Sivun näyttöjä yhteensä

15. elokuuta 2006

Idässä palaa

"Idässä palaa - tänne tulvii sauhu..."

Runouden ja kirjallisuuden antologiamme ovat edelleen Paasikiven - Kekkosen linjalla.

"Suomen runotar" taitaa olla jollain tavalla Suomen Kirjailijaliiton peukalon alla. Äidilläni on hyllyssään siitä 1940-luvun painos, minulla luultavasti ilmaiseksi saatuna se, jossa olen itse mukana tekijänä (1990).

"Suomen kirjallisuuden antologia" (1963-1975) on perusvalikoima omaa luokkaansa. Toimituskunnaksi ilmoitetaan Kai Laitinen, Matti Suurpää, Hannu Mäkelä ja toimitusneuvostoon mm. Helena Anhava. Mäkelä ja Jarkko Laine ovat toimittaneet etevästi erilaisia antologioita. Sitten on se vanha, hiukan omituinen mutta hyvin kiinnostava Veikko Polameri-vainajan antologia, joka muistaakseni tehtiin alkujaan kirjakerholle.

Pois se, että kuvittelisin kysyntää näin mittaville teoksille.

Toisaalta sitten pelkkä tekijänoikeus estää keräämästä sellaisia runo-verkkopaikkoja, jotka lisäisivät Kirjailijaliiton tai vaikkapa Parnasson kiinnostavuutta.

Nyt tilanne on se, että jos joku haluaa tietää, miten metsäpaloruno "Idässä palaa" jatkuu, sen löytämiseksi saa tehdä vähän töitä.

Jos joku toinen kiinnostuu lukemaan "Raja railona aukeaa, edessä Aasia, Itä..." joka on edelleen sangen ajankohtainen ja iskevä teksti, niin ei muuta kuin penkomaan Kailasta.

Mainitsemissani isoissa antologioissa esimerkiksi Yrjö Jylhän talvisotarunot, jotka taitavat olla edelleen Suomen tunnetuimpia ja tärkeimpiä, sivuutetaan kuin anteeksipyytäen, että kyllä, sellainenkin kirja taisi ilmestyä kuin "Kiirastuli". Lehteilin sitä taas hiljan, vaikka osaan kyllä sitä edelleen ulkoakin. Eräin kohdin kirja on nyt vähän kökkö, eräin kohdin aivan valtava.

Kun monien kirjailijaesittelyjen sotaa edeltäneen Jylhän määre on "kauhuromantikko", niin olihan siinä kieltämättä kauhuromantiikkaa, Kirvesmäessä 1939-1940. Sana ei tietenkään tarkoita kauhun romantisointia, vaan kauhun kohottamista tekstin tunnesisällöksi. "Tuntematon sotilas" on johtava kauhuromaani.

Sama sensuurin viikate näkyy jopa P. Mustapään sota-aiheisissa runoissa.

Blogin kuva on Ranskan kirjallisuuden antologia Georges Pompidoun toimittamana.

Haluaisin nähdä vastaavan Martti Ahtisaaren toimittamana, tai Mauno Koiviston. Tarvwetta eivät korvaa söpsöttelyantologiat tyyliin Tämän runon haluaisin kuulla.

Sellaisiakin verkkopaikkoja muuten on, jossa rahankeräyslakia ehkä hipoen kerjätään lahjoituksia hyvään tarkoitukseen... Mielestäni tuon keinon käyttö sopii kuitenkin vain järjestöille.

Muuten olen sitä mieltä, että jäykkä ja joustamaton tekijänoikdeun suoja-aika 70 vuotta tekijän kuolinvuoden päättymisestä on syvästi idoottimainen. Digitaalisten tuotteiden ja yhteisteosten puoella siinä ei ole järjen häivää. Tekijänoikeuden murtaminen pakkolisenssillä 50 vuoteen tekijän kuolemasta vapauttaisi merkittävän lyriikkamme.

Pakkolisenssillä murtaminen tarkoittaa, että käytöstä suoritettaisiin maksu rahastoon tai virastoon, jonka johtaja olisi Jukka Liedes, ja josta jaettaisiin rahaa otollisiin tarkoituksiin.

Mieleeni ei tule nyt ketään ennen vuotta 1956 kuollutta kirjailijaa, jonka jälkeläisten elintaso tai toimeentulo riippuisi tekijänoikeuskorvauksista. Sillanpää ja Kianto, joiden perukirjat olen nähnyt ja jälkimmäisen laatinutkin, olivat niin hirvittävästi velkaa kustantajalle, että ei taida olla tili vieläkään mustalla. Haanpää kyllä, mutta epäilen, mahtaako Haanpäästä kertyä tekijänoikeustuloa. Ainakaan hänen Koottujensa jälkimmäinen sarja, se jonka perään me Helsingin Sanomissa itkimme niin haikeasti, ei kelpaa yhteenkään divariin edes eurolla.

Viitaten tekijänoikeuslain vetoomusfunktioon siteeraan tähän laillisesti Jylhän runon, jota ei löydä helposti. Nähdäkseni Jylhä on napannut runomitan Beethovenin 7. sinfonian toisen osan alusta.

Yrjö JylhÄ: Vuoksen vartio
Omistettu rykmentilleni 31. X. 1939

Tänne me saavuimme rauhan työstä,
liesien loimusta, metsien yöstä,
täällä me seisomme, tänne me jäämme.
kunnes on murtunut taas idän paine
tai tulilaine
lyö yli päämme.

Kauan sun helmaasi, mahtava Vuoksi,
heimomme kyynelet virtoina juoksi,
paljon sun uomaas verta jo vuoti,
täällä sun vartijas, peittämät hurmeen,
saatteli nurmeen
keihäs ja luoti.

Täällä on taisteltu puolesta maamme,
täällä me vieläkin taistella saamme;
tuima on tahtomme niinkuin rauta.
Vuokseen jos sorrumme kunnian teillä,
suuri on meillä
sankarihauta.

6 kommenttia:

  1. Länteen itään:

    Du Pionier um Mitternacht
    heut steht ganz Deutschland auf der Wacht
    in Treue fest, im Wollen rein
    als eine neue. starke Wacht am Rhein!

    (W. Beumelburg und Kameraden)

    VastaaPoista
  2. Tiukkaa shittii tää Jylhä. Siinä on nimi miestä myöten. Tarttis varmaan taas pitkästä aikaa lukee sitäkin.

    VastaaPoista
  3. Oli se mahtavaa paatosta, kun oppilaani lausuivat Jylhän "Pyhän yön" koulumme joulujuhlassa seitsemisen vuotta sitten. Alussa näyttämö oli aivan pimeänä ja musiikkina jylisi Finlandian alun jyhkeät patarummut. Pojilla oli tietenkin lumipuvut. Rynkkärit jätettiin kotiin. Oi jospa pojat olisitte olleet paikalla !!!

    VastaaPoista
  4. Saipa muuan pääministeri joulunpyhien lukemiseksi Hitler-aiheisen kirjan.

    Kerrottiinko kirjassa Matille kaiken pahan syntyneen lapsuudessaan häiriintyneen yksilön mielessä, vai lukiko hän läntisen ajattelun sisään 2000-vuoden aikana rakentuneen juutalaisten ja kristittyjen keskinäisen vihanpidon saavuttaneen natsismissa kulminaatiopisteensä, kuten ovat juutalaisten muistomerkille polvistuessaan ymmärtäneet Brandt, Kohl, Mitterand ja monet muut uuden Euroopan rakentajat?

    "Olipa Israelin kansa lukuisa kuin meren hiekka, siitä pelastuu vain rippeet. Äkkiä ja lopullisesti on Herra toteuttava sanansa maan päällä" (room.)

    Veikkaan ensimm. vaihtoehtoa, olemmehan PISA- tutkimuksessakin todettu maailman parhaimmiksi ulkolukijoiksi.

    VastaaPoista
  5. Sivuutan Heikin hyvä/paha-problematiikan pohdinnat ja jatkan lyhyesti vielä Kiirastulesta. Teoksen runot nousevat suoraan koetusta todellisuudesta, sodan kauhuista ja sen keskelle joutuneista tavallisista kavereista.

    Esim. runo "Kotiin" (Se miekkonen se loman sai, vaikk onkin meistä nuorin...) Tai "Kohtaus metsässä" ovat upeita ja koskettavia runoja. Pöydälläni on muuten Jylhän Kootut runot vuodelta 1943 ja Kiirastuli on siellä loppupäässä. Pöydälläni on siis aarteita..
    Osaan muuten ulkoa melkein koko opuksen..

    Ja vielä lyhyesti; suomalaisten lasten hyvä "ulkolukutaito" perustuu valtavaan television katseluun, koska meillähän ei "tupata".

    VastaaPoista
  6. Maailman parhaan sotarunoilijan on vasemmistolainen kulttuuriväki unohtanut. Kun idän paine taas uhkaa länttä, niin kannattaa lukea Kiirastuli. Se tuo perspektiiviä Ukrainan ja Georgian tilanteeseen.

    VastaaPoista