitiaisiin perustuslain kannalta rinnastaa omaisuuteen tai edes varallisuuteen.

Yrityssalaisuus ei ole rikoslain mukaan suojattu ketä tahansa sivullista eli ns. kolmansia vastaan. Omistusoikeus on suojattu ja hallinta samoin.

Selitän. Jos olen liikkeellä sisareni polkupyörällä tai vaimoni autolla ja joku häijy pahantekijä yrittää siepata kulkuneuvonihuudan tietenkin "polis, polis!", ja paikalle sopivasti kaartava piiska-auto sieppaa konnan kiinni ja palauttaa sen polkupyörän tai auton minulle. Tätä sanotaan hallinnan rikosoikeudelliseksi suojaksi.

Omistusoikeuden suojaa on muun muassa se, että pakkolunastamisesta ja sen ehdoista on säädettävä lailla.

Immateriaalioikeudet ovat suojattuja: tekijänoikeuden suoja-ajan lyhentäminen olisi mielipiteeni mukaan eräissä tilanteissa tarpeellista, mutta se voi hyvinkin olla omistusoikeuden perustuslaillisen suojan vastaista ja kaatua siihen.

Immateriaalioikeus on selkeästi määritelty tai määriteltävissä, yrityssalaisuus ei. Immateriaalioikeus on määräaikaan sidottu, yrityssalaisuus ei. Yrityssalaisuuden rinnastaminen tekijänoikeuteen, patentteihin ja tavaramerkkeihin ei ole viaton lipsahdus, koska lainsäädäntömme ei tunne eikä hyväksy epämääräisiä, periaatteessa ikuisia yksinoikeuksia. Tavaramerkkioikeuskin on voimassa vain niin kauan kuin merkillä varustettua tavaraa todella valmistetaan, ja kuolleet toiminimet voidaan poistaa kaupparekisteristä viranomaisen toimesta.

Yrityssalaisuus ei ole yleisesti suojattu, vaan rikoslain mukaan yrityssalaisuuden paljastaminen ja väärinkäyttö on kielletty tietyiltä henkilöiltä ja määrätyissä tilanteissa eli relatiivisesti. Työntekijä tai tehtävää toisen puolesta suorittava ei saa ilmaista tietoonsa tullutta yrityssalaisuutta. Työsuhteen päätyttyä työntekijällä ei sitten ole estettä yrityssalaisuuden ilmaisemiseen, paitsi jos asiasta oli sovittu toisin.

Ulkopuolisella ei ole velvollisuutta kunnioittaa yrityssalaisuuksia. Jos taksinkuljettaja löytää autonsa takapenkiltä asiakkaan paperin, esimerkiksi urakkatarjousta koskevan laskelman, kyllä hän voi viedä se lehteen ja Helsingin Sanomat voi sen julkaista. Näin myös tapahtuu joskus. Taksinkuljettaja ei ole rangaistuksen uhan sitoma. Taksikyyti ei ole sellainen toimeksianto, joka aiheuttaisi vaitiolovelvollisuuden. Asianajotoimistossa työskentelevä ylioppilas tai lääkäriasemalla toimiva vastaanottoapulainen, joka löytää lattialta mielenkiintoisen paperin, ei saa ilmaista sen sisältöä, koska on töissä siellä. Ulkopuolinen ekspertti, joka tulee rassaamaan firman tietokoneita tai kaatunutta paikallisverkkoa, on velvollinen pitämään suunsa kiinni tuon toimeksiannon yhteydessä ko

Sama koskee muuten sisäpiirintietoa. Jos taksisuharin asiakkaat kertovat meheviä sisäpiirin pörssitietoja takapenkillä, taksinkuljettaja voi ajaa suoraan osakeostoksille.

Kun yrityssalaisuus on suojattu vain tietyssä oikeudellisissa suhteessa työnantajaan oleviin tahoihin nähden, en siis ymmärrä, mitä tässä puhutaan perustuslaista ja omaisuuden suojasta. Omaisuus on juristin silmissä suojattu ketä tahansa ja kaikkia vastaan.

Lausunnoissa todetaan sitten muutoin, että ehdotettu lainmuutos ei loukkaisi perustuslain kansalaisille takaamaa yksityisyyden suojaa. Se on sinänsä järkevä tulkinta, jota on nyt siis päätetty pohtia edelleen. Henkilökohtaisen mielipiteeni mukaan asia ei ole ongelmaton. Jos minun sähköpostini tunnistetiedoista käy ilmi, että soitain huorille viisi kertaa viikossa, niin voi olla, että surisin yksityisyyttäni, kun työnantaja olisi omia aikojaan penkonut tämän tunnistetiedon esiin.

Lausunnoissa ihmettelen sitäkin, mihin Tuorilta ja muilta on unohtunut henkilötietolaki. Sen lain mukaan minä en saa professorina kerätä luennoilleni ilmoittautuneiden syntymäaikoja. Jokin tietotekniikan työnantaja saisi lakiehdotuksen mainitsemissa tilanteissa koota lokitiedot, joista käy esimerkiksi ilmi, että työntekijä soittelee kovasti iho- ja sukupuolitautien lääkäreille...

Useakin henkilö on ihmetellyt minulle, miten työntekijäjärjestöt ovat mukana tässä hankkeessa. Edellä olevan linkin takana olevasta lausunnosta ilmenee, että ainakin SAK ja STTK ovat lyhyesti ottaneet kantaa ongelmaksi osoittautuneeseen tunnistetietojen luovuttamiseen viranomaiselle. Se onkin turha byrokraattinen este.

Keskustelun valtalinja on populistisesti hiukan karkeistettuna tämä: onko työnantajille eli useissa tapauksissa yksityisille firmoille nyt annettava sellaisia oikeuksia, joita on ollut tähän asti vain poliisilla ja lisäksi sellaisia, joita ei ole tähän mennessä ollut poliisillakaan, vaan esitutkinnassa on jouduttu hakemaan tuomioistuimen lupa.

Ehkä on liioittelua puhua poliisin ja tuomioistuimen valtuuksista tilintekovelvollisuudetta.

Ihmettelen edelleen yritysten ja elinkeinoelämän marssijärjestystä tässä asiassa. Tarkoitusperät ovat nähtävästi hyviä, mutta se ei riitä. Keinojen tulee olla myös hyväksyttäviä.

Taannoin Nokian taholta vakuutettiin yhtenäisen patenttijärjestelmän ja patenttiasioiden ylikansallisen oikeudenkäyntijärjestelmän hirveää kiireellisyyttä ja välttämättömyyttä. Ollila itse oli esittämässä tätä. Nyt asiassa on oltu aivan hiljaa. Ettei vain asiaan olisi vaikuttanut etenkin brittiläisten tuomareiden raju kritiikki: ei onnistu. Patenttijutut eivät nytkään oikein pyöri muualla kuin briteissä (jossa niitä on vähän) ja Saksassa (jossa erikoistuneita tuomareita on paljon). Siirtyminen EY:n junailemiin systeemeihin aiheuttaisi luultavasti patenttijärjestelmän, joka olisi tyyppiä Jokisen Eväät.

Olen syvästi vakuuttunut siitä, että tarpeettomat byrokraattiset esteet on raivattava ja että etenkin Nokian menestys on hyvin iso asia Suomelle. Ilmoittaudun toisin sanoen Nokian ja muun elinkeinoelämän kannattajaksi ja suosijaksi.

Juuri siksi bloggaan tästä asiasta. Epäilen, että mainitsemani tahot ovat nyt munanneet ja että asia on menossa täysin purjein kiville. Kun asia on mutkikas, riskeeraan mieluummin oman mahdollisen maineeni, jottei teollisuus tulisi luvallisissa tarkoituksissa hirvijahdissa aseita panostaessaan ampuneeksi itseään jalkaan.

Niin - oikeusministeriön lausunto hankkeesta on kyllä aika murskaava. Siinä sanotaan ikävästi myös valmistelun asiantuntevuudesta. Tänään käsittelemiäni kahta näkökohtaa eli yrityssalaisuutta perustuslain suojan kohteena ja henkilötietolain mahdollista merkitystä siinä ei kuitenkaan mainita.

Turpiin vain ja onnea, kuten kulmilla oli tapana sanoa.

5 kommenttia:

  1. Mitä tulee taksikuskin kuulemiin sisäpiiritietoihin ja niiden hyödyntämiseen: se on kiellettyä, ainakin jos suharin voidaan olettaa kyseessä olevan sisäpiiritiedon:

    Arvopaperimarkkinalaki, 5 luku, 2 §:

    Sisäpiirintiedon käyttö
    2 § (13.5.2005/297)

    Joka julkisen kaupankäynnin tai 3 luvun 16 §:ssä tarkoitetun kaupankäyntimenettelyn kohteena olevan arvopaperin liikkeeseenlaskijan osakkeen omistajana taikka asemansa, toimensa tai tehtävänsä nojalla on saanut sisäpiirintietoa, ei saa käyttää tietoa hankkimalla tai luovuttamalla omaan tai toisen lukuun suoraan tai välillisesti arvopaperia, jota tieto koskee, eikä neuvoa suoraan tai välillisesti toista tällaista arvopaperia koskevassa kaupassa. Mitä tässä momentissa säädetään, sovelletaan myös henkilöön, joka on saanut sisäpiirintiedon rikollisen toiminnan kautta.

    Sisäpiirintietoa ei saa ilmaista toiselle, ellei se tapahdu osana tiedon ilmaisevan henkilön työn, ammatin tai tehtävien tavanomaista suorittamista.

    Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, koskee myös muuta henkilöä, joka tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, että hänen saamansa tieto on sisäpiirintietoa.

    ... jatkuu, mutta oleellinen tuli tässä.

    VastaaPoista
  2. Toinen erikoisuus lain valmistelussa on, että hallituksen esitysluonnoksessa, josta LVM pyysi lausuntoja kuluvan vuoden huhtikuussa ei ollut kiisteltyä yrityssalaisuuspykälää 13 a.

    13 a pykälä lisättiin esitysluonnokseen lausuntojen pyytämisen jälkeen, ennen oikeusministeriön lainvalmisteluosaston tyrmäystä kesäkuussa. Koko lausuntopyyntökierros meni siis tavallaan hukkaan, kun kaikkein kiistanalaisimmasta kohdasta ei lausuntoja pyydetty.

    Lobbausta yrityssalaisuuksien sisällyttämiseksi 13 § tienoille on kuitenkin käsittäkseni esiintynyt jo kauan eli kyseessä ei liene kuluvan vuoden huhtikuun jälkeen keksitty ajatus. On epäselvää, mikä sai ministeriön muuttamaan mieltään ja lisäämään 13 a § vasta lausuntojen pyytämisen jälkeen.

    (Keräsin viitteitä asiaan Effin blogiin.)

    VastaaPoista
  3. Ad Alo:

    Mainitsin esimerkissäni urakkasopimuksen, en arvopaperia.

    Arvopaperimarkkinalain säännös on tietenkin tärkeä, mutta sisäpiiritiedon käyttöä koskeva rangaistuspykälä ei ole tuo lainaamasi, vaan rikoslaki 51:1 (13.5.2005/300).

    Näistä aika mutkikkaista asioista ja niiden takana olevasta direktiivistä on Häyrysen ja Kurenmaan uudet kirjat, molemmat hyviä, ja sitten yleisemmällä tasolla Aunela.

    VastaaPoista
  4. Viittasin seuraavaan kappaleeseen, jossa mainitsit erityisesti mehevät sisäpiirin pörssitiedot taksin takapenkiltä kuultuna. Tähän mainitsemasi rikoslain pykäläkin sopii ja parhaimmillaan häkki heilahtaa.

    VastaaPoista
  5. Ad Alo:

    Tuossa olen samaa mieltä. Edellyttäen että tietoisuus ja tahallisuusrekvisiitta täyttyy.

    Esimerkkini oli huono - oikeastaan vuoteen 2005 voimassa olleen lain mukainen.

    Yritän tietenkin kuvittaa yrityssalaisuutta, joten sisäpiirintieto on vähän sivussa ydinalueelta ja teesistäni, jonka mukaan yrityssalaisuus määrittyy relaation mukaan, siis henkilösuhteissa.

    VastaaPoista