Sivun näyttöjä yhteensä

2. elokuuta 2006

Koivistonvihaajat

Kuva on siepattu netistä ja kuvittaa aihetta "koivistolainen" eli karvalakki. Tuntematon henkilö ei kuulu asiaan.

Nyt keskusteluissa on kommenteissa ilmoittautunut monia koivistonvihaajia. Olen ehkä hiukan yllättynyt. En ole oikeastaan itse kirjoittanut asiasta.

Edellinen USA:n korkeimman oikeuden presidentti Rehnqvist mainitsee sympaattisissa muistelmissaan kasvaneensa Roosevelt-vihaajaksi. Vainaja oli syntynyt 1924, joten maininta on ymmärrettävä kirjaimellisesti. Isä oli paperin myyntimies Milwaukeessa. Tietääkseni kulttia muistuttava Roosevelt-viha oli aika yleinen ilmiö 30-luvulla.

Sen jälkeen on esiintynyt Nixon-viha, joka on estänyt joitakin muistamasta tuon vastenmielisen henkilön suurta intelligenssiä ja rajua irtautumista kultakannasta sekä ulkopolittista Kiinan avausta. Sitten on vielä elävä Carter, joka ei ehkä ollut aivan niin kauhea idiootti kuin olemme muistavinamme. Ja nyt on Bushin viha, joka on välttämätön seuratapa.

Tämän jotenkin taliban-henkisen suhtautumisen vastakohta voisi olla "pulinat pois" eli asenteellinen poliittisen instituution arvostaminen. Yritän ajatella, että George W. on henkilö, joka aiheuttaa minussa maitohapporeaktion, mutta silti hän on Yhdysvaltain presidentti.

Koivistonviha voi ensinnäkin olla aivan perusteltua. En osaa arvioida asiaa. Ilmoittaudun esteelliseksi asiassa, koska olen keskustellut jopa useita kertoja miehen kanssa kahden kesken ja pidän häntä mm. Suomen poliittisen elämän suurena näyttelijänä, jonka julkinen rooli oli kokonaisuudessaan keksitty. Tapaamani M. Koivisto oli seurallinen, ystävällinen, kuunteleva ja ennen kaikkea kirjallisesti tavattoman sivistynyt henkilö, joka on itsestään selvästi lukenut esim. romaanikirjallisuuden venäläiset ja ranskalaiset klassikot alkukielellä, ja paljon muuta. Niinpä olen luultavasti hiukan sokaistunut.

Ahtisaaren vihaajat ovat nyt aika hiljaisia. Muistan kuitenkin, että tuon "kävelevän ja kaatuilevan katastrofin" suurimpana poliittisena heikkoutena pidettiin lihavuutta. Edelleen - en tunne miestä enkä ole paneutunut asiaan mutta en oikein usko, että hän olisi epätavallisen paha tai taitamaton ihminen.

Halosen vihaajat julistivat, että tuo räpättävä punatukkainen akka vie meidät "piä eillä helevettiin" ja syö kahdelta lautaselta. Häntä pidettiin koulutukseltaan ja taustaltaan soveltumattomana vaativisiin sisätöihin. Ehättäisin arvioimaan, etteivät nuo pelot tunnu erikoisen perustelluilta.

Tässäkin tapauksessa minulla on jotain kokemusta. Halonen kuuntelee vaikeita asioita harvinaisen hyvin ja kärsivällisesti ja esittää sitten ilman käsikirjoitusta ymmärtämistä osoittavia kysymyksiä.

Kekkkoseen saa suhtautua vain binaarisesti, joko hän oli suuri sankari ja uskon ritari tai viheliäinen opportunisti.

Koivistonvihamme ei luultavasti ole amerikkalainen eikä kaupallinen perinne, koska meillä on tapaus Plootuvuori - K.J. Ståhlbergin henkilö herätti osassa kansaa syvää raivoa. Asenne eli syyskuuhun 1952.

Olen itse aikoinani kirjoittanut painokkaasti että Svinhufvud oli oman aikansa stalinisti, jolla tarkoitin todella rajua syrjimistä ja kiusaamista työpaikalla Turun hovioikeudessa. Olen kiinnittänyt huomiota Svinhufvudin harhailuun Saksassa toisen maailmansodan aikana ja väittänyt että hänen poliittinen arviointikykynsä oli hyvin huono. Tätä asennetta vastaan puhuu Mäntsälän kapinan selvittäminen. Oikeistoliikehdinnän haltuunottaminen ja neutraloiminen oli kuitenkin aikamoinen saavutus.

Kalliota pidettiin mitättömän maalaisliittolaisena, joka onneksi siirtyi jäähylle talvisodan syttyessä ja suostui kuolemaankin komeasti assalla. Toisaalta on sanottu, että hän oli ensin kunnallisesti ja sitten valtiopäivillä fantastinen puheenjohtaja ja erittäin hyvä rakentavien kompromissien tekijä puolueessa, jossa oli sellaisia väkivaltamiehiä kuin Niukkanen ja Kekkonen.

Binäärinen pitäminen taitaa olla sääty-yhteiskunnan ajan ilmiö, jonka amerikkalalinen markkinointi sieppasi välineekseen.

Joissakin suomalaisissa ja useimmissa Jaan Krossin romaaneissa talonpoikainen syntyperä eli kuuluminen rahvaaseen oli niin ehdoton tahra, että esimerkiksi tervehtiminen vastaan tullessa ei tullut missään tapauksessa kysymykseen. Topeliuksen romaaneissa "munkki" ja etenkin "jesuiitta" tarkoitti jotain ehdottomasti ja sysimustasti pahaa.

Suomalainen ryssäviha saattaa olla sekoitus ksenofobiaa ja niin sanottuina sortovuosina poliittisista syistä tietoisesti lietsottua asennetta. Tietämäni mukaan ryssiä vihattiin ennen vapaussotaa sitä hanakammin mitä vähemmän heitä tunnettiin ja sitten vastaavasti esimerkiksi Terijoella ja Viipurissa ei ollenkaan. Punakapina muutti kaiken.

Seppo Heikinheimon muistelmissa ja eräissä taiteilijaelämäkerroissa olennainen sisältö on hienojakoinen luettelo suosikeista ja inhokeista ja asenteen muutoksista, suosioon pääsemisistä ja suosiosta putoamiesta (falling out of grace).

En tiedä, en tiedä. Siksi esiinnynkin asiantuntijana.

Historiantutkijat kieltäytyvät yleensä esittämästä "tuomioita" ja sanovat, ettei se ole historian tehtävä. Minusta "historian tuomioiden" jakaminen on juuri kliffaa historiassa ja aion jaella näitä tuomioita etenkin vielä eläville ja varsinkin juristeille, joita ne saattavat kirpaista. Historiantutkija voi tuomita eläviä ja kuolleita, joskaan ei isän oikealla puolella. Nähdäkseni näin myös jatkuvasti tehdään, vastakkaisista väitteistä huolimatta.

Merkittävien historian hahmojen, kuten Kristiina-kuningattaren, Pietari Suuren tai Kaarle XII:n liikerata on ellipsi niin kuin pyrstötähdillä. Joskus he etääntyvät mahdottoman kauas suosiosta ja joskus myönteisyys alkaa yllättäen kasvaa, kun tutkijat tulevat siihen tulokseen, että tämä olikin hyvä tyyppi.

Käytännön kanssakäymisessä olen usein yrittänyt noudattaa joskus nuorena saamaani neuvoa, ettei koskaan pidä paukutella ovia ja että heitetty paska kaartaa aina takaisin omaan otsaan. Sen vuoksi on viisainta teeskennellä, niellä oikeutettu raivonsa ja näyttää ystävällistä naamaa. Siten pääsee helpommin myös iskuetäisyydelle...

17 kommenttia:

  1. George W.-vihan on taatusti masinoinut joku newyorkilainen mainostoimisto. Niin taitavasti se on tehty. USA-viha on myös mielenkiintoinen.

    VastaaPoista
  2. Ei se ole kenenkään "vihaamista", jos yrittää kertoa asioiden oikeasta laidasta mahdollisimman analyyttisesti. Kun esimerkiksi tiedämme viime laman lopputuloksen, niin on melko helppoa lopputuloksesta käsin palata takaisinpäin jo kuljettua polkua pitkin ja tehdä havaintoja avoimin silmin.

    Koiviston vehkeilystä ja virhearvioinneista ennen lamaa ja sen iskettyä on olemassa paljonkin tietoa, joka nyt ei ole kovinkaan kunniaksi sen paremmin Koivistolle kuin koko oikeussuojajärjestelmällemmekään. Käsittääkseni virallinen syytäjäkään ei vihaa syytettyä vaan yrittää hoitaa virkaansa oikeamielisesti. Ei kai nyt näyttöä saa ruveta vääristelemään oli se vaikka kuinka epäedullista tahansa esim. Koivistolle?

    Sen myönnän auliisti, että Koivisto on ilmeisesti ollut vaikuttava ja hurmaava persoona lähituntumassa olleille. Asema ja olemus luovat kunnioittavan ilmapiirin, mutta eihän sen nyt auttaisi sokeaksi tekevän "keisarin" alamaisia.

    VastaaPoista
  3. Poliitikkojen vihaamiseen liittyy mielenkiintoisia tunneristiriitatilanteita. Itse olin aikanani (lievä) Ahtisaarivihaaja. Nyt hävettää. Toisinaan vihan kohde saattaakin olla jonkun arvostetun mielipidevaikuttajan (vaikkapa journalistin) ihailun kohde. Pitääkö tällöin vihaaminen lopettaa, vai lisätä mielipidevaikuttajakin vihalistalle?

    Jotkut henkilöt ovat tilanteesta riippuen joko ihailtuja tai vihattuja. EO Wilson on kaikkien punavihreiden vihaama 'sosiobiologian' isä. Sama EO Wilson on myös kaikkien punavihreiden ihailema ympäristöaatteen ideologi.

    VastaaPoista
  4. Ad Nozick:

    hassua että mainitsit juuri E.O. Wilsonin, sillä 70-luvun vihatun sosiobilogian jälkeen konsilienssi-kirja ja sitä uudemmat on tehnyt kaikille auttamattoman selväksi, että mies oli 100 % oikeassa ja johdatti informaatio/entropia -ajatteluun. Todellinen perustajaisä, ja jopa J.-P.Roos on tunnustanut sen.

    Luuloni mukaan Dennet on saman sarjan skaiffari ja sitten taas kirjoittajana eli esseistinä Dawkins. Viimeksi mainittu tuntuu nyt tuhlaavan paljon ruutia uskonnon raunioittamiseen, mikä voi olla hyvä asia esim. USA:ssa mutta tuntuu Suomessa aika kulahtaneelta.

    VastaaPoista
  5. Ad Toipila:

    Tunteenomaisesti olen lähinnä häiriintynyt siitä, että Sinä ja muut Koivistoa arvostelevat saatatte olla niin oikeassa, että joudun itse muuttamaan mieltäni.

    Uskonkappaleista luopuminen on kovin ikävää ja vaivalloista. Väärässä olemiseen olen sitä vastoin kouliintunut.

    VastaaPoista
  6. Ad S. Liuhto:

    Erittäin mielenkiintoista. Olen usein ajatellut samaa - kauan sitten kirjoitin tähän blogiin "vastakulttuurista", joka luultavasti oli Madison Avenuen luomus sekin, kuten edelleen jatkuva "cool". Kulutuskriittisyys on aivan varmasti teollisuuden ruokkima asenne.

    Ennen 60-lukua valmisvaateteollisuus kärvisteli köyhyyttään, kun äijät ostivat korkeintaan yhden puvun vuodessa. Kun hipit tulivat muotiin, kaupaksi meni vähintään yksi uusi kukkapaita ja hame viikossa, ja kuten tiedämme, tätä jatkuu nyt kuin muinoishipit ovat siirtymässä eläkkeelle liikkeenjohdon huipulta (ja professorinviroista).

    VastaaPoista
  7. "Jokainen poliitikko on näyttelijä. Ronald Reagan on vain ainoa, jonka on pakko se tunnustaa." - Spede Pasanen

    Koska näytelmä joka tapauksessa on huono, yleisölle ei jää paljoa muuta tekemistä kuin roolisuoritusten arvioiminen. Suotakoon edes se. Jos näyttelijä käyttää roolissaan toivottoman vanhentuneita maneereja, se näkyy takariville asti.

    VastaaPoista
  8. 'Ryssävihan' määrä on nykyäänkin kääntäen verrannollinen naapurimaamme ja sen kansalaisten tuntemiseen.

    Koiviston pahin teko oli keskeyttää Urho Kekkosen presidenttikausi. K-linjalaiset eivät ole vieläkään antaneet sitä anteeksi, Urkinhan piti olla 'pysyvästi 'käytettävissä'.

    VastaaPoista
  9. Kuvastaisikohan Bush-esimerkki aika hyvin hyvän tai huonon maineen syntymistä? Bush-viha ainakin on muodikasta nk. tiedostavaksi itseään kutsuvien, maailmaa ja sen menoa seuraavien ihmisten keskuudessa. Vähän samoin kuin on globalisaatiokriittisyys (no, siitäkin voi osin syyttää Georgea) ja muu viherpiiperrys. Bush alkaa olla mielestäni synonyymi USA:lle/USA-vihalle. Näitä kahta asiaa on vaikea erottaa toisistaan. Bush on lanseerannut kv. polittiseen retoriikkaan universaalin pahan, terrorismin, lähi-idän. Kaikki uudet iskut menevät tämän retorisen hyvät/pahat-kuvion piikkiin. (Valtio-opin tutkija Riikka Kuusisto on tutkinut muistaakseni Bushin retoriikkaa Persianlahden sodan aikana ja havainnut tämän yksinkertaisen kuvion. Tietysti analyyttisesti perustellen.)

    Muodin mukana mennään usein vähän kategorisesti, sen kummemmin ajattelematta/perustelematta, yhden mielipiteen mukaan toimien.

    Ihminen tarvitsee olkinukkeja elääkseen. Se saa hänet tuntemaan oman olonsa päteväksi ja kohottuneeksi. Usein nämä pätemiseen tarvittavat olkinuket hankitaan kauempaa, tärkeistä julkisuuden henkilöistä eri aloilla.

    VastaaPoista
  10. Ad explicandum:

    Dahlin mainitsema "olkinukke" on vihollisen kuvan polttamista, tuhoamista "in effigy". "Olkikoira" on Peckinpahin elokuva ja
    a straw dog is a scapegoat group, place, person or idea in which we dump our evilness, so we can blame it and then by attacking, dissing or destorying it, we externalize it outside of us so we feel free of sin.

    America often uses an 'out group' as a straw dog, such as Communists, terrorists, labor unions, gays, in order to deflect attention from the bad things we're doing, such as exploiting the environment or third world labor.

    Stuffed man (T.S. Eliot,

    We are the hollow men
    We are the stuffed men
    Leaning together
    Headpiece filled with straw. Alas!
    Our dried voices, when
    We whisper together
    Are quiet and meaningless
    As wind in dry grass
    Or rats' feet over broken glass
    In our dry cellar

    Shape without form, shade without colour,
    Paralysed force, gesture without motion;

    Those who have crossed
    With direct eyes, to death's other Kingdom
    Remember us -- if at all -- not as lost
    Violent souls, but only
    As the hollow men
    The stuffed men.

    . . .


    A logic fallacy involving the purposeful misrepresentation of an argument in order to strike it down.


    2. straw man

    A favorite opponent of philosophers, politicians, pseudo-intellectuals, real intellectuals, atheists, creationists, political activists, and conspiracy theorists, and a perennially useful one at that.

    Said the creationist to the uninformed, using his favorite straw man, "Since randomly jamming your television set rarely fixes any problem, the blind process of evolution is therefore a scientific improbability."

    - Urban dictionary

    VastaaPoista
  11. Anonymous - muutamat ystävät kirjoittavat ilahduttavasti silloin tällöin mutta eivät pätevistä syistä tule mukaan näkyvään keskusteluun.

    Tässä on omavaltaisesti esimerkki sähköpostista. Kirjoittaja on ev. ltn. evp.:

    "Kirjoitit tänään Koiviston vihaajista. Tuskinpa heitä paljoakaan on.
    Koivistohan on kuten kuvasit varsin sympaattinen persoona. On joitakin häntä kahdesti äänestäneitä – kuten minäkin – jotka odottivat häneltä ehkä enemmän. Siitäkin huolimatta Manu mikä Manu ja symppis.

    Häntä on eniten moitittu:

    1.Rahamarkkinoiden vapauttamisesta, johon hänellä ei presidenttinä ole muodollista valtaa. Suomen Pankin kokemuksellaan arvovaltaa kylläkin.

    2.Inkeriläisten kohtelemisesta paluumuuttajina. Sympaattinen teko, joka osui vain huonoon ajankohtaan..

    Kritiikki tästäkin on jo laimennut.

    3.Mainitusta varovaisesta suhtautumisesta Viron itsenäistymiseen. Hänellä oli tarkkaan harkitut sanamuodot.

    Itse petyin hänen tapaansa käsitellä talvisotaa. Sodan kokeneena hän lienee varsin pasifistinen pohjimmiltaan. (Mitä pitemmälle oma sotilaskoulutukseni eteni sitä ”pasifistisemmaksi” olen myös itse muuttunut).

    Muistelmistaan se osa, joka sisälsi hänen sotataipaleensa, on mielenkiintoinen. Siitä on jäänyt mieleeni pari yksityiskohtaa: hän pohtii muun muassa mitä pitäisi tehdä hyökkäyksen edetessä kentälle jääneille haavoittuneille vihollisille- pitäisikö jonkun pysähtyä edes ottamaan ase ja patruunat pois. Hän kritisoi kovasti sitä, että armeijan ylimpää johtoa matkittiin kulkemalla turhan pystyssä taisteluhaudassa. Moni menetti turhaan henkensä.

    Arvostin hänen tapaansa suhtautua aseistakieltäytyjiin ja varsinkin
    perusteluihin: Hänen mielestään varusmiespalveluksen on hyvä niidenkin suorittaa, jotka eivät ole liian innokkaita aseisiin tarttumaan.

    Muuten hänellä olisi ollut tasavallan presidentin tehtävistä vapauduttuaan mainiot mahdollisuudet yrittää vaikuttaa veteraanien toimintaan niin, että aseveljet olisivat koonneet voimansa yhteen valtakunnalliseen järjestöön. On kait siihen ryhtymiseen liian viisas.

    VastaaPoista
  12. Peckinpahin Straw Dogs-elokuvassa taidettiin sivuta aika monenlaista toiseutta, jonka avulla yksinkertainen ihminen voi hankkia itselleen pätemisen kokemuksia. Homous oli siinä ainakin esillä, samoin ainakin etninen tausta ja sotilashierarkian aiheuttama (yksilön kokema) mentaalinen epätasa-arvo. Norjalaisen rauhantutkijan ja sosiologin Johan Galtungin ranki-ajatukset ovat ajankohtaisia vielä nykyäänkin! Armeijassa, tai missä tahansa suljetussa yhteisössä, nämä mentaaliset asetelmat toimivat varmaan vielä tehokkaammin kuin ns. avoimemmassa miljöössä.

    Kuinka osuvasti Eliot ihmisyyden olemuksen tiivistikään! Sitä ei voi sanoa enää paremmin.

    VastaaPoista
  13. Jälkiviisastelijanakin yritän muistaa olosuhteet, joissa Koivisto toimi.

    Vilkaisu hänen muistelmiensa takasivujen henkilöluetteloihin riittää järisyttämään: sivukaupalla mainintoja Brezhnevistä, Kosygenistä, Podgornyistä, Honeckerista etc, mutta ei sanaakaan Sartresta, Camus`ta, Saharovista, tai eurokommunisteista; Havelkin vain kuriositeettina.

    Sama koskee UKK:ta. Suomi oli 100% NL:n kainalossa.

    Siellä se oli muuten arkkipiispa Wikströmkin, tuo isä, poika ja jalkapalloilija, joka jo NKP:n aikoina loi henkilösuhteet mm. silloiseen Leningradin aluepomo Putiniin.

    VastaaPoista
  14. Aika mielenkiintoinen yksityiskohta George Walkerin historiassa on miehen sotilaallinen ura. Ottamatta sen enempää kantaa G.W:n henkisiin ym. kykyihin, on kuitenkin muistettava, että heppu on koulutettu hävittäjälentäjä.

    Kuten Kemppinenkin varmasti tietää perhehistoriansa kautta, niin sotilaslentokoneen, pommarin tai hävittäjän saati suihkusellaisen puikkoihin tai edes alkeislentokoulutukseen ei pääse, elleivät nuppi ja motoriset toiminnot ole kohdallaan. Harva ilma-ase viitsii antaa miljoonien arvoista suihkaria debiilin tai imbesillin käsiin. Se on yksinkertaisesti mahdotonta, koska "psyko" nämä karsii joukosta, ja kierosilmäisyys loput.

    Sotilaslentäjät ovat minkä tahansa puolustus- tai sotavoiman parasta A-luokkaa. Kiistäköön ken pystyy.

    Jos ura katkeaa alkoholismiin, mömmöihin tai vetelyyteen, niin se on taas oma juttunsa.

    VastaaPoista
  15. ad PLokari:

    Jännittävä näkökohta. Ei ole tullut mieleen. On taatusti totta.

    VastaaPoista
  16. Johtajan oleellisin ominaisuus on järkkymättömyys, olla seiväs. Tästä on kyse, sitten vasta älystä tai muusta. Viittaan tässä Kurosawan "Varjokenraaliin" ja vaikkapa Mannerheimiin.
    Kyllä G.W.Bush kuuluu joukkoon, so help me God!

    VastaaPoista
  17. Jotkut rakastavat vihata.

    Nietzsche kirjoitti "Moraalin alkuperästä"-pamfletissaan Schopenhauerista, että tämä ei olisi voinut elää päivääkään ilman Hegeliä ja naisia, joita hän saattoi aina "tarpeen tullen" herjata mielin määrin.

    Schopenhauer tarvitsi päivittäisen kiukunpuuskansa ikäänkuin annoksena spiidiä.

    Bertrand Russell vihjaisi, että Schopenhauer oli kipeä tyyppi, mutta mitä oli Russell itse? - Pasifisti, joka kidutti henkisesti/emotionaalisesti kaikkia lähimpiä ihmisiään!

    D. H. Lawrence katkaisi ystävyytensä Russelliin osoittaen viimeisessä kirjeessään nietzsceläisen terävää psykologista oivalluskykyä.

    "Olet yksinkertaisesti täynnä tukahdutettuja haluja, joista on tullut villejä ja yhteiskunnan vastaisia. Ne esiintyvät puettuina sodanvastaisen propagandan valeasuun.
    Kuten eräs nainen, joka oli osallistunut tapaamiseesi, sanoi minulle:
    "Se vaikutti niin merkilliseltä, niin merkilliseltä, puhua niin ilkeiltä näyttävin kasvoin rauhasta ja rakkaudesta. Hän ei ole voinut tarkoittaa, mitä hän puhui" (...)
    Olet liian täynnä paholaismaista tukahtuneisuutta ollaksesi mitään muuta kuin himokas ja raaka.

    VastaaPoista