John Simon

Siitä tulee pian kaksi vuotta, kun mainitsin tässä blogissa John Simonin kirjasta Mahdoton sota. Silloin se oli juuri ilmestynyt. Nyt se on ajankohtainen.

Luultavasti osalle sitä yleisöä, johon luen teidät, lukijanne, yllättyi tutkijoiden suomalaisiin SS-miehiin liittyvistä lausumista. Heitä oli hiukan yli tuhat. He sotivat Saksan armeijassa. Nyt tehdyn tutkimuksen mukaan on todennäköistä, että he osallistuivat siviilien surmaamiseen itärintamalla.

Blogiani ajatellen oma syyni. Olen tiennyt vuosikymmeniä sen, minkä tutkimus nyt vahvisti. En ole ottanut asiaa esiin, enkä liioin suomalaista vankileirihallintoa 1941-1944. Syy on ollut sama, kelvollisen tiedon puute. 

Nyt esitetty tieto riittää. Se ei ole verrattavissa tuomioistuimen ratkaisuun. Kuka, mitä ja missä jää auki. En usko, että tarkempaa tietoa enää saadaan. Saksalaiset olivat yllättävän tarkkoja sensuuriasioissa, ja myös holokaustin faktat salattiin.

Hyvin monilla saksalaisilla, puhumattakaan suomalaisista, oli sitten sodan jälkeen mahdollisuus väittää, ettei asiasta tiedetty. Saksassa ”tietämättömiksi” ilmoittautuivat myös monet kaasukammioilla itse työskennelleet. Kylmän sodan tilanteessa Saksa, Englanti ja Yhdysvallat lopettivat kaikki selvittelyt 1940-luvun lopulla.

Tässä yhteydessä ei yleensä mainita, että esimerkiksi Itä-Saksassa tilanne ei ollut sen kummempi. Kysymys Neuvostoliito tekemistä sotarikoksista oli liian lähellä, ja juuri juutalaisten vainoaminen oli Stalinin ohjelmassa vielä 1950-luvulla. Saksassa ja Suomessa pidettiin yllä käsitystä, jonka mukaan ”tavalliset sotilaat” olivat yleensä syyttömiä. Minullekin opetettiin, että armeija kävi sotaa, mutta SS teki hirmutöitä, ja Waffen-SS oli muka kuin muukin armeija. Tämä on historian väärentämistä.

Suomessa täysin käypä kommentti on ollut, että meillä oli niin vähän juutalaisia, jonkin verran yli tuhat, ja ne noin kymmenen Saksalle luovutettua olivat poikkeustapaus, josta tehtiin heti loppu korkeimman tahon määräyksestä. 

John Simon on kerännyt erittäin merkittävän aineiston ja esittää sen luettavan kertomuksen muodossa. Tuloksena on totisesti ”toisenlainen Suomi”. Sodan ajasta on edelleen aihe ihmetellä, miten Suomen juutalaiset päätyivät Suomen armeijaan ja miten armeija otti heidät heti vastaan niin kuin muutkin Suomen kansalaiset. Skurnikin tapaus eli kunnostautuminen rintamalääkärinä Kiestingissä myös saksalaisia sotilaita hoitaen, ja rautaristi siitä juutalaisuuttaan mitenkään salaamattomalle miehelle, on tietenkin uskomattomuudessaan omaa luokkaansa. Mutta oli heitä muuallakin. 

Jäin miettimään tätä aihepiiriä Tony Judtin vuoksi. Hän – itse britti ja juutalainen – on selvittänyt kaikille kiinnostuneille senkin, miten härskisti Israelin valtio pelaa edelleen holokausti-kortilla uskotellen, että heidän arvostelemisessa on antisemitismiä ja sukua kansanmurhalle. Ja Trumpin toiminnassa näkyy edelleen hyvin vaikutusvaltaisen USA:n juutalaismielisen painostusryhmän jälki.

Tunsin useita suomalaisia entisiä SS-miehiä ja minulla oli harvinainen ilo puhua 1970-luvulla useita kertoja sotien jälkeen lääkäriksi valmistuneen miehen kanssa, joka kertoi minulle uskottavasti ja luultavasti liioittelematta tuntemuksistaan, kun hän SS-miehenä ensimmäisinä rintamaviikkoina joutui ensin näkemään ja sitten tekemään kuvittelukyvyn täysin ylittäneitä asioita.