Sivun näyttöjä yhteensä

12. maaliskuuta 2006

Islamisti ja huijari?


Luutuneita mielikuvia räjäyttävät tarinat innostavat muitakin kuin Mika Waltaria.

Kerran kun luin Augustinuksen "Tunnustuksia", käsitin mistä Waltari on saanut vaikutteita historiallisten romaaniensa sanomattoman viisaaseen ja väsyneeseen lauseeseensa. "Harjoitettuani useiden vuosien ajan luvallisia opintoja Pariisin korkeassa yliopistossa tunsin sydämeni kovin väsyneeksi ja suloisinkin viini alkoi maistua tuhkalta suussani..." - Tämä on keksitty lause, jossa on Augustinuksen ja Waltarin tagit.

The New York Review of Books - se ainoa ja paras kirjallisuuslehti - kertoo erittäin viisaaksi tunnetun antropologi Clifford Geertzin suulla että erittäin arvostettu kulttuurihistorioitsija Nathalie Zemon Davis on nyt saanut valmiiksi kirjan Leo Africanuksesta "Trickster Travels: A Sixteenth-Century Muslim Between Worlds".

Arvostelun toinen alaviite hätkähdyttää miellyttävästi: Pekka Masonen - eturivin asiantuntija.

No en valitettavasti ollut kuullut dosentti Masosesta ja ryhdyin kiireesti paikkaamaan sivistykseni aukkoja. Hän on laatinut jalosti avoimeen verkkoon yhteenvedon:
Masonen
Leo Africanuksena tunnettu kirjoittaja syntyi noin 1490 ja kasvoi Fezin kaupungissa Marokossa. Hänen nimensä oli al-Hasan ibn Muhammad ibn Ahmad al-Wazzan. Hän kävi silloista Roomaa kaksi kertaa suuremmassa Fezissä yliopistoa, kuuluisaa Qarawiyyniä, joka on maailman vanhimpia. Luultavati hän matkaili Sudanissa, Konstaninopolissa, Bagdadissa, Atlas- ja Rif-vuorilla, Saharassa, Timbuktussa, Malissa ja Norsunluurannikon seudun tarunomaisessa Songhain mustassa keisarikunnassa.

Hän jäi Välimerellä kristittyjen vangiksi ja päätyi tuliaisiksi paaville. Erinäisten vaiheiden jälkeen hänet kastettiin kristityksi paavi Leo X:n kummipoikana, ja hän sai nimekseen Leo de Medicis. Hän työskenteli Bolognan yliopistossa ja kirjoitti arabia-heprea-latina -sanakirjan. Roomasta hän sattui lähtemään Tunisiin ehkä lähettiläänä, ehkä vakoilijana, mutta joka tapauksessa juuri ennen Rooman hävitystä 1527.

Miehellä oli siis tuona aikana ja olisi ollut tänäkin aikana ainutlaatuinen kokemus kulttuurien kohtaamisesta ja sivilisaatioiden yhteentörmäyksestä. Todennäköisesti hän vaihtoi uskontoa takaisin islamiin tai ehkä hän ei ollut koskan tosissaan kääntynytkään. Mutta joka tapauksessa hänellä oli suuren osan ikäänsä mahdollisuus seurata poliittisen ja henkisen vallan huippuja inhottavan läheltä.

Zemon Davis käyttää avoimen arvaamisen metodiaan, josta hän on tullut kuuluisaksi. Leo jättää silmiinpistävän paljon kertomatta. Tutkija täyttää aukkoja mutta osoittaa täsmällisesti, missä kohdin ja miten.

Sukulaispoikiani on poliiseina. He ovat vahvistaneet muualtakin kuulemani: valehteleminen on vaikeaa. Poliisilla on aina yliote. Hänellä on muistiinpanot ja toisten asiassa kuultujen kertomukset. Tiettävästi käy niin, että kun sitkeä ja taitava valehtelija vastaa kerran toisensa jälkeen samoihin ja hiukan erilaisiin kysymyksiin, kuulustelija pystyy hahmottamaan papereissan "valkoisen aukon" eli alueen, josta kuulusteltava vaikenee johdonmukaisesti. Ja silloin ollaan lähellä salattua totuutta.

Tämä on parhaiden ja viisaiden salapoliisikertomusten opetus: katso tarkasti jotta näkisit, mitä et näe! - Ohje ei ole mystiikkaa, vaan kehotus pohtia, mitä puuttuu. Henning Mankellin romaanissa komisario opettaa nuorempiaan. Matkalaukku on jätetty tien poskeen poliisille syötiksi. Laukussa on kaikkea muuta mutta ei alushousuja. Kukaan tosissaan matkalle lähtevä ei unohda alushousuja. Sukkia ja hammasharjoja saa lentoasemalta.

Leon tarina on siis tulkittava, koska aukot ovat joko tahallisia tai tahattomia. Zemon Davisin trickster-tulkinta on viehättävä mutta ei mitenkään varma. Kysykää Olli Alholta, mitä tuo sana tarkoittaa - pikku huijari, ehkä. Kansanrunouden tutkimuksessa puhuttaisiin ehkä pikkupirusta tai silmänkääntäjästä. Alho on tutkinut näitä.

Masonen viittaa hyvin kiinnostavan arvaukseen, etä Leo Africanus olisi Shakespearen Othellon malli ja innoittaja, jalo mauri. Se on täysin mahdollista. Leon kirja oli tunnettu ja sitä ihmeteltiin laajasti. Shakespeare teki niin kuin kaikki muutkin suuret taiteilijat eli varasti ja lainasi kaiken mikä irti lähti - Plutarkhos oli hänelle kultakaivos, kumminkin suhteellisen hiljan eurooppalaisten tietoisuuteen tullut muutamiin muin klassisen antiikin nimiin verrattuna.

Heitän Masoselle kysymyksen. Olisiko Leo jossain tekemisisä Mikael Hakimin eli siis Waltarin kanssa? Luopion tarina matkoista muun muassa Roomassa ja Islamin maissa...

Waltarilla oli käsittämätön taito löytää ihmeellisiä historiallisia lähteitä. "Sinuhe-lääkärin kirje" on luullakseni tullut Waltarin tietoon Grimbergin Kansojen historian 1930-luvun laitoksesta, jossa sitä siteerataan.

Erään Leon yhteydessä mainitun espanjalaisen sukunimi on Carvajal. - Mikael Karvajalka Suomen Turusta käytti romaanin mukaan tuotakin nimimuotoa. Hakim tarkoittaa lääkäriä.

Kiintoisaa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti