Sivun näyttöjä yhteensä

21. maaliskuuta 2006

Korkit



Kirjoitan lyhyesti kokeillakseni, osaanko. Tämän url:n lähetin ystäville Amerikkaan. Monica Lewisnky asui ainakin ennen Los Angelesissa Brentwoodissa, mutta hänen isällään ei ollut sikariliikettä.
KETTUNEN
Sama ulos kirjoitettuna www.kolumbus.fi/collector.kettunen/finnish%20cigar/Lewinsky.html

Keräilijä on siis suomalainen ja kokoelma etikettejä mykistävä.

Olen pohtinut ns. pintalinkkien ja syvälinkkien oikeutta. Eräs tapa lukea EY-direktiivejä tulkitsee linkit tekijänoikeuden loukkauksiksi, mutta syystä tai toisesta lain esitöissä tässä olevan kaltainen linkki selitetään kuitenkin luvalliseksi. Jokin mitä nimitetään syvälinkiksi voisi sen sijaan olla kielletty. Olen pahoillani mutta en ymmärrä. Linkin arvioiminen luvattomaksi levittämiseksi tai kappaleen valmistamiseksi toisen teoksesta on niin pitkälle menevää juridiikkaa ja todellisuuden kiistämistä, etten tajua sitä.

Kunnioitan keräilijöitä, paitsi sitä henkilöä, joka yritti ostaa kenraali Aaro Pajarin kunniamerkit.

Lähes kaksikymmentä vuotta sitten nuorempi poikani ja hänen leikkikaverinsa keräilivät kruunukorkkeja. He eivät olleet vielä teollis-kaupallisen kulttuurin koskettamia, joten määrä riemastutti eikä erilaisilla korkeilla ollut merkitystä.

Poikaani harmitti, kun kaverin isällä oli olutjuhlat tai muuten vieraita, niin taas tuli korkkeja! Itse en juo edes keskiolutta, joten pojallani ei ollut mahdollisuuksia elämässä, ainakaan tällä alalla.

Etsin hiljan jotain kadonnutta kapinetta. Järkeilin että se oli suistunut jonnekin takin taskusta. Vääntelin naulakon taustavaneria, joka on alhaalta irti. Tavara löytyi. Ja ainakin miljoona kruunukorkkia.

4 kommenttia:

  1. Kirjoitit:
    "Olen pohtinut ns. pintalinkkien ja syvälinkkien oikeutta. Eräs tapa lukea EY-direktiivejä tulkitsee linkit tekijänoikeuden loukkauksiksi, (....). Linkin arvioiminen luvattomaksi levittämiseksi tai kappaleen valmistamiseksi toisen teoksesta on niin pitkälle menevää juridiikkaa ja todellisuuden kiistämistä, etten tajua sitä."
    No jopas! Moinen direktiivi ylittää kyllä jo sen kuuluisan kurkunkäyryyden. Mistä moinen kummajainen löytyy? Minulle on tullut usein sellainen olo, että tärkein kansalaiskamppailu käydään siitä, kenellä on oikeus käsitteellistää todellisuus. Tuo "linkki" on hyvä esimerkki: Joku/jotkut jossain yrittävät jostain syystä vääntää selvän ja helpon asian toiseksi. Samalla mahdollisuus oikean ja väärän ymmärtämiseen päättelemällä vaikeutuu ja kas: tarvitaan sananselittäjiä eli lakimiehiä, konsultteja, päivystäviä dosentteja jne. Tämä ei ole pikkuasia, sillä muistaakseeni kirjoitit taannoin "syvämoraalista" (?), jonka avulla yhteiskunta ylipäänsä toimii ja voimme luottaa siihen, ettei esim. murtomies tule moottorisahan kanssa ovesta vaan tyytyy raplaamaan lukkoa. Se oli hyvä esimerkki, sillä tietyn oikein-väärin päättelylogiikan (so. moraalin) avulla elämästä selvitään ja arki tulee hoidettua ilman jatkuvia "neuvontapalveluja", ihan maalaisjärjellä. Muuten, tuo direktiivi on kyllä ristiriidassa EU:n eAccessibility-tavoitteiden kanssa (information society for all).
    http://europa.eu.int/information_society/policy/accessibility/index_en.htm

    VastaaPoista
  2. Ad Antti Raike:

    Kirjoitan huomenna tai lähipäivinä asiasta. - Tässä on poikkeuksellinen tilanne - J. Korpelakin on hiukan väärässä. Mielestäni myös sivulinkki on sallittu, ja asiasta on meillä kai huomaamatta jäänyt Saksan korkeimman oikeuden päätös (BGH 2003 17.7.2003 Paperboy. Korpela viittaa linkkiä koskevassa maininnassaan alioikeuden päätökseen ja valitettavasti sisällöllisesti väärin.

    VastaaPoista
  3. Hei vain juristit ja katumuksentekijätuomarit. Kaikella kunnioituksella pohdintojanne kohtaan, mutta olipa löytynyt upeita kokoelmia. Aloitin savukkeissa Newportilla ja sitä en havainnut. Sittemmin siirryin Brilon-merkkisellä mehumaijalla polttamaan Klania, kunnes opin ostamaan oikeanlaisia piippuja ja kunnon piipputupakkaa. Pitkänsillan kulman tienoilla oli Alkion tupakkakauppa jo toisessa polvessa; siis oikea tupakkakauppa; niitähän oli muitakin. Sieltä sai tarvitsemansa. Lopulta piiput olivat enää koristeina seinällä ja hyllyissä roinaa Hospitzin neukkuristeille. Surullista.

    VastaaPoista
  4. Piipuista: 80-luvun alussa Tansaniassa valmistettiin ja myytiin hienoja Meerschaum-piippuja:
    http://www.meerschaum.com/
    http://www.tinderbox.com/meerschaum.htm
    Meerschaum: Merenvaha, sepioliitti (tässä passeli aasinsilta JK:n aiempaan vuorivillapostaukseen). Muutama tuli ostettua tuliaisiksi piiputtelijoille. Millainen mahtaa olla käytössä? Kokemuksia? 1999 niitä ei enää löytynyt Daresta ollenkaan, tehdas oli mennyt konkkaan. Vähän harmitti, sillä ne olivat pelkkinä esineinä hyvin kauniita ja siten sopivan eksoottisia matkamuistoja.

    VastaaPoista