Surku

 

Olen jonkin kerran päässyt puheisiin ihmisen kanssa, joka vanhana ja virkeänä tietää elävänsä viimeisiä aikojaan. Joskus on puhuttu suoraan. Joskus on käynyt ilmi riittävän selvästi, mitkä ovat tunnelmat.

Aika harva kai käsittää käyttäneensä ison osan elämästään vähäpätöisistä pikkuasioista kiukuttelemiseen. Harva ainakaan tunnustaa. 

Muistan sisarukset, jotka eivät olleet 30 viimeisen vuotensa aikana lainkaan puheväleissä, vaikka asuivat samassa kylässä kahden puolen tietä. Syy oli joku kaitaliina tai täkänä, joka toisen oli pitänyt tehdä tai toisen saada. 

Eräässä toisessa tapauksessa tuli kutsu sairasvuoteelle. Lyötäisiin kättä eikä muistettaisi menneitä. Toisin kävi. Tuli haukut. Hoitaja oli oikeassa. Lähtijä ei ollut enää selvillä, kenen kanssa hän puhui.

Eräässä kolmannessa tapauksessa jäähyväisiä jättävä ryhtyikin kertomaan hauraalla äänellä lapsuutensa räsynukeista, joista yksi oli jäänyt kivijalkaan kiinni. Tiettävästi siinä selostetussa paikassa oli ollut maantie ja kestopäällyste vuosikymmeniä.

Neljännen kerran keinutuolita kerrottiin, miten joku oli muka myynyt talonsa ja tavaransa ja ostanut koko rahalla hirmuisen hienon ja kalliin kristallimaljakon ja määrännyt sen jalkopäähänsä, sitten kun häntä viedään. Näin tapahtui, eikä kuoleva potkaissut tyhjää, kuten asia joskus ilmaistaan, vaan sen maljakon lattialle rikki. Kertoja, joka ei ollut mitenkään varaton henkilö, myhäili siihen tapaan, että hän saattoi pitää ajatusta hyvänä.

Insinööritaidoissa ja luonnontieteissä ja tietysti lainopissa on tavallista, että kovasti ja rehellisesti ponnistellut ihminen näkyy elämäntyönsä valuvan tavallaan hukkaan. Hänen suuret saavutuksensa sivuutetaan ja unohdetaan. Joku kehittää suorastaan nerokkaan laskutikun - sellaiset kuuluivat insinöörin rintataskuun vielä aloitellessani työelämässä. Taskulaskimet maksoivat monta sataa euroa, kun niitä alkoi saada eräästä puodista, joka oli Ateneumin takana. Aikansa johtava fyysikko lordi Kelvin ei uskonut ajatukseen elektroneista, vaan johti sähkövaraukset eetterin pyörteistä. Tämä oli vuonna 1903. Nikola Tesla, vuosisadan fysiikan suuria neroja, ei liioin uskonut elektroneihin ja osoitti mielestään, että Einsteinin suhteellisuusteoria oli täysin väärä. Vuosisadan suuri matemaatikko D. Hilbert poistui paikalta synkkänä, kun Gödel oli murskannut hänen elämäntyönsä ja sen mukana ajatuksen matematiikan totuuksista. 

Olen edelleen kovasti keskustellut tekoälyn kanssa ja nähnyt, miten taitavasti esimerkiksi Gemini käyttää neuroverkkoja ja niiden monen suuntaisia syötteitä ja painotettuja palautteita. Annan kokeilijoille itse saamani nevon: älkää kysykö, vaan keskustelkaa. Faktat löytää nopeimmin Googlella.

J.L. Austin sanoi, että kaikki faktat ovat latteuksia. Olen samaa mieltä. Austin oli Oxfordin filosofeja, täysi professori ja maan parhaat arvosanat muun muassa Aristoteleesta, jonka ajatuksen faktoista hän tuossa lainaa. Hän on hiukan unohduksissa myös siksi, että kuoli syöpään alle 40-vuotiaana. Samalla kuin kerran suuresti ihailemani Chomskyn ajatus kaikkien kielien alla olevasta yhteisestä perusrakenteesta on osoittautunut paikkansa pitämättömäksi, Austinin ajatus “puheteosta” (speech act) on ainakin juristille hyvin kiinnostava. Mehiläiset eivät käytä kieltä sanoina, mutta niillä ja termiiteillä on huikea toimintajärjestelmä. Ja muurahaiset pitävät kotieläimiä (kirvoja) ja hallitsevat ilmastoinnin ehkä paremmin kuin ihmiset.

Siis tänään AI:sta: se ymmärtää vain kieltä, kuvia ja musiikkia mutta ei esimerkiksi metsän toimintaa, puhumattakaan kaikkien meidän esi-isästämme, sinilevästä.

Austinin elämäkerrassa on todella hieno jakso. Hän lähti Oxfordin professuuristaan Englannin sotilastiedustelun palvelukseen ja palasi yliopistolle sodan jälkeen. Hän oli siinä välissä johtanut puolta tuhatta tutkijaa, saanut Engtlannin, Ranskan ja USA:n korkeimmat kunniamerkit ja everstiluutnantin arvon, koska hänen ansiokseen katsottiin, että Normandian maihinnousun ja Ardennien ja Arnheimin tappiot jäivät paljon pelättyä pienemmiksi. (Arnheimiin hinkunut Montgomery ei tiettävästi ollut ihmisenä mitenkään ongelmaton.)