Palvelu

Ei ihme. Keskustelijat eivät tiedä. ”Palvelujen kilpailuttaminen” toistuu uutisissa. Ehkä huonosti osaavat kunnat ovat saamassa rinnalleen vielä huonommin osaavat maakunnat. Ei se ole asian ydin, ostopalvelu vai julkinen palvelu lapsille, vanhoille ja vammaisille, vaan millainen palvelu ja mihin hintaan.

Saan päivällä autoni huollosta. Palveluntarjoaja on paljon mieluisampi kuin Olarin seudun liikkeet. Olen taantumuksellinen. Nautin kun määräaikaishuollon aluksi saan tervehtiä palveluntarjoajan kuukauden ikäistä lapsenlasta ja henkilö, jonka kanssa puhun autotekniikan yksityiskohdasta, soutaa toisella kädellään vauvan koppaa. Sanon että minulla oli itselläni kolmivuotiaana kesätyöpaikka. Tehtävänä oli pudotella tavaroita hyllyltä.

Todellisuudessa ammattimainen perehtymiseni palveluntarjontaan ja kunnalliseen toimintaan alkoi 60-luvulla. Oli sellainen aika, että kerrostaloasunnot ostettiin kaupan hyllyltä. Asiakkaan näkökulmasta uusi koti oli lokerikko uudessa kivikylässä, mutta kunta oli kaavoittanut ja rakentajana oli jokin Haka tai Sato tai Puolimatka tai Laaturakenne tai Hartela. Uuden kodin osakekirjan sai vasta vuoden kuluttua talon valmistumisesta, ja siirron siihen oli allekirjoittanut joku tuntematon henkilö. Varmaan kaikki meni hyvin ja tulokas viihtyi ja varttui Matinkylässä tai Myyrmäessä.

Järjestelmä oli myös valtion verotuksen kautta tukemaa toimintaa, jossa oli ratkaistu ongelma, miten myös epämääräinen ja köyhä firma voi pystyttää vielä köyhemmille koteja. Vastauksen osia olivat arava (verohuojennus), asuntosäästäminen ja omistajaurakointi eli toiminta toisten nimissä (grynderi).

Aluerakentamisessa oli välttämätöntä, että toista osapuolta edusti vastaava rakennusmestari ja toista valvova rakennusmestari. Kunnan rakennustarkastaja pistäytyi, kun ehti. Erinäisiä työvaiheita ei saanut aloittaa ennen kuin papereissa oli leima.

Nyt minusta näyttää, että hyvin onnistuneiden peruskoulun ja kansanterveyslain jälkeen on unohdettu, että uuden järjestelmän (esimerkiksi hoito ja hoiva, tai siis koko sote) myötä on kehitettävä uusi ammattilaisten ryhmä, joiden on valvonta ja vastuu.

Ei sitä tarvitse kierrellä, ettei asiakas eikä kunnallispoliitikko, vielä vähemmän kansanedustaja, osaa, ymmärrä eikä ehdi järjestellä esimerkiksi logistiikkaa, koska logistiikka on vaikea kenttä. Tässä tapauksessa on kysymys palvelujen, töiden, tekojen ja ihmisten sekä sitten vielä maksujen kohtaamisesta järkevin ja ennakoitavin tavoin.

Näin kaupungin kasvavan. Waltari oli kuvannut isoisien tuloa muuraamaan Helsinkiä rautatien kolkkeessa. Minun aikanani rekat toivat betonielementtejä ja bussit työläisiä. Nyt ollaan siirtymässä puhelimen ajasta aikaan, jolloin jopa pankit ja vakuutusyhtiöt, puhumattakaan kunnista, ovat helisemässä verkkoyhteyksiensä kanssa. Uudessa maailmassamme toimiva sähköinen järjestelmä on paljon parempi kuin päteväkään työntekijä. Ja sitten on välttämättömiä töitä, joita ei voi tehdä sähköllä, kuten vanhojen hoito ja voimattomien voimauttaminen.

Menin sinne autohuoltoon apteekin kautta. On se kuin noiduttua, että saan tarvitsemani mistä tahansa apteekista ja aina oikein ja osittain valtion maksamana. Olen liittynyt sydänlääkkeen syöjiin. Flimmeri. Itse asiassa vanhaa perua. Mutta johan tässä on juoksenneltu. Pitää askeltaa arvokkaasti.