Sivun näyttöjä yhteensä

6. maaliskuuta 2006

Tekijänoikeuden syy

Kukaan ei tunne tekijänoikeuslakien syntyhistoriaa. Se mitä tunnetaan, on väärin. Aina hyökätään Venetsian 1400-luvun privilegioista Englannin 1700-luvun lakiin ja niinpä ollaankin melkein nykyajassa.

Tämä menettelytapa on harmillinen, koska kirjoilla on luultavasti ollut suuri merkitys.

Lucien Febvre, joka heitti veivit jo 1956, julkaisi aiheesta myöhemmin hiukan parannellut teoksen ja käytti toden totta sanaa "emergenssi", joka tuli toissa vuonna laajempaan käyttöön kompleksisten ilmiöiden kuvausten yhteydessä. Niistä suomea lukeva tuntee ehkä Laszlo-Barabasin kirjan "Linked" joka on suomennettu ja luultavasti huonoin aiheesta kirjoitettu. (Philip Ballin "Critical Mass" on hyvä. Steven Johnsonin "Emergence" on hyvä. Verkosta löytyy mm. Strogatzin ja Wattsin oivallisia kirjoituksia "pienistä maailmoista" (small worlds).

Kirjoittajan oikeus kirjoitukseensa ja säveltäjän oikeus teokseensa esitetään suurempina ja jalompina kuin mikään omistusoikeus.

Giambattista Vico arveli 1700-luvulla, että omistusoikeus olisi peräisin vain ihmiselle ominaisesta tavasta haudata kuolleet. Myös Neanderthalin ihminen teki sitä ja pani kukkiakin hautaan.

Tekijän oikeuden suuruus ja ikimuistoisuus on joka tapauksessa pitkä vale. Roomalaisen runoilija Martialiksen hyvin usein viitattu lause, jossa esiintyy sana "plagiarius", on irrotettu yhteydestään. Kyllä runoilijoilla on ollut aina tapa kehua itseään ja panetella toisia. Hyvä ystäväni Catullus kirjoitti samaan sävyyn - "Volusiuksen runot ovat paskapapereita."

Keskiaika ei ollut kiinnostunut uutuudesta eikä etenkään omaperäisyydestä. Renessanssi muutti kaiken. Luultavasti kirjapainon vertainen emergentti asia oli ruudin ja tykkien kehitys, joka teki informaatiosta elämän ja kuoleman kysymyksen viimeistään, kun Konstantinopolin muuri ammuttiin rikki sulttaanin suurtykillä. Juuri samaan aikaan matemaattinen informaatio tuli välttämättömäksi merenkulkijoille ja kauppiaille. Ensin mainitut tarvitsivat sitä laskeakseen tähdistä sijaintinsa ja viimeksi mainitut kirjanpitoon. Jakolasku oli tuon aikakauden uutuuksia.

Luther ja muut reformoidut tappelupukarit aloittivat pamflettikirjallisuuden, jolla ei tahtonut lopua olla.

Pamfletti tarkoittaa tietyn pituista kirjoitusta. Puoli painoarkkia oli sopivin, hätätapauksessa täysi arkki eli meidän mielestämme 16 sivua.

Kokonaisen kirjan painattaminen oli suuria pääomia vaativa operaatio, varsinkin kun paperi oli kallista - puolet kirjan kustannuksista. Kirjojen kuljettaminen ja lähettäminen myyntiin oli erittäin kallista - keksimäärin viidennes kustannuksista.

Ei siinä jäänyt saumaa kirjoittajalle eikä tekijänpalkkiolle.

Kömpelösti järjestetty mutta toimiva lainsäädäntö oli valmis 1700-luvun puolella, koska nimenomaan kirjoittajat olivat tehneet maailmasta toisenlaisen. Ne ajatukset, jotka johtivat Yhdysvaltain ja Ranskan vallankumouksiin, olivat syntyneet Descartesin, Locken ja Humen ja etenkin Spinozan aivoissa. Tiede Galileista Newtoniin oli tehnyt tehtävänsä. Todelliset popularisoijat löytyivät sitten Ranskasta, Voltaire ja se muu remppa d'Alembertista Diderot'hon.

Tekijänoikeuden syntyminen edellytti sellaista teollisuutta ja kauppaa, josta jäi jotain jaettavaakin. Se ehto alkoi toteutua 1800-luvulla.

Saksassa ja Ranskassa lain kirjoittajat olivat kuitenkin valitettavasti harhan vallassa, eikä siitä harhasta ole herätty vieläkään.

Kun ihminen oli tullut niin selkeästi Jumalan sijaan keksijänä ja asioiden edistäjänä, kirjallisuuden, taiteen, tieteen ja tekniikan ihminen nostettiin Jumalaksi, joka luo - teoksia, keksintöjä.

Luomistyön kohde eli teos tai keksintö jätettiin yhtä hämäräksi ja sekavaksi kuin Jumalan luomistyön kohteet, joita oli alettu samaan aikaan vakavasti epäillä, kun arkeologia löysi merkkejä luomiskertomusta vanhemmista ihmisistä, ja toiset tutkijat eläimiä, jollaisia ei enää ollut (fossiileja, jäätyneitä mammutteja).

Eurooppalaisen ihmisen määrittelevä piirre, kaipuu sekavuuteen ja suuriin sanoihin, iski erityisesti lakimiehiin, ja käytännön tarpeisiin säädettiin hyvin epäkäytännölliset lait.

Nyt olemme tilanteessa, jossa Keisarin Uusista Vaatteista pitäisi puhua römeällä äänellä.

Tekijänoikeudessa pitäisi sanoa, että lain on annettava ohjeet niin sanottujen teoskappaleiden eli kirjojen, kirjoitusten, valokuvien, äänilevyjen ja lukemattomien muiden käsittelystä ja jätettävä mahdollisimman vähällä tämä osaksi metafyysinen ilmiö, "teos".

Olisi siirryttävä tekijän oikeudesta (droit d'auteur) tekijänoikeuteen (copyright).

Siihen eivät ranskalaiset suostu. Eivätkä italialaiset.

Niin etä se siitä.

Lakimies-lukijoilleni sanon lakimieskielellä, että skandinaavisen realismin hengessä toteutettu jaottelu henkilötahoihin ei onnistu ja on vanhentunut. On siirryttävä selviin kaupankäynnin sääntöihin ja numeroihin perustuvaan tulonjakoon.

Staattinen oikeus on kirjoitettava dynaamiseksi ja vielä "differentiaaliseksi" niin että muutoksen lisäksi otetaan huomioon muutoksen suunta ja nopeus.

Derivoitua tekijänoikeutta.

Tiedän että tämä on vaikeaselkoista. Olkoon. Kirjoitan tästä sata postausta, en kuitenkaan satana peräkkäisenä päivänä.

3 kommenttia:

  1. Ad Kahville

    Kyllä muutos tarvittaisiin tapaan, jolla lakia säädetään.

    Nähdäkseni tähän päästäisiin hajoittamalla tekijänoikeuslaki moduleiksi, joita pitäisi koossa puitelaki. Näin vakiintunut tekijänoikeus (esim. kirjallisuus) voitaisiin pitää erillään etenkin digitaalisella alueella tapahtuviin muutoksiin reagoimisesta.

    Mielestäni tuo kevennyksesi teosten oikeuksista on oikea ja syvällinen. Monissa tapauksissa teokset ovat muuttuneet kauppatavaraksi, jota voitaisiin säännellä kuin rahaa tai arvopapereita.

    Teosten oikeus on tavallaan jo tunnustettu rajoittamalla kansallisen kulttuuriperinnön hyväksikäyttöä - sitä on mm. kuvataide, kudonnaiset, keramiikka ja myös runot ja laulut. Asia on tullut ajankohtaiseksi etenkin pienten ja vähäväkisten heimojen asioissa. Luullakseni navajo- ja hopi-intianeilla on liittovaltiotasolla oikeuksia perinne-esineisiin, joiden kaupallistamiseen tarvitaan lupa. Niissä asuu esi-isien henki.

    Kaikissa taiteellisissa teoksissa asuu esi-isien henki.

    VastaaPoista
  2. Ad Kahville 2

    Ne laitteet tulivat jo. Meillä on laitoksella muutama. Päällä lukee "Nokia". Tabletti-koneita on ollut jo pari vuotta.

    Tässäkin asiassa ennustelen samoin kuin Sinä. Puhe kirjan katoamisesta on vouhottamista, koska kirja on esine. Mutta johan verkkoversiot ovat tehneet lopun tietosanakirjoista ja usemmista sanakirjoista, puhumattakaan tilastojulkaisuista jne.

    Kuka käyttää painettua tietosanakirjaa, kun Wikipedia on olemassa? No, minä, joskus. Mutta useimmiten se käyttö on tällaista - mitä tämä henkilö, teki, onko hengissä jne.

    Internetin "Death Row" -käyttö on esimerkki asiasta, jossa kirja ei pysty kilpailemaan - siis toisin sanoen kysymys, onko tämä joka tapauksessa vanha henkilö elossa.

    Kunpa sellainen olisi Suomesta. On aika monta ihmistä, joiden perään ei hirviä soittaa, kun ei ole oikein varma. - Jotkut kysyvät minulta korrektisti esim. isästäni ja vastaan iloisena, että ikää on mutta juttelee mielellään ja antaa myös oikeudellista neuvontaa...

    VastaaPoista
  3. Kysymys (lopussa). Jyväskylässä on erinomaista verkkomateriaalia ja tällainen copyrigth-sivu:
    http://appro.mit.jyu.fi/copyright.html
    Mitä mieltä olet seuraavasta kohdasta:
    "Vapaat oikeudet
    Internetissä julkaistut sivut ovat myös tekijänoikeuden alaista
    materiaalia. Sallittua on esimerkiksi
    * Lukea sivujamme.
    * Linkittää sivumme omalle www-sivulle (vrt. lähdeviite).
    * Lisätä www-osoitteemme omaan paperimateriaaliin.
    * Ilmoittaa sanallisesti, että sivustoltamme löytyy aiheeseen
    liittyvää materiaalia (esimerkiksi esitelmää varten).
    * Voit oppimistehtävässä, harjoitustyössä tms. hyödyntää
    sivujamme kunhan teet asianmukaiset lähdeviitteet.

    Sen sijaan kiellettyä on ilman erillistä lupaa
    * Kopioida materiaalia suoraan omille sivuillesi, sähköiseen dokumenttiin, paperille tms. (vrt. plagiointi)
    * Upottaa sivumme materiaalia omille sivuillesi.
    * Perustaa opetustilannetta kurssimateriaaliemme pohjalta
    kokonaan tai edes osittain. Et voi esimerkiksi kehottaa opiskelemaan käsiteltävää asiaa sivuiltamme. (vrt. maksulliset oppikirjat)"
    Kaikki muu tuntuu täysin selvältä, mutta tuo viimeinen kohta on vähän outo, koska voihan opetustilanteen perustaa esimerkiksi kirjaston kirjojen pohjalle.

    VastaaPoista