Sivun näyttöjä yhteensä

19. helmikuuta 2019

Ulkomaalaisista



Ulkomaalaisia kirjoja ei kannattaisi lukea. Eilen mainitsin Ingmar Bergmanin, jonka kielenkäyttöä näyttelijät naureskelivat podcastissa.

Yllättäen joku mainitsi esimerkkinä sanan ”särk”, elokuvassa yöpaita. Mieleeni tulee suomen sana ”röijy”. Olenko ainoa, joka muistaa hyvin kuulleensa mummon sanovan toiselle, että ota röijy päälle, että tarkenet. Tai ”jämpti kuin mummun röijy”.

Ingmar Bergman oli berserkki. Jotkut tuon sanan käyttäjät ovat saaneet sen epäluotettavasta lähteestä eli Bergmanin ”Orm Punaisesta”. (Vai oliko se kuitenkin jossain sagassa?) Sitten kun viimeisten joukossa ja verissään taistelua jatkava viikinki piti aarteensa nostamalla kirstun kainaloonsa ja hukuttautumalla vuonoon sen alle sai keihään sisäänsä myös berserkki. Kysymyksessä on mielipuoli taistelija, joka jossain vaiheessa heittää miekkansa menemään ja alkaa repiä vihollisia kahtia paljain käsin.

Älkää minua uskoko, mutta itse uskon selitykseen berserkistä – bärsärk eli karhunnahkanuttu. Nykyinen karhu, björn on kantaa ber, kuten saksan Bär. Saunassa istuessani pohdiskelin, onko Päätalo minulle samasta syystä rakas kuin Haanpää. Tunnen elämänpiirin. Hiukan epäilen, ovatko ne, joiden mielestäni Päätalo käyttää kuusisataa sivua sen kuvaamiseen, miten Kalle käy halkopinon takana kusella, edes nähneet halkopinoa. Päätalohan niitä halkoja teki heti sodan jälkeen Messukylässä – ja vielä kuusesta, koska silloin kaikki kelpasi.

Halko on siis poltettavaksi tarkoitettu, yli metrin mittainen ja halkaistu ja koivua. Ne takkaan pantavat ovat katkottuja pilkkeitä eli yleiskielellä klapeja. 

John Cheever oli myyntilauseen mukaan ”esikaupunkien Tshehov”. En pidä tuollaisesta kielestä, vaikka Cheever on niin mielikuvituksen hyvä ja hänen keksimänsä Shady Hill tai Bullet Park on ihanteellinen ympäristö kuvata amerikkalaisen 1950-luvun elämäntavan onttoutta ja piilevää psykoottisuutta, joka saattoi kesken kaiken räjähtää silmille. Etenkin se räjähti, kun seuratapoja ja edullista vaikutelmaa korostettiin eniten.

Kuuluisa kertomus isosta radiosta sijoittuu tosin Manhattanille. Uusi radio toistaa yrityksistä huolimatta seinänaapureiden ja yläkerran ja alakerran ihmisten puheet ja paljastaa, ettei mikään olekaan sellaista kuin näyttää, ja kaikkialla vallitsee raaka taistelu ylivallasta yhteisöissä. Jopa hissimies on berserkki.

Mutta mikä on esikaupunki (suburb)? Amerikkalainen sosiologia lähti tosissaan liikkeelle lähiöiden (”levittown”) tutkimuksesta. Nytkin tutkitaan ja kerrotaan, etteivät lähiöt olekaan niin pahoja. Koulutustaso tai sen heikkous näkyy pihoilla ja rappukäytävissä. Mutta siitä alkavat ongelmat. Asuinpaikalla määrittely on oikeasti vaikeaa.

Mukaan pitäisi ottaa nousevan lisäksi laskeva ja pysähtynyt säätykierto. Kun olin asuvinani Tapiolassa Hakan kerrostalossa, siellä asui tasavallan silloinen ja tuleva eliitti, ja poliitikkoja oli tuomittu rangaistuksiinkin kerrostalojen rakennuttamisesta kavereilleen valtion varoin, tai kansaneläkelaitoksen. Ehkä ainoa esikaupunki oli ennen sotia Kulosaari, jossa joka toinen vastaantulija oli korkeimman oikeuden tai tasavallan presidentti, ja muut sitten jotain professoreita tai sellaisia.

27 kommenttia:

  1. Röde Orm on Bengtssonin kirja (sarja). Mitäberserkkiin tulee,

    "Hirðmaðurinn sagði: "Maður heitir Moldi. Hann er víkingur eða hálfberserkur ef svo vill kalla. Þeir eru tólf saman og hafa komið hér tvisvar áður. Molda bíta ei járn. Þeir vaða eld og bíta í skjaldarrendur."

    Svarfdæla saga, 7. kafli

    Wikipediassa on melko hyvä artikkeli berserkkiydestä karhunpalvonnan muotona.

    VastaaPoista
  2. Niin, kotonani Latovainiossa poltettiin leivinuunissa juuri koivuhalkoja. Päätalo kirjoittaa kotahalosta joka on eri asia, mutta kun kamarissa pönttöuunia lämmitimme niin usein peltien sulkemista viivytti viimeiseksi jäänyt hitaasti palava yksittäinen ydinpuu. Sille ei erityistä nimeä ollut, joskus kiikutimme sen käryävänä rastakan nokassa läpi huoneiden lumihankeen. Myöhemmin olen antanut itselleni kertoa että Kälviällä sellaista sanottiin vanhaksipojaksi. Onhan heissä yhtäläisyyttä.-Murphy_

    VastaaPoista
  3. Minä hakkaan joka helevetin kevättalavi vähintään 20 kuutiota halkoja sekä sauna- ja hellapilikkeitä saman verran. Tulisijoja on kotona takka, leivinuuni, saunankiuas ja hella. Mökillä uuni, hella ja saunankiuas. Ja viimeistä kalikkaa myöten ovat kaikki poltettu kun vuodenkierto toukokuun lopulla polttamisten osalta on kääräisty muistojen joukkoon.

    Melkoinen ilimanpillooja (Kuopiossa pilloovat sellua!) siis viimeaikaisten, ilmassa leijuvien hiukkaspitoisuus-tutkimustulosten mukaan. Eli en elä kuten yritän muita neuvoa luonnon saastuttamisen suhteen. Tai no, neuvomisen olen jo lopettanut, totean vain kyynisesti, ja jokaisessa mahdollisessa mutkassa, millaisen saastalajin evoluutio planeetalle apinoista kehittelikään. Ja millaiset konstit tämä suuriaivoinen kädellinen pelkästään elämisen helpottamiseksi (samalla nopean oman ja muun eliöstön tuhoksi) on kyennyt suunnittelemaankaan!

    Ihminen on siis pahin saaste maapallolla koska se tekee mitä ei pitäisi vaikka tiedosta ja sen ymmärtämisestä ei ole puutetta.

    Itsekin perustelen tuhannella eri argumentillä järjetöntä lämmitystoimintaani kun tuntuu, että ainoa mahdollisuuteni lakata saastuttamasta olisi pätkäistä itseltä kaula poikki; samalla viideltä muulta puunpoltosta lämmönlähteenä riippuvaiselta lähimmäiseltäni. Saastuttaisimmeko sitten kerrostalokolhoosissa vähemmän, niin mitenkä senkin vertailukelpoiseksi laskisi? Vituttaisi betonin ympäröimänä ainakin enemmän (olen kokenut). Pitäisköhän Puavolta kysyä, syntyykö vitutuksesta päästöjä?

    Eikä yhtään helepota toteamus, etten yhtään lentoa ole aurinkorannikoille eläissäni lentänyt, enkä huvikseni muutenkaan.


    Jalustalle nostetusta, melkein jo kultista, Ingmar Bergmanista elokuvineen meni kyllä suurin kiilto kun tuli katsottua ne dokumentit hänestä. Mikä sika tosiaankin! Käpälöisiköhän ja kaltoin kohtelisikohan näyttelijöitään ym. miten kauaa näinä miituuaikoina? Clint Eastwoodista luin viimeksi samansuuntaisia uutisia kun ensimmäinen vaimo on kertonut, kuinka likaisesti asiat Clintin osalta ovat olleet lähimpiään kohtaan. Donnerista odotellaan vissiin "paljastuksia" kunhan hän lakkaa huokumisensa vaikka kai se Hymy jo niistä provikat aikoinaan kuittaili tyhmiltä lukijoiltaan.

    Pitää kyllä nyt vilkaista peiliin: Se sanoo, että kaikki aviokumppanini (entiset ja nykyinen) ja muut naisystäväni ovat luultavasti sitä mieltä, että kyrpä edellä minä heidänkin kanssaan olen vain tuohustellut! Näin edistyneeksi sivistyksen osalta saan itseni tuntea varhaisiin esivanhempiini, kongonsimpansseihin verrattuna. Ei se sen vittumaisempaa ole. Tämä elämä. Halonhakkuusta #meetoohon!

    VastaaPoista
  4. Berserkit varmaan olleet hankalia tapauksia siviilissä, varsinkin jos kännissä.

    VastaaPoista
  5. Kauppiaanrouva oli leikillään kertonut yksinkertaisena pidetylle emännälle, että hän on tilannut itselleen lampaannahkaturkin kesäksi. Myöhemmin kylillä naureskeltiin, kun emäntä oli tilannut turkin oikeasti. Tasavallan presidentille emäntä oli kirjoittanut ja tarjoutunut kotiapulaiseksi. Ryti oli vastannutkin ja kehottanut häntä vain työskentelemään jatkossakin kotiseudullaan. Hurjia asioita teki tämä emäntä myöhemmin.

    Tulee mieleen myös Veijo Meren Rinnat-novellin maalaismies, jota junassa vastapäätä istuva kirurgi pitää ilmeisen heikkosaattoisena, kun tällä on villapaita yllään kesähelteellä.

    VastaaPoista
  6. Wow! Joku sentään tietää, mikä ero on sillä kun hakataan metsässä halkoja ja sillä kun hakataan liiterissä puita. Jälkimmäisen tulos oli meillä päin lapu. Toimittajille tekisi aina mieli selittää. Samoin kuin loukkoa ja loukkua. Ei mukuloita komennettu loukkuun häpeämään. :-)

    VastaaPoista
  7. Otsikkokuvan berserkki löytyi kun aloin tänään lukea kirjaa Svenska folksagor jonka esipuheessa mainittiin Lewis-saaren shakkinappulat kuvituksen inspiraatiolähteenä.

    Haloista juolahti pieleen Ollin pakinaotsikko Kuusituumaisia pölkkypäätelmiä...

    VastaaPoista
  8. Frans G. Bengtssonin Orm Punainen siis.

    Viron kielessäkin tuo särk näkyy olevan merkityksessä paita, kumma kyllä. On alumine ja pealmine särk, meeste särk ja öösärk."T-särk on praktiline kingitus (lahja)," mainos valistaa. Ruotsissa se on ollut vain naisten alus- tai yöpaita. EG

    VastaaPoista
  9. JK: "...ovatko ne, joiden mielestäni Päätalo käyttää kuusisataa sivua sen kuvaamiseen, miten Kalle käy halkopinon takana kusella, edes nähneet halkopinoa."

    Voihan olla, että ovat nähneet halkopinon, mutta Päätaloa eivät kyllä ole lukeneet.

    Juttu kuuluu samaan höpösarjaan kuin sekin, että Alastalon salissa Härkäniemi valitsee piippua sata sivua. Tapahtuma on kirjassa aika alkupäässä, joten on helppo kuvitella miten kärsimättömät jupit selaavat kirjaa eteenpäin nähdäkseen minne asti se piipunvalinta jatkuu... Liian pitkälle, pläts.

    Oikeastihan Härkäniemi käy siinä mielessään läpi Alastalon Hermannin ja itsensä yhteisen historian lapsuudesta siihen päivään. Toki siinä tulee piippukin valittua.

    PS. Mistähän oikein tulee sekin käsitys, että jokin asuinpaikka - vaikkapa juuri lähiö - tekee ihmisestä surkimuksen tai lurjuksen tai muun heittiön? Ei se asuinpaikka - tai olosuhteet yleensä - ainakaan Päätalon aikaan ihmistä pahentaneet. Menisikö tässäkin syy ja seuraus sekaisin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juonipaljastuksia. Onhan siellä myös muistaakseni "Luku jossa ei tapahdu sen enempää kuin muissakaan". Kirja on antanut lukuisille intellektuelleille aiheen kerskua sillä että eivät ole sitä lukeneet.

      Poista
    2. En liene intellektuelli, kun luin ja tykkäsin. Kohtaus, jossa hevoset nelistävät peltosaran päästä päähän on suosikkini. Samoin kuin piipun valinta. Albatrossin tarina onkin ihan viihdekirjallisuutta.

      Poista
    3. Alastalon salissa on oikeasti hauska kirja. EG

      Poista
  10. Bengtsson, ei Bergman, kirjoitti Orm Punaisesta.

    VastaaPoista
  11. Minä olen ajatellut, että halko on halkaistu (siis se metrinen), pilke on pilkottu ja klapi on ruotsin sanasta klabb 'pyöreä puukapula'.

    VastaaPoista
  12. Mikä on esikaupunki tms. ja mikä lähiö? Aina kun media puhuu lähiöstä, on kyseessä kiertoilmaisu syrjäytyneestä ja ulkomaalaisia vilisevästä kerrostaloalueesta jossain ison kaupungin liepeillä. Itse asun alueella, jota muutoin hyvin voisi kutsua lähiöksikin, mutta ei noilla kriteereillä. Mikä siis on nimitykseltään vaikkapa Helsingin Länsi-Pasila, Munkkivuori, Etelä-Haaga, Pohjois-Haaga, Pitäjänmäki, Pajamäki, Lassila, Kivihaka, Viikinmäki, Viikki, Vanhakaupunki, Arabianranta ja niin edelleen? Kaipa se lähiökin kävisi, jollei media vain käyttäisi sanaa väärin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liitosalueeksi noita joskus kutsuttiin

      Poista
    2. Itäkeskus ympäristöineen on "liitosaluetta" sekin. Mutta eihän kukaan tuota termiä ja siinä olevaa liitosta enää ymmärrä. Kruununhaan Ydin-Helsinkiin on liitetty uusia ja uusia alueita kymmeniä kertoja jo 1800-luvulta alkaen. Viimeksi Sipoon palanen.

      Poista
    3. Olisko ne ihan vaan tylsästi "kaupunginosia"?

      Poista
  13. Ei se halkotouhu noin tiukkapipoista ole. On täysin mahdollista ja kielenmukaista a) hakata halkoja, s.o. muodostaa halkoja rungon osia halkaisemalla ja b) hakata halkoja, s.o. hakata valmiita halkoja klapeiksi (tai mitä nimitystä nyt niistä kukin käyttääkin). Hakata-verbin objekti voi olla sekä hakkaamisen kohde että sen tuotos.

    VastaaPoista
  14. Halkopinosta ja luonnollisten tarpeiden toimittamisesta tulee mieleen Charles Salen hauska Mestarismies. Tämä ammattimainen ulkohuussinrakentaja kehottaa sijoittaman puupinon huussin viereen. Niin varsinkin piiat tuovat aina sylyksen polttopuuta mukanaan palatessaan asioilta. Häveliäisyyttään naamioivat käyntinsä näin.
    Kahdesta karjalaismummoni käyttämästä sanasta en luovu. Ne ovat kärri ja kuuri. Mummo kehotti hakemaan puita kärrillä kuurista, ja se sana oli laki. Länsisuomalaiset naiseni ovat aina naureskelleet kieltäni.
    Kerran tulitikkuleikeissä olin polttaa sen kuurin, hyvä etten koko korttelia. Siinä olisi mennyt yksi Kauppa-Lopon tapahtumapaikka. 1960-luvulla purkivat pois muutenkin.
    En saa tupakoida HSL:n pysäköintikatosten lähettyvilläkään, vaikka bussi olisi mennyt juuri nenän edestä. Murhaavia katseita siitä seuraa aina sekä omien että vihollisten taholta, vaikka kyseessä on pelkkä suositus. No, huomaavainen pyrin olemaan. Mummo ja lapsuuden tulitikkuleikit tulevat mieleen, koska pysäkkikatoksen suosituksessa lukee toisella kotimaisella "hållplatskuren".

    VastaaPoista
  15. Minä aina ihmettelen sanoja että ovat semmoisia kun ovat. Miksi ovat? Ei se ole itsestäänselvyys. Esim. Ranskassa on pöö-kirjain, Suomessa ei ole, siksi Pösöö Suomessa kirjoitetaan Peugeot. Muitakin esimerkkejä minulla olisi mutta antaa olla. Tai... kerran eräässä pienessä hotellissa - petit hôtel - respan rouva - dame rececion - minun saneluni mukaisesti kirjoitti nimeni hotellikorttiin - carte de l'hôtel - niin mielikuvitukselliseen muotoon että itse en sitä ymmärtänyt kun vasta kotona. (kun finnairin caravelle laskeutui vantaalle. ja vähän aikaa huohotti kiitoradalla ennen kun päästi meidät 'kaukomailta' palaavat turistit sisältään ulos)

    Haanpää/Päätalo. Talonpää/Päänhaa. Talonhaan/Päänpää. Päänpää/Haantalo.

    Nyt unohdin mitä minun piti sanoa? Voihan karhunnahkanuttu. Sanat merkitsevät paljon, tiedän, tuskin ihmiset muuten niitä niin vitusti viljelisi, useimmat muut eläimet pystyvät ilmaisemaan itsensä ilman että kirjoittaisivat 17 000 sivua itsestään. Tai en tiedä, ainakaan Närhistä (Garrulus glandarius), koska olen harrastelijabiologi. (enkä tällä tarkoita sitä että tietäisin, jos en olisi) Kerääväthän jotkut henkilöt esim. lentopostimerkkejä vaikka koskaan eivät ole ollet Postissa töissä saatika sitten olisivat lentäneet - esim. finnairin caraverilla pariisiin ja sieltä vantaalle takaisin - mikä sinällään on kivaa. Ettei turhaan ilmassa Immelmanninmoida ja tehdä hiilivarpaanjälkiä. (kuin variksensaappaita)


    Sanoja sanoja sanoja. Ei, en etsi sanoja vaan Merkityksiä...

    VastaaPoista
  16. Nyt taas äkkiä muistin mitä minun piti sanoa... anteeksi, ihmiset! Minä nimittäin kun jo pikkupoikana ihmettelin miksi KAIKKI keskeiset rautatieasemat ovat mäkiä? Riihimäki, Pieksämäki, Kontiomäki, Haapamäki? Oli siinä höyryveturifanille ihmettelemistä.

    VastaaPoista
  17. Mottimestari oli nimeltään Viljo Kirppu. Terä oli Kausalan. Tulos on pysynyt jo pitkään; 12,8 mottia kuusipuuta.

    Kokeilijoille varovainen ehdotus: älkää tappako itteenne.

    VastaaPoista
  18. " ... Eilen mainitsin Ingmar Bergmanin, jonka kielenkäyttöä näyttelijät naureskelivat podcastissa. ..." Totta kai. Olisi todella masentavaa jos nuori polvi ei vanhoilla Mestareille naureskelisi. Taatusti Saarikoskikin olisi osannut kirjoittaa samalla tavalla kuin W A Koskenniemi, ehkä paremminkin. Mutta, oi miksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kun luulin, ettei hän ollut Weikko Antero.

      Poista
  19. Maalaisserkun mielestä kotiseutuni on slummia.

    Poikani päiväkotia vastapäätä asui aikaisemmin suuren puolueen puheenjohtaja, muutti sitten pääministerikautensa jälkeen kauemmaksi.
    Nyt samassa rapussa asuu nuori nainen, jonka isä oli koulukaverini.
    Entinen eduskunnanpuhemies asui tuossa kivenheitonpäässä. Vaimonsa kanssa osallistuttiin samoihin kokouksiin asukastoiminnassa.
    Kaupan jonossa entinen presidentti seisoi takanani multasäkin kanssa. MInä jään hetkeksi rupattelemaan toisen asiakkaan kanssa, joka kertoo että äitinsä alkoholionglma on pahentunut, ja käskee minun sanoa äidilleni terveisiä
    Yhden kansainvälisesti tunnetun yrityksen toimitusjohtaja asui lapsuutensa tuossa kauppaa vastapäätä. Samassa rapussa asui äitini entinen asentaja.
    Tulin teatterista samalla metrolla kuin erään valtionlaitoksen eläkkeellä oleva pääjohtaja, emme me tunne, mutta tervehdimme. Kierrämme saman oksennuksen laiturilla, eri puolilta.
    Elintarvikekonsernin hallituksen puheenjohtajan rouva tuli samalla bussilla osan matkaa, ja kertoi käyneensä vanhalla työpaikallaan, pari naista puhui firman tuotteista, ja rouva hymyili minulle.
    Pörssiyhtiön toimitusjohtajan äiti jäi bussista terveysaseman kohdalla. Tuo mieleeni entisen seinänaapurini, joka aina puhui vanhimmasta pojastaan, kuuluisasta muusikosta, niin että muiden lasten olemassa olo selvisi lehdestä rouvan kuoltua.



    Vallinneeko täällä sitten luokkakiero?

    VastaaPoista