Värinä

 

Huolettoman kommentin vuoksi joudun tähdentämään. Kun puheena on vakava asia, kuten eilen sydämen toimintahäiriö tai pysähtyminen, asia on vakava. Maallikon perustiedot löytyvät hakukoneella. Esimerkiksi Duodecimin verkkopaikka on hyvä.

Lukija osaa varoa “lääkärikirja-oireyhtymää”. Ennen kodi kirjahyllyyn kuului tällainen iso hakuteos, ja monikin tunnisti kirjaa selaillessaan itsestään mitä ihmeellisimpiä tauteja.

Kysyin omalääkäriltäni, joka on jämpti mies, miten moni hänen potilaistaan on tehnyt itsestään taudinmäärityksen Googlen avulla ennen lääkäriin tuloaa. Hän vastasi: “Kaikki.”

Teki mieli sanoa typeryyksien sanakirjoissa aina mainituin tavoin “include me out”. Olen jopa oppinut näkemään sydänfilmistä flimmeri- eli eteisvärinärytmini. Kuka tahansa lääkäri kuulee sen stetoskoopilla ja kokenut myös ilman, pulssista ja korvalla kuuntelemalla. 

Kammiovärinä on eri asia. Sydänlihaksen sähköt menevät sekaisin ja seurauksena on ainakin aivohalvaus, usein kuolema. Tämä on se äkillinen sydänkuolema, jonka nimitys oli ennen “sydänhalvaus”. Eräs mies kuoli kumartuessaan siittämään kissaa. Eräs toinen kuoli kohottaessaan sähkökanipäähinettään toivottaessaan hvyää joulua.

Josta saan kipinän muistaa sanoa tässä, että myös sitaattisanakirjat ovat vanhaa maailmaa. Wikipedian Wikiquote (https://fi.wikiquote.org/wiki ) on yllättävän hyvä, englanninkielinen versio. Suomessa ja suomeksi kukaan ei ole ottanut sitaatteja asiakseen. Arvaan syyn. Jarkko Laineen 1989 toimittama valikoima on ollut käytössä. Muita ei näemmä mainita. WSOY:n Hannu Tarmio harrasti isojen kirjojen aikaan erilaisia valikoimia ja häntä taisi itseään huvittaa tehdä niitä.

Ongelma on tietysti tekijänoikeus.

Lyhyt, ajatelmaa muistuttava sitaatti on tietenkin sallittu. J.A. Hollo: “Kun apu on suurin, on hätäkin lähellä.” Tai “Yhtä köyttä vetävät usein ne, joiden pitäisi roikkua siitä.”

Puhdasoppisen tulkintani mukaan pelkästään tai suureksi osaksi sitaateista koostuva teos loukkaa kaikkien siteerattujen tekijänoikeutta. T.M. Kivimäen hiukan kömpelön muotoilun mukaan sallituksi lainauksen toisesta teoksesta tekee vetoamisfunktio. Kirjoittaja haluaa osoittaa, että joku toinenkin on samaa mieltä, tai hän haluaa osoittaa, että joku toinen on eri mieltä ja hän itse, kuinka ollakaan, oikeaa.

Tämä tapa on toivottava esimerkiksi historiaa tai lainoppia koskevissa tutkielmissa. Ennen vitailtiin “Toisin kuitenkin Hakulinen”, koska professori, hovioikeuden presidentti Y.J. Hakulinen oli ahkera olemaan eri mieltä. Ehkä hän ei koskaan toipunut siitä, ettei hänestä vaan hiukan yksinkertaisesta Toivo Tarjanteesta tuli korkeimman oikeuden presidentti. Mutta Hakulinen oli hyvä soittamaan pianoa. Melkein yhtä hyvä kuin hän itse, sanoi minulle Matti Ylöstalo. Ja Matti oli todella hyvä. Kihlakunnantuomari Kurt Wallden oli ainoa tietämäni virkatuomari, joka konsertoi ja piti kuulemma hyviä taitojaan yllä - tuo soittajan homma on siitä ikävä, että tietämäni mukaan maailmannimetkin joutuvat treenaamaan monta tuntia päivässä, myös sormiharjoituksia. Joku sanoi - ehkä Rubinstein - että jos hän on päivän harjoittelematta, hän kuulee sen, ja jos kaksi päivää, yleisö kuulee sen.

Näin palaan näiden viikkojen perusaiheeseeni, tekoälyyn. 

On kansanvallan perusteiden vastaista, että lakiteksti ja oikeudelliset säännöt ovat liukuneet sekä valistuneen maallikon että valistumattoman juristin tavoittamattomiin. 

Hluaisin sanoa olevani samaa mieltä kuin ihmisoikeustuomari Koskelo, joka kuvaili antamassaan haastattelussa rajavalvonnasta annettavan lain suuria ongelmia. Niitä on.

Mutta ole eri mieltä kuin hän ja joukko perustuslain tuntijoita. Myös perusoikeudet voivat törmätä toisiinsa. Perinteisessä rikosoikeudessa tunnetaan pakkotila. Saat rikkoa rangaistuksetta oven ja ikkunan, jos näet, että talossa on tuli irti. Kotirauha ja omaisuuden suoja väistyvät, jos ihmisen henki tai terveys näyttää olevan vaarassa.

Kiusanteko eli satojen ihmisten auttaminen rajalla hakemaan täältä turvapaikkaoikeutta on ehkä siedettävä. Jos heitä tulee nopeaan tahtiin tuhansia ja osa on aseistautunut tai käyttäytyy väkivaltaisesti, heidät on pysäytettävä väkisin rajalle.

Lakitekstissä perusoikeus rinnastuu määräykseen kananmunien suurimmista luvallisista kokoeroista. Lisäksi vanha huono tapa on kirjoittaa suuret oikeudet niin liturgisesti, että niiden merkitys jää epäselväksi. Vanhassa hallitusmuodossa, jonka olen itse tenttinyt, sanottiin että kansalaisten työvoima on valtakunnan erityisessä suojeluksessa. Tietääkseni kukaan ei tiennyt, mitä tämä merkitsi, jos mitään.

Osoitan syyttävällä sormella niitä muutamia kustantajia, jotka vielä julkaisevat lakien selitysteoksia. Sellaiset maksavat sata - pari sataa euroa kappale. Se on esimerkiksi minulle aivan liian paljon.

Kuvittelen että sekä lait että selitykset saisi tekoälyn sisään, jolloin ne tämän hetken ohjelmilla vilahtaisivat myös Googlen tekstin viereen.

Osoitan syyttävän sormeni myös oikeusministeriöön. Sen verkkosivut ovat alkeellisia, kun ajattelee, mitä voisi saada aikaan jokseenkin pienellä työllä.