Sivun näyttöjä yhteensä

3. elokuuta 2006

Bioi parallelloi

Pitäisi kirjoittaa Plutarkhoksen mallin mukaan. Tämä kunnon mies eli ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla ja kirjoitti kreikaksi. Hän oli ensin Montaignen ja sitten Shakespearen suuri esikuva ja ihanne.

Ajatus: elämäkerrat ovat olleet huonossa huudossa runsaat puoli vuosisataa. Historiatiede piti 1800-luvulta eli Wilamowitz-Möllendorfista, Mommsenista ja Rankesta Meineckeen ja samoin Ranskassa "voimia" ja "tapahtumia" keskeisinä ja ihmisiä näiden voimien tahdottomina sätkynukkeina. Siten tutkimus oli kohdistettava "ilmiöihin" ja jätettävä ihmiset kansantajuiselle kirjoittelulle.

"Nerot" olivat sitten erikseen.

Muutos on nyt tapahtunut, mutta siihen ei ole reagoitu. Kirjallisuuden tutkijat olivat ehkä kiivaimpia. Uuskritiikin postulaatin mukaan kirjailijan elämänvaiheilla ei ollut mitään tekemistä hänen tuotantonsa kanssa. Niinpä elämäkerrallinen aineisto alkoi näivettyä tutkimuksessa 1950-luvun lopulla. Sitten Kai Laitinen (Kallas) ja Pekka Tarkka (Joel Lehtonen) toimivat kuitenkin toisin ja heitä kevyemmässä sarjassa Panu Rajala (Sillanpää).

Poliittisessa historiassa Kekkosen varjo on maannut kaiken päällä tässäkin. Ja Kekkos-elämäkerta. Toisaalta Tuomo Polvisen laaja J.K. Paasikivi on esikuvallinen.

Ajatus ja ehdotus on siis esseisteille, jos heitä vielä on - musitakin kuin Mannerheimista voisi kirjoittaa kotiaineita.

Plutarkhoksen "Kuuluisien miesten elämäkertoja" on rakenteeltaan metka. Kirjoittaja on rinnastanut pareittain yhden kreikkalaisen ja yhden roomalaisen. Hän näyttäisi tutkivat johtajan ominaisuuksia, kuten järkähtämättömyyttä, käymällä läpi esikuvia, sellaisia kuin Cincinnatus ja Cato vanhempi. Joskus hän tutkii luontenpiirteitä, joka oli aikalaisten Ciceron ja Senecan leipälaji esittelemällä ihmisiä, joissa nämä piirteet tihentyvät.

Olisi oikeastaan jännittävää lukea kunnon kirja, vaikka Matti Turtolan kädestä - Ryti ja Kekkonen (jotka karsastivat toisiaan) tai Ståhlberg ja Paasikivi (jotka olivat läheisiä) tai Paasikivi ja Tanner (tunsivat toisensa Liikemiesten kauppaopistosta, jossa Tanner opiskeli 20-vuotiaana).

Nämä ovat vain poliitikkkoja. Mutta miten esimerkiksi lääkärit? Maalaispojat Taavetti Laitinen ja Arvo Ylppö? Tai sukulaiset Palmén, kuten suvun kirurgit ja unohtunut historiantutkija E.G. Palmén, yksi etevimmistä alalla toimineista.

Lehteilen kirjaston kappaletta Weilin Göösin 1996 ilmestyneestä suurteoksesta Kansallisgalleria - suuret suomalaiset. Taso vaikuttaa aivan hyvältä, mutta luultavasti kirja ei menestynyt. Mietin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansallisbiografiaa.

Nämä paremmat elämäkerrastot ovat muuten hyviä, mutta jään kaipaamaan juoruja ja panettelua, jotka ovat alan kirjallisuuden suola.

Ei tästä ole kauan kun ystäväni ja oppilaani kysyi, tiedänkö syytä, miksi suuri juristi ja tutkija N.N. käyttäytyi päättömästi vuonna 1945, ja jouduin kertomaan hänelle, että kyllä, N.N. karkasi kotoa erään pimpinellan perässä ja jätti kunnon vaimon ja kaksi tytärtä puille paljaille aloittaen
sitä vastoin harvinaisen inhottavan ja likaisen rettelöinnin tuomioistuimessa.

En ole Plutarkhos ja pidän enemmän hänen teoksestaan "Moralia", joka on kaikkien blogien äiti. En tunne ihmisiä enkä oikein viihdy seuroissa. Siten en tässä puhu omista työsuunnitelmistani.

Palaan vain viikon virteeni. Heikinheimo lupasi muistelmissaan piirtää muotokuvia aikalaisistaan, ja hän olisi sen osannut mutta jättää sen oikeastaan tekemättä. Suhonen ja Klinge osaisivat. Ei kuulu mitään. Virolaiset taas osaavat kulttuurisen ja yhteisöllisen ympäristön eläväksi tekemisen. Vielä kerran: Jaan Krossin "Rakkaat kanssavaeltajat" on aikamoinen tarina. Ei tule mieleen mitään vastaavaa Suomen kirjallisuudesta.

10 kommenttia:

  1. Kemppisen innoittamana lainasin kirjastosta Heikinheimon Mätämunan muistelmat -kirjan. Olen sivulla 390. Sivuja on siinä 510. On kyllä eläväisesti kirjoitettu juoruineen kaikkineen päivineen. Musiikkialaa tuntemattomalle kirjassa suorastaan vilisee outoja nimiä vaikka kuinka paljon. Muttei se haittaa lukemista. Heikinheimon huumori ja tyyli muistuttaa paikoitellen Kemppistä. Oikein virkistävää luettavaa.

    Kirjan alun koulukokemukset ovat opettavaisia ja varmaan monelle tiukkapipoiselle äidille ja miksei opettajallekin olisivat terveellistä luettavaa. Venäläisen meiningin kuvaus oheistuotteena on suorastaan mestarillista.

    VastaaPoista
  2. Joo, esitys, jopa ihan tutkimuskin joka käsittelisi vertaillen sitä opinto- ja tietopohjaa mikä maailman mahtajilla on ollut plakkarissaan.

    Omat tietoni niinkin merkittävästä maasta kuin Ranskasta ovat peräti vaillinaiset mitä n yt Napoleon ja Plutarkos. Mikä oli vallankumousta edeltävien kuninkaiden ja heidän ministeriensä koulutustaso?
    Suomessa esim. on useimmilla ollut akateeminen tausta ja olemme pärjänneet aika hyvin.
    Miten oli vaikkapa asiat Puolassa tai Hollannissa etc.

    Vai onko tämmöinen ajatus jossain toteutettuna?

    VastaaPoista
  3. Ad Hannu Hoo:
    Maailman kuuluisin ruhtinaan opettaja oli tietenkin Aristoteles (Aleksanteri Suuri).

    Keskiajan Fuerstenspriegeleistä on tutkimusta, ja esimerkiksi de Castiglione ja muutamat muut on tarkoitettu tähän - myös Erasmus urakoi alalla.

    Otanpa ja katson, mitä löytyisi peruslähteistä.

    Meillähän poliitikoissa ainoa tollo näyttäisi olleen Mannerheim, joka ei käynyt sotakorkeakoulua (akatemiaa) ja jäi siksi ratsuväen kenraalimajuriksi, mikä ei ollut paljon.

    Relanderkin oli väitellyt kananpaskasta ja Ryti, joka oli kandi, teki opiskeluennätyksiä.

    Viime päivien keskustelusta - Koivistohan on tohtori ja kaiken kukkuraksi aika hyvällä väitöskirjalla.

    Kekkosella oli todellisia vaikeuksia saada väitöskirjaansa läpi. Prof. Tapio Tarjanne ei nähnyt siinä todellisia ansioita.

    Pääministereistä koulutukseltaan eli akateemisilta ansioiltaan etevin oli... Cajander. Hän oli kansainvälinen kuuluisuus tiedemiehenä. Kivimäki oli vain kansallinen kuuluisuus.

    VastaaPoista
  4. Onhan Erkki Tuomiojakin Helsingin yliopiston poliittisen historian dosentti (väitteli Pekka Kuusesta), mutta silti Phil (Finland for Thought) morkkaa häntä (1.8) yksinomaan ulkonäön ja huonon ryhdin perusteella...

    EU:n puheenjohtajamaan ulkoministerin kun pitäisi kävellä ja istua suorassa sekä kai hymyilläkin leveästi raportoidessaan Lähi-Idän räjäytetyistä lapsiuhreista.

    Amerikkalaiset perkele! Ei Tuomioja ole mikään hammastahnamainos, jonka lausuntojen uskottavuus mitataan pikemminkin habitukseen kuin argumentaatioon vedoten.

    *
    Pistetäänkin heti soimaan Carly Simonin (kustantamo Simon & Schuster - Simonin tytär) vuoden -71 hitti "You so vain", joka on kirjoitettu joko Warren Beattylle, Mick Jaggerille, James Taylorille tai näille kaikille - enemmän tai vähemmän narsistisille egotrippaajille.

    Philin mukaan Tuomiojalle sopisi varmaankin "Nälkämaan laulu"..?

    *
    (Ettei taas mennyt hiukan sivuun aiheesta...no - täytyy lukea itse juttu ensin...)

    VastaaPoista
  5. Ad Rasanen:

    Tästä vaikenin tietoisesti, koska olen esteellinen - Erkillä on tutkinto myös kauppakorkeakoulusta ja hän laajentaa jollain kumman tavalla aivan valtavaa lukeneisuuttaan. Kun pelattiin aikoinaan koripalloa, mukana myös Arajärvi, Tuomioja oli se henkilö, joka luki myös vaatteita vaihtaessaan tietokirjoja.

    Viimeksi olin tilaisuudessa, jossa Tuomioja nokitteli kevyesti sosiologiasta paikalla ollutta Anthony Giddensiä.

    Saahan sitä aina pilkata.

    Näihin inhokki-teemoihin voisi liittää huomion, että eräillä henkilöillä on sellainen tausta ja psyyke, etteivät he todellakaan ole kovin kiinnostuneita siitä, mitä muut heistä ajattelevat, ja keskittyvät sen sijaan tekemiseen.

    Suomen historian korkeasti koulutetuista valtiomiehistä Ståhlbergillä näyttäisi olleen tuota kykyä, kun taas apulaisprofessori Paasikivi ei kestänyt poikkipuolista sanaa.

    Tällä en vihjaa, etteikö Tuomioja olisi nyt poliittisen uransa huipulla. Jotenkin on sellainen tunne, että jossain vaiheessa hän lyö kaikki hepnaadilla ja hyppää esim. professoriksi, tai kansleriksi.

    VastaaPoista
  6. Äitini joutui sattuman kauppaa samaan lounaspöytään Rytin kanssa joulukuussa -39. Muistinvarainen sitaatti hänen kirjeestänsä rintamalla olevalle isälleni: "...tänne tuli pankkiherroja neuvottelemaan jostakin... Ryti on naismaisen kalpea mutta en ole eläissäni nähnyt niin valppaita ja älykkäitä kasvoja kuin hänen on ..."

    50-luvun alussa silloin harrastamani postimerkkeilyn ( Itä-karjalamerkit) perusteella pidin Rytiä vähäpätöisimpänä Suomen johtajista. Sic transit...

    VastaaPoista
  7. Minulle jäi mieleen Heikinheimon kirjassaan antama ohje: "älä koskaan, koskaan luota itävaltalaiseen". Lyhyesti ja ytimekkäästi sanottu.

    VastaaPoista
  8. Ad Telemakhos:

    Neuvon yhteydessä mainittu suomalainen Itävallan tuntija, nykyinen suurlähettiläs, myös tiesi mistä puhui...

    "Schlamperei" on tämä hiukan useammin itävaltalaisten yhteydessä käytetty termi - "vähän sinne päin".

    Harva muistaa antaa kunnian sille, jolle kunnia kuuluu - Itävalta-Unkari keksi ja kehitti modernin urkintajärjestelmän ja salaisen poliisin pian Pyhän Allianssin koottua itsensä ja tahtonsa.

    Tosin tämä salainen poliisi ei saanut koskaan hirveän paljon aikaan, koska urkinta hoidettiin - vähän sinne päin.

    VastaaPoista
  9. Joku kirjoitti joskus, että Erkki Tuomioja on aivan liian fiksu poliittiseen elämään...eli miten ihmeessä hän jaksaa viihtyä muitten, hänen rinnallaan älyllisesti yleensä lähes nollaluokkaa olevien edustajien kanssa...

    No - demokratia on sellaista. Parlamentarismissa jopa idioottikin saa puhua - myös psykopaatti...mikäli eivät kiroile liikaa.

    Käsittämätöntä kuitenkin on, että Toni Halmeen kaltainen psykopaatti ja sukuperimänsä huippu (pannaan rohkeasti hieman "eugeniikkaa" peliin) Tuomioja voivat tasavertaisesti esittää mielipiteitään samassa parlamentissa!

    "Näky": Parlamentarismi luhistuu, mutta myös positiivisia? ratkaisuja löytyy.

    Halme tullaan tomittamaan kaatopaikkakerääjäksi, Tuomioja saa tukitöitä Koivistojen kotiapumiehenä.

    Ja Heinäluoma RULES.

    VastaaPoista
  10. Koivisto keräsi väikkäriinsä (Sosiaaliset suhteet Turun satamassa) aineistoa työskennellessään Turun satamakonttorissa,jossa hänen tehtävänsä näyttää olleen poliittinenkin. Koiviston väitöskirja on saattanut aikansa tieteellisen mittapuun mukaan olla hyväkin. Tiedä hänestä. Minulla oli hänen väitöskirjojaan kaksin kappalein, varmuuden vuoksi, mutta nyt ei yhtään. Käytin teosta lähdemateriaalina kirjoittaessani lehtijuttua Pihkalan kaartista, joka voisi olla päreenkin aihe, mutta en siitä kirjoita. Koiviston väitöskirjassa on runsaasti kuvailevaa aineistoa, ohut vaikka onkin. Myös Wilhelm Sjöbergin "Työrauhan puolesta" sisältää asiaa.

    VastaaPoista