Sivun näyttöjä yhteensä

10. elokuuta 2006

Koupe

Olen nyt kohonnut yhteiskunnallisessa arvossa.

Tunnen oloni lähinnä hovineuvokseksi, nadvornyj sovetnik.

Toisaalta alan alistua siihen, että keisarillisen rankijärjestyksen VI luokka, everstiä vastaava kollegioneuvoksen asema, joka oikeuttaisi minut vaatimaan esimerkiksi Lappeenrannan rautatieasemalla puhuttelua "vashe vysokorodie", teidän korkeajalosukuisuutenne, taitaa jäädä saavuttamatta. Se on surullista, varsinkin kun jotkut vanhat tuttavat ja pari ystävääkin on kohonnut V luokkaan. Professoreita on joka oksalla.

Se on kallis kapine tämä takapuoli. Osa elämää menee persettä vahtiessa tai vahdatessa ja toinen osa hankkiessa erilaisia pehmusteita. Kovin vähiin mennyt jääkärihenki. Myöhempi jääkärikenraali Laatikainen lienee sanonut takapuolestaan Kannaksen suurten kesäsotaharjoituksen jälkeen jouduttuaan olemaan riskinä miehenä koko päivän ratsailla: "Kestäköön kun on perseeksi ruvennut."

Yksi keskeinen psyyken ja takapuolen pehmuste on auto.

Kuten kotona Venäjällä, meilläkin on ongelmattominta ostaa itselleen perusteetonta arvonnousua, ja yksi keino on auto. Kuvassa on uusi autoni Koupe. Autoliikkeen ulkopuolella Citroen C 4:n lähempi määrä vain kirjoitetaan coupé ja äännetään kupee, mutta tämä on siis Koupe, moottori 2 litraa.

Wunderbaum on tilauksessa ja karvanopat samoin.

Pojat ovat tuoneet Kaliforniasta aika uskomattomia kulkuneuvoja, Mikko Camaron ja hiljan Herkko näytti, miten käsittämätön kahteen kertaan irvisitetty Volvo liikahtaa nollasta sataan neljän sekunnin pintaan. Olisikohan se ollut tämän kolmejapuolilitrainen kaksoisturbo. Mutta Aurapa toi Pirkka-Mersun eli Volkswagen Passatin.

Vaikka pojat aikovat liiketoimia näillä kulkuneuvoilla, he eivät usko, että nahkaveerhoiltu Audi sopii vain vararehtorille ja Jagge osastonjohtajalle. Asiassa on kovin helppo ampua yli.

Oma valintani oli saamattomaksi tunnetulta professorilta lievästi kummastuttava eli jotain samanlaista kuin suosimani Kenzon kravatit. Ekshibitionismia tietysti mutta myös arkipäivän fasismia.

Auton merkin valinta on irrationaalista. Tietääkseni auton kestävyyttä ja korkeaa laatua ajatellen kenelläkään ei ole perusteltua aihetta ostaa mitään muuta kuin Toyota Corolla. Jos Aku Ankaa on hukassa, ylimpiä ilojani on lukea Consumer Reportia yöllä näkkileipää syödessä. Sitä valitettavasti ei taida saada Suomesta. Miljoonan käyttäjän kokemuksiin perustuvan kyselyn mukaan korjaamokäyntien lukumäärällä mitaten kymmenen parasta autoa on aina japanilaisia ja kymmenen huonointi amerikkalaisia.

Silti tunnen avohoidossa olevia ihmisiä, joille vain isolla koneella varustetty Jeep Cherokee on Auto. Vähintäänkin Olli P. ja Petri M. ovat langenneet SUV:iin (Sport-Utility Vehicle eli pysäköintitalon olosuhteisiin optimoitu maastoauto). Henryllä oli oikea Lantikka, joka lienee joka suhteessa saatanallinen kaupunkiliikenteessä.

Citroenin harrastaminen perustuu järjenvastaiseen vakaumukseen, että Citroenin omistajat ovat hiukan parempia ihmisiä kuin kaikki muut ja ennen kaikkea osoittavat taiteellisia taipumuksia ja teollisen muotoilun arvostamista.

Ensimmäisenä tämän todisti kirjallisuudentutkija Roland Barthes 1960-luvun esseessään "Iso Citroen" (Les Mythologies).

Meillä isäni osti ensimmäisestä maahan tuodusta erästä ID:n, jonka joku muistaa mainosnimellä Iso Kissa (ison kissan pehmeyttä, sanoi katsastusmies Sitikan pelleistä). Se aiheutti laajaa kiihtymystä Etelä-Pohjanmaan kuoppaisilla sorateillä 1957. Hän pysyi samassa merkissä niin kauan kuin niitä sai ja siirtyi Xantiaan, kunnes siirtyi korkean iän vuoksi taksin asiakkaaksi.

Minulla on ollut pelkästään Citroeneja Saab 96:n jälkeen eli viimeiset 30 vuotta. BX oli magee ja viimeinen varsinainen Citroen. Sen jälkeen uudet mallit ovat olleet Ranskan teollisuuskonsernin aika kasvottomia tuotteita ja esimerkiksi Xantia vielä teknisesti aika huono.

Poikani ei ole erikoisen onnellinen C-vitosestaan. Tyttären perheessä on sama, mutta syy on tavaratila, johon saa kaksosten vaunut ja muut kamppeet.

Tästä rakentui häikäilemätön tekstimainos niin että voisi lähettää nykyiselle maahantuojalle Veholle laskun, joten lisään kiireesti, että Citroen ei ole millään muotoa hyvä auto, jollaisen hankkiminen olisi jollain järkevällä syyllä perusteltua.

Mutta eipä ole enää Mersukaan entisensä, ja sehän oli kuitenkin viimeisiä teollisuustuotteita, jota myytiin korkealle hinnalla ja poikkeuksellisen hyvällä teknisellä laadulla. Nyt myös kulkuneuvoissa on siirrytty Microsoft-periaatteeseen (katso juttuni "Sahajauhoteoria") eli keskeneräisten tuotteiden markkinointiin täydellä hinnalla ja ryssäämällä tehdyn myymiseen priimana.

Ainoa todella blogiin merkittävä asia on erinomaisesti koulutetun, asentajataustaisen myyjän täysin myönteinen asenne hybridiautoihin ja vaihtoehtoisiin polttoaineisiin. Keskustelimme miehekkäästi polttokennoista ja kerroin hänelle Manhattanin busseista, jotka kulkevat maakaasulla.

Autot ovat perineet hevosen sosiaalisen roolin. Renkipojat puhuvat niistä suutaan suistamatta. Tosi mahtimiehet liikkuvat tavallisella hevosella ja vanhoilla kieseillä, kuten tarkkasilmäinen Eeva Joenpelto mainitsee vanhasta Juliinista, siitä samasta, jota koskeva sitaatti on Kanava-lehden kolumnissa pysyvästi väärin - Julin omisti äänetöntä maata ja metsää välittämättä siitä suuriakaan ja puuttui puheeseen yleensä vasta kun oltiin tyhmyyden äärimmäisillä rajoilla. - Kanava sanoo "hulluuden".

Aika kohdata päivän kauhut, autolla. Luulenpa soittavani levyltä Kindertotenliedereitä. Se selvitys on vielä kesken, tokko autoradioon saisi iPodin kiinni. Liikkeessä väitettiin että toki. Rohkenen epäillä.

Aamutelevisiossa mölyää Loiri, epäpuhtaasti kuten niin usein. Se käsitys elää edelleen, että on etevää laulaa levylle, vaikka ei osaa, ja rytmin taitamatonta käsittelyä sanotaan "jatsahtavuudeksi". Jos liikenteeseen sattuu sitten jokin Sinikka Sokka, joka todella osaa laulaa ja näkee vaivaa esitystensä eteen, ero on häkellyttävä.

19 kommenttia:

  1. Suomen talvisissa olosuhteissa auto saisi olla nelivetoinen sekä automaattivaihteella ja dieselmoottorilla varustettu. Varsinkin automaattivaidelaatikko saisi olla kaikissa autoissa. Iäkkäämmät mieshenkilöt ajavat autoa usein erittäin töksösti, kun kytkinpoljin ja vaihdevipu ovat jotenkin hakusessa.

    VastaaPoista
  2. Mersu todellakin myy viimeistä sukupolveaan laadulla. Seuraavan mallipäivityksen aikana ne hitaimmatkin, minä mukaan luettuna, ovat tajunneet että korkea laatu on Saksassakin jo kirosana.

    Vaan kyllähän mersustakin hyvän auton saa kun jaksaa pari ekaa vuotta huollossa rampata.

    Juuri nyt on alla ollut pari viikkoa tuollainen samanlainen C4 vuokrattuna. Nykyisin automerkit erottaa ajaja toisistaan lähinnä siitä, että cd-soittimien napit ovat eri paikoissa.

    Niinpä auton ostossa onkin tärkeää luoda itselleen merkistä ensin sopiva mielikuva ja sitten keksiä kavereiden kanssa järkiperusteet jälkeenpäin.

    VastaaPoista
  3. Olipa tänään monta "koukkua". Ranskalaiset ovat autoissaan alati kekseliäitä, mutta soihtu taitaa olla lainassa Citroënlita saman konsernin Peugeotille (ne liukuvet ja lasiset katot) ja hassusti Renaultkin väläytti esimerkiksi korttiavaimella. C5 on kyllä loistava auto, Breakina eli farmarina vallankin, jo ennen nykyistä varustelutason polkumyyntiä siinä on mökkiteillä mainion kaasujousituksen lisäksi paljon sellaista, joka muilla kallista erikoisuutta (mm. tupla aurinkosuojat ja jäähdytettävä, valtava hanskalokero). Tämäkään ei ole maksettu puheenvuoro tai edes mainos, enkä edes enää aja kyseisellä autolla. Talvella tulee ongelmia, jos ei pidä etumaskia päällä, ja peruutustutka toimii silloinkin kun ei pitäisi.

    iPodin ja vastaavien (Creativen N200, nykyinen Zen on ylivoimainen suoratallennuksineen ja ilmaneritysmetkujakin toimivine tiedonsirtoineen) käyttö autossa on helppoa, jos autoradiossa sattuu vielä olemaan kasettisoitin, kuulokepistokkeeseen tai linjaulostuloon menevän kasettiadapterin saa mistä vain. Erillisiä "irto"autoradioita myydään nykyisin sekä line in - että USB-sisäänotoilla jopa paneelissa. Jos on modernisti pelkänkonsoliin integroidun CD-radion varassa, tulee mutkia. Netistä saa nappäriä laitteita, joilla signaalin saa matalatehoisena FM-radiotaajuudelle, iPodiin sellaisia on oikein räätälöitynäkin. Muuten menee johtohommiksi, osannevat liikkeessä senkin, jos viitsivät mm. (Opelin täkäläisellä jälleenmyyjällä on tässä kohtaa kokemuksienki mukaan motivointiongelmia, mutta Veho ja kaikki autoaudion erikoisliikkeet varmaan eri maata).

    Isojen herrojen hevosista en tiedä (onko viihdehevosia vielä muilla paitsi juuri heillä ja heidän tyttärillään? Hevosyrittäjät asia erikseen), mutta heidän autoistaan Hesari teki joitakin vuosia sitten jutun sunnuntaisivuille. Otos oli valtiokalenterista,x ei verokalenterista, ja se näkyi. Rikastuneiden wahlroosien ja lehtien jaguaarien ym. asemesta esiteltiin mm silloisen KKO:n presidentin pikkuista autoa, joka kuvaushetkellä oli pesussa, eikä siitä rekisterikileä lukuunottamatta tainnut harjojen välistä muuta näkyäkään.

    VastaaPoista
  4. Etpä maininnut rättisitikkaa, joka käsittääkseni on ainut oikea sitikka. Sellaisella ajoin aina kyydissä kun sedälläni oli se Porissa. Eikä sillä muuta tainnut ehtiä ollakaan kun se jo kuoli infarktiin, tosin ei mitenkään rättisitikan vuoksi.

    Taloudellis-hallinnollisista syistä minun piti tänä vuonna luopua autosta kokonaan. Se auto oli vuoden 1988 mallia Citroen AX. Pahuksen hyvä auto, varsinkin näillä suorilla pohjalaisteillä.

    Jouduin katsastamaan ja korjaamaan sen ennen myyntiä, joku idiootti oli parkkipaikalla vääntänyt konepelliä auki ja pölli rekkarit. Tästä syystä operaatio "autosta luopuminen" tuotti miinusta 60 euroa, mikä on noin viikon ruoka, vähän yli.

    Poliisista ottivat ystävällisesti yhteyttä olenko mahdollisesti ajanut Isonkyrön Kylkkälässä 50 km nopeusrajoitusalueella 100 km tunnissa. Tämä olisi tapahtunut silloin kun auto oli talvilevolla ja olisin törötellyt menemään kesärenkailla.

    Kun vastasin poliisin ystävälliseen kirjeeseen, ei ole sen enempää sitten kuulunutkaan.

    Se minusta on omituista. Yleensä suunnilleen jokainen asia, joka tulee poikittain byrokratian puolelta menee toivottoman sotkuiseksi.

    VastaaPoista
  5. Onko epämusikaalisuus, jonka tähden suurehko joukko ihmisiä kokee Loirin esityksen poikkeuksellisen nautittavana, valitettavaa vai toivottavaa?

    Puhtaus ja täsmällisyys, samoin kuin hyvä maku, kuuluvat jonnekin muualle kuin taiteeseen.

    VastaaPoista
  6. Vaikka autot ennen suollettiin kuin yhdestä putkesta -Mosset, Ooppelit, Volgat, Ladat ja taksimersut- laajensivat ne pillurallissa hevosmiesten maailmaa omasta kylästä lähikaupunkiin.

    Mutta ei pärjätty Ruotsiin muuttaneille, jotka tulivat elvistelemään Saabeilla ja Volvoilla, joita olivat itse olleet leipätyönään Trelleborgissa kokoonpanemassa.

    Valtion virkamiehiä ajatettiin kotimaassa koottuilla Saabeilla, ehkä jollakin piispalla ja hovineuvoksella oli Volvo.

    Yhden totuuden hajottuja tuhansiksi ihmisen kokoisiksi kertomuksiksi autotkin ovat tänään yksilöllisiä: harva yrittää iskeä naista kauppakassi-Micralla vaan tilavalla ranskalaisella; virkamies Lipposella on kansainvälisiä vertailutarpeitaan tyydyttämässä ZIL:n tilalla panssarimersu.

    Auto oli kännykkä ennen kännykkää: connecting people.

    VastaaPoista
  7. Taiteen ei tarvitse olla steriiliä, puhdasäänistä ja täydellistä. Herralle kiitos, että Suomessa on Veskun tasoinen taiteilija, jonka tulkintoja Eikan runoista ei voi muuta kuin ylistää...
    Kemppisen sanoista selvästikin oopperan ja yläluokan onania....

    VastaaPoista
  8. Jukka, se mun auto oli Corvette! - Mikko

    VastaaPoista
  9. Mites ois karaoke citikassa: "Juokse sinä humma kun taivas on niin tumma ja ..."

    Ukkini ajoi 20-luvun lopulla Auburn-merkkistä isosilmäistä ja kuulema maaseudulla aina pysäytti kun kärrit tuli vastaan. Pelkäsi hevosia.

    VastaaPoista
  10. iPod -

    uskottavien tietojen mukaan (Risto) menee analogisena signaalina line in ja toistaa nikottelematta. Belkinillä on piuha niin että virtaa saa autosta.

    Puheena olevassa on ylimääräinen virran ulosotto, melkein samanlainen kolo kuin tupakansytyttimen.

    VastaaPoista
  11. Ad Toipila:

    Kovin totta. Sääli että automaatit ovat kalliita ja että sellaiset merkitsevät usein tehdastilausta eli aikaa kuluu kuukausia ja rahaa.

    Käyttäkokemus: Koupessa ei kaupunkiajossa tarvitse juuri muuta kuin ykköstä ja kolmosta, ja maantiellä vain vitosta.

    Elän siinä uskossa (Tekniikan Maailma) että on OK vaihtaa ykköseltä suoraan kolmoselle ja kolmoselta viitoselle.

    Yllättäen kierrosulukumittarilla onkin sitten käyttöä.

    VastaaPoista
  12. Ad HannuHoo:

    Karaokeversioni:
    Juokse sinä mumma, kun tuo vaari on niin kumma...

    VastaaPoista
  13. Ad /mek:

    Olet varmasti asian ytimessä.

    Sitten taas toisaalta - olen kokeillut siivon näköisiä autoja, joissa olo on kuin ulkohuusissa pakkasella.

    Kukaties amerikkalaisessa sohvannurkka-ajattelussa on puolensa. Amerikkalainen auto - kokemuksissani - ei ole kulkuneuvo, vaan kotisohvan jatke.

    VastaaPoista
  14. Ad Dr. Blind:

    Jäähdyttävä hansikaslokero on myös C 4:ssä. Se tuntuu fiksulta. Olen hitaasti oppimassa että eräät tyhmät olot johtuvat Nese-Hukasta ja että nuorison esimerkki on oikea: voisi kuljettaa vesipulloa mukana ja vedellä siivuja.

    En ole huumorimiehiä, joten tuskin taidan käyttää raanaveteen koskipulloa, vaikka näky olisi tietysti komea.

    VastaaPoista
  15. Ad Dr. Blind:

    Sitten on se näkökohta, että tietyssä iässä, jolloin joskus on rahallista väljyyttäkin, lakkaa tarvitsemasta perhe-sedanin kokoista autoa.

    Veljeni on lakannut ostamasta Turkin sulttaanin vähän käytettyjä Mersuja ja siirtynyt Volvoon, koska kaikki maailman pysäköintiruudut on optimoitu. Kaikkialla muualla paitsi Erottajan hallin alatasolla saa olla kieli keskellä suuta.

    Stockmanin hallit ovat mielestäni aidosti ahdistavia.

    Liittyy myös ohjaukseen. Minulle ohjaus maantiellä on sivuasia verrattuna ohjaukseen pysäköinnissä.

    Riistäjäporvarien auton valintoihin vaikuttaa kuulemma sekin, että kaupungilla kuljeskelee humoristeja, joilla on tapana vedellä skraaduja erikoisen kalliin näköisten autojen kulkiin.

    Los Angelesissa autolta edellytetään yhtä ominaisuutta ylitse muiden - se ei saa olla silmiinpistävä, jolloin sitä ei ehkä varasteta eikä potkita. Jokin hölmä Buick tai pieni Pontiac on siksi OK.

    VastaaPoista
  16. Ad Ripsa:

    Kyllä, 2 CV on luku sinänsä. Se oli rakenteellisesti nerokas.

    Samoin muuten oli 30-luvun "Gestapo-malli", TA, joka toi etuvedon muotiin.

    Jossain vaiheessa pojallani oli Citroen Visa, joka oli aivan mahdottoman hyvä talven pahimmilla keleillä.

    VastaaPoista
  17. Ad Keijo Ahlqvist:

    Haastan tietenkin riitaa maininnalla Loirista, koska tiedän, että hän on monille tärkeä.

    Itse koen joskus kokovartalomielihyvää erittäin puhtaasta laulamisesta - sellaisesta kuin Laila Kinnunen, joka oli käsittämätön, tai - Esa Pakarinen, joka oli pettämätön, vaikka ääni nyt ei ollut varsinaisesti nautinnollinen.

    Ja sitten on tämä lähes seksualinen mielihyvä, jota saa esimerkiksi Fischer-Dieskaun täysin pakottoman tuntuisesta täsmällisyydestä.

    Joskus siis musiikki - klassinen ja klassiton - tuo mieleen Ptolemaioksen kehuman ja Pytagoraan tarkoittaman "sfäärien soiton".

    VastaaPoista
  18. Ad Heikki Rönkkö:

    Muistan. Pitää kirjoitta joskus tuota edeltäneestä ajasta, kun riihistä ja heinäladoista kiskottiin sotien jälkeen esiin mitä ihmeellisimpiä autoja. Ja niitä tuotiinkin. Kunnanlääkärillä oli metkan näköinen Tatraplan. Uskonnon lehtorilla oli urheilu- tai coupé-mallinen EMW, BMW:n varhaisversio. Hän tosin ajoi itsensä hengiltäkin sillä.

    Ja sitten oli tämä äidinisäni perinne, että yhdeksän lasten, naapurin kakaroita ja Uiton Lempi koottiin kuorma-auton lavalle ja sitten mentiin niin että jäi paskainen vana taivaalle ja matkustajat kierivät pitkin lavaa kiljuen kuin porsaat.

    Yhdellä tuttavalla oli kolmipyöräinen Messerchmitt, jonka kaksi matkustaa istuivat peräkkäin. Yhdellä viisilapsisella perheellä oli Fiat 500, jonka ainoa ovi oli auton edessä, konepellin paikalla.

    Järkyttävät auto näki kun talojen poikia palaili Kanadasta autoineen.

    Yksi sedistäni oli Enso Gutzeitin dirikan suharina ja sanoi, että ZIM ja ZIL, joita joskus käytettiin reaalipoliittisista syistä, antoivat jalka- ja kokovartalohierointaa kaasupolkimen välityksin.

    Loistoauto oli appi-vainajani 50-luvun Rover. Oli siinä puolensa. Hiekkatien nouseminen matkalla kesämökille oli taitotemppu niin painavalla autolla.

    Yhden kerran olen nähnyt maantiellä Hispano-Suizan. Se hetki ei hevin unohdu.

    VastaaPoista