Sivun näyttöjä yhteensä

21. maaliskuuta 2006

Syvälinkki

Virallisissa ja uskottavissa asiakirjoissa sanotaan, että tavallinen linkki on OK tekijänoikeudellisesti, mutta kehyslinkki luultavasti ei ja syvälinkki on ongelmallinen.

Syvälinkki vie sivustossa suoraan perille, ja siitä on sanottu, että se loukkaa kovasti oikeuksia, kun sivuston suunnittelija on halunnut näyttää mainoksia ja muuta mukavaa matkalla.

Lisäksi kysymyksessä olisi luvaton kappaleen valmistaminen ja luvaton levittäminen. Viimeksi mainittu on minusta arvoituksellinen ajatus, mutta täytynee uskoa, kun siitä puhutaan sekä komitean mietinnössä että hallituksen esityksessä.

Nyt ilmeisesti jopa Jukka Korpela on väärässä tekijänoikeusoppaassaan. Hän viittaa saksalaiseen oikeustapaukseen, joka on kuitenkin väärä ja myös tulkinta on virheellinen. Lisäksi se on alioikeuden ratkaisu.

Saksan korkein oikeus, Bundesgerichthof, antoi asiasta prejudikaatin vuonna 2003. Tapauksen nimi on Paperboy ja se liittyy myös hakukoneisiin. Sama tuomioistuin on muuten ratkaissut hakukoneita koskevat epäilyt - luvallisia.

Lakia on haettava Saksasta asti, koska meillä on oikeusjuttuja ja kirjallisuutta niin vähän ja tason on niin huono. Saksassa sovelletaan samaa direktiiviä kuin meillä ja laki on näiltäkin kohdin sama kuin meillä.

En suostu näkemään eroa lääketieteeseen ja insinööritieteisiin. Jos joku selkeästi kuvailtu ongelma on ratkaistu vakuuttavasti muualla, miksi analyysiä ja ratkaisua ei käytettäisi täällä.

Sekä Suomen että Ruotsin korkeimmat oikeudet ontuvat harvoissa immateriaalioikeusratkaisuissaan. Niistä kuultaa kovin selvästi läpi, etteivät tuomarit oikeastaan tunne asiaa eivätkä varsinaisesti tiedä, miten nämä jutut olisi ratkaistava.

Saksan ja esimerkiksi Tanskan tuomiostuimet ratkaisevat sujuvatsi vaikkapa operaattorin vastuuta verkkosisällöistä koskevia juttuja, domain-kiistoja, mahdollisesti luvatonta apteekkarin, lääkärin tai asianajajan toimen harjoittamista koskevia asioita ja paljon muuta.

Ratkaisut on kirjoitettu hyvin ja iskevästi.

Meillä nuoret tohtorit ja sellaisiksi aikovat ovat keskittyneet amerikkalaiseen aineistoon, joka on hyödyllistä mutta varsin vaikeaa käyttää. Lainopin harjoittajan pitäisi tietää niin paljon ennen kuin rupeaa remuamaan, että tässä on nyt ratkaisu siihen ja siihen asiaan. Suolansa arvoinen asianajaja osaa ja onnistuu Yhdysvalloissa vähintäänkin kaventamaan ratkaisun niin tehokkaasti, ettei tuomioistuin kykene antamaan selviä kannanottoja käytännön kannalta olennaisiin kysymyksiin.

Euroopassa on toisin. Tuomioistuimet pystyvät ohjaamaan ja haluavat ohjata käytäntöä eli ihmisten ja firmojen toimintaa ratkaisuillaan.

Jos joku haluaa selvittää pinta- ja syvälinkin ja freimien sallittavuuden, etsiköön Googlella tapauksen BGH Urteil vom 17.07.2003 I ZR 259/00 "Paperboy".

Syvälinkki on sallittu. Valokuvan freimaaminen omalle sivulle ei ole sallittua vaan vaatii luvan. Sen toisaalta sanoo järkikin. Mitä eroa siinä on, onko valokuva omalla sivullaan vai kehyksessä?

Olen ryhtynyt tähän bloggaamiseen kokeillakseni ja katsellakseni ja koska minusta on hauska kirjoittaa asioista, joista voi olla hupia tai hyötyä.

Nyt olen vähän synkkä. Epäilen etteivät professorit (ne pari) ja valmistelevat virkamiehet sittenkään osaa ammattiaan. Kun meillä ei oikeastaan ole tutkimuslaitoksia näille asioille, tulos on sattumanvarainen. Ja sen totisesti näkee kirjoista.

Taustalla voi olla kielitaidon puute. Mutta luultavasti taustalla on myös ylimielisyyttä ja juridiikan rappeutumista oppiaineena ja tiedon (tieteeksikin sitä on sanottu) alueena.

Ehkä vertaukseni ontuu mutta - mitä te sanoisitte, jos joutuisitte kokemaan nahoissanne ja luissanne, että yliopistollisissa keskussairaaloissa ei olisi kuultukaan rokotteista, hoidoista ja lääkkeistä, jotka ovat naapurimaissa jatkuvassa käytössä? Ette varmaan mitään painokelpoista.

Pelkään että juridiikassa tilanne kuitenkin on samanlainen kuin 40-luvun sairaaloissa, joissa jotkut vanhat ja kokeneet ylilääkärit julistivat penisilliinin "amerikkalaiseksi humpuukilääkkeeksiä", joka edes ei ollut Orionin valmistamaa.

Jos peloissani on perää, ahkerasti ulkoistava ja "globalisoitunut" teollisuutemme unohtaa, että maailmalla tulevat vaastaan globaalit tekijänoikeudet ja patentit. Ei siinä hyvin käy. Kun tutkimus- ja koulutusresurssit on suunnaattu väärin, Suomi on muuttumassa siirtomaaksi, jossa julkinen rahoitus käytetään muun ohella teknillisen korkeakoulun ja kauppakorkeakoulun taisteluun, kun ensin mainittu haluaa tehdä huonoa kaupatiedettä ja viimeksi mainittu heikkoa tekniikkaa.

6 kommenttia:

  1. Ei tekijänoikeus lainsäätäjät tänä päivänä ollenkaan huomaa mihin mennään pitkällä aika välillä lainsäädännössä. Kaikki kunnia tuotoksen omistajuudelle mutta missä kulkee raja?

    Milloin tulee ensimmäinen auto josta tulee maksaa kuukausi vuokraa autonvalmistajallee ja lisä hintaa ylimääräisistä kilometreistä. Lopuksi tietysti auton menettää valmistajalle. (Vanha tuttu liisinki tulee takaisin, nyt autonvalmistajien masinoimana.) Miksi tämä tapa ei ole suositumpi materia kaupassa, jos se on ainoa mahdollinen immateriaalikaupassa?

    Mutta olemmeko me väärässä? Tottahan tuo aiheuttaisi kulutuksen kasvun kun koko ajan kaikilla olisi uusinta ja hienointa. Tosin köyhät ois yhteiskunnan ulkopuolella ja puolet koko maailman tuloista keskittyisi niille firmoille jotka hallinoisivat luotettavaa pääsyä tekijänoikeuksien ääreen.

    Asiasta keskustellaan nyt Ranskassa. Pitäisikö meidän keskustella asiasta myös täällä.

    VastaaPoista
  2. Kemppinen kirjoitti: "Euroopassa on toisin. Tuomioistuimet pystyvät ohjaamaan ja haluavat ohjata käytäntöä eli ihmisten ja firmojen toimintaa ratkaisuillaan."

    Taas tulin höynäytetyksi. Joskus luin juttuasi sävellyskoneesta pitkälle ennenkuin tajusin koko jutun vitsiksi. Nyt piti lukea näin kauas, ennenkuin oivalsin Sinun taas vitsailevan.

    Yhdysvalloissa tuomioistuimet luovat oikeutta yksityiskohtaisilla tuomioiden perusteluilla. Selittämällä miksi on päädytty tiettyyn ratkaisuun, ne samalla lisäävät tuomioistuinten uskottavuutta, kohottavat omaa auktoriteettiään ja ohjaavat käytäntöä. Suomessa asiasta on keskusteltu monta vuotta ja ehkä jotain on saatu aikaankin, mutta edelleen hyvin monet tuomioistuinten perustelut ovat käytännössä laajuudeltaan nolla.

    Suomalainen on sillä tavalla tyhmä, ettei se ota opikseen ja muuta käytäntöään pelkästä ratkaisusta, vaan haluaa kuulla perustelutkin.

    Ei ole monta vuotta siitä, kun sekaannuin aika monimutkaiseen oikeusjuttuun, jossa korkein hallinto-oikeus joutui ottamaan kantaa siihen, saako tekijänoikeuden perusteella tehdä valituksen samoin kuin omistusoikeuden perusteella. Alemmat oikeusasteet olivat sivuuttaneet koko kysymyksen. KHO:lla olisi ollut tilaisuus luoda uutta oikeuskäytäntöä tai vakiinnuttaa vanhaa. Mutta ei. KHO:n perustelut koko laajuudessaan kuuluivat: "Ei syytä muuttaa hallinto-oikeuden ratkaisua."

    Jo useita vuosia sitten KHO:n presidentti itse kirjoitti siitä, miten tuomioistuinten pitää oppia perustelemaan ratkaisunsa paremmin. Ei ole ainakaan KHO oppinut. Yhdysvalloissa tuomioistuin olisi kirjoittanut vähintään kymmenen sivun perustelun. Ja sillä perustelullaan - ei itse ratkaisulla - tosiasiassa ohjannut käytäntöä.

    VastaaPoista
  3. Kemppinen kirjoitti: "Taustalla voi olla kielitaidon puute."

    Olen tällä viikolla jo kaksi kertaa törmännyt saksankielisiin tuomioistuinratkaisuihin, joiden luulin olevan minulle tarpeellisia ymmärtää. Alkaa näyttää siltä, että sitten eläkepäivinä pitää ilmoittautua työväenopiston saksankielen iltakurssille.

    VastaaPoista
  4. Olli:
    Kritiikki on perusteltua.

    Toisaalta Yhdysvalloissa on joskus kovin vaikea päästä tilanteeseen, jossa tuomioistuin päsee ottamaan kantaa siihen vaikeaan, käytännön kannalta tärkeään kysymykseen.

    Mutta kyllä monet esimerkiksi tekijänoikeuden alan ratkaisut ovat esimerkillisiä ja aukeavat hyvällä tahdolla myös ei-juristille.

    Saksa ja etenkin BGH eli korkein oikeus on muuttanut kirjoittamistapojaan todella paljon. Ennen aikaan iskulause tuntui olevan "miksi sanoa asia yksinkertaisesti, kun siitä voi tehdä niin ihanan monimutkaisen" - warum es einfach machen...

    Nyt esimerkiksi viittaamani Paperboy-ratkaisu toteaa aivan oikein, että tavallinen hyperlinkki ei ole sen kummempi asia kuin osoite: siirtykään osoitteeseen http://www...

    Ei siinä mitään tekijänoikeutta loukata.

    Sitten tuomioistuin selittää, että syvälinkki sivuston uumeniin saattaa tosin ottaa päähän esimerkiksi portaalin ylläpitäjää, mutta lakia siinä ei rikota. Jälleen sama vertaus: osoitteen voisi kirjoittaa myös ulos, mutta mitä apua siitä olisi, koska sen voisi käyttää leikkaamalla ja liimaalla.

    Ja edelleen - kehyslinkki. Siitä on puhetta useissa saksalaisissa ratkaisuissa, joissa taas todetaan mutkattomasti, että esimerkiksi valokuva tuodaan toiselle sivulle, joten se on kuvan käyttämistä valmistmalla siitä kappale. Selvä kuin mikä.

    Jos joutuisin temppelin harjalle, äänestäisin sittenkin parhaita amerikkalaisia ratkaisuja (vaikka patenttijuttujen tuomiot ovat välillä kamalia). Heidän ja brittien perinne, jonka mukaan tuomari saa sanoa "minä" tai jopa "minä olen epävarma enkä oikein tiedä, miten tämä vaikea kysymys olisi ratkaistava", on todella rehellinen.

    Ranskalainen perinne taas on "lain suu", la bouche de la loi. Tuomari edustaa jotain persoonatonta oikeutta ja puhuu ja kirjoittaa niin kuin kukaan ei tee luonnossa.

    Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on ajoittain onnistunut yhdistämään näiden perinteiden huonoimmat puolet.

    VastaaPoista
  5. Ad Mokkeli:

    Tuotahan media on tehnyt vuosikymmeniä. Laskes, kuinka monta kertaa jokin Elviksen tai Tom Jonesin hitti on myyty samalle ihmiselle täyteen hintaan - eri "alustoilla" - EP, LP, C-kasetti, CD, DVD, iPod-stream...

    Kyllä meidän pitäisi keskustella asiasta myös täällä, koska infobisneksen keskittyminen aiheuttaa samat ongelmat kuin kireä monopoli aina.

    Tänään tuli julkaisuuteen tekijänoikeusjärjestöjen ja YLEn paha riita. Järjestöt halujavat mobiileista televisiosta rahaa tilille joka kerta kun sitä katsotaan.

    VastaaPoista
  6. Sinänsä hauskaa että piti käydä Saksan kautta saadakseen linkitysprobleemalle määrittelyn jonka voi rivikansalainenkin ymmärtää. Niin on jos siltä näyttää. Jos tekninen toteutus on sellainen, ettet pysty osoittamaan respektiä tekijälle ja annat sen vaikutelman, että teos on omaa työtäsi silloin olet rikollisainesta.

    Päivän tekijänoikeushauskutin on tällä kertaa HP:n mustesuihkupatruuna. Sen kyljessä lukee näin: "Intended for single use only. Not licensed for modification." HP:n juristi on siis sitä mieltä, että mustepatruunan vieminen täytettäväksi rikkoo HPn lisenssiä ja tekijänoikeutta.

    Jotenkin minulla on semmoinen olo että tuo ei nyt oikein päde.

    VastaaPoista